Borealopelta markmitchelli

Borealopelta markmitchelli on maailman parhaiten säilynyt panssaridinosauruksen muumio — fossiili, jonka kaivinkoneenkuljettaja löysi vahingossa Albertan öljyhiekkakaivoksesta ja joka näyttää eläimen niin kuin se kerran näytti elävänä.

Tämä luuranko on noin 110 miljoonaa vuotta vanha nodosauridi, varhaisliitukauden panssaridinosaurus, joka löydettiin Suncorin öljyhiekkakaivoksesta lähellä Fort McMurraytä Albertassa. Sen löytö maaliskuussa 2011 oli täydellinen sattuma — kaivinkoneenkuljettaja törmäsi luihin keskellä työpäivää.

Tämä luuranko on aivan eri luokkaa kuin tavallinen fossiili. Eläimen koko etupuolisko säilyi kolmiulotteisesti, ja luiden lisäksi tallella ovat myös panssarilevyjen keratiinitupet, iho suomuineen ja jopa vatsansisältö. Tällaista säilymistä ei ole nähty toista yksilöä tämän koon dinosauruksesta.

Tieteellisen kuvauksen julkaisivat Caleb Brown työtovereineen Current Biology -lehdessä vuonna 2017. Yksilö nimettiin Royal Tyrrell Museumin teknikon Mark Mitchellin mukaan, joka käytti yli 7 000 tuntia näytteen preparointiin.

Löytö Suncorin kaivoksesta

Shawn Funkin sattuma

Maaliskuun 21. päivänä 2011 kaivinkoneenkuljettaja Shawn Funk työskenteli Suncor Energyn Millennium Mine -öljyhiekkakaivoksella noin 30 kilometriä Fort McMurraysta pohjoiseen. Funk huomasi kaivamansa lohkareen pinnasta omituisen, ei-luonnollisen näköisen kuvion. Hän pysäytti laitteen ja tutki tarkemmin — paljastui jotain selkeästi orgaanista, kiveen tallentunutta.

Royal Tyrrell Museumin kiire

Suncor ilmoitti löydöstä välittömästi Royal Tyrrell Museumiin, joka lähetti ryhmän paleontologeja paikalle. Kun heille selvisi mitä oli löytynyt, kaivoksen tuotanto pysäytettiin alueella. Suncor antoi tutkijoille aikaa hoitaa kaivuu kunnolla — harvinainen yhteistyö teollisuuden ja tieteen välillä, joka teki tämän muumion löydön mahdolliseksi.

Nostot ja hajoaminen

Kun fossiilia sisältänyt suuri kalkkikivilohkare nostettiin, se halkesi useaan osaan oman painonsa alla. Museon henkilökunta pelasti palaset käärimällä ne kipsiin ja vakauttamalla ennen pitkää matkaa Drumhelleriin. Lohkare painoi monta tonnia, ja sen kuljetus oli oma logistinen suoritteensa — siihen aikaan kukaan ei vielä tiennyt, kuinka harvinainen löytö oli.

Mark Mitchellin elämäntyö

Yli 7 000 tuntia preparointia

Royal Tyrrell Museumin teknikko Mark Mitchell aloitti kalkkikiven hellävaraisen poistamisen luiden ympäriltä. Työ kesti lähes kuusi vuotta — Mitchellin lasketaan käyttäneen yli 7 000 tuntia yksinomaan tämän yhden fossiilin preparointiin. Pelkän kallon esiin saaminen vei kahdeksan kuukautta.

Lajinimi kunnianosoituksena

Kun Brown työtovereineen kirjoitti tieteellisen kuvauksen, lajinimi valikoitui itsestään: markmitchelli kunnioittaa Mitchellin uskomatonta sitkeyttä. Sukunimi Borealopelta tarkoittaa pohjoisen kilpeä. National Geographic Society rahoitti preparointityötä, ja tulos nähtiin yleisölle vasta 12. toukokuuta 2017, kun se asetettiin esille museon Grounds for Discovery -näyttelyyn.

Anatomia ja säilymisen ihme

Nodosauridi ilman häntänuijaa

Borealopelta markmitchelli kuuluu nodosauridien heimoon — ankylosaurien lähisukulaisiin, joilta puuttuu kuuluisaa häntänuijaa. Sen tilalla nodosauridit luottivat puhtaaseen panssariin: paksuihin luulevyihin (osteoderms) selässä ja sivuilla sekä isoihin, kalliisiin piikkeihin olkapäillä. Eläin oli noin 5,5 metriä pitkä ja painoi eläessään arviolta 1 300 kiloa.

Kolmiulotteinen säilyminen

Tavallinen fossiili on litistynyt — eläin näyttää siltä kuin se olisi prässätty kaksiulotteiseksi. Albertan löytö on poikkeus: sen koko etupuolisko on säilynyt kolmiulotteisena, ja eläimen alkuperäinen muoto on yhä havaittavissa. Luiden lisäksi tallella ovat panssarilevyjen keratiinitupet, jotka muodostivat luun pinnalle vielä paksumman suojakerroksen elävässä eläimessä.

Iho ja suomut

Erikoisimmin säilyneet ovat ihon ja suomujen jäljet. Ne ovat tallella koko ruumiin yläpinnalla, mikä tekee tästä fossiilista käytännössä eläimen alkuperäisen ulkokuvan. Yksityiskohdat ovat niin tarkat, että suomujen muoto ja koko erottuvat selvästi.

Punainen varjostus

Melanosomien jättämät jäljet

Yksi merkittävimmistä tieteellisistä havainnoista on eläimen alkuperäisen värin selvittäminen. Browin tutkimusryhmä löysi ihosta melanosomien jäännöksiä — solujen sisäisiä rakenteita, jotka kantavat pigmenttiä. Niiden muoto ja jakauma kertovat, että Borealopelta markmitchelli oli päältä punaruskea ja alapuolelta vaaleampi.

Varjostus suuria petoja vastaan

Eläin käytti niin kutsuttua varjostusta — countershading — eli sama strategia, jota nykyajan peurat, pingviinit ja hait käyttävät. Tumma yläpuoli ja vaalea alapuoli rikkovat eläimen ääriviivan ja tekevät sen vaikeammin havaittavaksi. Suuren panssarisen kasvinsyöjän tällaisesta naamioinnista voi päätellä paljon: liitukaudella oli olemassa petoja, joita jopa lähes kahden tonnin painoinen, panssaroitu eläin joutui pelkäämään. Tunnetuin niistä on Acrocanthosaurus, varhaisen liitukauden Pohjois-Amerikan huippupeto.

Viimeinen ateria

Vatsansisältö paljastuu

Vuonna 2020 tutkijat julkaisivat löydön, joka oli yllättävä jopa Borealopelta markmitchelli -näytteen aiempien sensaatioiden joukossa: eläimen vatsalaukun sisältö oli yhä tallella. Rintakehän vasemmasta puolelta löytyi pieniä monivärisiä kivipalleroita juuri siltä alueelta, missä mahalaukun olisi pitänyt olla.

Saniaista ja gastroliitteja

Tarkka tutkimus paljasti, että eläimen viimeinen ateria koostui pääasiassa saniaisista — erityisesti yhden saniaislajin lehdistä. Mukana oli myös pieniä kiviä, gastroliitteja, jotka auttoivat ruoansulatusta. Tämä yhden ainoan aterian taltioituminen on poikkeuksellisen harvinaista, ja se antaa paleontologille suoran ikkunan myöhäisliitukautta edeltäneen ekosysteemin kasvistoon.

Royal Tyrrell Museum tänään

Grounds for Discovery

Tämä muumio on nyt pysyvästi esillä Royal Tyrrell Museumissa Drumhellerissa, Albertan badland-maisemien sydämessä. Näyttelyn nimi Grounds for Discovery viittaa siihen, että monet sen fossiileista on löydetty teollisuuden — kaivosten, öljylähteiden ja rakennustyömaiden — yhteydessä. Tämä eläin on kokoelman tähti, ja sen ympärille on rakennettu erityinen tila, jossa kävijät voivat tutustua löydön tarinaan.

Tieteen tulevaisuus

Vaikka fossiili on jo tutkittu poikkeuksellisen perusteellisesti, sen tieteellinen arvo ei ole edes lähellä loppumistaan. Iho, panssarit, suomut ja vatsansisältö antavat tutkijoille mahdollisuuden vastata kysymyksiin, joihin tavallinen luuranko ei kykene. Jokainen uusi mittausmenetelmä — kemia, mikroskopia, kuvantaminen — voi paljastaa lisää. Tämä Albertan muumio jää todennäköisesti vuosikymmeniksi tärkeimmäksi yksittäiseksi panssaridinosauruksen näytteeksi, johon kaikkia tulevia ankylosaurien ja nodosauridien fossiileja verrataan. Tutkijat löytävät siitä yhä uusia yksityiskohtia jokaisessa uudessa kuvantamissessiossa, ja iho säilyttää salaisuuksia, joita ei vielä tunneta. Albertan paleontologian historia on saanut tämän löydön myötä uuden huipun, joka todennäköisesti tulee säilyttämään asemansa pitkään. Sen tieteellinen arvo on jo tällä hetkellä vertaansa vailla, ja jokainen uusi tutkimusartikkeli, joka siitä julkaistaan, lisää sen merkitystä paleontologisen tutkimuksen kulmakivenä.

Borealopelta markmitchelli on dinosaurus, jonka melkein voi katsoa silmiin — niin tarkasti se on säilynyt 110 miljoonan vuoden takaa.

Muut kuuluisat dinosaurusmuumiot

Dinosaurusmuumioita tunnetaan maailmasta vain kourallinen, ja jokaisella niistä on oma tarinansa. Tutustu muihin ryhmän sivuihin: