Tsintaosaurus spinorhinus – Yksisarvilisko — vai kuitenkin kupuharjainen?
Dino-kortti
- Nimi: Tsintaosaurus spinorhinus
- Suomeksi: Yksisarvilisko
- Nimen merkitys: ”Tsingtaon piikkinenä” (sukunimi tulee Tsingtaon kaupungista (nykyisin Qingdao) Kiinan Shandongin maakunnassa, lisättynä kreikan sauros = ”lisko”; lajinimi spinorhinus yhdistää latinan spina = ”piikki” + kreikan rhīnos = ”nenä”, eli ”piikkinenä”)
- Eli: Myöhäinen liitukausi (myöhäinen Campan-vaihe), noin 75–72 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Kiina (Shandongin maakunta, Laiyangin allas, Jingangkou-muodostuma, Wangshi-ryhmä, Chingkankoun kylän lähellä, 20 km Laiyangin kaupungista etelään)
- Pituus: 8–10 metriä
- Paino: arviolta 2,5–3 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Pystysuora piikki kuonon päällä — joka uudessa tulkinnassa on osa suurempaa harjaa, joka ulottuu kuonon etuosaan! Kuvattu C. C. Young 1958, holotyyppi IVPP V 725, Tsintaosaurini-heimon typellaji (Prieto-Márquez et al. 2013), lähisukulainen Espanjan Pararhabdodonin kanssa!
Kiinan kuuluisin ”yksisarvi”
Tsintaosaurus on yksi omalaatuisimpia ankannokkaisia dinosauruksia koskaan — se on saanut maineen ankannokkaisten ”yksisarvina”. Sukunimi tulee Tsingtaon kaupungista (nykyisin Qingdao, ”Vihreä saari”) Kiinan Shandongin maakunnassa, lisättynä kreikan sanaan sauros (lisko). Lajinimi spinorhinus puolestaan yhdistää latinan sanan spina (piikki) ja kreikan sanan rhīnos (nenä), eli ”piikkinenä”. Suomeksi tätä lajia voidaan kutsua yksisarviliskoksi sen ainutlaatuisen pään rakenteen takia.
Yksisarvilisko eli myöhäisellä liitukaudella, myöhäisessä Campan-vaiheessa (noin 75–72 miljoonaa vuotta sitten), nykyisen Kiinan Shandongin maakunnassa, Laiyangin altaalla, Jingangkou-muodostumassa (Wangshi-ryhmä). Lajin kuvasi tieteellisesti vuonna 1958 kiinalainen paleontologi C. C. Young (Yang Zhongjian, 1897–1979) — kiinalaisen paleontologian isä — julkaisussa ”The dinosaurian remains of Laiyang, Shantung” (Palaeontologia Sinica New Series C, Whole Number 42(16):1-138). Aikuinen yksilö oli 8–10 metriä pitkä ja painoi 2,5–3 tonnia — keskikokoinen lambeosauriini.
Holotyyppi ja löytöalue
Holotyyppi on IVPP V 725 (Institute of Vertebrate Paleontology and Paleoanthropology, Beijing) — osittain artikuloituneita kallon ja postcraniaalisia luita, jotka kerättiin bonebedista Chingkankoun kylän lähellä, 20 km Laiyangin kaupungista etelään. Lisäksi paratyyppi IVPP V 818 ja muu materiaali (mukaan lukien myöhempi premaxilla IVPP V 829) ovat keskeisiä lajin tutkimuksessa.
Young 1958 nimitti alkuperäisessä kuvauksessaan myös toisen lajin Tanius chingkankouensis (saurolofiini), joka on nykyään nomen dubium ja saatetaan myöhempien tutkimusten mukaan kuulua osin tähän lajiin. Vuonna 1976 Zhen kuvasi vielä kolmannen lajin, Tanius laiyangensis, joka on myös nomen dubium.
”Yksisarvi” — vai harjavarras?
Tämän lajin tavaramerkki on sen pään päällä oleva pystysuora rakenne, joka teki siitä lasten suosikin ”yksisarvi-dinosauruksena”. Mutta tarkka tulkinta tästä rakenteesta on muuttunut vuosikymmenien aikana dramaattisesti.
Alkuperäinen tulkinta (Young 1958): Tsintaosaurus oli pystysuoran, ontton ”yksisarvimaisen” piikin varustama lambeosauriini. Tämä tulkinta hallitsi populaarikulttuuria yli 30 vuotta.
Weishampel & Horner 1990 -kritiikki: Yhdysvaltalaiset paleontologit ehdottivat, että piikki olisi vain murtunut nasaali-luu, joka oli kallistunut ylöspäin fossiloitumisprosessin aikana. Heidän mukaansa todellinen Tsintaosaurus saattoi olla litteäpäinen lambeosauriini, jonka kallon palaset oli rekonstruoitu virheellisesti.
Taquet 1991: Philippe Taquet samoin ehdotti, että nasaalien pystysuora orientaatio johtui post-mortem-vääristymästä. Tsintaosauruksen ”yksisarvi” oli paleontologian häpeällinen virhe.
Prieto-Márquez & Wagner 2013 — yllättävä tulos
Vuonna 2013 Albert Prieto-Márquez (Bayerische Staatssammlung für Paläontologie und Geologie, München) ja Jonathan R. Wagner (Texas State University) julkaisivat tärkeän tutkimuksen PLOS ONE -lehdessä — jonka otsikko ”The ’Unicorn’ Dinosaur That Wasn’t” (”Yksisarvi-dinosaurus, jota ei ollut”) on jo vihjaava!
Heidän johtopäätöksensä eivät vahvistaneet klassista yksisarvi-mallia, vaan mullistivat sen perusteellisesti:
- Piikki on todellinen — se oli kallon todellinen anatominen rakenne, ei rekonstruktiovirhe (Weishampel & Hornerin kritiikki kumottiin)
- MUTTA piikki ei ollut yksinäinen ”torvi” — se oli vain takaosa suuremmasta kupumaisesta harjasta, joka ulottui kuonon kärkeen asti!
- Etuosa muodostui premaxilla-luiden nousevista prosesseista (uusi materiaali IVPP V 829)
- Etu- ja takaosat liittyivät rhomboidi-kontaktipinnalla
- Yhdessä nämä muodostivat pitkän, kupumaisen, ontton harjan, joka ulottui kuonon kärjestä taakse, ja jonka korkeus ylitti kallon takaosan korkeuden
- Eli Tsintaosaurus oli muotoaan kuten muutkin lambeosauriinit — onton harjan kanssa — vain harja oli erityisen pitkä ja kupumainen
Tämä oli paradigmamuutos. Lasten kuvituksessa ”yksisarvi-dinosaurus” jäi elämään, mutta tieteellisesti laji on nyt kupumaisen harjan omistaja, ei pystysuoran piikin.
Zhang et al. 2017 — CT-skannaus paljastaa lisää
Vuonna 2017 kiinalainen ryhmä Zhang ja kollegat julkaisivat tutkimuksen, jossa he käyttivät korkean resoluution CT-skannausta tutkiakseen Tsintaosauruksen piikin sisäistä rakennetta tuhoamatta fossiilia. Heidän löytönsä:
- Piikki on todella ontto (vahvistettiin Youngin 1958 alkuperäinen havainto)
- MUTTA sisäinen kanava on liian kapea ilmavirtauksen kulkemiseen — joten se ei ehkä toiminut äänen resonanssikammiona kuten muissa lambeosauriineissa!
- Sisältä ei ole ventraalista ulostuloa kalloon — toisin kuin Young 1958 alkuperäisessä kuvauksessa
- Piikin todellinen toiminta on edelleen avoin — ehkä vain visuaalinen näyttöelin, ei akustinen
Tsintaosaurini — uusi heimo
Prieto-Márquez et al. 2013 loivat samalla uuden heimon Tsintaosaurini Lambeosaurinaen sisällä. Sen jäseniä ovat:
- Tsintaosaurus spinorhinus Young 1958 (typellaji) — Kiina
- Pararhabdodon isonensis Casanovas-Cladellas et al. 1993 — Espanja, Pyreneet!
Tämä on hämmästyttävä bíogeografinen havainto: kahden mantereen sukulaiset lambeosauriinit, joita yhdistää harjarakenteen anatomia! Se viittaa siihen, että Tsintaosaurini-haara levittäytyi Aasiasta Eurooppaan myöhäisliitukauden aikana, ennen Beringin maasilla katkenne.
Aasian lambeosauriinit
Tsintaosaurus on osa Aasian lambeosauriinien monimuotoista ryhmää, johon kuuluvat myös Charonosaurus jiayinensis, Olorotitan arharensis, Amurosaurus riabinini, Sahaliyania elunchunorum ja muut. Aasialaiset lambeosauriinit kehittivät omaleimaisia harjamuotoja, jotka poikkesivat pohjoisamerikkalaisista sukulaisistaan.
Tämä on hieno esimerkki alueellisesta evolutionaarisesta monimuotoisuudesta. Beringin maasilta erotti Pohjois-Amerikan ja Aasian ankannokkaiset suurimman osan myöhäistä liitukautta, ja ne kehittyivät osittain toisistaan eristettyinä. Kummallakin mantereella evoluutio tuotti omat erikoisuutensa — Pohjois-Amerikassa Parasaurolophuksen taaksepäin kaartuva torvi, Aasiassa tämän lajin pitkä, kupumainen harja.
Kiinan kasvinsyöjien kulta-aika
Yksisarvilisko eli Shandongin maakunnassa aikana, joka oli Kiinan dinosauruspaleontologian kulta-aikaa. Laiyangin alueelta tunnetaan monimuotoinen myöhäisliitukauden fauna, mukaan lukien:
- Shantungosaurus giganteus — yksi suurimmista hadrosauridoista koskaan (jopa 16 m, 16 t!)
- Tanius sinensis — toinen Laiyangin lambeosauriini
- Micropachycephalosaurus hongtuyanensis — Wangshi-ryhmästä, paksupäinen
- Sinoceratops zhuchengensis — sarvidinosaurus (Zhucheng-alueelta)
- Zhuchengtyrannus magnus — suuri tyrannosauridi
Ympäristö oli lämmin ja subtrooppinen myöhäisessä liitukaudessa. Wangshi-ryhmän tutkimukset osoittavat, että ilmasto kuivui Jiangjunding-muodostumasta Jingangkou-muodostumaan siirryttäessä. Eläin oli keskikokoinen kasvinsyöjä, joka todennäköisesti eli laumoissa ja söi alle 4 metrin korkeudella olevaa kasvillisuutta. Sen omalaatuinen harja oli todennäköisesti lajintunnistusmerkki ja parittelunäytön työkalu.
Yksisarviliskon perintö
Tämä laji on paleontologian visuaalisesti tunnistettavimpia. Sen ”yksisarvi”-kuvitus tekee siitä välittömästi erottuvan, ja se on lasten suosikki — ”dinosaurusten yksisarvi” on vastustamaton koukku. Tieteellisesti se on tärkeä monestakin syystä:
- Se osoittaa, kuinka monimuotoisia lambeosauriinit olivat harjamuodoltaan
- Prieto-Márquez & Wagner 2013 -uudelleentulkinta on klassinen esimerkki siitä, miten paleontologinen ymmärrys kehittyy uuden materiaalin myötä
- Tsintaosaurini-heimo yhdistää Kiinan ja Espanjan paleontologisesti — bíogeografinen merkkipaalu
- Se on Kiinan paleontologian kansainvälinen kuuluisuus — harvojen kiinalaisten dinosauruslajien joukossa, jotka tunnetaan ympäri maailmaa
Tsintaosaurus esiintyy lukuisissa dinosauruskirjoissa ja dokumentaareissa, ja Shandongin maakunnan paleontologinen museo ylpeilee sillä. Sen uskottavuus tieteellisenä lajina on vahvistunut — joskin sen muodon yksityiskohdat ovat muuttuneet — viime vuosien tutkimuksissa, ja jokainen uusi löydös vahvistaa sen asemaa ankannokkaisten ryhmän omaleimaisimpana jäsenenä.
Lue lisää muista ankannokkaisista: