Varhaiset dinosaurukset ja esi-isät

Varhaiset dinosaurukset ja esi-isät — pienet matelijat joista kaikki alkoi — ja eläimet jotka hallitsivat ennen niitä

Ennen kuin dinosaurukset nousivat maapallon hallitsijoiksi, niiden täytyi ensin syntyä — ja selvitä maailmassa, jota hallitsivat aivan toisenlaiset eläimet.

Varhaisten dinosaurusten ja niiden esi-isien tarina on tarina siitä, miten pienet, vaatimattomat eläimet päätyivät oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja hyödynsivät tilaisuuden, jonka katastrofit avasivat.

Mukana myös ei-dinosauruksia

Tämä kategoria kattaa sekä ensimmäiset todelliset dinosaurukset että ne esihistorialliset eläimet, jotka elivät ennen niitä tai niiden rinnalla.

Monet näistä eläimistä eivät ole dinosauruksia lainkaan — Dimetrodon, Postosuchus, Scutosaurus ja Tanystropheus kuuluvat eri eläinryhmiin — mutta ne ovat olennainen osa tarinaa, koska ilman niiden ymmärtämistä ei voi ymmärtää, miten ja miksi dinosaurukset nousivat valta-asemaan.

Hauska detalji: Dimetrodon, vaikka näyttääkin matelijalta, kuuluu itse asiassa synapsideihin — samaan haaraan kuin nisäkkäät. Se oli osa erilaista evoluutiopolkua kuin myöhemmät dinosaurukset, ja itse asiassa **lähempänä sukua sinulle kuin Tyrannosaurus rexille**.

Suuri kuolema — tarinan alkupiste 252 mya

Dinosaurusten tarina alkaa permikauden lopun suuresta joukkosukupuutosta, noin 252 miljoonaa vuotta sitten.

Tuo katastrofi — historian tuhoisin — tappoi noin 96 prosenttia merilajien lajeista ja 70 prosenttia maaeläinlajeista. Se pyyhki pois monet vanhat hallitsijaryhmät, mukaan lukien terapsidit (Therapsida), jotka olivat dominoineet permikauden lopulla.

Varhaisemmat synapsidit kuten Dimetrodon olivat tosin kuolleet sukupuuttoon jo aikaisemmin permikauden alkupuolella — niiden hallituskausi oli päättynyt 20 miljoonaa vuotta ennen suurta sukupuuttoa.

Tuhon jälkeen maapallo oli lähes tyhjä, ja selviytyneet eläinryhmät alkoivat kilpailla vapaista ekologisista lokeroista.

Triaskauden hallitsijat — eivät dinosaurukset!

Triaskaudella, noin 252–201 miljoonaa vuotta sitten, arkosaurit — eläinryhmä, johon sekä krokotiilit, lentoliskot että dinosaurukset kuuluvat — nousivat hallitseviksi.

Mutta triaskauden alkupuolella dinosaurukset eivät olleet hallitsijoita. Maata hallitsivat pseudosuchiat eli krokotiilien esi-isät, jotka olivat tuolloin paljon suurempia ja monimuotoisempia kuin nykyiset krokotiilit.

Postosuchus (4-metrinen saalistaja) ja Desmatosuchus (panssaroitu kasvinsyöjä) ovat esimerkkejä näistä krokotiililinjan hallitsijoista, joiden varjossa varhaiset dinosaurukset elivät kuin nykyiset jyrsijät leijonien rinnalla.

Ensimmäiset varsinaiset dinosaurukset 230 mya

Ensimmäiset varsinaiset dinosaurukset ilmestyivät noin 230 miljoonaa vuotta sitten Argentiinan Ischigualasto-muodostumassa.

Ne olivat pieniä — useimmat korkeintaan metrin tai parin pituisia — ja ne olivat kaksijalkaisia, ketteriä ja todennäköisesti nopeita.

Eoraptor lunensis ja Herrerasaurus ischigualastensis, molemmat Argentiinasta, ovat tunnetuimpia varhaisia dinosauruksia. Ne eivät olleet huippupetoja vaan opportunisteja, jotka hyödynsivät nopeuttaan ja ketteryyttään välttääkseen suurempia saalistajia ja löytääkseen ruokaa.

Missä päin maailmaa varhaiset eläimet löytyivät — fossiilipaikkojen tarina

Toisin kuin myöhemmissä dinosaurusryhmissä, varhaisten dinosaurusten ja esi-isien kohdalla maantieteellinen levinneisyys ei ole yhtä keskeinen kysymys. Aikajänne on niin laaja — kambrikaudesta (500+ mya) liitukauden loppuun — että eri eläimet elivät hyvin erilaisissa maailmoissa, kun mannereiden konfiguraatio oli jatkuvasti muuttuva.

Mutta tietyt fossiilipaikat ovat erityisen tärkeitä — ne ovat kuin ”aikaikkunoita”, joiden kautta voimme tarkastella elämän kehitystä eri vaiheissa. Tässä tärkeimmät:

• Etelä-Amerikka — Ischigualasto, ”dinosaurusten Eden”. Argentiinan San Juanin maakunnan Ischigualasto-muodostuma (Carnian-vaihe, n. 231–229 mya) on yksi maailman tärkeimpiä paleontologisia paikkoja. Sieltä on löydetty käytännössä kaikki vanhimmat tunnetut dinosaurukset: Eoraptor, Herrerasaurus, Sanjuansaurus, Panphagia, Pisanosaurus, sekä dinosaurusten lähimmät sukulaiset Marasuchus ja Lagerpeton Chañares-muodostumasta. Samalta alueelta on löytynyt myös aikakauden suuri huippupeto Saurosuchus (pseudosuchia). Brasilian Santa Maria -muodostuma on hieman myöhempi (Carnian-Norian, n. 230–225 mya) ja sisältää Staurikosauruksen ja Saturnalian. Yhteenveto: varhaisimmat dinosaurukset kehittyivät eteläisessä Gondwanassa, ja sieltä ne levittäytyivät muille mantereille.
• Pohjois-Amerikka — Ghost Ranch ja Chinle Formation. New Mexicon Ghost Ranch -fossiilipaikka (Chinle Formation, Norian-Rhaetian, n. 215–205 mya) tuotti satoja Coelophysis bauri -yksilöitä joukkohautauksena — yksi maailman parhaiten tunnetuista varhaisten dinosaurusten kerrostumista. Sama Chinle-muodostuma Arizonassa (mm. Petrified Forest -kansallispuisto) on tuottanut myös Chindesauruksen, Postosuchuksen, Desmatosuchuksen, Effigian ja Placeriaksen. Tästä yhdestä geologisesta muodostumasta saadaan koko **myöhäisen triaskauden ekosysteemikuva** — sekä varhaiset dinosaurukset että niiden kilpailijat.
• Eurooppa — Saksa, Puola ja Skotlanti. Saksan Trossingen-muodostuma (Norian, n. 210 mya) tunnetaan Plateosaurus-sauropodomorfin joukkohautauksena, mutta sieltä on myös Procompsognathus, Efraasia ja Liliensternus. Puolan Krasiejów-muodostuma (Carnian, n. 230 mya) tuotti Silesaurus opolensiksen — yhden tärkeimmistä siltalöydöistä dinosaurusten alkuperän tutkimuksessa. Skotlannin Lossiemouth Sandstone sisältää Ornithosuchuksen ja muita pseudosuchioita.
