Robert Broom

Hän oli lääkäri, joka kuvasi satoja nisäkäsmatelijoita ja löysi sitten ihmisen varhaisia esi-isiä Etelä-Afrikan luolista. Robert Broom (1866–1951) oli skotlantilais-eteläafrikkalainen paleontologi, jonka työ valotti nisäkkäiden ja ihmisen alkuperää.

Klassikkojen aikakauden paleontologit tutkivat dinosaurusten lisäksi myös niiden aikalaisia ja edeltäjiä. Yksi tärkeimmistä tutkimusaiheista olivat nisäkäsmatelijat eli therapsidit — eläinryhmä, josta nisäkkäät lopulta kehittyivät. Etelä-Afrikan Karoo-alue osoittautui näiden fossiilien aarreaitaksi.

Robert Broom oli tämän tutkimuksen keskeinen hahmo. Hän oli alun perin lääkäri, mutta hänestä tuli yksi aikansa tärkeimmistä nisäkäsmatelijoiden tutkijoista. Myöhemmin hän siirtyi tutkimaan ihmisen varhaisia esi-isiä ja teki niistäkin merkittäviä löytöjä. Broom oli myös värikäs ja itsepäinen persoona, jonka ura oli täynnä käänteitä.

Lääkäri ja luonnontutkija

Nuoruus Skotlannissa

Broom syntyi vuonna 1866 Paisleyn kaupungissa Skotlannissa. Hän opiskeli Glasgow’n yliopistossa ja erikoistui lääketieteeseen, erityisesti synnytysoppiin. Jo opiskeluaikanaan Broom kiinnostui kuitenkin luonnontieteistä ja eläinten rakenteesta. Lääkärin ammatti antoi hänelle toimeentulon, mutta tiede veti häntä puoleensa. Tämä kaksoiskiinnostus seurasi häntä koko elämän ajan.

Lääkärinä Australiassa

Valmistuttuaan Broom matkusti vaimonsa kanssa Australiaan. Hän elätti itsensä lääkärintyöllä ja tutki samalla maan eläimistöä. Australian vuodet antoivat hänelle kokemusta sekä lääkärinä että luonnontutkijana. Broom ei kuitenkaan asettunut Australiaan pysyvästi. Hänen elämänsä suuri tehtävä odotti toisella mantereella.

Asettuminen Etelä-Afrikkaan

Vuonna 1897 Broom asettui Etelä-Afrikkaan. Maan Karoo-alue osoittautui hänen elämäntyönsä kannalta ratkaisevaksi paikaksi. Broom yhdisti siellä lääkärintyön ja tieteellisen tutkimuksen. Etelä-Afrikasta tuli hänen pysyvä kotimaansa. Siellä hän teki kaikki tärkeimmät löytönsä.

Robert Broom yhdisti koko elämänsä ajan kaksi ammattia: lääkärin ja tutkijan. Lääkärintyö antoi hänelle toimeentulon, mutta tiede oli hänen todellinen intohimonsa. Broom ei koskaan luopunut kummastakaan. Tämä kaksoisrooli oli hänelle luontevaa ja jopa hyödyllistä. Se mahdollisti tutkimustyön myös vaikeina aikoina. Lääkärinkierrot veivät hänet usein juuri fossiilirikkaille seuduille.

Skotlanti oli 1800-luvun lopulla vilkkaan tieteellisen kehityksen aluetta, ja Glasgow’n yliopistolla oli vahva luonnontieteellinen perinne. Tässä ilmapiirissä nuoren opiskelijan kiinnostus eläinten rakenteeseen ja kehitykseen sai virikkeitä. Lääketieteen opinnot antoivat hänelle perusteellisen tuntemuksen anatomiasta. Juuri tämä anatomian osaaminen osoittautui myöhemmin korvaamattomaksi fossiilien tutkimisessa. Lääkäri ja paleontologi tarvitsivat molemmat samaa tarkkaa tietoa luurangosta. Kaksi alaa tukivat toisiaan koko uran ajan.

Karoon nisäkäsmatelijat

Professorina Stellenboschissa

Vuosina 1903–1910 Broom toimi eläin- ja geologiatieteen professorina Victoria Collegessa Stellenboschissa. Akateeminen ura ei kuitenkaan sujunut kitkatta. Broom joutui lopulta luopumaan virastaan, koska hän puolusti avoimesti evoluutioteoriaa. Tämä oli aikanaan kiistanalainen kanta. Broom ei kuitenkaan luopunut tieteellisistä näkemyksistään.

Karoon fossiilit

Professuurin jälkeen Broom perusti lääkärinvastaanoton Etelä-Afrikan Karoo-alueelle. Alue oli poikkeuksellisen rikas nisäkäsmatelijoiden eli therapsidien fossiileista. Lääkärintyön ohessa Broom keräsi ja tutki näitä fossiileja innokkaasti. Karoon kerrostumat tarjosivat hänelle lähes ehtymättömän tutkimusaineiston. Niistä tuli hänen tieteellisen työnsä perusta.

Royal Societyn jäsen

Broomin tutkimukset nisäkäsmatelijoista ja niiden anatomiasta saivat laajaa tunnustusta. Vuonna 1920 hänet valittiin arvostetun brittiläisen Royal Societyn jäseneksi. Valinta perustui juuri hänen nisäkäsmatelijoita koskevaan työhönsä. Tämä oli merkittävä kunnianosoitus tutkijalle, joka ei toiminut suuressa yliopistossa. Broom oli noussut alansa kansainväliseen kärkeen.

Karoon alue oli Robert Broomille ehtymätön tutkimusaineiston lähde. Sen kerrostumat olivat poikkeuksellisen rikkaita nisäkäsmatelijoiden fossiileista. Broom keräsi näitä fossiileja lääkärinkiertojensa ohessa. Hän osasi yhdistää ammattinsa ja tieteellisen kiinnostuksensa tehokkaasti. Karoon rikkaus teki hänen tutkimuksestaan mahdollista. Alue tarjosi materiaalia, joka riitti koko hänen pitkälle uralleen.

Etelä-Afrikan Karoo on laaja, kuiva ja karu alue, jonka kerrostumat ulottuvat kauas menneisyyteen. Sen kalliot syntyivät aikana, jolloin nisäkäsmatelijat olivat maaeläimistön valtaapitäviä. Tämä tekee Karoosta yhden maailman tärkeimmistä ikkunoista nisäkkäiden esihistoriaan. Alueen fossiilit ovat säilyneet poikkeuksellisen runsaina ja monipuolisina. Tutkijalle, joka osasi lukea näitä kerrostumia, Karoo tarjosi lähes loputtomasti uutta tietoa. Se oli aarreaitta, jonka rikkaudet riittivät vuosikymmeniksi.

Nisäkkäiden alkuperän jäljillä

Nisäkäsmatelijat

Broomin tärkein tutkimuskohde olivat nisäkäsmatelijat eli therapsidit. Nämä eläimet elivät ennen dinosaurusten valtakautta ja sen aikana. Ne yhdistivät matelijoiden ja nisäkkäiden piirteitä, ja juuri niistä nisäkkäät lopulta kehittyivät. Broom tutki näiden eläinten luustoa ja erityisesti kallon rakennetta. Hänen työnsä valotti nisäkkäiden alkuperää.

Satoja uusia lajeja

Broom oli poikkeuksellisen tuottelias kuvaaja. Hän kuvasi elämänsä aikana satoja nisäkäsmatelijoiden lajeja ja perusti lukuisia uusia sukuja. Hänen kuvaamansa aineisto oli valtava. Karoon rikkaus tarjosi siihen jatkuvasti uutta materiaalia. Broomin työ teki Etelä-Afrikan therapsideista tieteelle hyvin tunnettuja.

Tutkijana ja ”lajinhalkojana”

Broomilla oli maine ”lajinhalkojana”, tutkijana, joka jakoi aineiston herkästi moniin eri lajeihin. Myöhempi tutkimus on yhdistänyt osan hänen lajeistaan toisiinsa. Silti suuri osa hänen kuvaamistaan lajeista on yhä päteviä. Broomin valtava tuotanto antoi tutkimukselle laajan pohjan. Hänen aineistoaan käytetään edelleen.

Nisäkäsmatelijat olivat tieteelle erityisen kiinnostava ryhmä, sillä ne valottivat nisäkkäiden alkuperää. Robert Broom tutki erityisesti näiden eläinten kallon ja leuan rakennetta. Juuri näistä piirteistä näkyi vähittäinen muutos kohti nisäkkäitä. Broomin työ auttoi ymmärtämään, kuinka yksi eläinryhmä kehittyi toiseksi. Se oli tärkeä osa evoluution tutkimusta. Hänen havaintonsa täydensivät kuvaa elämän kehityksestä.

Nisäkkäiden synty matelijamaisista esi-isistä on yksi elämän historian suurista käännekohdista. Nisäkäsmatelijoiden fossiilit osoittavat tämän muutoksen tapahtuneen vähitellen, pienin askelin. Leuan, hampaiden ja kallon rakenteessa näkyy, kuinka matelijamaiset piirteet vaihtuivat vähitellen nisäkkäille tyypillisiksi. Tällaisten välimuotojen tutkiminen oli tieteelle erittäin valaisevaa. Se osoitti konkreettisesti, kuinka yksi suuri eläinryhmä saattoi kehittyä toiseksi. Karoon fossiilit kertoivat tämän tarinan poikkeuksellisen selvästi.

Ihmisen sukupuun tutkijaksi

Taungin lapsen innoittamana

Broomin ura sai uuden suunnan, kun tutkija Raymond Dart kuvasi Taungin lapsen — varhaisen ihmisen sukulaisen pienen kallon. Monet tutkijat epäilivät Dartin tulkintaa. Broom kiinnostui aiheesta ja ryhtyi puolustamaan Dartin näkemyksiä. Näin hänen huomionsa siirtyi nisäkäsmatelijoista ihmisen varhaisiin esi-isiin. Tämä käänne määritti hänen uransa loppuvaiheen.

Transvaalin museoon

Vuonna 1934, jo 68-vuotiaana, Broom sai paikan paleontologian apulaisena Transvaalin museossa Pretoriassa. Aseman järjestämisessä auttoi valtiomies Jan Smuts. Uusi tehtävä antoi Broomille mahdollisuuden keskittyä kokonaan tutkimukseen. Hän aloitti kentällä energisesti korkeasta iästään huolimatta. Museovuodet osoittautuivat hänen uransa hedelmällisimmiksi.

Sterkfonteinin luolat

Broom alkoi tutkia Johannesburgin lähellä sijaitsevia Sterkfonteinin luolia. Kalkkikiviluolat osoittautuivat poikkeuksellisen rikkaiksi varhaisen ihmisen sukulaisten fossiileista. Broom keräsi sieltä aluksi fossiileja kaivostyöläisiltä ja ryhtyi myöhemmin itse kaivamaan. Työtoverinaan hänellä oli tutkija John T. Robinson. Sterkfonteinista tuli ihmisen alkuperän tutkimuksen keskeinen paikka.

Broomin siirtyminen ihmisen alkuperän tutkimukseen tapahtui jo korkeassa iässä. Hän oli lähes seitsemänkymmenen vuoden ikäinen aloittaessaan työn Transvaalin museossa. Tästä huolimatta hänen tuottoisimmat vuotensa olivat vielä edessä. Broomin energia ja sitkeys olivat poikkeuksellisia hänen ikäisekseen. Hän osoitti, että merkittäviä löytöjä saattoi tehdä myös vanhalla iällä. Korkea ikä ei hidastanut hänen työtahtiaan.

Taungin lapsen löytö oli aikanaan kiistanalainen. Monet eurooppalaiset tutkijat epäilivät, että pieni kallo kuului vain apinalle eikä ihmisen sukulaiselle. Tuki Raymond Dartin tulkinnalle oli siksi tärkeää. Kokeneen tutkijan asettuminen Dartin puolelle antoi väitteille lisää painoarvoa. Vasta useiden uusien löytöjen ja vuosien keskustelun jälkeen tiedeyhteisö hyväksyi nämä eläimet ihmisen varhaisiksi sukulaisiksi. Tämä muutos oli tieteelle merkittävä.

Mrs. Ples ja Paranthropus

Australopithecuksen kallo

Broomin kuuluisin löytö Sterkfonteinista oli aikuisen varhaisihmisen hyvin säilynyt kallo. Hän antoi sille aluksi tieteellisen nimen Plesianthropus transvaalensis. Löytö sai pian lempinimen ”Mrs. Ples”. Myöhemmin se luokiteltiin lajiin Australopithecus africanus. Kallo oli tärkeä todiste ihmisen varhaisista esi-isistä.

Paranthropus robustus

Vuonna 1938 Broom teki toisen kuuluisan löytönsä. Kromdraain alueella koulupoika oli löytänyt hampaita, jotka johtivat Broomin uuden varhaisihmisen jäljille. Broom kuvasi sen ja nimesi uuden suvun Paranthropus, lajinaan Paranthropus robustus. Tämä eläin oli vahvarakenteisempi kuin Australopithecus. Löytö laajensi kuvaa ihmisen sukulaisista.

Ihmisen monihaarainen sukupuu

Broomin löydöt osoittivat, että ihmisen sukupuu oli monihaaraisempi kuin aiemmin oli ajateltu. Etelä-Afrikassa oli elänyt useita erilaisia varhaisihmisten lajeja. Broomin työ tuki Raymond Dartin alkuperäisiä väitteitä Taungin lapsesta. Vähitellen tutkijat hyväksyivät nämä eläimet ihmisen sukulaisiksi. Broomin löydöt muuttivat käsitystä ihmisen alkuperästä.

Robert Broomin löydöt Sterkfonteinista ja Kromdraaista olivat mullistavia. Ne osoittivat, että ihmisen sukupuussa oli ollut useita rinnakkaisia haaroja. Broomin työ tuki ratkaisevasti käsitystä Afrikasta ihmiskunnan kehtona. Hänen löytönsä muuttivat tieteen kuvaa ihmisen varhaishistoriasta. Ne ovat yhä paleoantropologian perusaineistoa. Tutkijat palaavat näille löytöpaikoille edelleen.

Broomin perintö

Karoon perintö

Robert Broomin työ teki Karoon nisäkäsmatelijoista yhden parhaiten tunnetuista muinaisten eläinten ryhmistä. Hänen kuvaamansa satoja lajeja muodostavat aineiston, jota tutkijat käyttävät yhä. Karoon fossiilit valottavat nisäkkäiden pitkää kehityshistoriaa. Broomin panos tähän tutkimukseen oli ratkaiseva. Se on osa hänen kestävää perintöään.

Ihmisen alkuperän tutkimus

Broomin löydöt Sterkfonteinista ja Kromdraaista tekivät Etelä-Afrikasta ihmisen alkuperän tutkimuksen keskuksen. Alue tunnetaan nykyään ”Ihmiskunnan kehtona”, ja se kuuluu maailmanperintökohteisiin. Broomin keräämät fossiilit ovat yhä tutkimuksen kohteena. Hänen työnsä loi pohjan myöhemmälle paleoantropologialle. Tämä perintö on poikkeuksellisen merkittävä.

Värikäs ajattelija

Broom oli tunnettu myös itsepäisenä ja omaperäisenä ajattelijana. Hänellä oli epätavallisia näkemyksiä, ja hän uskoi evoluutiolla olleen suunnan ja tarkoituksen. Hän kirjoitti aiheesta myös kirjan. Nämä näkemykset olivat hänen aikalaistensakin mielestä epätavallisia. Broomin värikäs persoona oli erottamaton osa hänen tarinaansa. Hänet muistetaan sekä taitavana tutkijana että omaperäisenä hahmona.

Robert Broom muistetaan tutkijana, joka yhdisti kaksi suurta tutkimusaihetta: nisäkkäiden ja ihmisen alkuperän. Hänen työnsä Karoon nisäkäsmatelijoiden parissa oli yhtä merkittävää kuin hänen myöhemmät hominidilöytönsä. Broom oli myös värikäs ja itsepäinen persoona, jonka näkemykset herättivät aikanaan keskustelua. Hänen perintönsä elää eteläafrikkalaisen paleontologian perustana. Hänet muistetaan sekä taitavana tutkijana että omaperäisenä hahmona.

Muut klassikkojen aikakauden tutkijat

Robert Broom kuului tutkijoihin, jotka tekivät paleontologian suuret klassikkolöydöt 1900-luvun alkupuolella. Tutustu viiteen muuhun saman aikakauden tutkijaan: