Crystal Palace

Maailman ensimmäinen dinosauruspuisto

Etelä-Lontoossa, Sydenhamin kaupunginosassa, sijaitsee puisto, joka on aivan erityinen dinosaurustieteen historiassa. Crystal Palacen puistoon pystytettiin vuonna 1854 maailman ensimmäiset täysikokoiset dinosaurusveistokset.

Tämä puisto ei ole fossiililöytöpaikka. Se on jotakin muuta — paleontologian historian muistomerkki, joka kertoo, miten dinosaurukset esiteltiin yleisölle ensimmäistä kertaa ja millaisina viktoriaaninen aika ne kuvitteli.

Veistokset syntyivät aikana, jolloin dinosaurukset olivat tieteelle vielä uusi ja outo asia. Sana "dinosaurus" oli keksitty vasta vuonna 1842, ja koko eläinryhmä tunnettiin vain muutamasta luunsirusta. Silti veistosten tekijät pyrkivät esittämään nämä eläimet niin tarkasti kuin se aikalaistiedon valossa oli mahdollista.

Crystal Palacen veistokset olivat myös vallankumouksellinen idea. Ne olivat ensimmäinen yritys esittää sukupuuttoon kuolleet eläimet kokonaisina, elävän kokoisina hahmoina — ei piirroksina vaan kolmiulotteisina malleina, joiden ympärillä yleisö saattoi kävellä.

Veistokset ovat yhä paikoillaan, yli 150 vuotta myöhemmin. Vaikka ne ovat nykytiedon valossa monin tavoin virheellisiä, ne ovat korvaamaton osa tieteen historiaa — ja yhä suosittu nähtävyys.

1850-luvun Britannia oli paleontologian varhainen keskus. Dinosaurukset oli juuri tunnistettu omaksi eläinryhmäkseen, ja yleisön kiinnostus muinaisia eläimiä kohtaan kasvoi nopeasti. Tähän innostukseen veistokset osuivat täydellisesti: ne tarjosivat tavallisille ihmisille mahdollisuuden nähdä omin silmin, millaisia nämä kadonneet eläimet olivat olleet.

Veistosten synty

Itse rakennus oli alun perin valtava lasista ja raudasta rakennettu näyttelyrakennus, joka pystytettiin Lontoon suurta teollisuusnäyttelyä varten vuonna 1851. Näyttelyn jälkeen rakennus siirrettiin Sydenhamiin, ja sen ympärille rakennettiin laaja puisto.

Puiston nähtävyydeksi tilattiin sarja muinaisten eläinten veistoksia. Työn sai tehtäväkseen taiteilija Benjamin Waterhouse Hawkins, ja häntä neuvoi aikansa kuuluisin paleontologi Richard Owen — sama mies, joka oli keksinyt sanan "dinosaurus".

Veistokset rakennettiin tiilestä, laatoista, sementistä ja raudasta erityisessä työpajassa puiston alueella. Hawkins aloitti luonnoksilla ja pienoismalleilla ennen kuin valtavat hahmot valmistuivat. Työ kesti lähes kaksi vuotta.

Ennen puiston avaamista Hawkins järjesti kuuluisan tempauksen: hän kutsui aikansa merkittäviä tutkijoita illallisille, jotka katettiin keskelle Iguanodon-veistoksen muottia. Tapahtuma keräsi runsaasti huomiota ja teki veistoksista tunnettuja jo ennen niiden esittelyä. Puisto avattiin yleisölle vuonna 1854.

Hankkeen mittakaava oli huomattava. Pelkästään yhden Iguanodon-veistoksen rakentamiseen tarvittiin satoja tiiliä, tuhansia laattoja ja suuret määrät sementtiä. Työ oli myös kallista, ja lopulta puiston omistajat joutuivat lopettamaan hankkeen rahoituksen — osa suunnitelluista veistoksista jäi tämän vuoksi kokonaan tekemättä.

Suurimmat veistokset olivat valtavia, monimetrisiä rakennelmia. Ne tehtiin kestämään ulkoilmaa, ja niiden sisällä oli rauta- ja tiilirakenteita, jotka kannattelivat raskasta sementtikuorta. Tämä tekninen ratkaisu on osoittautunut kestäväksi: useimmat veistokset ovat säilyneet näihin päiviin asti.

Hawkins ei ollut pelkkä käsityöläinen, joka toteutti tutkijoiden ohjeet. Hän tutki itse fossiileja, seurasi tiedettä ja teki lukemattomia omia tulkintoja. Veistosten takana oli siis sekä tieteellinen että taiteellinen näkemys — ja paljon henkilökohtaista työtä.

Crystal Palacen veistokset

Puistoon pystytettiin yli kolmekymmentä muinaisen eläimen veistosta. Vain kolme niistä oli varsinaisia dinosauruksia — loput olivat merimatelijoita, lentoliskoja ja muinaisia nisäkkäitä.

Veistokset oli aseteltu lammen saarille, jotka edustivat eri aikakausia. Kun kävijä kulki saarelta toiselle, hän kulki samalla ajassa — varhaisista eläimistä kohti nuorempia. Tämä "kävely ajassa" oli aikanaan uudenlainen tapa esittää maapallon historiaa.

Asettelua tuki myös huolella suunniteltu maisema. Saarille tuotiin eri puolilta Britanniaa kivilajeja, jotka vastasivat kunkin aikakauden kallioperää, ja niiden lomaan istutettiin aikakaudelle sopivia kasveja. Jopa lammen vedenpinta nousi ja laski, mikä loi vaikutelman elävästä ympäristöstä. Kokonaisuus oli aikanaan harvinaisen kunnianhimoinen.

Mitä viktoriaaninen aika sai oikein

Nykytiedon valossa Crystal Palacen veistokset ovat monin tavoin virheellisiä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että ne tehtiin aikana, jolloin dinosauruksista tiedettiin äärimmäisen vähän.

Virheet johtuivat puutteellisista fossiileista. Iguanodonin peukalonpiikki tulkittiin nenäsarveksi, ja monet kaksijalkaiset dinosaurukset esitettiin järeinä nelijalkaisina petoina. Mallintajat joutuivat täydentämään puuttuvia osia vertaamalla eläimiä nykyisiin matelijoihin ja nisäkkäisiin.

On kiinnostavaa, että jo veistosten tekoaikana osa tulkinnoista herätti epäilyjä. Esimerkiksi Iguanodonin nenäsarvea pidettiin epävarmana jo silloin. Tämä osoittaa, että tutkijat ymmärsivät itsekin liikkuvansa tiedon rajalla — heidän oli vain pakko tehdä päätöksiä vähäisen aineiston pohjalta.

Veistosten suurin oppi liittyykin tieteen luonteeseen. Ne osoittavat, että tieteellinen tieto on aina väliaikaista: se edustaa parasta ymmärrystä juuri sillä hetkellä, mutta uudet löydöt voivat muuttaa sen. Kun veistoksia katsoo tänään, ei näe vain vanhentuneita malleja vaan myös sen, kuinka pitkälle dinosaurustiede on edennyt runsaassa puolessatoista vuosisadassa.

Veistokset tänä päivänä

Puiston alkuperäinen lasipalatsi tuhoutui tulipalossa vuonna 1936, mutta dinosaurusveistokset säilyivät. Ne ovat yhä paikoillaan puistossa, jossa ne ovat seisoneet jo yli puolentoista vuosisadan ajan.

Veistosten arvo on tunnustettu virallisesti. Ne on luokiteltu Britannian korkeimpaan suojeluluokkaan, mikä takaa niiden säilymisen tuleville sukupolville. Veistoksia on myös kunnostettu, ja niiden hoidosta huolehtii niille omistautunut yhdistys.

Säilyttäminen ei ole ollut helppoa. Veistokset ovat alttiina säälle, ja vuosikymmenten varrella osa niistä on rapistunut tai vaurioitunut. Niiden korjaaminen vaatii erityisosaamista, sillä kyse on samalla sekä taideteoksista että tieteen historian muistomerkeistä. Niiden vaaliminen on jatkuvaa työtä, johon osallistuu sekä asiantuntijoita että vapaaehtoisia.

Veistokset ovat säilyttäneet asemansa myös yleisön suosikkeina. Ne kiinnostavat sekä lapsia että aikuisia, ja niiden tarina — tieteen varhaiset askeleet ja se, miten käsitys dinosauruksista on muuttunut — tekee niistä korvaamattoman opetuskohteen. Crystal Palacen veistokset näyttävät konkreettisesti, miten paljon dinosaurustiede on edistynyt.

Veistokset ovat innoittaneet myös taidetta ja kirjallisuutta. Ne ovat esiintyneet romaaneissa ja lastenkirjoissa, ja niiden hieman salaperäinen, sammaleen peittämä olemus puiston vehreydessä on tehnyt niistä monille rakkaita. Harva tieteen muistomerkki on yhtä samanaikaisesti opettavainen ja mielikuvitusta kutkuttava.

Crystal Palacen perintö

Puiston veistokset ovat enemmän kuin vanhentuneita kuvauksia dinosauruksista. Ne ovat tieteen historian muistomerkki — todiste hetkestä, jolloin ihmiskunta yritti ensimmäistä kertaa nähdä, miltä muinaiset eläimet olivat näyttäneet.

Veistokset olivat myös paleotaiteen — fossiileihin perustuvan kuvataiteen — varhaisia mestariteoksia. Niiden tekijä uskoi vahvasti "visuaaliseen opetukseen": ajatukseen, että ihmiset oppivat ja muistavat parhaiten sen, minkä he näkevät omin silmin.

Tämä ajatus elää yhä. Nykyäänkin dinosaurukset tavoittavat suuren yleisön ennen kaikkea kuvien, mallien ja elokuvien kautta. Kun katsoo museon dinosaurusrekonstruktiota tai luonnontiedevideota, näkee saman periaatteen, jota viktoriaaninen taiteilija sovelsi jo 1850-luvulla. Tässä mielessä veistokset olivat aikaansa edellä.

Tutustu muihin löytöalueisiin

Muut löytöpaikat Euroopassa

Dinosauruksia jokaisella mantereella