Dinosaurukset Pohjois-Amerikassa

Dinosaurustutkimuksen keskus

Pohjois-Amerikka on dinosaurustutkimuksen kiistaton keskus ja manner, josta tunnetaan eniten dinosauruslajeja maailmassa. Suurin osa ihmisten tuntemista dinosauruksista eli juuri täällä — Tyrannosaurus rex, Triceratops, Stegosaurus, Diplodocus, Brachiosaurus, Allosaurus, Parasaurolophus ja kymmenet muut ikonit. Tämä johtuu osittain siitä, että Pohjois-Amerikkaa on tutkittu kauemmin ja perusteellisemmin kuin mitään muuta mannerta, mutta myös siitä, että manner todella oli dinosaurusten monimuotoisuuden keskus erityisesti myöhäisellä liitukaudella.

Pohjois-Amerikan dinosaurushistoria alkoi triaskaudella, kun Pangea-supermantere oli vielä yhtenäinen. Varhaiset dinosaurukset kuten Coelophysis elivat kuumissa, kuivissa olosuhteissa nykyisen lounaisen Pohjois-Amerikan alueella. Ghost Ranchista New Mexicosta on löydetty satoja Coelophysis-yksilöitä yhdestä joukkohautauksesta — todiste tihennetystä esiintymisestä jo dinosaurusten historian alkuvaiheessa.

Morrison-muodostuma — jurakauden jättiläiset

Jurakaudella Pohjois-Amerikka irtautui Euroopasta ja Afrikasta, ja manner muuttui jättiläisten kodiksi. Morrison-muodostuma — valtava geologinen kerrostuma, joka ulottuu Wyomingista Coloradoon ja New Mexicoon — on yksi maailman rikkaimmista dinosaurusten fossiilipaikoista. Sieltä on löydetty Diplodocus, Brachiosaurus, Apatosaurus, Stegosaurus ja Allosaurus, kaikki samasta aikakaudesta noin 155–145 miljoonaa vuotta sitten.

Diplodocus — noin 26 metriä pitkä sauropodi, jonka pitkä piiskamainen häntä saattoi tuottaa yli äänennopeuden iskuja — on Morrisonin ikonisimpia dinosauruksia. Sen sukulainen Apatosaurus (aiemmin "Brontosaurus") on lähes yhtä tunnettu. Allosaurus oli näiden jättiläisten pääasiallinen saalistaja: 9–12 metriä pitkä, ketterä peto, jonka leveästi avautuvat leuat toimivat kuin kirves — iskien ylhäältä alaspäin uhrinsa selkään.

Laramidia — liitukauden kuumepiste

Liitukaudella Pohjois-Amerikan halkaisi leveä Läntinen sisämeri (Western Interior Seaway), joka jakoi mantereen kahtia. Läntinen maakaistale — Laramidia — oli dinosaurusten monimuotoisuuden kuumepiste. Hämmästyttävä tosiseikka on, kuinka paljon erilaisia dinosauruslajeja mahtui näin pienelle alueelle: samanaikaisesti eli useita sarvidinosauuruslajeja, ankannokkaisia, panssaridinoja ja petodinosauruksia, jotka kaikki olivat erikoistuneet omiin lokeroihinsa.

Aivan liitukauden lopussa, viimeisinä 2–3 miljoonana vuotena, Pohjois-Amerikkaa hallitsivat T. rex, Triceratops, Edmontosaurus ja Ankylosaurus. Nämä olivat kirjaimellisesti viimeiset suuret dinosaurukset maan päällä. Triceratopsin fossiilit ovat niin yleisiä myöhäisen liitukauden kerrostumissa, että joidenkin arvioiden mukaan ne muodostivat huomattavan osan suurten kasvinsyöjien kokonaisbiomassasta alueella. T. rexin arvioitu puruvoima — jopa 35 000–57 000 newtonia — on suurin koskaan mitattu maa-eläimellä, ja se pystyi murskaamaan luita ravinnokseen.

Läntinen sisämeri ja Pteranodonin valtakunta

Pohjois-Amerikan tarina ei ole vain dinosaurusten tarina. Liitukaudella mannerta halkaisi Läntinen sisämeri (Western Interior Seaway) — leveä, matala sisämeri, joka erotti Laramidian läntisen maakaistaleen Appalachialaisesta itäosasta. Tämä sisämeri oli yksi mesotsoisen maapallon tärkeimmistä merialueista, ja sen vesissä ja yllä eli erikoinen, monimuotoinen eläimistö, joka ei ollut dinosauruksia mutta jakoi maailman niiden kanssa.

Sisämeren ehkä tunnetuin asukas oli Pteranodon — Pohjois-Amerikan ikoninen lentolisko, jonka siipien kärkiväli ylsi yli 6 metriin. Sen kuonon päällä ollut pitkä luuharjas saattoi toimia sekä tasapainon että parittelusignaalin välineenä. Pteranodonista on löydetty yli 1 100 yksilöä — enemmän kuin mistään muusta lentoliskosta — pääasiassa Kansasin Niobrara-muodostumasta ja Smoky Hill -liidusta. Se lensi satoja kilometrejä avomeren yllä saalistaen kaloja kuin nykyinen albatrossi. Yhdestä Pteranodonin selkärangassa on löydetty Cretoxyrhina mantelli -hain hampaita — todiste siitä, että jättihai joskus saalisti lentoliskoja meren pinnalta.

Pteranodonin vähemmän tunnettu mutta yhtä mielenkiintoinen aikalainen oli Nyctosaurus, jolla oli päässään valtava sarvenmuotoinen luuharjas, joka oli pidempi kuin koko ruho. Sitä saattoi kannattaa kalvomainen "purje", jonka tehtävä on edelleen tieteen mysteeri. Texasin Big Bendin alueelta tunnetaan Quetzalcoatlus northropi — yksi suurimmista koskaan lentäneistä eläimistä, jonka siipien kärkiväli oli arviolta jopa 10–11 metriä ja pystyseisova korkeus kuin kirahvilla. Quetzalcoatlus oli azhdarchidi, joka todennäköisesti saalisti myös maalla — kävellen tasangoilla pitkillä jaloillaan ja nyökäten alas pieniä dinosauruksia ja matelijoita.

Sisämeren vesissä eli yksi mesotsoisen maailman pelottavimmista ekosysteemeistä. Mosasaurit hallitsivat — Tylosaurus proriger kasvoi yli 13 metriä pitkäksi, ja se saalisteli kaikkea kaloista plesiosaureihin ja muihin mosasaureihin. Plioplatecarpus ja Platecarpus olivat pienempiä mutta nopeampia. Pitkäkaulaiset plesiosaurit kuten Elasmosaurus platyurus ja Styxosaurus uivat hitaammin mutta pyydystivät kaloja yllättävän pitkällä kaulallaan. Niobrara-muodostumassa eli myös Xiphactinus audax, 4–5-metrinen jättikala, joka oli yksi suurimmista koskaan eläneistä luukaloista. Yhdestä Xiphactinuksen fossiilista löytyi sen vatsasta toinen kokonainen 2-metrinen kala — eläin oli kuollut ruoansulatusongelmiin.

Sisämerellä lensi myös varhaislintuja: hampaillinen Ichthyornis saalisti tiirojen tapaan kaloja, ja siivetön sukeltajalintu Hesperornis regalis ui mosasaurien rinnalla — sen olisi voinut helposti sekoittaa pingviiniin, vaikka se kuului aivan eri sukulinjaan. Hesperornisin alaleuassa oli vielä hampaat — todiste siitä, että evoluutio kokeili eri reittejä ennen kuin nykylintujen rakenne vakiintui. Hain hampaat, mosasaurin hammas ja Pteranodonin luut samasta kerroksesta — tämä oli yksi maapallon historian ainutlaatuisimpia ekosysteemejä.

Pohjois-Amerikan kuuluisat löytöpaikat

Pohjois-Amerikka ei ole vain T. rexin kotimanner — se on myös paleontologian tutkituin alue. Mantereen läpi kulkee fossiilikerrostumien ketju, joka kattaa dinosaurusten koko valtakauden triaskaudesta liitukauden loppuun. Jokaisella alueella on oma tarinansa: jurakauden jättiläisten Morrison-muodostuma, liitukauden lopun legendaarinen Hell Creek ja Albertan rikkaat badlandsit. Tutustu kuuteen tärkeimpään löytöpaikkaan.

Liitukausi · 68–66 mvsHell Creek FormationMontanan legendaarinen fossiilikerrostuma, jossa Barnum Brown löysi ensimmäisen T. rexin vuonna 1902. Sisältää K–Pg-rajan — todisteen dinosaurusten sukupuutosta.	Jurakausi · 157–147 mvsMorrison FormationJurakauden jättiläisten koti — Diplodocus, Apatosaurus, Stegosaurus ja Allosaurus. Bone Wars -kilpailun näyttämö ja yksi tutkituimmista ekosysteemeistä.
Liitukausi · 77–75 mvsDinosaur Provincial ParkAlbertan UNESCO-maailmanperintökohde, jonka badlandseista on löydetty lähes 60 dinosauruslajia ja yli 500 luurankoa — yksi maailman rikkaimmista fossiilikentistä.	Triaskausi · 205 mvsGhost RanchUuden Meksikon kuuluisa kohde, josta löydettiin vuonna 1947 satoja Coelophysis-luurankoja — ikkuna dinosaurusten aikakauden alkuun.
Jurakausi · 150 mvsCleveland-Lloyd QuarryUtahin arvoituksellinen petojen hautausmaa, josta on kaivettu kymmenien Allosaurus-yksilöiden luita. Tutkijat yhä pohtivat, miksi pedot kuolivat tänne.	Liitukausi · 83–74 mvsTwo Medicine FormationMontanan Egg Mountain, jossa Jack Horner todisti dinosaurusten hoivanneen poikasiaan. Maiasaura-pesäkolonia muutti käsityksen dinosauruksista.
Jurakausi · 150 mvsDinosaur National MonumentUtahin ja Coloradon rajalla sijaitseva kohde, jonka Carnegie Quarry -seinään on jätetty satoja jurakautisia luita näkyviin kävijöille.	🌍 Kaikki maanosatLöytöpaikkoja muiltakin mantereiltaTutustu dinosaurusten löytöalueisiin Etelä-Amerikassa, Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa sekä Australiassa ja Antarktiksella.

Tunnetuimmat lajit

Tyrannosaurus rexHirmuliskoKaikkien aikojen tunnetuin dinosaurus. 12–13 m, 6–9 t. Arvioitu puruvoima 35 000–57 000 N — suurin koskaan mitattu maa-eläimellä. Eli 68–66 mvs, yksi viimeisistä dinosauruksista.	TriceratopsKolmisarvikasvotT. rexin kuuluisin aikalainen. 9 m, 6–12 t. Kolme sarvea ja massiivinen luinen kauluri. Fossiileista löydetyt purujäljet todistavat kohtaamisista T. rexin kanssa.
AllosaurusErilainen liskoJurakauden huippupeto — 9–12 m, 2–3 t. Leveästi avautuvat leuat toimivat kuin kirves. Morrison-muodostuman yleisin suuri peto. Eli 155–145 mvs.	DiplodocusKaksoistukiliskoIkonisin sauropodi — noin 26 m pitkä, piiskamainen häntä. Pienet kynäpään kokoiset hampaat vain kuonon etuosassa. Eli 155–145 mvs Morrison-muodostumassa.
StegosaurusKattolevylisko17 selkälevyä ja neljän piikin "thagomizer"-häntä. 9 m pitkä. Eli 155–145 mvs — yli 80 miljoonaa vuotta ennen T. rexiä.	ParasaurolophusHarjapäinen torvikalloPitkä kaareva pääharjas toimi resonanssitorvena matalien, pasuunamaisten äänien tuottamiseen. 10 m, eli 76–73 mvs.

Tutkimus jatkuu — uusia lajeja joka vuosi

Pohjois-Amerikan dinosaurustutkimus on yhä vilkasta. Uusia lajeja löydetään vuosittain erityisesti Utahista, Montanasta, Albertasta ja New Mexicosta. Utahin Grand Staircase-Escalante -kansallismonumentti on viime vuosikymmeninä tuottanut kymmeniä uusia lajeja, mukaan lukien Kosmoceratopsin — dinosauruksen, jolla oli 15 sarvea ja koristetta. Kanadan Alberta on puolestaan tuottanut valtavia bone bed -löytöjä, joista on kaivettu esiin tuhansia yksilöitä kerrallaan.

Pohjois-Amerikan rikkaus ei ole sattumaa. Mantereen geologia on suotuisa fossiilien säilymiselle, ja laajat, kuivat Badlands-alueet paljastavat kerrostumia helposti eroosion myötä. Mutta ennen kaikkea Pohjois-Amerikka on manner, jossa dinosaurukset todella kukoistivat — erityisesti myöhäisellä liitukaudella, kun monimuotoisuus saavutti huippunsa juuri ennen kuin Chicxulub-asteroidi päätti kaiken 66 miljoonaa vuotta sitten.