Lontoon Archaeopteryx

Lontoon Archaeopteryx on ensimmäinen tieteelle koskaan kuvattu Archaeopteryx-luuranko — fossiili, joka aikanaan järisytti tieteellistä maailmaa ja antoi Darwinin teorialle näyttävän vahvistuksen.

Tämä fossiili on noin 150 miljoonaa vuotta vanha varhaisen linnun jäänne, joka löydettiin Solnhofenin kalkkikivistä Baijerista vuonna 1861 — vain kaksi vuotta Charles Darwinin Lajien synty -teoksen julkaisemisen jälkeen. Näytteestä puuttuu pää, mutta luuranko on muuten poikkeuksellisen hyvin säilynyt ja siinä näkyy selkeitä sulkapainaumia.

Fossiili päätyi British Museumiin 700 punnan hinnalla — silloiseen rahaan hyvin huomattava summa. Sen tarinaan kuuluu kuuluisa anatomisti Richard Owen, joka kuvasi näytteen vuonna 1863 ja tunnisti sen jonain aivan uutena. Luuranko on yhä Lontoon Natural History Museumin tieteellisesti arvostetuin fossiili.

Vuonna 2011 kansainvälinen eläintieteellisen nimistön komissio teki näytteestä Archaeopteryx-suvun virallisen tyyppinäytteen. Päätös vahvisti, että juuri tämä luuranko edustaa lajia tieteellisessä mielessä — ja että kaikki muut yksilöt vertaillaan ensin Lontoon näytteeseen.

Solnhofenin kalkkikiviluolista

Löytö vuonna 1861

Lontoon Archaeopteryx löydettiin vuonna 1861 Langenaltheimin kylän lähistöltä Baijerissa, alueelta jonka kalkkikivilevyjä oli louhittu jo Rooman valtakunnan ajoista lähtien. Litografisen kalkkikiven hienorakeisuus tekee siitä yhden maailman parhaista fossilisoivista kivistä — eikä Solnhofenin alue ole tuottanut vain Archaeopteryx-näytteitä vaan myös tuhansia kala-, hyönteis- ja lentoliskofossiileita.

Karl Häberlein ja lääkärin palkkio

Näyte päätyi paikallisen lääkärin Karl Häberleinin omistukseen erityisellä tavalla: hän sai sen maksuna potilaalta lääkärinpalkkojen sijaan. Häberlein ymmärsi nopeasti löydön arvon ja alkoi tarjota sitä eurooppalaisille museoille. Hänen koko fossiilikokoelmansa sisälsi 1 756 Solnhofen-näytettä — yksi 1800-luvun merkittävimmistä yksityiskokoelmista.

700 punnan ostos

Owen ja Waterhouse

Kun saksalaiset paleontologit epäröivät Häberleinin hintapyyntöä, britit toimivat. Britannian johtava anatomisti Richard Owen toimi British Museumin geologian osaston johtajana, ja hänen kollegansa George R. Waterhouse järjesti hankinnan. Neuvottelut kestivät yli vuoden, ja lopullinen hinta nousi 8 400 baijerilaiseen guldeniin eli noin 700 puntaan. Vertailun vuoksi Häberleinin oma vuosipalkka lääkärinä oli vain 60 guldenia.

Koko kokoelma siirtyi Lontooseen

Lontoon Archaeopteryx ei tullut yksin. Kaupan myötä koko Häberleinin 1 756 fossiilin kokoelma siirtyi British Museumiin. Sen ansiosta Lontoon Natural History Museumissa on nykyäänkin yksi maailman parhaista Solnhofen-fossiilien kokoelmista. Hankinta oli aikansa suurin yksittäinen fossiilikauppa.

Owenin monografia 1863

Tarkka tieteellinen kuvaus

Richard Owen julkaisi vuonna 1863 yli kahdenkymmenen sivun monografian, jossa hän kuvasi näytteen yksityiskohtaisesti ja varusti tekstin elämänkokoisella litografisella levykuvalla. Hän nimesi näytteen A. macruraksi varmistaakseen, että määritys pysyy erillään von Meyerin alkuperäisestä sulasta nimellä A. lithographica.

Darwinin teorian tueksi

Lontoon Archaeopteryx ilmestyi maailmaan täydellisellä ajoituksella. Charles Darwinin Lajien synty oli julkaistu 1859, ja tämä fossiili — matelijan piirteistä mutta sulkapeitteisestä eläimestä — antoi heti vahvistuksen evoluutioteorialle. Paleontologi Hugh Falconer kirjoitti Darwinille, että jos Solnhofenin louhokset olisi laitettu tilaamaan Darwinin teoriaan sopiva olio, ne eivät olisi voineet tehdä tehtävää paremmin kuin Archaeopteryxin kohdalla. Owen itse oli evoluutionvastustaja eikä halunnut tulkita näytettä Darwinin tapaan.

Ensimmäinen tieteelle paljastunut

Puuttuva pää

Tämä luuranko on monella tavalla puutteellinen näyte. Erityisesti pää puuttuu lähes kokonaan, mistä syystä Owenin kuvauksessa kallon rakenne jäi arvailujen varaan. Pää saatiin tieteen tietoon vasta toistakymmentä vuotta myöhemmin Berliinin Archaeopteryxin myötä. Tästä huolimatta Lontoon näyte on muulta osin niin selkeästi säilynyt, että sulkien yksityiskohdat erottuvat selvästi.

Vielä vanhempi näyte 1855

Mielenkiintoinen sivujuonne on Haarlemin näyte, joka löytyi jo 1855 — kuusi vuotta ennen tätä luurankoa. Sitä kuitenkin pidettiin vuosikymmeniä lentoliskona, kunnes Yalen paleontologi John Ostrom tunnisti sen 1970 Archaeopteryxiksi. Tieteellisesti tämä näyte jäi siis silti ensimmäiseksi oikein tunnistetuksi näytteeksi.

Virallinen tyyppinäyte

ICZN:n päätös 2011

Vuonna 2011 kansainvälinen eläintieteellisen nimistön komissio (ICZN) teki erikoisen päätöksen. Alkuperäisesti Archaeopteryx-suvun tyyppi oli ollut von Meyerin 1861 kuvaama yksittäinen sulka, mutta uudet tutkimukset olivat herättäneet epäilyksen, ettei sulka kenties kuulukaan samaan eläimeen kuin myöhemmin löydetyt luurangot. Komissio päätyi nimeämään tämän luurangon uudeksi viralliseksi tyyppinäytteeksi, ja näin tämä luuranko sai aseman, joka ratkaisee kaikki tulevat lajimäärityksen kiistat.

Tieteen vakiopiste

Tyyppinäytteen asema tekee tästä näytteestä koko suvun virallisen mittapuun. Jokainen uusi löytö verrataan ensin Lontoon näytteeseen, ja sen anatomia muodostaa Archaeopteryx-suvun määritelmän. Vaikka Berliinin näyte on täydellisempi ja näyttävämpi, juuri tämä luuranko on tieteellisesti suvun ankkuri.

Lontoon Archaeopteryx on tieteen kiintopiste — kaikki tulevat löydöt mitataan sen luiden mukaan.

Lontoon Natural History Museumissa tänään

Lontoon Archaeopteryx on edelleen Natural History Museumin arvokkaimpia fossiileja. Se on esillä museon kuuluisassa Treasures-galleriassa yhdessä muiden Britannian luonnonhistorian tärkeimpien esineiden kanssa. Yli sadan kuudenkymmenen vuoden ajan tämä päätön luuranko on muistuttanut museokävijöitä siitä, että tiede voi muuttua täydellisesti yhden ainoan fossiilin myötä. Kun Lontoon Archaeopteryx tuotiin Englantiin vuonna 1862, britit saivat käsiinsä paitsi yhden fossiilin myös ratkaisevan todisteen siitä, että dinosaurukset ja linnut kuuluvat samaan sukupuuhun.

Tutkimuksen kohde yli vuosisadan

Owenista nykytutkijoihin

Vuodesta 1863 alkaen lähes jokainen sukupolvi paleontologeja on palannut tämän luurangon ääreen. Owenin alkuperäinen monografia oli aikansa huipputiedettä, mutta jo 1900-luvun alussa tutkijat huomasivat siinä virheitä — erityisesti kallon arviossa, joka perustui käytännössä mielikuvitukseen. Kun Berliinin näyte myöhemmin paljasti todellisen kallon, tämän luurangon tulkinta tarkentui jatkuvasti. Nykyisin näytettä tutkitaan röntgenmikrotomografialla, joka tekee aiemmin näkymättömistä yksityiskohdista näkyviä.

Yhä Britannian arvostetuin fossiili

Vaikka Lontoon Natural History Museumin kokoelmissa on tuhansia kuuluisia fossiileja, juuri tämä luuranko on niistä tieteellisesti merkittävin. Sen tarina yhdistää 1800-luvun viktoriaanisen tieteen, Darwinin evoluutioteorian ja modernin paleontologian samalla tavalla kuin harva muu yksittäinen fossiili. Se ei ole vain museon esine, vaan koko evoluutiotieteen näkyvä kiintopiste. Jokainen sukupolvi paleontologeja perehtyy edelleen näytteeseen omilla menetelmillään, ja jokainen vuosi tuo siitä esiin uusia yksityiskohtia. Owen 1863 osasi vain kuvitella, miten paljon näytteestä lopulta opittaisiin sadan kuudenkymmenen vuoden aikana. Tieteellisen edistyksen mittapuu on usein juuri tällainen yksittäinen, hyvin tutkittu objekti, joka pysyy keskustelun keskellä sukupolvesta toiseen, vaikka ympärillä olevat tekniikat ja kysymykset vaihtuvat täysin uudenlaisiksi. Juuri tämä tekee siitä todellisen tieteen klassikon.

Muut Archaeopteryx-näytteet

Archaeopteryx-näytteitä tunnetaan vain kourallinen, ja jokaisella on oma tarinansa. Tutustu muihin ryhmän fossiileihin: