Olorotitan arharensis – Jättiläisjoutsen — Venäjän täydellisin dinosaurus
Dino-kortti
- Nimi: Olorotitan arharensis
- Suomeksi: Jättiläisjoutsen
- Nimen merkitys: ”Arharan jättiläisjoutsen” (sukunimi yhdistää kreikan olor (joutsen) + titan (jättiläinen) — viittaa eläimen pitkään, joutsenmaiseen kaulaan; lajinimi arharensis viittaa Arhara Countyyn (Arharan piiri) Amur-alueella, missä holotyyppi löytyi)
- Eli: Myöhäinen liitukausi (myöhäinen Maastrichtian-vaihe), noin 66 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Venäjä (Amur-alue, Kundur, Udurchukan-muodostuma, Tsagayan-ryhmä)
- Pituus: jopa 12 metriä
- Paino: arviolta 3–5 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Kypärämäinen / viuhkamainen ontto harja, 18 kaulanikamaa (eniten minkään hadrosauridin), 15–16 sakraalinikamaa (myös ennätys!), proksimaalisen häntäosan jäykät neuraalipiikit, lähisukulainen pohjois-amerikkalaiselle Corythosaurukselle ja Hypacrosaurukselle (Corythosaurini-haara), Venäjän täydellisin dinosaurus-luuranko, kuvattu Godefroit, Bolotsky & Alifanov 2003
Venäjän paleontologian aarteenarka
Olorotitan on yksi kauneimpia ankannokkaisia dinosauruksia koskaan. Sukunimi tarkoittaa ”jättijoutsenta” — yhdistäen kreikan sanat olor (joutsen) ja titan (jättiläinen). Lajinimi arharensis viittaa Arhara Countyyn (Arharan piiri) Amur-alueella, missä holotyyppi löytyi. Suomeksi tätä lajia voidaan kutsua jättiläisjoutseneksi sen poikkeuksellisen pitkän kaulansa takia.
Jättiläisjoutsen eli myöhäisellä liitukaudella, myöhäisessä Maastrichtian-vaiheessa (noin 66 miljoonaa vuotta sitten) — aivan ennen dinosaurusten sukupuuttoa. Sen fossiilit löydettiin Venäjän Kundurissa, Amur-alueella, Udurchukan-muodostuman kerroksista (Tsagayan-ryhmä). Lajin kuvasivat tieteellisesti Pascal Godefroit (Royal Belgian Institute of Natural Sciences), Yuri L. Bolotsky (Venäjän Tiedeakatemia) ja Vladimir Alifanov vuonna 2003 julkaisussa ”A remarkable hollow-crested hadrosaur from Russia: an Asian origin for lambeosaurines” (Comptes Rendus Palevol 2(2):143-151). Aikuinen yksilö oli jopa 12 metriä pitkä ja painoi 3–5 tonnia — keskisuuri lambeosauriini, mutta poikkeuksellisen pitkäkaulainen.
Holotyyppi ja kuvaushistoria
Holotyyppi on lähes täydellinen luuranko, joka kerättiin Kundurin alueelta vuosina 1999–2001. Tämä on Venäjän täydellisin dinosaurus-luuranko ja eniten täydellinen lambeosauriini-luuranko Pohjois-Amerikan ulkopuolella! Löytöpaikka on noin 200 m² alueella, josta on löydetty satoja muita fossiileja — mukaan lukien sammakoita, kilpikonnia ja krokotyylejä.
Ensikuvauksen jälkeen 2003 julkaistiin perusteellinen, yksityiskohtainen kuvaus Godefroit, Bolotsky & Bolotsky 2012 Acta Palaeontologica Polonicassa (57(3):527-560), otsikolla ”Osteology and relationships of Olorotitan arharensis, a hollow-crested hadrosaurid dinosaur from the latest Cretaceous of Far Eastern Russia”. Tämä tutkimus määritteli lajin diagnostiset autapomorfiat:
- Suuri kypärämäinen ontto harja, korkeampi kuin kallon takaosa, ulottuu takaa hyvin kallon takapuolen ohi
- Hyvin korkea jugaalin postorbitaaliprosessi (suhde postorbitaaliprosessin korkeus / jugaalin pituus = 1)
- Lyhyt rostraalinen jugaalin osa, täysin suoraa rostraalireunaa
- Hyvin epäsymmetrinen maxilla sivulta katsottuna, jossa ventraalireunaa kallistunut alaspäin
- 18 kaulanikamaa (ennätys hadrosauridoille!)
- Tibia korkeudeltaan femuria vastaava
- Lyhyempi cnemiaaliharja (~1/5 tibian pituudesta)
Eriskummainen kypärämäinen / viuhkamainen harja
Tämän lajin tavaramerkki on sen kypärämäinen / viuhkamainen ontto harja — se on iso, kallistunut taaksepäin, ulottuu kallon takaosan korkeuden yli ja kasvaa taaksepäin viuhkamaisena. Aiemmin sitä on kuvattu ”kirvesmäisenä” — Smithsonian ja Wikipedia kuvaavat sen muotoa ”hatchet- or fan-like” (kirves- tai viuhkamainen). Käytännössä se on iso, takanouseva levymäinen rakenne, joka erottaa lajin selvästi muista lambeosauriineista.
Lambeosauruksen kirvesmuoto on suorempi ja symmetrisempi, kun taas tämän lajin harja kasvaa taaksepäin ja on omalaatuisin koko ankannokkaisten joukossa. Harjan tehtävä oli todennäköisesti:
- Lajintunnistusmerkki — erottaa Olorotitan muista alueen lambeosauriineista (Amurosaurus, Charonosaurus)
- Sukupuolivalinnan koriste — suurempi ja näyttävämpi harja signaloi koirasen kelpoisuutta
- Resonanssikammio — ontto sisus mahdollisti äänten tuoton
18 kaulanikamaa — ja 16 sakraalinikamaa
Tämän lajin todella ainutlaatuinen piirre on sen poikkeuksellisen pitkä kaula — 18 kaulanikamaa, eniten minkään tunnetun ankannokkaisen kaulassa. Useimmilla hadrosauridoilla on enintään 15 kaulanikamaa. Lisänikamat antoivat eläimelle joutsenmaisen pitkän ja joustavan kaulan, mistä sen nimi johtuu.
Mutta vielä mielenkiintoisempi piirre on 15–16 sakraalinikamaa — vähintään 3 enemmän kuin muilla hadrosauridoilla! Tämä antoi lantion alueelle erityisen vahvuuden.
Kolmas erikoispiirre: proksimaalisen häntäosan kolmasosassa on liitoksia neuraalipiikkien kärkien välillä, mikä tekee tästä häntäosasta erityisen jäykän. Säännöllisyys viittaa siihen, että kyseessä ei ole patologia, vaan lajin oma piirre — vaikka vahvistus tarvitsisi useampia yksilöitä.
Pitkä kaula oli ekologinen etu. Eläin pystyi yltämään kauemmaksi ja korkeammalle kuin kilpakumppaninsa, löytäen ravintoa paikoista joihin muut ankannokkaiset eivät päässeet. Tämä on samantyyppinen sopeutuma kuin nykyisillä kirahveilla — pitkä kaula avaa uudenlaiset ravinnonlähteet.
Filogeneettinen asema — yllättävä Pohjois-Amerikan-yhteys
Godefroit et al. 2012 -filogeneettinen analyysi, joka perustui 118 kallon, hampaiden ja postcraniaalisiin piirteisiin, sijoitti tämän lajin Corythosaurini-haaraan Lambeosaurinaen sisällä. Tarkemmin se on sisartaksoni seuraaville pohjois-amerikkalaisille lambeosauriineille:
- Corythosaurus casuarius (Albertasta)
- Hypacrosaurus stebingeri (Montana)
- Hypacrosaurus altispinus (Albertasta)
Tämä on yllättävää! Olorotitan ei ole läheisin sukulainen muille aasialaisille lambeosauriineille (kuten Amurosaurus tai Charonosaurus), vaan pohjois-amerikkalaisille Corythosaurus-kladin jäsenille. Tämä viittaa siihen, että Beringin maasilta yhdisti Aasian ja Pohjois-Amerikan lambeosauriini-faunaa myöhäisliitukaudella tehokkaasti, ja erilaisia haaroja levittäytyi mantereiden välillä useita kertoja.
Yksi viimeisistä lambeosauriineista
Tämän lajin ikä on erityisen mielenkiintoinen. 66 miljoonaa vuotta sitten oli käytännössä sukupuuttoraja — se eli aivan ennen Chicxulubin asteroidin iskua ja kaikkien dinosaurusten katoamista. Tämä tekee jättiläisjoutsenesta yhden viimeisimpiä lambeosauriineja ja ankannokkaisia yleensäkin.
Mielenkiintoisesti pohjoisamerikkalaiset lambeosauriinit hävisivät aikaisemmin — Corythosaurus, Lambeosaurus ja muut olivat jo 5–10 miljoonaa vuotta sukupuuttoon menneitä, kun Olorotitan vielä eli Aasiassa. Tämä viittaa siihen, että Aasia oli lambeosauriinien viimeinen puolustuslinja — ilmeisesti sen ilmasto ja kasvillisuus sopivat ryhmälle paremmin kuin muuttunut Pohjois-Amerikan ympäristö, jossa Edmontosaurus-tyyppiset hadrosauriinit (saurolofiinit) hallitsivat.
Kundurin ekosysteemi
Kundurin fossiilialue on poikkeuksellisen rikas ja tarjoaa yksityiskohtaista tietoa Maastrichtian-aikakauden Aasian dinosauri-yhteisöstä. Tämä laji ei ollut ainoa hadrosauridi alueella — sen aikalaisia olivat:
- Kundurosaurus nagornyi (Godefroit, Bolotsky & Lauters 2012) — litteäpäinen saurolofiini, hadrosauriini-alaheimosta. HUOM: Xing et al. 2014 ehdottivat, että Kundurosaurus on Kerberosauruksen junior-synonyymi (Blagoveschenskistä) — tämä taksonominen kysymys on edelleen avoin
- Pieniä krokotyylejä, kilpikonnia, sammakoita ja kaloja
Lähistöllä Blagoveschenskissä (myös Udurchukan-muodostuma) eli Amurosaurus riabinini — toinen lambeosauriini. Kiinan puolella Heilongjiangin maakunnassa (Yuliangzi/Sahaliyani-muodostumat) löydettiin Charonosaurus jiayinensis, Sahaliyania elunchunorum ja Wulagasaurus dongi.
Tämä tekee Amur–Heilongjiang-alueesta maailman rikkaimmista myöhäisliitukauden hadrosauri-yhteisöistä, jossa eli vähintään 6–7 eri hadrosauridilajia samalla aikakaudella.
Tulvan jättämä jälki
Käyttäjän esittämä vertaus ”Amur-joen Pompei” on osittain liioiteltu, mutta sisältää oikean ytimen: Kundurin fossiilialue koostuu noin 200 neliömetrin kentästä, jolta on löydetty satoja luita. Erityisesti tämän lajin holotyyppi on niin artikuloitunut, että siitä on rekonstruoitu lähes täydellinen luuranko — mikä viittaa siihen, että eläin hautautui nopeasti sedimenttiin, mahdollisesti tulva-aikana tai jokirannan vyöryssä.
Tällaisia laajoja, fossiilirikkaita kerroksia tunnetaan myös Blagoveschenskistä, missä Amurosauruksen bonebed (samoin Udurchukan-muodostumassa) sisältää tuhansia luita. Yhdessä nämä alueet tarjoavat poikkeuksellisen ikkunan dinosaurusten viimeisiin vuosiin Aasiassa.
Jättiläisjoutsenen perintö
Tämä laji on tärkeä monestakin syystä:
- Se on Venäjän täydellisin dinosaurus-luuranko ja eniten täydellinen lambeosauriini Pohjois-Amerikan ulkopuolella
- Sen ainutlaatuiset piirteet (18 kaulanikamaa, 15–16 sakraalinikamaa, jäykkä häntä) osoittavat lambeosauriinien anatomista monimuotoisuutta
- Corythosaurini-asema osoittaa, että lambeosauriinit kulkivat Beringin maasiltaa Aasian ja Pohjois-Amerikan välillä useita kertoja
- Se eli aivan K-Pg-rajan kynnyksellä, mikä antaa tärkeän vertailupohjan dinosaurusten viimeisiin vuosiin
- Sen pitkä elinkaari aivan sukupuuttoon asti kertoo, että Aasian ankannokkaiset olivat erityisen kestäviä
Olorotitan on yksi venäläisen dinosauruspaleontologian merkittävimpiä löydöksiä. Kansainvälinen yhteistyö belgialaisten (Pascal Godefroit), venäläisten (Bolotsky-suvun paleontologit) ja kiinalaisten paleontologien välillä on tuottanut viime vuosikymmenien aikana useita tärkeitä julkaisuja Amur-joen alueen dinosaurustosta. Jokainen uusi löytö lisää tietoamme siitä, miten viimeiset lambeosauriinit elivät juuri ennen dinosaurusten sukupuuttoa.
Lue lisää muista ankannokkaisista: