Mary Anningin löydöt

Mary Anningin löydöt mullistivat 1800-luvun alun paleontologian — itseoppinut fossiilikauppias Lyme Regisistä nosti tieteen tietoon ichthyosauruksia, plesiosauruksia ja ensimmäisen Saksan ulkopuolisen pterosauruksen.

Hänen löytönsä eivät rajoittuneet yhteen tai kahteen fossiiliin. Hän kaivoi Englannin Jurakausirannikolta yli kolmen vuosikymmenen aikana niin paljon merkittäviä luurankoja, että pelkkä hänen löytöjensä luettelo riittää kattamaan koko varhaisen meripaleontologian. Anningin työ ei vain täydentänyt tieteen tietämystä, vaan rakensi sitä perustasta lähtien.

Anning eli 1799–1847 ja kuoli 47-vuotiaana rintasyöpään. Hänellä ei ollut juuri lainkaan virallista koulutusta, mutta hän opetteli geologian, anatomian ja tieteellisen piirtämisen täysin itse. Hän käsin kopioi tieteellisiä artikkeleita lainattuaan ne tuttavilta — yksi näistä kopioista, William Conybearen 1824 paperi, on niin tarkka, että paleontologi Christopher McGowan ei pystynyt erottamaan sitä alkuperäisestä.

Anningin löydöt nousivat tieteen huipulle aikana, jolloin nainen ei voinut kuulua mihinkään tieteelliseen järjestöön. Vaikka hänen löytönsä saivat aikaan uusia lajimäärityksiä, hän itse jäi tieteellisten kunnianosoitusten ulkopuolelle. Hänen merkityksensä tunnistettiin laajemmin vasta vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen.

Anningin nuoruus Lyme Regisissä

Köyhän perheen tytär

Mary syntyi 21.5.1799 Lyme Regisissä Dorsetissa. Hänen isänsä Richard oli puuseppä, joka harrasti fossiilien keräystä lisätulonaan. Perhe oli köyhä, ja kymmenestä lapsesta vain Mary ja hänen veljensä Joseph selvisivät aikuisuuteen. Annningit olivat uskonnollisia toisinajattelijoita, kongregationalisteja, joten heidän asemansa oli myös sosiaalisesti haastava.

Salamanisku 1800

Tarinan mukaan Mary selvisi vuonna 1800 salamaniskusta, joka tappoi kolme muuta ihmistä saman puun alta. Hän oli silloin vasta vuoden ikäinen. Paikallinen perimätieto kertoi, että salamanisku oli tehnyt hänestä erityisen älykkään — yhden 1800-luvun tieteen alkujuurten kuuluisimmista anekdooteista. Tieteelliseksi selitykseksi se ei riittänyt, mutta tarina jäi elämään Lyme Regisissä.

Isän kuolema 1810

Kun Richard kuoli 1810, perhe jäi velkoihin ilman tulonlähdettä. Mary oli silloin 11-vuotias. Mary ja Joseph jatkoivat isänsä työtä kerätäkseen rahaa perheen toimeentuloon. Hänen löytötarinansa alkaa siis kirjaimellisesti köyhän tytön taistelusta selviytyä — fossiilit eivät olleet harrastus, ne olivat ruokaa.

Ichthyosaurus 1811–1812

Josephin ja Maryn yhteinen löytö

Anningin tieteelliset löydöt alkavat virallisesti syksystä 1811, jolloin hänen veljensä Joseph löysi noin 1,2 metriä pitkän kalalisko-kallon Lyme Regisin kallioseinämältä. Marraskuussa 1812 Mary kaivoi loput viiden metrin pituisesta luurangosta esille — yhteistyö osoittautui paleontologialle ratkaisevaksi.

Krokotiilista Temnodontosaurukseksi

Henley osti löydön 23 punnan hintaan, ja se päätyi lopulta British Museumiin 1819. Charles König antoi ryhmälle nimen Ichthyosaurus, ja Everard Home kirjoitti 1814 ensimmäisen tieteellisen kuvauksen. Nykyään yksilö tunnetaan nimellä Temnodontosaurus platyodon. Se on yhä esillä Natural History Museumissa Lontoossa.

Plesiosaurus 1823

Joulukuu 1823 ja merilohikäärme

Joulukuun 10. päivänä 1823 Anning teki uuden mullistavan löydön: ensimmäisen koskaan kaivetun täydellisen plesiosauruksen. Eläin oli niin omituinen — pitkä kaula, neljä melaa, pieni pää — että jopa Georges Cuvier piti sitä aluksi väärennöksenä.

Plesiosaurus dolichodeirus

William Conybeare nimesi lajin Plesiosaurus dolichodeirusiksi vuonna 1824. Buckinghamin herttua osti luurangon 150 guinealla, ja Conybeare yritti turhaan saada sitä Geological Societyn portaiden läpi kokoussaliin. Anningin tieteelliset saavutukset nousivat tämän jälkeen kansainvälisen tieteen kuumimmaksi puheenaiheeksi.

Pterosaurus 1828

Ensimmäinen Saksan ulkopuolinen lentolisko

Joulukuussa 1828 Anning löysi siipiluut ja muut osat erikoisesta eläimestä, jonka tutkijat tunnistivat lentoliskoksi eli pterosaurukseksi. William Buckland kuvasi sen 1829 ja antoi sille nimen Pterodactylus macronyx. Nykyään tämä eläin tunnetaan nimellä Dimorphodon macronyx.

Lontoon näyttely-yleisön sensaatio

Löytö oli ensimmäinen pterosauruksen luuranko, joka oli koskaan löytynyt Saksan Solnhofenin ulkopuolelta. Kun fossiili asetettiin esille British Museumiin, sitä kutsuttiin lentäväksi lohikäärmeeksi ja se oli aikansa sensaatio. Anningin työ laajeni näin merielämästä myös ilmaan — kolme suurta muinaista eläinryhmää oli nyt edustettuina yhden naisen elämäntyössä.

Muut löydöt ja tutkimustyö

Koprolitit ja mustepussit

Mary Anningin löydöt kattoivat myös pienemmät mutta tieteellisesti tärkeät havainnot. Hän tunnisti niin sanotut bezoaarikivet ichthyosaurusten fossiloituneeksi ulosteeksi, ja William Buckland antoi niille tieteellisen nimen koprolitit. Vuonna 1828 Anning löysi myös belemniittien mustepussien fossiileja, jotka osoittivat näiden muinaisten pääjalkaisten muistuttaneen nykyisiä mustekaloja.

Squaloraja ja muut kalat

Vuonna 1829 Anning kaivoi esiin Squaloraja-nimisen kalan fossiilin. Sen rakenne yhdisti haiden ja rauskujen piirteitä, ja se tulkittiin näiden ryhmien siirtymäfossiiliksi. Vuonna 1830 hän löysi vielä yhden plesiosauruksen, jonka sai nimekseen Plesiosaurus macrocephalus ja jonka William Willoughby osti 200 punnalla. Sveitsiläis-amerikkalainen tieteilijä Louis Agassiz nimesi 1840-luvulla kaksi muinaista kalalajia Anningin mukaan: Acrodus anningiae ja Belonostomus anningiae.

Mary Anningin löydöt eivät ole vain yksittäisten luurankojen luettelo — ne ovat varhaisen paleontologian perusta.

Tieteen reuna-alueella

Naisena Geological Societyn ulkopuolella

Vaikka Mary Anningin löydöt ohjasivat suoraan tieteellisten kuvausten syntymistä, hän itse ei voinut kuulua mihinkään tieteelliseen järjestöön. Geological Society of London hyväksyi naisia jäsenikseen vasta vuonna 1904, yli viisikymmentä vuotta Anningin kuoleman jälkeen. Häntä ei myöskään mainittu monissa lajinkuvauksissa, joiden lähdemateriaalin hän itse oli kaivanut ja preparoinut.

Vuotuinen avustus 1838

Vuonna 1838 brittiläinen tiedeyhteisö järjesti Anningille vuotuisen avustuksen, jonka kustantajia olivat Geological Society ja British Association for the Advancement of Science. Tämä oli aikansa korkein tunnustus, jonka nainen saattoi saada Britanniassa luonnontieteissä — vaikka sekään ei vastannut hänen todellisten saavutustensa tasoa. Anning oli myös Dorset County Museumin ensimmäinen kunniajäsen.

Kuolema 1847 ja jälkikäteinen kunnioitus

Mary Anning kuoli 9.3.1847 rintasyöpään 47-vuotiaana. Geological Society muisti häntä kuolinilmoituksellaan, mikä oli ainutlaatuista — yhteisö ei vielä silloin hyväksynyt naisia jäsenikseen, mutta teki Anningin kohdalla poikkeuksen. Lyme Regisin St Michaelin kirkkoon asennettiin hänen muistolle suunnattu lasimaalaus.

Mary Anningin löydöt tänään

Jurassic Coast UNESCO-kohteena

Vuonna 2001 Englannin etelärannikon Dorsetin ja Itä-Devonin rannikko, eli Mary Anningin entiset etsintämaastot, julistettiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi nimellä Jurassic Coast. Yli kahdensadan kilometrin pituinen rannikko on tuottanut fossiileja yli kahden vuosisadan ajan, ja sen kuuluisin keräilijä on edelleen Mary Anning.

Patsas ja muistokolikko

Lyme Regisin keskustaan paljastettiin Anningin patsas vuonna 2022 — 11-vuotiaan paikallisen tytön Evie Swiren vuosia jatkuneen kampanjan ansiosta. Patsas esittää Maryn ja hänen koiransa Trayn, joka kuoli 1833 maanvyörymässä, joka melkein tappoi Maryn itsensäkin. Royal Mint laski 2021 liikkeelle 50 pennyn juhlakolikon Anningin kunniaksi. Brittiläiset postimerkit, elokuvat ja kirjat ovat tehneet Mary Anningin löydöt tutuiksi miljoonille ihmisille — ja vihdoinkin myös tuoneet niiden naispuoliselle löytäjälle hänelle kuuluvan tunnustuksen.

Mary Anningin muut kuuluisat löydöt

Mary Anning löysi vuosikymmenien aikana useita tieteen mullistaneita fossiileja. Tutustu muihin ryhmän sivuihin:

Lue myös tutkijaesittely: Mary Anning – paleontologian uranuurtaja