• Etelä-Afrikka — Karoo-altaaseen permikaudesta jurakauteen. Etelä-Afrikan Karoo-allas on yksi maailman tärkeimpiä paleontologisia paikkoja. Sen kerrostumat kattavat **lähes 100 miljoonaa vuotta** permikauden lopusta varhaisjurakauteen, ja niistä on tuotettu hämmästyttävä määrä lajeja: Lystrosaurus (selvisi permikauden sukupuutosta!), Proterosuchus, Euparkeria, Erythrosuchus, varhaisia ornithischioita kuten Eocursor, Lesothosaurus, Heterodontosaurus ja Pegomastax. Karoo on lähes ainutlaatuinen siinä, että se mahdollistaa **koko evolutiivisen siirtymän** seuraamisen yhdellä alueella.
• Tansania — vanhimmat sukulaiset. Tansanian Ruhuhu-laakson Manda-muodostuma (Anisian, n. 245–243 mya, keskitriaskausi) on tuottanut maailman vanhimmat tunnetut dinosaurusten sukulaiset: Asilisaurus kongwe (Nesbitt ym. 2010, Nature) — vanhin tunnettu dinosauromorfi — ja Nyasasaurus parringtoni (Nesbitt ym. 2013, Biology Letters), joka saattaa olla **vanhin tunnettu dinosaurus tai sen läheinen sukulainen**. Yhdistettynä Argentiinan löydöksiin tämä viittaa siihen, että dinosaurusten linja syntyi eteläisessä Pangeassa (Gondwana) noin 243–245 mya.
• Kirgisia ja Kiina — outoja evoluution kokeiluja. Kirgisian Madygen-muodostuma (Ladinian-Carnian, n. 230 mya) on tuottanut paleontologian kummallisimpia eläimiä: Sharovipteryx (joka lensi takajaloilla!) ja Longisquama (mahdollinen höyhenten esi-isä, kiistanalainen). Kiinasta on löydetty Hupehsuchus (valan kaltainen suodatusruokinta jo 248 mya!), Atopodentatus (pölynimuri-suu) ja varhaiset ichthyosaurit kuten Cartorhynchus.
• Burgess Shale ja Mazon Creek — kaikkein vanhimmat. Tämän kategorian erikoisuus on, että siihen sisältyy myös aivan varhaisen elämän edustajia. Burgess Shale Kanadan British Columbiassa (Cambrian, n. 508 mya) tuotti Opabinian, Hallucigenian ja muita kambrikauden ”kummajaisia”. Mazon Creek Illinoisissa (Carbon-kausi, n. 309 mya) on antanut maailmalle Tullimonstrumin. Nämä ovat **yli 200 miljoonaa vuotta vanhempia kuin ensimmäiset dinosaurukset** — eivätkä ne kehittyneet missään mantereilla nykymerkityksessä, vaan muinaisissa merissä, jotka peittivät suurinta osaa maapallosta.
• Antarktis ja Australia — Pangean reuna-alueet. Lystrosaurus on tunnistettu jopa Antarktiksesta — todiste siitä, että permikauden lopun maailma oli yhtenäinen Pangea. Australian Victorian rannikolla Dinosaur Cove on tuottanut Leaellynasauran — kuvituksen siitä, että jurakauden lopulla mantereet alkoivat erota ja varhaiset dinosaurukset kehittyivät paikallisiin oloihin.

Tärkein havainto: Useimmat varhaiset dinosaurukset löytyvät eteläiseltä Pangean osalta — Argentiinasta, Brasiliasta, Etelä-Afrikasta ja Tansaniasta. Tämä viittaa siihen, että dinosaurusten alkuperä on Gondwanan eteläosassa, ja sieltä ne levittäytyivät pohjoiseen vasta triaskauden loppupuolella. Sama maantieteellinen logiikka selittää myös sen, miksi varhaisia synapsidi-eläimiä (Lystrosaurus, Scutosaurus) löytyy laajalti kaikilta mantereilta — koska Pangea oli vielä yhtenäinen.

Salainen ase — pystyasento ja Carrier’s constraint

Dinosaurusten ratkaiseva etu oli niiden jalkojen asento. Siinä missä muiden matelijoiden jalat työntyivät sivuille vartalosta, dinosaurusten jalat kasvoivat suoraan vartalon alle.

Tämä mahdollisti tehokkaamman liikkumisen: ne pystyivät juoksemaan pidempään ilman väsymistä.

Hypoteesi tunnetaan Carrier’s constraint -nimellä (David Carrier 1987, Paleobiology): sivuille levittyvillä matelijoilla rintakehä puristuu kasaan joka askeleella, mikä tarkoittaa että ne eivät voi juosta ja hengittää samanaikaisesti. Pystyasennossa olevat dinosaurukset eivät kärsineet tästä — ratkaiseva etu pitkillä matkoilla.

Tämä yksinkertainen anatominen ero osoittautui ratkaisevaksi eduksi.

Käännekohta — triaskauden loppu 201 mya

Käännekohta tuli triaskauden lopun joukkosukupuutossa, noin 201 miljoonaa vuotta sitten.

Massiiviset tulivuorenpurkaukset — Central Atlantic Magmatic Province (CAMP), yksi maapallon historian suurimmista tulivuoritoimintajaksoista — tuhosivat suuren osan pseudosuchioista ja muista kilpailevista eläimistä.

Mielenkiintoinen havainto: Brusatte ym. 2008 (Science 321:1485-1488) osoitti, että dinosaurukset eivät olleet kilpailussa parempia kuin pseudosuchiat triaskaudella — pseudosuchiat olivat itse asiassa monimuotoisempi ryhmä. Vasta T-J-sukupuutto antoi dinosauruksille tilaisuuden hallita — ei luonnonvalinnan ylivertaisuus, vaan onnekas sattuma!

Dinosaurukset selvisivät — ehkä juuri pienen kokonsa, tehokkaan hengityksensä ja pystyasentonsa ansiosta — ja täyttivät nopeasti vapautuneet ekologiset lokerot. Jurakaudella ne kasvoivat jättimäisiksi ja levisivät joka puolelle maapalloa.

Nyasasaurus — vanhin dinosaurus?

Varhaisten dinosaurusten tutkimus on aktiivista, ja uusia löytöjä tehdään jatkuvasti.

Nyasasaurus parringtoni (Nesbitt ym. 2013, Biology Letters), mahdollisesti vanhin tunnettu dinosaurus tai hyvin läheinen sukulainen, löydettiin Tansaniasta ja ajoitettiin noin 243 miljoonan vuoden ikäiseksi.

Tämä työntäisi dinosaurusten alkuperää lähes 10–15 miljoonaa vuotta aiemmaksi kuin aiemmin uskottiin. Nyasasaurus tunnetaan kuitenkin vain yhdestä olkavarsiluusta ja muutamasta selkänikamasta, joten sen luokitus on edelleen epävarma — se on joko vanhin tunnettu dinosaurus tai sen lähin sisarryhmä.

Jokainen uusi löytö auttaa tarkentamaan kuvaa siitä, miten ja missä dinosaurusten tarina todella alkoi.

Pienistä ja vaatimattomista hallitsijoiksi

Tässä kategoriassa esitellään sekä varhaisimmat dinosaurukset että ne muut eläimet, jotka hallitsivat maailmaa ennen niitä ja niiden rinnalla.

Yhdessä ne kertovat yhden evoluution dramaattisimmista tarinoista — siitä, miten pienet ja vaatimattomat voivat päätyä hallitsemaan koko planeettaa.

Eoraptor

Aamunkoiton varas Eoraptor lunensis on yksi varhaisimmista tunnetuista dinosauruksista. Tämä noin metrin pituinen, kevytrakenteinen eläin löydettiin Argentiinan Ischigualasto-muodostumasta ja eli noin 231 miljoonaa vuotta sitten. Eoraptor oli todennäköisesti kaikkiruokainen — sen hampaisto sisälsi sekä lihansyöjälle tyypillisiä teräviä hampaita että kasvinsyöjälle sopivia leveämpiä hampaita. Se painoi ehkä 10 kiloa, suunnilleen saman verran kuin pieni koira.

Lue kattava artikkeli Eoraptor dinosauruksesta tästä

Coelophysis

Onttoluinen lisko Coelophysis bauri oli triaskauden menestynein dinosaurus. Noin 3 metriä pitkä mutta vain 20–30 kiloa painava nopea peto eli noin 216 miljoonaa vuotta sitten nykyisessä New Mexicossa. Coelophysiksen fossiileja on löydetty valtavina joukkohautauksina Ghost Ranchista — satoja yksilöitä yhdestä paikasta — mikä osoittaa, että se eli laumoissa. Sen nimi tarkoittaa ”onttoa muotoa” viitaten kevyisiin, onttoihin luihin.

Lue kattava artikkeli Coelophysis dinosauruksesta tästä

Tanystropheus

Pitkäkaulainen rantamatelija Tanystropheus oli yksi triaskauden omituisimmista eläimistä — 6 metriä pitkä matelija, jonka kaulasta muodostui yli puolet koko pituudesta. Se ei ollut dinosaurus vaan arkosaurimorfi, ja se eli noin 242–210 miljoonaa vuotta sitten Euroopassa ja Lähi-idässä. Tanystropheus eli todennäköisesti rannikoilla ja käytti pitkää kaulaansa pyydystääkseen kaloja ja merenelävää vedestä samalla kun sen vartalo pysyi rannalla.

Lue kattava artikkeli Tanystropheus dinosauruksesta tästä

Nyasasaurus

Nyasan lisko Nyasasaurus parringtoni saattaa olla vanhin tunnettu dinosaurus tai erittäin läheinen dinosaurusten sukulainen. Sen fossiilit löydettiin Tansaniasta ja ajoitettiin noin 243 miljoonan vuoden ikäisiksi — lähes 15 miljoonaa vuotta vanhemmaksi kuin Eoraptor. Nyasasauruksesta tunnetaan vain olkavarren luu ja muutama selkänikama, mutta luiden rakenne viittaa dinosaurukselle tyypilliseen nopeaan kasvuun. Jos se todella on dinosaurus, se siirtää koko ryhmän alkuperän keskitriaskaudelle.

Lue kattava artikkeli Nyasasaurus dinosauruksesta tästä

Scutosaurus

Kilpilisko Scutosaurus karpinskii oli massiivinen, noin 3 metriä pitkä ja tonnin painoinen permikauden kasvinsyöjä, joka eli noin 260–252 miljoonaa vuotta sitten nykyisellä Venäjän alueella. Se ei ollut dinosaurus eikä arkosauri vaan pareiasauri — täysin eri matelijaryhmä. Scutosaurus edustaa sitä vanhaa maailmaa, joka tuhoutui permikauden lopun joukkosukupuutossa ja avasi tien dinosaurusten nousulle. Sen paksu, nystyrämäinen iho toimi panssarina saalistajia vastaan.

Lue kattava artikkeli Scutosaurus dinosauruksesta tästä

Saturnalia

Pieni, noin 1,5-metrinen sauropodomorfi-dinosaurus myöhäiseltä triaskaudelta Brasiliasta, noin 225 miljoonaa vuotta sitten. Nimi tulee roomalaisten Saturnalia-juhlasta, koska fossiili löydettiin joulun aikaan. Saturnalia on tärkeä löytö, koska se osoittaa kuinka pitkäkaulaisten jättiläisten — kuten Plateosauruksen ja myöhemmin Brachiosauruksen — esi-isät olivat aluksi vaatimattomia kaksijalkaisia eläimiä.

Lue kattava artikkeli Saturnalia dinosauruksesta tästä (tulossa)

Panphagia

Pieni, noin 1,3-metrinen varhainen sauropodomorfi myöhäiseltä triaskaudelta Argentiinasta, noin 231 miljoonaa vuotta sitten. Sen nimi tarkoittaa ”kaikkea syövää” — sen hampaat olivat osin teräviä ja osin litteitä, mikä viittaa sekasyöjään ruokavalioon. Panphagia osoittaa evoluution siirtymävaihetta: pitkäkaulaisten esi-isät muuttuivat lihansyöjistä kasvinsyöjiksi juuri tällaisten välivaiheiden kautta.

Lue kattava artikkeli Panphagia dinosauruksesta tästä (tulossa)

Pisanosaurus

Pieni, noin 1-metrinen kasvinsyöjä myöhäiseltä triaskaudelta Argentiinasta, noin 228 miljoonaa vuotta sitten. Pisanosaurusta pidetään pitkään yhtenä vanhimmista tunnetuista ornithischia-dinosauruksista — ryhmästä, josta kehittyivät myöhemmin Triceratops, Stegosaurus ja ankannokkaiset. Sen tarkka asema sukupuussa on kiistanalainen, mutta sen merkitys varhaisten kasvinsyöjien ymmärtämisessä on suuri..

Lue kattava artikkeli Pisanosaurus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Liliensternus

Noin 5-metrinen kaksijalkainen saalistaja myöhäiseltä triaskaudelta Saksasta, noin 210 miljoonaa vuotta sitten. Liliensternus oli yksi triaskauden suurimmista petodinosauruksista ja saalisti todennäköisesti varhaisia sauropodomorfeja kuten Plateosaurusta. Sen kallossa oli pieni harju, joka saattoi olla parittelusignaali — varhainen esimerkki koristeista, joita näimme myöhemmin Dilophosauruksella ja muilla teropodeilla.

Lue kattava artikkeli Liliensternus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Efraasia

Noin 2–3-metrinen varhainen sauropodomorfi myöhäiseltä triaskaudelta Saksasta, noin 210 miljoonaa vuotta sitten. Efraasia muistuttaa Plateosaurusta mutta oli pienempi ja kevytrakenteisempi, ja se kykeni liikkumaan sekä kahdella että neljällä jalalla. Se edustaa tärkeää välivaihetta evoluutiossa, jossa pienet kaksijalkaiset esi-isät muuttuivat myöhemmin valtaviksi neljäjalkaisiksi sauropodeiksi.

Lue kattava artikkeli Efraasia dinosauruksesta tästä (tulossa)

Heterodontosaurus

Pieni, vain noin 1,2-metrinen ornithischia-dinosaurus varhaiselta jurakaudelta Etelä-Afrikasta, noin 200 miljoonaa vuotta sitten. Sen nimi tarkoittaa ”erihampaista liskoa” — sillä oli kolme erityyppistä hammasta samassa suussa, mikä on dinosauruksilla poikkeuksellista. Etuhampaat olivat nokkamaisia, takahampaat jauhavia, ja kaksi isoa syöksyhammasta kuin villisialla. Ruokavalio oli todennäköisesti sekasyöjän: kasveja ja pieniä eläimiä.

Lue kattava artikkeli Heterodontosaurus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Silesaurus

Noin 2,3-metrinen kasvinsyöjä myöhäiseltä triaskaudelta Puolasta, noin 230 miljoonaa vuotta sitten. Silesaurus kuului dinosauriformes-ryhmään — dinosaurusten lähimpiin sukulaisiin, jotka olivat hyvin lähellä varsinaisia dinosauruksia mutta eivät vielä ihan. Se oli nelijalkainen kasvinsyöjä, jolla oli nokkamainen suu ja josta on löydetty fossiilisia ulosteita sisältäen hyönteisten jäänteitä — joten se saattoi olla osittain hyönteissyöjä.

Lue kattava artikkeli Silesaurus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Proterosuchus

Noin 1,5-metrinen krokotiilimainen arkosauri varhaiselta triaskaudelta Etelä-Afrikasta, noin 250 miljoonaa vuotta sitten. Proterosuchus eli heti permikauden lopun massasukupuuton jälkeen, maailmassa jossa suurin osa eläimistä oli kuollut sukupuuttoon. Se oli yksi ensimmäisistä suurista saalistajista tyhjentyneessä ekosysteemissä — merkki elämän palautumisesta historian pahimmasta katastrofista..

Lue kattava artikkeli Proterosuchus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Saurosuchus

Valtava, noin 7-metrinen pseudosuchus-peto myöhäiseltä triaskaudelta Argentiinasta, noin 230 miljoonaa vuotta sitten. Saurosuchus oli aikansa huippupeto ja saalisti varhaisia dinosauruksia kuten Herrerasaurusta. Se on muistutus siitä, että dinosaurukset eivät aloittaneet valtiaina — pitkän aikaa ne olivat saaliseläimiä suuremmille krokotiilien sukulaisille, kunnes triaskauden lopun sukupuutto käänsi valtasuhteet.

Lue kattava artikkeli Saurosuchus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Placerias

Noin 3,5-metrinen lihaksikas kasvinsyöjä myöhäiseltä triaskaudelta Pohjois-Amerikasta, noin 220 miljoonaa vuotta sitten. Placerias ei ollut matelija vaan dicynodontti — nisäkkäisiin johtavan linjan jäsen. Sillä oli virtahevon kaltainen ruumis, nokkamainen suu ja kaksi torahammasta. Placerias eli suurissa laumoissa ja oli aikansa merkittävin suurikokoinen kasvinsyöjä, samaan aikaan kuin ensimmäiset dinosaurukset olivat vielä pieniä.

Lue kattava artikkeli Placerias dinosauruksesta tästä (tulossa)

Sharovipteryx

Pieni, vain 20 cm pitkä liitomatelija myöhäiseltä triaskaudelta Kirgisiasta, noin 225 miljoonaa vuotta sitten. Sharovipteryx lensi takajaloilla — sen jalkojen välissä oli ihokalvot, jotka toimivat kuin lepakon siivet, mutta väärinpäin. Se on ainoa tunnettu selkärankainen koskaan, joka kehitti tällaisen lentotavan. Evoluution villeimpiä kokeiluja ja muistutus siitä, että lento keksittiin eläinkunnassa useamman kerran eri tavoin.

Lue kattava artikkeli Sharovipteryx dinosauruksesta tästä (tulossa)

Drepanosaurus

Noin 50 cm pitkä puussa elänyt matelija myöhäiseltä triaskaudelta Italiasta ja Yhdysvalloista, noin 210 miljoonaa vuotta sitten. Drepanosaurus on yksi oudoimmista koskaan löydetyistä eläimistä: kameleontin kehonmuoto, lintumainen nokka, valtava koukkukynsi etujaloissa kuin laiskiaisella, ja häntä joka päättyi toiseen koukkukynteen. Näyttää siltä kuin eri eläinten osia olisi yhdistetty sattumanvaraisesti.

Lue kattava artikkeli Drepanosaurus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Effigia

Noin 2-metrinen strutsimainen eläin myöhäiseltä triaskaudelta New Mexicosta, noin 210 miljoonaa vuotta sitten. Effigialla oli pitkät jalat, pitkä kaula ja hampaaton nokka — se näytti tismalleen strutsilta, mutta oli tosiasiassa krokotiilien sukulainen. Se on täydellinen esimerkki konvergentista evoluutiosta: triaskausi keksi strutsin ruumiinrakenteen 200 miljoonaa vuotta ennen varsinaisia strutseja.

Lue kattava artikkeli Effigia dinosauruksesta tästä (tulossa)

Tullimonstrum

(”Tully monster”) Noin 30 cm pitkä pehmytkudoseläin karbonikaudelta Illinoisista, noin 300 miljoonaa vuotta sitten. Tullimonstrumilla oli matomainen ruumis, silmät varren päässä sivuttain (kuten vasarahailla), pitkä kärsä ja sen päässä hampainen pihti. 65 vuotta tutkijat ovat väitelleet, onko se selkärankainen, nilviäinen vai täysin oma ryhmänsä — ja väittely jatkuu edelleen. Illinoisin osavaltion virallinen fossiili ja paleontologian suurimpia ratkaisemattomia arvoituksia.

Lue kattava artikkeli Tullimonstrum dinosauruksesta tästä (tulossa)

Hallucigenia

Pieni, alle 3 cm pitkä mato kambrikaudelta Kanadasta ja Kiinasta, noin 505 miljoonaa vuotta sitten. Nimi tarkoittaa ”hallusinaatiota synnyttävää”. Hallucigenialla oli jalankaltaisia ulokkeita ja selkärangan piikkejä — mutta 50 vuotta sitä rekonstruoitiin ylösalaisin ja väärinpäin: piikit luultiin jaloiksi ja hännän pää luultiin pääksi. Vasta vuonna 2015 tutkijat ymmärsivät lopullisesti, missä sen oikea pää oli. Paleontologian klassinen virhetarina.

Lue kattava artikkeli Hallucigenia dinosauruksesta tästä (tulossa)

Pegomastax africana

Pieni (60 cm) eteläafrikkalainen varhainen ornithischian (200 Mya). Papukaijamainen nokka ja pitkät sapelinmuotoiset alakulmahampaat — vampyyrimaisen näköinen, vaikka oli luultavasti kasvinsyöjä. Sapelihampaat olivat todennäköisesti puolustus- ja dominanssiase, ei ruokailutyökalu. Nimi tarkoittaa ”vahvaleuka”.

Lue kattava artikkeli Pegomastax africana dinosauruksesta tästä (tulossa)

Silesaurus opolensis

Silesaurus on silesauridi, ei varsinainen dinosaurus vaan dinosauromorfi (dinosaurusten lähisukulainen ja mahdollinen esi-isä). Eli myöhäisellä Triaskaudella (Carnian-vaihe, noin 230 miljoonaa vuotta sitten) Puolan Krasiejów-muodostumassa. Kuvattiin Jerzy Dzikin toimesta vuonna 2003, ja siitä tunnetaan poikkeuksellisen runsas aineisto — vähintään 20 yksilöä. Pieni (~2,3 m), kevyt nelijalkainen kasvinsyöjä (tai mahdollinen hyönteissyöjä), joka voi olla ornithischianien sisarryhmä ja avain dinosauruksen tunnusmerkkien syntyyn.

Lue kattava artikkeli Silesaurus opolensis dinosauruksesta tästä (tulossa)

Leaellynasaura amicagraphica

Leaellynasaura on pieni basaali ornithischianen (tai varhainen ornithopodi) Australiasta, liitukauden alkupuolelta (Aptian-Albian, ~110–105 miljoonaa vuotta sitten). Löytyi Dinosaur Cove’sta Victorian rannikolta, Eumeralla-muodostumasta, ja kuvattiin Tom Richin ja Patricia Vickers-Richin toimesta vuonna 1989. Pieni (~60-90 cm) kaksijalkainen kasvinsyöjä, joka tunnetaan poikkeuksellisen suurista silmistään — sopeutuma tuolloiseen Australian napa-alueen pimeyteen, sillä alue oli vielä Etelämantereen lähistöllä! Sukunimi kunnioittaa löytäjien tytärtä Leaellyn Richiä, ja lajinimi viittaa ”amica grapha” — ”kirjoitusystävät”, eli National Geographic Societyn ja Friends of the Museum of Victorian rahoittajiin.

Lue kattava artikkeli Leaellynasaura amicagraphica dinosauruksesta tästä (tulossa)