Löytöalueet · Eurooppa

Las Hoyas

Espanjan liitukautinen järvi

Espanjan varhaisliitukautinen löytöpaikka, jonka tyynen järven pohjaan tallentuivat dinosaurukset, varhaiset linnut ja koko kosteikkoekosysteemi.

Las Hoyas — varhaisliitukauden järvikosteikko ja varhaisia lintuja Espanjassa

Las Hoyas on Espanjan kuuluisa varhaisliitukautinen löytöpaikka, jonka tyynen järven pohjaan tallentuivat poikkeuksellisen tarkasti dinosaurukset, varhaiset linnut ja kokonainen kosteikkoekosysteemi.

Espanjan liitukautinen järvi

Keski-Espanjassa, lähellä Cuencan kaupunkia, sijaitsee yksi Euroopan merkittävimmistä fossiilikohteista — Las Hoyas. Sen kalkkikiveen on tallentunut poikkeuksellisen tarkka kuva varhaisliitukautisesta elämästä. Kerrostuman fossiilit ovat peräisin varhaiselta liitukaudelta, noin 125 miljoonan vuoden takaa, Barremin kaudelta. Tuolloin alue ei ollut kuiva ylänkö kuten nykyään, vaan rehevä, lämmin kosteikko — järvien, soiden ja vesikasvillisuuden täyttämä maailma. Juuri tämä kosteikkoympäristö teki löytöpaikasta poikkeuksellisen. Tyynen järven pohjaan kerrostui hienoa kalkkilietettä, joka peitti eläinten ja kasvien jäänteet hellävaraisesti ja säilytti ne hämmästyttävän tarkasti. Kohde on tunnettu erityisesti dinosauruksistaan ja varhaisista linnuistaan. Sieltä on löydetty fossiileja, jotka ovat valaisseet sekä dinosaurusten monimuotoisuutta että lintujen varhaista kehitystä — kysymyksiä, jotka ovat paleontologian keskeisimpiä. Kohde kuuluu niin sanottuihin poikkeuksellisen säilyvyyden kerrostumiin. Sieltä on kaivettu esiin yli 20 000 fossiilia, ja monissa niistä ovat säilyneet myös pehmeät rakenteet — höyhenet, iho ja jopa lihaskudos. Varhaisliitukautinen Eurooppa oli aivan toisenlainen kuin nykyinen. Mannerten asema oli erilainen, ilmasto lämpimämpi, ja suuri osa nykyisestä Euroopasta oli matalien merien ja saarten pirstomaa. Espanjan seutu oli tuolloin alavaa, kosteaa maata, jossa kosteikot ja järvet tarjosivat runsaasti elinympäristöä monenlaisille eläimille. Tähän aikaan liittyi myös suuri muutos kasvikunnassa. Varhainen liitukausi oli aikaa, jolloin kukkakasvit alkoivat levitä ja muuttaa maapallon kasvillisuutta. Las Hoyasin kerrostuma tallensi osan tästä murroksesta, ja siksi sen kasvifossiilit kiinnostavat tutkijoita.

1980-luvulta nykypäivään

Löytöpaikka tunnistettiin 1980-luvulla, ja siitä lähtien sitä on tutkittu järjestelmällisesti. Joka kesä alueella järjestetään kaivauksia, joiden aikana esiin tulee uutta aineistoa. Yksi löytöpaikan kuuluisimmista löydöistä on Pelecanimimus, joka kaivettiin esiin vuonna 1993. Se osoittautui Euroopan ensimmäiseksi tunnetuksi ornitomimosaurukseksi — eli niin sanottujen "strutsidinosaurusten" sukulaiseksi — ja samalla vanhimmaksi koskaan löydetyksi.

"Las Hoyasin tyyni järvi tallensi varhaisliitukauden elämän niin tarkasti, että jopa höyhenet ja iho säilyivät kiveen."

Toinen kuuluisa löytö on Concavenator, lähes täydellisenä säilynyt petodinosaurus. Sen selässä lonkan kohdalla oli korkeiden nikamapiikkien muodostama kohouma — eräänlainen kyttyrä — joka teki siitä yhden omalaatuisimmista koskaan löydetyistä dinosauruksista. Concavenator on herättänyt myös kiivasta keskustelua. Sen kyynärvarressa havaittiin pieniä kohoumia, jotka muistuttavat rakenteita, joihin nykylinnuilla kiinnittyvät sulat. Jos tulkinta pitää paikkansa, se viittaisi siihen, että höyhenmäisiä rakenteita esiintyi petodinosauruksilla aiemmin kuin on luultu. Tulkinta on yhä kiistanalainen, mutta se osoittaa, miten paljon yksittäinen hyvin säilynyt fossiili voi herättää kysymyksiä. Löytöpaikan fossiilit on koottu Cuencan museoon, joka esittelee niitä yleisölle. Itse löytöpaikka on Espanjassa suojeltu kulttuuriperintökohteena, mikä turvaa sen tieteellisen arvon myös tuleville sukupolville. Kaivaukset ovat myös tärkeä osa paleontologin koulutusta. Joka kesä alueelle saapuu tutkijoita ja opiskelijoita, ja monet espanjalaiset paleontologit ovat oppineet kenttätyön perusteet juuri täällä. Näin löytöpaikka ei tuota vain fossiileja vaan myös uusia tutkijasukupolvia.

Las Hoyasin eliöstö

Löytöpaikan eläimistö oli monipuolinen. Sieltä tunnetaan dinosauruksia, varhaisia lintuja, krokotiileja, lentoliskoja, sammakkoeläimiä, kaloja ja jopa varhaisia nisäkkäitä — kokonainen kosteikkoekosysteemi.

Pelecanimimus	Euroopan ensimmäinen ornitomimosaurus. Pieni petodinosaurus, jolla oli yli 200 pientä hammasta — enemmän kuin millään muulla sukulaisellaan.
Concavenator	Lähes täydellisenä säilynyt petodinosaurus, jonka selässä oli kyttyrämäinen kohouma. "Cuencan kyttyräselkäinen metsästäjä".
Iberomesornis	Varhainen lintu, jossa yhdistyy sekä linnuille että dinosauruksille tyypillisiä piirteitä. Yksi löytöpaikan tärkeimmistä lintulöydöistä.
Varhaiset linnut	Useita muita varhaisia lintulajeja, joiden höyhenet ovat paikoin säilyneet luiden yhteydessä.
Muu eläimistö	Krokotiileja, lentoliskoja, kaloja, sammakkoeläimiä ja varhaisia nisäkkäitä — kuten karvainen Spinolestes.

Löytöpaikan fossiilit ovat erityisen arvokkaita, koska niistä säilyivät usein myös pehmeät rakenteet. Varhaisten lintujen höyhenet, dinosaurusten ihon jäljet ja nisäkkäiden karvapeite ovat tallentuneet kiveen — yksityiskohtia, jotka tavallisissa fossiileissa katoavat. Pelecanimimus on hyvä esimerkki tästä. Sen pää oli pitkä ja kapea, ja sillä oli hämmästyttävän monta pientä hammasta — yli kaksisataa. Tämä on poikkeuksellista, sillä useimmat sen lähisukulaiset olivat hampaattomia. Eläimen pään takaa on lisäksi löytynyt jälkiä pehmytkudoksesta, mikä on antanut vihjeitä siitä, että sillä saattoi olla pelikaania muistuttava kurkkupussi.

Tyynen järven pohja

Kohteen poikkeuksellinen säilyvyys perustuu sen muinaiseen ympäristöön. Varhaisella liitukaudella alue oli rehevä kosteikko, jonka keskellä oli matala, tyyni järvi.

Las Hoyasin tyyni järvikosteikko säilytti varhaisliitukauden eliöstön poikkeuksellisen tarkasti.

Järven pohjalle kerrostui hienoa kalkkilietettä. Vesi oli tyyntä, ja pohjavesi oli paikoin vähähappista, mikä hidasti hajoamista. Kun eläin tai kasvi vajosi pohjaan, hieno liete peitti sen rauhassa ja tallensi pienimmätkin yksityiskohdat. Kosteikko oli elämää kuhiseva ympäristö. Vedessä ui kaloja ja sammakkoeläimiä, rannoilla väijyivät krokotiilit, ja ilmassa lensi lentoliskoja ja varhaisia lintuja. Kasvillisuus oli rehevää: saniaisia, havupuita ja varhaisia kukkakasveja. Tämä monimuotoinen ympäristö selittää, miksi kerrostumasta löytyy niin laaja kirjo eri eläinryhmiä.

Miksi pehmytkudos säilyi?

Tyynen järven pohja oli säilyvyyden avain. Tyyni vesi ei liikuttanut ruumiita, ja vähähappinen pohja hidasti hajoamista. Hieno kalkkiliete kerrostui ohuina kerroksina ja peitti jäänteet hellävaraisesti. Tärkeä tekijä oli myös bakteerimatto, joka peitti pohjaa: se auttoi sitomaan ruumiit paikoilleen ja säilyttämään jopa pehmeitä kudoksia. Näin kiveen tallentuivat höyhenet, ihon jäljet ja jopa lihaskudoksen rakenne. Juuri tällainen poikkeuksellinen säilyvyys tekee löytöpaikasta korvaamattoman — se kertoo eläimistä paljon enemmän kuin pelkät luut paljastaisivat.

Tutkimus jatkuu yhä

Kohde on edelleen yksi Euroopan aktiivisimmista fossiilikohteista. Joka kesä järjestettävät kaivaukset tuottavat jatkuvasti uutta aineistoa, ja löytöpaikka kiinnostaa tutkijoita ympäri maailman. Vanhojakin löytöjä tutkitaan uudelleen. Esimerkiksi Pelecanimimuksen luuranko on tutkittu uudelleen modernein menetelmin, ja tarkastelu on vahvistanut sen poikkeuksellisen lintumaisuuden. Tällaiset uudelleenarviot osoittavat, että hyvin säilyneet fossiilit tarjoavat uutta tietoa vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Modernit kuvantamismenetelmät ovat avainasemassa. Niiden avulla voidaan tarkastella fossiilien hienorakennetta vahingoittamatta arvokkaita näytteitä. Pehmytkudoksen kemiallinen tutkimus on puolestaan paljastanut tietoa esimerkiksi höyhenten rakenteesta ja mahdollisesti niiden alkuperäisestä väristä. Erityisen tärkeää on varhaisten lintujen tutkimus. Löytöpaikan lintufossiilit ovat osoittaneet, että jo varhaisliitukaudella linnut olivat kehittäneet melko taitavan lentokyvyn. Höyhenten ja luuston rakenteen perusteella tutkijat ovat voineet selvittää, miten lentäminen kehittyi dinosauruksista linnuiksi. Tutkimus ulottuu myös koko ekosysteemin toimintaan. Kasvifossiilien, siitepölyn ja eläinten jäänteiden avulla tutkijat ovat rekonstruoineet, millainen kosteikko alueella oli ja miten sen lajit olivat suhteessa toisiinsa. Tällainen kokonaiskuva tekee muinaisesta järvestä paljon elävämmän kuin pelkkä luettelo lajeista. Las Hoyas on myös hyvä esimerkki siitä, miten poikkeukselliset säilymisolot voivat mullistaa tieteen. Tavallisesti fossiileista jää jäljelle vain luut, mutta kun pehmeät kudokset säilyvät, eläin voidaan rekonstruoida lähes elävän näköisenä. Pienetkin yksityiskohdat — höyhenen rakenne tai ihon kuviointi — voivat kertoa eläimen elintavoista yllättävän paljon.

Las Hoyasin perintö

Las Hoyas on tärkeä osa Espanjan luonnonperintöä, ja Cuencan museo esittelee sen löytöjä yleisölle. Concavenatoruksen ja Pelecanimimuksen kaltaiset fossiilit ovat tehneet alueesta tunnetun kaikkialla, missä dinosauruksia tutkitaan. Löytöpaikka on myös vahvistanut espanjalaisen paleontologian asemaa. Pitkään huomio kohdistui ennen muuta Pohjois-Amerikan ja Aasian löytöalueisiin, mutta tällaiset kohteet ovat osoittaneet, että myös Etelä-Euroopalla on dinosaurustieteelle paljon annettavaa. Espanjasta on tullut yksi Euroopan tärkeimmistä dinosaurustutkimuksen maista. Löytöpaikka on lisäksi muistutus siitä, että merkittäviä fossiilikohteita voi piillä yllättävissä paikoissa. Nykyään kuiva ja kallioinen ylänkö kätki sisäänsä kokonaisen muinaisen järven — ja sen mukana ikkunan aikaan, jolloin dinosaurukset ja varhaiset linnut jakoivat saman rehevän kosteikon. Kohteen suurin merkitys on kuitenkin tieteellinen. Löytöpaikka on osoittanut, että Eurooppa oli varhaisella liitukaudella monimuotoisen dinosaurus- ja lintuelämän aluetta. Sen fossiilit ovat valaisseet erityisesti lintujen varhaista kehitystä. Erityisen merkittäviä ovat varhaiset linnut, jotka kuuluivat suurelta osin sittemmin sukupuuttoon kuolleeseen ryhmään. Ne eivät olleet nykylintujen suoria esivanhempia vaan oma haaransa lintujen kehityspuussa. Niiden fossiilit kertovat, että liitukauden alussa lintujen kehitys oli jo monimuotoista ja että lentäminen oli kehittynyt useaan kertaan erilaisiksi ratkaisuiksi.

Miksi Las Hoyas on tärkeä?

Las Hoyasin arvo on sen poikkeuksellisessa säilyvyydessä ja monimuotoisuudessa. Harva löytöpaikka maailmassa tallentaa yhtä tarkasti kokonaisen ekosysteemin — dinosaurukset, varhaiset linnut, krokotiilit, nisäkkäät, kasvit ja selkärangattomat samassa kerrostumassa. Erityisen arvokkaita ovat varhaisten lintujen fossiilit, jotka ovat kertoneet, miten lentokyky kehittyi. Las Hoyas muistuttaa, että Euroopan liitukautinen luonto oli yhtä rikas ja kiehtova kuin missä tahansa muualla maailmassa — ja että pieni espanjalainen järvi voi säilyttää kokonaisen muinaisen maailman.