Löytöalueet · Australia ja Antarktis

Mt Kirkpatrick

Antarktiksen kuuluisin dinosauruskohde

Transantarktisten vuorten varhaisjurakautinen löytöpaikka, jonka kivistä löytyi Cryolophosaurus — Antarktiksen ensimmäinen nimetty dinosaurus.

Mt Kirkpatrick — Cryolophosaurus varhaisjurakauden metsässä Antarktiksella

Mt Kirkpatrick on Antarktiksen kuuluisin dinosauruskohde — vuori, jonka kivistä löydettiin Cryolophosaurus, ensimmäinen virallisesti nimetty antarktinen dinosaurus.

Dinosauruksia jään mantereelta

Antarktis on nykyään jään peittämä, eloton manner — mutta näin ei ole aina ollut. Sen kuuluisin todiste menneestä, lämpimämmästä maailmasta on Mt Kirkpatrick, vuori Transantarktisten vuorten ketjussa.

Vuoren kivet ovat peräisin varhaiselta jurakaudelta, noin 190 miljoonan vuoden takaa. Tuolloin Antarktis ei ollut jäätä vaan metsäinen, viileän lauhkea seutu, jossa eli dinosauruksia.

Vuoren kuuluisin löytö on Cryolophosaurus — suurikokoinen petodinosaurus, jonka pään päällä oli erikoinen, poikittain kulkeva töyhtö. Se oli ensimmäinen Antarktiksesta virallisesti nimetty dinosaurus.

Löytöpaikan dinosaurukset elivät aikana, jolloin Antarktis oli osa suurta Gondwana-mannerta. Manner ei ollut vielä ajautunut etelänavalle, ja sen ilmasto salli metsien ja eläinten kukoistuksen.

Löytöpaikan merkitys on suuri, koska se todisti dinosaurusten valloittaneen jokaisen mantereen — myös sen, joka nykyään on maailman kylmin ja vihamielisin paikka.

Varhaisjurakausi oli dinosaurusten tarinassa tärkeää aikaa. Se oli vaihe, jolloin dinosaurukset vasta nousivat maaeläinten valtiaiksi triaskauden suuren joukkotuhon jälkeen. Tältä ajalta tunnetaan suhteellisen vähän fossiileja, joten jokainen tämänikäinen löytöpaikka on tieteelle erityisen arvokas.

Antarktiksen kivet ovat tässä erityisasemassa. Koska manner on jään peitossa, sieltä tunnetaan vain kourallinen dinosauruskohteita — ja juuri siksi vuoren löydöt ovat poikkeuksellisen merkittäviä.

Antarktiksella on kaikkiaan vain kaksi merkittävää dinosauruksia tuottanutta kerrostumaa. Vuori edustaa niistä vanhempaa, varhaisjurakautista — toinen, paljon nuorempi kohde sijaitsee Antarktiksen niemimaalla. Yhdessä nämä kaksi aluetta kattavat valtaosan siitä, mitä mantereen dinosauruksista tiedetään.

On hyvä muistaa, miten erilainen Antarktis oli dinosaurusten aikaan. Manner ei sijainnut nykyisellä paikallaan, vaan se oli osa Gondwanaa ja kiinni muissa eteläisissä mantereissa. Eläimet pystyivät liikkumaan mantereelta toiselle, eikä Antarktis ollut eristynyt saari vaan osa suurempaa kokonaisuutta.

Löytö maailman ääreltä

Antarktiksen dinosaurusten löytäminen on poikkeuksellisen vaikeaa. Manner on jään peitossa, ja paljaita kallioita on vähän — ja nekin sijaitsevat usein vaikeapääsyisillä vuorilla.

Vuoren tärkein löytö tehtiin 1990-luvun alussa. Paleontologi William Hammer ja hänen ryhmänsä tutkivat vuoren kivikerroksia ja löysivät sieltä joukon dinosaurusten luita.

Retkikunta keräsi kivistä yli sata fossiilikappaletta. Niiden joukossa oli sekä petodinosauruksen että muiden eläinten jäänteitä — kokonainen otos varhaisjurakautisesta eliöyhteisöstä.

Cryolophosaurus kuvattiin tieteelle pian löydön jälkeen. Se sai kunnian olla ensimmäinen Antarktiksesta virallisesti nimetty dinosaurus — merkkipaalu, joka teki vuoresta kuuluisan dinosaurustutkimuksen piirissä. Löytö osoitti lopullisesti, että dinosauruksia oli elänyt myös tällä mantereella.

Petodinosauruksen rinnalta löytyi myös kasvinsyöjä Glacialisaurus. Se oli suurikokoinen, pitkäkaulainen eläin, joka kuului varhaisten jättiläissauropodien sukulaisiin. Yhdessä peto ja kasvinsyöjä antavat kuvan kokonaisesta ravintoketjusta — siitä, miten jurakauden metsän eläimet olivat riippuvaisia toisistaan.

"Mt Kirkpatrickin dinosaurusfossiilit löytyvät lähes neljän kilometrin korkeudelta — jäätyneeltä vuorenrinteeltä keskellä Antarktista."

Löytöpaikka sijaitsee lähes neljän kilometrin korkeudessa, kaukana etelänavan tuntumassa. Kaivaminen tällaisissa oloissa on äärimmäisen vaativaa: kylmyys, korkeus ja eristyneisyys tekevät jokaisesta retkikunnasta valtavan ponnistuksen.

Vaiva kannatti. Luiden joukosta tunnistettiin kokonaan uusi petodinosaurus, joka sai nimen Cryolophosaurus. Sen erikoisen töyhdön vuoksi sitä kutsuttiin pitkään lempinimellä "Elvisaurus" — töyhtö muistutti rock-tähden tukkalaitetta.

Mt Kirkpatrickin löydöt

Vaikka Antarktiksen kaivaukset ovat vaikeita, vuoren kivistä on saatu esiin yllättävän monipuolinen joukko muinaisia eläimiä.

Cryolophosaurus	Suuri petodinosaurus, jonka pään päällä oli erikoinen poikittainen töyhtö. Antarktiksen ensimmäinen nimetty dinosaurus.
Glacialisaurus	Suurikokoinen, pitkäkaulainen kasvinsyöjä — varhaisten jättiläissauropodien sukulainen.
Nisäkäsmäinen matelija	Pieni, rotan kokoinen kasvinsyöjä, joka kuului nisäkkäiden esi-isien sukuun.
Pieni lentolisko	Lentävä matelija, todiste siitä, että myös taivas oli asuttu jurakauden Antarktiksella.
Fossiloituneet puut	Kivettyneet puunrungot kertovat, että vuoren ympäristö oli aikoinaan metsää.

Yhdessä nämä löydöt osoittavat, ettei vuoren alue ollut autio. Se oli elävä eliöyhteisö, jossa kasvinsyöjät, pedot ja lentävät matelijat jakoivat saman metsäisen maiseman.

Cryolophosaurus oli tämän yhteisön huippupeto. Se oli kookas, useita metrejä pitkä saalistaja, ja sen erikoinen töyhtö teki siitä helposti tunnistettavan. Töyhtö ei todennäköisesti ollut ase vaan pikemminkin näyttävä tunnusmerkki — ehkä laji käytti sitä viestintään tai puoleensavetämiseen.

Vihreä Antarktis

Alueen kivet syntyivät varhaisjurakautiseen laaksoon. Tuolloin alueen halki virtasi jokia, ja maisemaa muokkasi myös tulivuoritoiminta, kun Gondwana-manner alkoi vähitellen hajota.

Varhaisjurakaudella Mt Kirkpatrickin alue oli jäätön, metsäinen ja eläinten asuttama.

Jokien kuljettama hiekka ja liete hautasivat kuolleita eläimiä ja kasveja. Näistä kerroksista tuli vuosimiljoonien kuluessa kiveä — ja myöhemmin maankuoren liikkeet kohottivat ne korkealle vuoren rinteeseen.

Juuri tämä kohoaminen tekee fossiilien löytämisestä niin vaikeaa. Kivikerrokset, jotka aikoinaan kerääntyivät matalalle laaksoon, sijaitsevat nykyään lähes neljän kilometrin korkeudella. Tutkijoiden on kiivettävä korkealle vuorelle päästäkseen niiden äärelle.

Kun Antarktis oli metsää

Nykyään on vaikea kuvitella, että Antarktis oli kerran vehreä. Varhaisjurakaudella manner sijaitsi kuitenkin kauempana etelänavalta, ja koko maapallo oli huomattavasti lämpimämpi kuin nyt. Antarktiksella ei ollut pysyvää jäätä. Sen sijaan maisemaa peittivät havupuiden ja muiden ikivihreiden kasvien metsät. Ilmasto oli silti viileän lauhkea — ei trooppinen — ja napaseudun erikoisuutena oli valon rytmi: pitkä, vaalea kesä ja pimeä talvi. Tällaisessa metsässä Cryolophosaurus ja sen aikalaiset elivät. Mt Kirkpatrickin fossiloituneet puunrungot ovat suora todiste tästä kadonneesta, vihreästä Antarktiksesta — mantereesta, joka on sittemmin ajautunut etelänavalle ja peittynyt jäähän.

Tutkimus jatkuu yhä

Antarktiksen dinosaurustutkimus etenee hitaasti mutta varmasti. Jokainen retkikunta vuorelle on suuri ponnistus, joten löytöjä kertyy harvakseltaan — mutta jokainen niistä on arvokas.

Cryolophosaurus on ollut tärkeä myös dinosaurusten sukupuun ymmärtämiselle. Sen erikoinen töyhtö ja luuston piirteet ovat auttaneet tutkijoita selvittämään, miten varhaiset petodinosaurukset olivat sukua toisilleen eri puolilla Gondwanaa.

Tutkimus on myös vertaillut antarktista lajia muiden mantereiden petoihin. Cryolophosauruksella on yhtäläisyyksiä eräiden Pohjois-Amerikasta ja Aasiasta tunnettujen töyhtöpäisten petodinosaurusten kanssa. Tämä viittaa siihen, että varhaisella jurakaudella eläimet pystyivät levittäytymään laajalti, kun mantereet olivat yhä lähellä toisiaan.

Vuoren kivikerroksia on yhä suurelta osin tutkimatta. Suuri osa fossiilipitoisesta kalliosta odottaa yhä kaivajia, joten on todennäköistä, että alue tuottaa tulevaisuudessa lisää löytöjä — ja ehkä myös aivan uusia lajeja.

Myöhemmillä retkillä vuorelta on jo löydetty lisää aineistoa, muun muassa viitteitä suuresta pitkäkaulaisesta kasvinsyöjästä. Jokainen tällainen löytö täydentää kuvaa siitä, millaisia eläimiä jurakauden Antarktiksella eli.

Tutkimusta hankaloittaa kuitenkin se, että työskentelyaika vuorella on lyhyt. Retkikunnat pääsevät paikalle vain Antarktiksen kesän aikana, ja silloinkin sää voi keskeyttää työn. Siksi jokainen retki on suunniteltava tarkasti, ja edistyminen on väistämättä hidasta.

Hitaudesta huolimatta Mt Kirkpatrick on yhä yksi eteläisen pallonpuoliskon kiinnostavimmista löytöpaikoista. Sen kivet kätkevät tietoa ajasta ja paikasta, joista tiedetään hyvin vähän — ja juuri siksi tutkijat palaavat vuorelle yhä uudelleen, vaikeuksista välittämättä.

Mt Kirkpatrickin perintö

Vuori on noussut Antarktiksen tunnetuimmaksi dinosauruskohteeksi. Sen löytö Cryolophosaurus on yksi maailman kuuluisimmista antarktisista fossiileista.

Kohteen suurin merkitys on siinä, että se täydensi dinosaurusten tarinan. Ennen sitä ei ollut varmaa, elikö dinosauruksia lainkaan Antarktiksella. Mt Kirkpatrickin löydöt todistivat, että elivät — ja että dinosaurukset valloittivat todella jokaisen mantereen.

Miksi Mt Kirkpatrick on tärkeä?

Mt Kirkpatrickin arvo on poikkeuksellinen. Se on toinen Antarktiksen kahdesta merkittävästä dinosauruskohteesta ja ainoa, josta tunnetaan varhaisjurakautisia dinosauruksia. Tämä tekee sen löydöistä korvaamattomia, sillä varhaisjurakausi oli aikaa, jolloin dinosaurukset vasta nousivat maailman valtiaiksi. Kohteen löydöt ovat myös muistutus siitä, miten paljon maapallo on muuttunut: nykyään jään peittämä manner oli kerran metsää. Mt Kirkpatrick osoittaa, että dinosaurukset olivat todella maailmanlaajuisia eläimiä — ja että jopa kaikkein ankarimmilta tuntuvat paikat voivat kätkeä sisäänsä lämpimämmän menneisyyden.