Dinosaurus-sanasto

Gondwanan (eteläisten mantereiden) oma petodinosaurusten ryhmä. Lyhytkäsisiä, voimakasrakenteisia saalistajia kuten Carnotaurus. Täyttivät saman ekologisen roolin kuin tyrannosaurit pohjoisessa. → Etelä-Amerikan pedot

Nopea evoluutioprosessi, jossa yksi eliöryhmä monimuotoistuu ja täyttää useita ekologisia lokeroita lyhyessä ajassa. Tapahtui esimerkiksi nisäkkäille dinosaurusten sukupuuton jälkeen paleoseenissa. → Paleoseeni

Kuorellinen pääjalkainen (mustekalan sukulainen), joka eli merissä dinosaurusten aikana. Ammoniittifossiilit ovat yleisiä ja niitä käytetään kivikerrosten ajoittamiseen. Kuolivat sukupuuttoon yhdessä dinosaurusten kanssa 66 mvs sitten.

Panssaroitu dinosaurusryhmä, joka eli jura- ja liitukaudella. Kehon yläpuoli oli peitetty luisilla levyillä ja piikeillä. Tunnetuin on Ankylosaurus, jonka hännässä oli raskas luinen nuija. → Selaa lajeja

Matelijoiden yläryhmä, johon kuuluvat dinosaurukset, lentoliskot (pterosaurukset) ja krokotiilit. Kaikki dinosaurukset ovat arkosaureja, mutta kaikki arkosaurit eivät ole dinosauruksia. → Evoluutio

Geologinen menetelmä, jossa kivikerrosten ikä määritetään niistä löytyvien fossiileiden avulla. Tiettyjen lajien fossiilit esiintyvät vain tietyn ikäisissä kerroksissa, joten ne toimivat "aikaindekseinä".

Kahdella jalalla kävelevä tai juokseva. Monet teropodidinosaurukset olivat bipedaalisia, kuten T. rex ja Velociraptor. Vastakohta on kvadripedaalinen (neljällä jalalla liikkuva).

Sauropodien ryhmä, jolle tunnusomaista ovat pitkät etujalat (nimi tarkoittaa "käsilisko") ja pysty ryhti. Brachiosaurus ja Giraffatitan ovat tunnetuimmat. → Jurakausi

"Hainhampaisten liskojen" perhe — suuria petodinosauruksia terävilla, sahareunaisilla hampailla. Giganotosaurus ja Carcharodontosaurus kuuluvat tähän ryhmään. Hallitsivat ennen tyrannosaurien nousua. → Afrikan pedot

Sarvidinosaruusten ryhmä. Tunnusomaista ovat suuret kaulurit ja sarvet kasvoissa. Triceratops on tunnetuin. Elivät pääasiassa liitukaudella Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. → Pohjois-Amerikka

Noin 180 km halkaisijaltaan oleva asteroidin iskukraatteri Meksikon Jukatanin niemimaalla. Syntyi 66 miljoonaa vuotta sitten ja aiheutti dinosaurusten joukkosukupuuton. → Sukupuutto

Eliöryhmä, joka sisältää yhteisen esi-isän ja kaikki sen jälkeläiset. Esimerkiksi Dinosauria on kladi, johon kuuluvat kaikki dinosaurukset — myös linnut.

Varhaisia kavioeläimiä paleoseenissa. Eivät olleet sukua nykyisille hevosille tai naudoille. Yksi monista dinosaurusten jälkeisistä "kokeellisista" nisäkäsryhmistä, jotka myöhemmin katosivat. → Paleoseeni

Ilmiö, jossa eri sukuiset eliöt kehittyvät samankaltaisiksi, koska samanlainen ympäristö suosii samanlaisia ratkaisuja. Esimerkiksi nimravidit (ei-kissaeläimet) kehittyivät sabelihammaskissojen kaltaisiksi. → Oligoseeni

Fossiloitunut uloste. Coproliitin tutkimus paljastaa, mitä dinosaurukset söivät. T. rexin coproliitin sisältä on löydetty murskattua luuta — todiste luun murskaamisesta ravinnoksi.

Virallinen tieteellinen nimi dinosaurusten ryhmälle. Richard Owen loi nimen 1842 kreikan sanoista deinos (kauhistuttava) ja sauros (lisko). Dinosauria on kladi, johon kuuluvat kaikki dinosaurukset mukaan lukien nykyiset linnut.

Pitkäkaulaisten ja erityisesti pitkähäntäisten sauropodien perhe. Diplodocus ja Apatosaurus kuuluvat tähän ryhmään. Tunnusomaista on piiskamainen häntä ja kynäpään kokoiset hampaat kuonon etuosassa.

"Raptorien" ryhmä — pieniä tai keskikokoisia höyhenpeitteisiä petoja, joilla oli jaloissa sirppimäinen tappokkynsi. Velociraptor, Deinonychus ja Microraptor kuuluvat tähän ryhmään. → Aasian höyhendinosaurukset

Lajin "rooli" ekosysteemissä — mitä se syö, missä se asuu, miten se käyttäytyy. Dinosaurusten sukupuuton jälkeen nisäkkäät täyttivät tyhjäksi jääneet ekologiset lokerot.

Eläin, joka tuottaa ruumiinlämpönsä aineenvaihdunnalla (kuten nisäkkäät ja linnut). Monet tutkijat uskovat, että ainakin osa dinosauruksista oli endo- tai mesotermisiä — ei täysin vaihtolämpöisiä kuten liskot.

Geologinen kausi 56–34 miljoonaa vuotta sitten. Maapallon kuumin kausi 50 miljoonaan vuoteen — trooppiset metsät ulottuivat navoille. Valaiden evoluutio maalta mereen tapahtui eoseenissa. → Eoseeni

Muinaisen eliön säilynyt jäännös tai jälki kivikerroksissa. Fossiileja voivat olla luut, hampaat, höyhenet, jalanjäljet, coproliitin (ulosteet) ja jopa pehmytkudokset poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Prosessi, jossa elävän olion jäännökset korvautuvat mineraaleilla ja muuttuvat kiveksi. Vaatii nopeaa hautautumista sedimentin alle ja miljoonia vuosia paineen ja kemian vaikutusta. Vain murto-osa eliöistä fossiloituu koskaan.

"Mahakivet" — kiviä, joita jotkin dinosaurukset nielivät auttamaan ruoan jauhamisessa mahassa. Vastaavanlainen käyttäytyminen esiintyy nykyisillä linnuilla ja krokotiileilla.

Eteläinen supermanarre, joka sisälsi nykyisen Etelä-Amerikan, Afrikan, Intian, Australian ja Antarktiksen. Hajosi jura- ja liitukaudella. Gondwanan dinosaurukset olivat erilaisia kuin pohjoisen Laurasian. → Dinosaurukset maailmalla

"Suuri katkos" — merkittävä eläimistön vaihtuminen Euroopassa noin 34 miljoonaa vuotta sitten eoseenin lopussa. Monet vanhat nisäkäslajit katosivat ja Aasiasta levisi uusia ryhmiä. → Eoseeni

"Ankannokkaiset dinosaurukset" — suuria kasvinsyöjiä liitukaudelta. Tunnusomaista leveä, litteä kuono ja usein erikoiset pääharjat (kuten Parasaurolophuksen resonanssitorvi). → Pohjois-Amerikka

Useat dinosaurusryhmät — erityisesti teropodit — olivat höyhenpeitteisiä. Liaoningin fossiilit Kiinasta todistivat tämän kiistattomasti 1990-luvulta alkaen. Höyhenet kehittyivät alun perin eristyksenä, eivät lentoa varten. → Aasian höyhenfossiilit

Kalaa muistuttava merielävä matelija triaskaudelta liitukaudelle (noin 250–93 mvs). EI dinosaurus, vaan erillinen matelijaryhmä. Ichtyosaurit kehittyivät maaeläimistä merieläimiksi — kuten valaat myöhemmin.

Ohut, iridiumrikas kerros kivikerroksissa K-Pg-rajalla (66 mvs). Iridium on harvinainen maapallolla mutta yleinen asteroideissa. Todiste Chicxulub-asteroidin iskusta. → Sukupuutto

Kvartsikide, jossa näkyy iskun aiheuttama suuntautunut rakenne. Löytyy K-Pg-rajakerroksen ympäriltä ympäri maailmaa. Syntyy vain äärimmäisen voimakkaan iskun paineen alla — todiste suuresta asteroidin törmäyksestä.

Tapahtuma, jossa merkittävä osa maapallon lajeista katoaa lyhyessä ajassa. Maapallon historiassa tunnetaan viisi suurta joukkosukupuuttoa. Dinosaurusten sukupuutto (K-Pg) on tunnetuin. → Sukupuutto

Geologinen kausi 201–145 miljoonaa vuotta sitten. Dinosaurusten kultakausi: sauropodit kasvoivat jättiläisiksi, Allosaurus hallitsi petona ja Archaeopteryx yhdisti dinosauruksen ja linnun piirteet. → Jurakausi

Nopea eläinkunnan monimuotoistuminen noin 541–520 miljoonaa vuotta sitten. Lähes kaikki nykyiset eläinkunnat (niveljalaiset, nilviäiset, selkärankaiset...) syntyivät 20 miljoonassa vuodessa. → Kambrikausi

Geologinen rajakerros liitukauden ja paleoseenin välillä, 66 miljoonaa vuotta sitten. Merkitsee dinosaurusten sukupuuttoa. Sisältää iridiumkerroksen ja iskukvartsikiteitä. Aiemmin tunnettu nimellä K-T-raja.

Neljällä jalalla liikkuva. Sauropodit, stegosaurit, ankylosaurit ja ceratopsit olivat kvadripedaalisia. Vastakohta on bipedaalinen (kaksijalkaisesti liikkuva).

Pohjoinen supermanarre, joka sisälsi nykyisen Pohjois-Amerikan, Euroopan ja Aasian. Erottui eteläisestä Gondwanasta jura- ja liitukaudella. Tyrannosaurit ja ceratopsit olivat Laurasian omia ryhmiä.

Geologinen kausi 145–66 miljoonaa vuotta sitten. Dinosaurusten viimeinen ja monimuotoisin kausi. T. rex, Triceratops, Spinosaurus ja kukkivat kasvit. Päättyi Chicxulub-asteroidin iskuun. → Liitukausi

Toinen dinosaurusten kahdesta päälahkosta. Sisältää panssaridinot, sarvidinot, ankannokkaiset ja stegosaurit. Paradoksaalisesti linnut eivät polveudu linnunlantioisista vaan liskonlantioisista.

Toinen dinosaurusten kahdesta päälahkosta. Sisältää teropodit (pedot ja linnut) ja sauropodit (pitkäkaulat). Linnut polveutuvat tästä ryhmästä.

Mannerlaattojen liike maapallon vaipan päällä. Dinosaurusten aikana Pangea hajosi, mantereet erkanivat ja jokainen kehitti oman dinosaurusfaunansa. Mannerliikunta selittää, miksi eri mantereilla eli eri dinosauruksia.

Suurten, pitkäkyntisten petodinosaurusten ryhmä, joka hallitsi Australian ja Etelä-Amerikan ekosysteemejä tyrannosaurien puuttuessa. Australovenator on tunnetuin megaraptori. → Australia

Mikroskooppinen pigmenttirakenne, joka määrää värin. Fossiloituneita melanosomeja on löydetty dinosaurusten höyhenistä, ja niiden muodon perusteella voidaan päätellä alkuperäinen väri.

"Keskimmäinen elämänkausi" — triaskausi, jurakausi ja liitukausi yhdessä (252–66 mvs). Dinosaurusten aikakausi. Seurasi paleotsooista (muinaista) ja edelsi kenotsooista (nykyistä) maailmankautta.

Suuria, vesieläviä matelijoita liitukaudelta. EI dinosauruksia — lähempänä sukua nykyisille liskoille. Mosasaurukset olivat liitukauden merien huippupetoja, jopa 15 metriä pitkiä. → Liitukausi

"Valhe-sabelihammaskissat" — eläimiä, jotka näyttivät hämmästyttävästi sabelihammaskissoilta mutta eivät olleet aitoja kissaeläimiä. Klassinen esimerkki konvergenttisesta evoluutiosta oligoseenissa. → Oligoseeni

Geologinen kausi 34–23 miljoonaa vuotta sitten. Ruohotasangot levisivät, Paraceratherium hallitsi ja ensimmäiset apinat ilmestyivät. → Oligoseeni

"Strutsimatkijat" — nopeita, pitkäjalkaisia teropodeja, jotka muistuttivat nykyisiä strutseja. Todennäköisesti kaikkiruokaisia. Gallimimus ja Struthiomimus saattoivat juosta 50–60 km/h.

"Lintujalkaiset" — suuri ryhmä kasvinsyöjiä, johon kuuluvat Iguanodon, Muttaburrasaurus ja hadrosaurit. Elivät jura- ja liitukaudella kaikilla mantereilla.

Tieteenala, joka tutkii muinaista elämää fossiilien avulla. Paleontologi on tutkija, joka tutkii fossiileja — ei arkeologi (joka tutkii ihmiskulttuurin jäännöksiä).

Geologinen kausi 66–56 miljoonaa vuotta sitten. Dinosaurusten sukupuuton jälkeinen aikakausi, jolloin nisäkkäät täyttivät tyhjät ekologiset lokerot. Titanoboa ja Gastornis hallitsivat. → Paleoseeni

Supermanarre, joka sisälsi kaikki nykyiset mantereet triaskaudella. Hajosi jurakaudella Laurasiaan (pohjoinen) ja Gondwanaan (etelä). Pangean hajoaminen selittää, miksi eri mantereilla eli erilaisia dinosauruksia. → Dinosaurukset maailmalla

Paleoseenin ja eoseenin rajalla noin 56 mvs sitten tapahtunut nopea ilmaston lämpeneminen (5–8 °C nousut 20 000 vuodessa). Tärkein historiallinen vertailukohta nykyiselle ilmastonmuutokselle. → Eoseeni

Pitkäkaulaisia merimatelijoita jura- ja liitukaudelta. EI dinosauruksia. Elivät merissä ja liikkuivat neljällä evämäisellä raajalla. Elasmosaurus oli pisin — jopa 14 metriä.

Varhaisia, suhteellisen pieniä kasvinsyöjädinosauruksia triaskaudelta ja varhaiselta jurakaudelta. Sauropodien esi-isiä tai sukulaisia. Plateosaurus on tunnetuin.

Lentoliskot — lentäviä matelijoita mesotsooiselta kaudelta. EI dinosauruksia, vaan erillinen arkosauriryhmä. Quetzalcoatlus oli suurin tunnettu lentävä eläin — 10–12 metrin siipiväli.

Menetelmä, jolla mitataan kivilajien ja mineraalien ikä radioaktiivisten isotooppien hajoamisnopeuden perusteella. Yleisin menetelmä dinosaurusten ajalle on uraani-lyijy-ajoitus vulkaanisista kivistä.

Evoluutioilmiö, jossa suuret eläimet pienenevät saarilla rajallisten resurssien vuoksi. Europasaurus (6 m) oli kääpiöversio mantereella 23 metriä kasvavista sukulaisistaan. → Euroopan kääpiöt

Fossiilikerroksissa K-Pg-rajan yläpuolella näkyvä valtava saniaisten itiöiden piikki. Osoittaa metsien tuhoutumisen ja saniaisten nopean palautumisen asteroidin iskun jälkeen. → Paleoseeni

Pitkäkaulaisten, pitkähäntäisten ja nelijalkaisten jättiläisdinosaurusten ryhmä. Suurimmat maaeläimet kautta aikojen. Diplodocus, Brachiosaurus, Argentinosaurus kuuluvat tähän ryhmään. → Selaa lajeja

Kivilaji, joka muodostuu kerrostuneesta hiekasta, mudasta tai muusta aineksesta. Lähes kaikki fossiileja sisältävät kivet ovat sedimenttikiviä — hiekkakiveä, liuskekiveä tai kalkkikiveä.

Kalansyöjien ryhmä — pitkäkuonoisia, krokotiilin hampaisia petodinosauruksia. Spinosaurus, Baryonyx ja Suchomimus kuuluvat tähän. Spinosaurus oli ensimmäinen tunnettu puolivesieläin dinosaurus. → Afrikka

Selkälevyisten dinosaurusten ryhmä jurakaudelta. Stegosaurus on tunnetuin. Selkälevyt saattoivat toimia lämmönsäätelijöinä, lajintunnistuksena tai uhkailunäyttönä. Häntäpiikit ("thagomizer") olivat puolustusase.

Amnioottien ryhmä, josta nisäkkäät polveutuvat. Dimetrodon on tunnetuin synapsidi — se EI ollut dinosaurus vaan nisäkkäiden esimuoto, ja se eli permikaudella ennen dinosauruksia.

Eliöiden luokittelujärjestelmä. Dinosaurukset luokitellaan hierarkkisesti: lahko (Saurischia/Ornithischia) → alaheimot → perheet → suvut → lajit. Luokittelua tarkistetaan jatkuvasti uusien löytöjen perusteella.

Kaksijalkaisten, pääosin petodinosaurusten ryhmä. Sisältää T. rexin, Velociraporin, Spinosauruksen ja kaikki nykyiset linnut. Teropodeista kehittyivät höyhenet ja lento. → Evoluutio

Stegosauruksen häntäpiikkien epävirallinen nimi. Termin keksi sarjakuvapiirtäjä Gary Larson Far Side -sarjakuvassaan, ja paleontologit omaksuivat sen viralliseen käyttöön.

Sauropodien ryhmä, joka hallitsi liitukaudella — erityisesti Gondwanassa. Suurimmat tunnetut maaeläimet: Argentinosaurus (70–100 t), Patagotitan (69–77 t). Laajalle levinnein sauropodiryhmä — fossiileja kaikilta mantereilta. → Etelä-Amerikka

Geologinen kausi 252–201 miljoonaa vuotta sitten. Dinosaurusten synty: Eoraptor ja Herrerasaurus ilmestyivät Pangealle. Dinosaurukset olivat aluksi pieniä sivustaseuraajia krokotiilisukulaisten hallitsemassa maailmassa. → Triaskausi

Suurten petodinosaurusten perhe liitukaudelta. T. rex on tunnetuin. Tunnusomaista massiiviset leuat, pienet eturaajat ja voimakas puruvoima. Esiintyivät vain Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. → Pohjois-Amerikka

Eläin, joka saa ruumiinlämpönsä ympäristöstä (kuten liskot ja käärmeet). Dinosaurusten lämmönsäätely on kiistelty aihe — monet olivat todennäköisesti "mesotermisiä" (osittain tasalämpöisiä).

Tieteellinen laadunvarmistusprosessi, jossa muut alan tutkijat tarkistavat tutkimuksen ennen julkaisua. Kaikki merkittävät dinosauruslöydöt julkaistaan vertaisarvioiduissa lehdissä kuten Nature, Science ja PeerJ.

Dinosaurusten (ja nykyisten lintujen) hengitysjärjestelmä, jossa ilma virtaa yhteen suuntaan keuhkojen läpi ilmapussien avulla. Tehokkaampi kuin nisäkkäiden edestakaisin-hengitys. Mahdollisti sauropodien valtavan koon kevyemmällä luustolla.

Ceratopsien (sarvidinosaruusten) päässä oleva luinen kilpi. Triceratopsin kauluri oli massiivinen. Saattoi toimia puolustuksessa, lajintunnistuksessa, lämmönsäätelyssä tai seksuaalivalinnassa.

Ontto, ilmatäytteinen luu. Sauropodeilla ja teropodeilla oli pneumaattisia luita, jotka keventivät runkoa ilman lujuuden menetystä. Sama rakenne esiintyy nykyisillä linnuilla.

Ihon sisällä kehittyvä luinen levy tai piikki. Panssaridinosauuruksilla (ankylosaurit, stegosaurit) keho oli peitetty osteodermereillä. Nykyisillä krokotiileilla on vastaavia rakenteita.

"Vatsankylkiluut" — ohuita luita vartalon vatsapuolella. Esiintyivät teropodeilla ja joillakin muilla dinosauruksilla. Auttoivat hengityksessä ja tukivat vatsaonteloa.

"Toiveluu" — Y-muotoinen luu, joka yhdistää solisluut. Esiintyy teropodeilla ja nykyisillä linnuilla. Yksi tärkeimmistä anatomisista todisteista dinosaurusten ja lintujen sukulaisuudesta.

Dromeosauridien ("raptorien") jalan toisessa varpaassa oleva suurentunut, sirpin muotoinen kynsi. Käytettiin todennäköisesti saaliin kiinnipitämiseen, ei viiltämiseen kuten elokuvissa esitetään.

Leuan puristusvoima newtoneina. T. rexin puruvoima oli arviolta 57 000 N — suurin koskaan mitattu maaeläimellä. Vertailukohtana krokotiilin puruvoima on noin 16 000 N.

Lämmönsäätelyn välimuoto endo- ja ektotermian välillä. Monet tutkijat uskovat, että dinosaurukset olivat mesotermisiä — tuottivat jonkin verran omaa lämpöä mutta eivät yhtä tehokkaasti kuin nisäkkäät.

Yksittäinen fossiilinäyte, joka toimii lajin virallisena määritelmänä. Kun uusi dinosauruslaji nimetään, holotypy on se yksilö, johon lajin kuvaus perustuu.

Luuranko, jossa luut ovat säilyneet alkuperäisissä anatomisissa paikoissaan. Harvinaista — useimmat dinosaurusfossiilit ovat hajanaisia, irrallisia luita.

Fossiilipaikka, jossa suuri määrä luita on kerrostunut yhteen paikkaan. Voi sisältää satoja tai tuhansia yksilöitä. Todiste laumakäyttäytymisestä tai joukkokuolemasta.

Fossiloituneiden luiden mikroskooppinen tutkimus. Luun kasvurenkaat paljastavat eläimen kasvunopeuden, iän ja jopa sen, oliko se kylmä- vai tasalämpöinen.

Tieteenala, joka tutkii, mitä eliölle tapahtuu kuoleman ja fossiloitumisen välillä. Selittää, miksi jotkut fossiilit ovat täydellisiä ja toiset hajanaisia — ja miksi vain murto-osa eliöistä fossiloituu.

Jälkifossiili — eliön toiminnan jättämä jälki, ei itse eliö. Dinosaurusten jalanjäljet, pesäpaikat, purujäljet ja coproliitin ovat ichnofossiileja.

Nykyaikainen menetelmä, jolla fossiileja voidaan tutkia avaamatta niitä. Röntgensäteet luovat kolmiulotteisen kuvan fossilin sisärakenteesta — aivojen koosta, sisäkorvan muodosta ja luun sisäisistä rakenteista.

Maapallon ensimmäiset 4 miljardia vuotta (4,6 mrd – 541 mvs). Bakteerit hallitsivat, happikatastrofi muutti ilmakehän ja Lumipallomaa-jääkaudet peittivät koko planeetan. → Esihistoriallinen aika

541–485 miljoonaa vuotta sitten. Kambrikauden räjähdyksessä lähes kaikki eläinkunnat syntyivät nopeasti. Anomalocaris, trilobitit ja ensimmäiset selkärankaiset. → Kambrikausi

299–252 miljoonaa vuotta sitten. Päättyi maapallon historian suurimpaan joukkosukupuuttoon ("Suuri kuolema"), jossa katosi 96 % merilajeista ja 70 % maalajeista. Raivasi tien dinosaurusten nousulle.

"Uuden elämän kausi" — 66 miljoonaa vuotta sitten nykypäivään. Nisäkkäiden, lintujen ja kukkivien kasvien aikakausi. Sisältää paleoseenin, eoseenin, oligoseenin ja myöhemmät kaudet.

Ravintoketjun huipulla oleva peto, jota mikään muu eläin ei saalistaa aikuisena. T. rex, Giganotosaurus ja Spinosaurus olivat aikakautensa huippupetoja.

Kaikkien tietyn alueen eliöiden yhteenlaskettu massa. Triceratops saattoi muodostaa kolmanneksen liitukauden lopun Pohjois-Amerikan suurten kasvinsyöjien biomassasta.

Laji, joka esiintyy vain tietyllä alueella eikä missään muualla. Liitukauden Euroopan saaristodinosaurukset (Europasaurus, Magyarosaurus) olivat endemiittejä — kääpiölajeja, jotka eivät esiintyneet mantereella.

Kaikkien tunnettujen fossiilien kokonaiskuva maapallon historiasta. Fossiilinen ennätys on aina vajavainen — vain murto-osa eliöistä fossiloituu koskaan, ja vain murto-osa fossiileista on löydetty.

Useat dinosaurukset elivät todennäköisesti laumoissa. Bone bed -löydöt (joukkohauta) ja jalanjälkifossiilit todistavat laumaliikkumisesta. Ghost Ranchin Coelophysis-joukkohautaus on klassinen esimerkki.

Ilmiö, jossa samalla alueella elävät lajit erikoistuvat eri ekologisiin rooleihin välttääkseen kilpailua. Spinosaurus kalasti vedessä ja Carcharodontosaurus saalisti maalla — niche-partitio samalla alueella.

Yksilön kasvu ja kehitys munasta aikuiseksi. Dinosaurusten ontogenian tutkimus on paljastanut, että joidenkin lajien nuoret ja aikuiset olivat niin erilaisia, että ne nimettiin alun perin eri lajeiksi.

Erot saman lajin uros- ja naarasyksilöiden välillä. Joidenkin dinosaurusten koristeet (kaulurit, harjat, sarvet) saattoivat liittyä seksuaalivalintaan — kuten nykypäivän riikinkukon pyrstö.

Suuri mannermassa, joka muodostuu useiden mantereiden yhdistymisestä. Pangea, Gondwana ja Laurasia ovat tärkeimmät supermannarteet dinosaurusten kannalta.

Asteroidin iskun tai massiivisen tulivuorenpurkauksen aiheuttama pitkäkestoinen pimeys ja kylmyys, kun pöly ja noki estävät auringonvalon pääsyn maanpinnalle. Chicxulub-iskun jälkeinen ydintalvi kesti noin 15 vuotta. → Sukupuutto

Kambrikauden fossiilipaikka Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa. Yksi maailman tärkeimmistä fossiilikohteista — hämmästyttävän yksityiskohtaisesti säilyneitä pehmytkudoksia 508 miljoonan vuoden takaa. → Kambrikausi

Paleontologien Edward Cope ja Othniel Marsh välinen kilpailu 1870–1890-luvuilla. Johti yli 130 uuden dinosauruslajin nimeämiseen — mutta myös fossiilien tuhoamiseen ja tieteelliseen vilpillikäytökseen. → Pohjois-Amerikka

Fossiilipaikka New Mexicossa, USA:ssa. Kuuluisa satojen Coelophysis-yksilöiden joukkohautauksesta — todiste varhaisesta laumakäyttäytymisestä noin 212 miljoonaa vuotta sitten.

Liitukauden viimeisten vuosimiljoonien kerrostuma Montanassa ja Dakotoissa. Maailman tutkituin dinosaurusten viimeisten päivien fossiilipaikka. T. rex, Triceratops ja Edmontosaurus. → Pohjois-Amerikka

"Kuun laakso" — Argentiinan triaskauden fossiilipaikka ja UNESCO-kohde. Varhaisimpien tunnettujen dinosaurusten (Eoraptor, Herrerasaurus) löytöpaikka, 231 miljoonaa vuotta vanha. → Etelä-Amerikka

Kiinan koillisosan fossiilikerrostuma, noin 125 miljoonaa vuotta vanha. Vulkaaninen tuhka säilöi höyheniä, pehmytkudoksia ja jopa väripigmenttejä. Dinosaurusten höyhenpeitteisyyden kiistaton todiste. → Aasia

Saksan eoseenikauden fossiilipaikka ja UNESCO-kohde. 47 miljoonaa vuotta vanha vulkaaninen järvisedimentti, jossa fossiilit ovat säilyneet karvoitusta ja väritystä myöten. → Eoseeni

Jurakauden fossiilirikas kerrostuma Yhdysvaltain länsi-osissa. Diplodocus, Allosaurus, Stegosaurus ja kymmenet muut lajit. Luusotien (Bone Wars) keskeisin kaivuualue. → Pohjois-Amerikka

Saksan Baijerin kalkkikivilouhokset. Archaeopteryxin ja Compsognathuksen löytöpaikka. Hienojakoinen kalkkikivi säilöi yksittäiset höyhenet ja hyönteisten siipisuonet. → Eurooppa

Tansanian jurakautinen fossiilipaikka. Giraffatitanin (Berliinin museon jättiläisluuranko) ja Kentrosauruksen löytöpaikka. Afrikan tärkein jurakauden fossiilipaikka. → Afrikka

Leveä meri, joka halkaisi Pohjois-Amerikan pohjoisesta etelään liitukaudella. Jakoi mantereen kahtia: läntinen Laramidia ja itäinen Appalachia. Mosasaurit hallitsivat sen vesiä. → Pohjois-Amerikka

Valtavat tulivuorenpurkaukset nykyisen Intian alueella noin 66–65 miljoonaa vuotta sitten. Saattoivat heikentää ekosysteemejä jo ennen Chicxulub-asteroidin iskua. → Sukupuutto

Maailman ensimmäiset täysikokoiset dinosauruspatsaat, rakennettu Lontooseen 1854 Richard Owenin ja Benjamin Waterhouse Hawkinsin toimesta. Tieteellisesti vääriä mutta kulttuurihistoriallisesti merkittäviä. → Eurooppa

1960–70-lukujen tieteellinen murros, jossa dinosaurukset tulkittiin uudelleen: hitaista, tyhmistä matelijoista aktiivisiksi, älykkäiksi ja mahdollisesti tasalämpöisiksi eläimiksi. John Ostromin Deinonychus-tutkimus käynnisti liikkeen.

Noin 2,4 miljardia vuotta sitten tapahtunut ilmakehän muutos, jossa syanobakteerien tuottama happi muutti maapallon ilmakehän koostumuksen. Myrkyllinen useimmille sen ajan eliöille — mutta mahdollisti monisoluisen elämän kehittymisen. → Esihistoriallinen aika

Hypoteesi, jonka mukaan maapallo jäätyi lähes kokonaan ainakin kahdesti prekambrilla (noin 720 ja 650 mvs sitten). Jään sulamisen jälkeen elämä monimuotoistui räjähdysmäisesti. → Esihistoriallinen aika

Ensimmäiset näkyvillä silmillä havaittavat monisolukiset eläimet, jotka elivät noin 575–539 miljoonaa vuotta sitten. Outoja, litteitä, lehtimaisia eliöitä, joiden sukulaisuussuhteita ei täysin ymmärretä. → Esihistoriallinen aika

Syanobakteerien muodostamat kerrokselliset kivirakenteet matalassa vedessä. Maapallon vanhimpia elämän todisteita — vanhimmat ovat yli 3,5 miljardia vuotta vanhoja. → Esihistoriallinen aika