Dinosaurukset maailmalla
Dinosauruksia eli jokaisella mantereella — tutustu alueittain
Triaskaudella dinosaurukset levisivät Pangealta joka suuntaan. Mantereiden erkaantuessa jokainen kehitti omia ainutlaatuisia lajejaan. Valitse maanosa ja tutustu.
Dinosauruksia jokaisella mantereella
Dinosauruksia eli kaikkialla — jokaisella mantereella, jokaisessa ilmastossa ja lähes jokaisessa ekosysteemissä. Ne vaelsivat trooppisissa sademestsissä, kuivilla aavikoilla, vuoristoisilla ylänköalueilla ja jopa napa-alueiden pimeässä talvessa. Dinosaurusten levinneisyys kattoi koko maapallon, ja niiden tarina on samalla mantereiden itsensä tarina — tarina siitä, miten maapallon pinta on liikkunut, hajonnut ja muotoutunut uudelleen satojen miljoonien vuosien aikana.
Kun dinosaurukset ilmestyivät triaskaudella noin 230 miljoonaa vuotta sitten, kaikki mantereet olivat yhdistyneenä yhdeksi jättiläismäiseksi supermantereeksi nimeltä Pangea. Tämä tarkoitti, että varhaiset dinosaurukset pystyivät levittäytymään vapaasti kaikkialle maailmaan ilman meriesteitä. Siksi triaskaudella ja varhaisella jurakaudella samat dinosaurusryhmät esiintyvät fossiileissa ympäri maailmaa — samat prosauropodit Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja Afrikassa, samat varhaiset teropodit joka puolella.
Mutta sitten Pangea alkoi hajota. Jurakaudella supermanarre repeytyi ensin kahtia — pohjoiseen Laurasiaan (nykyinen Pohjois-Amerikka, Eurooppa ja Aasia) ja eteläiseen Gondwanaan (nykyinen Etelä-Amerikka, Afrikka, Intia, Australia ja Antarktis). Näiden kahden supermantereen väliin levisi laajeneva Tethys-meri. Liitukaudella hajoaminen jatkui: Atlantin valtameri avautui, Afrikka ja Etelä-Amerikka erkanivat toisistaan, Intia irtosi Afrikasta ja lähti ajelehtimaan kohti Aasiaa.
Mantereiden eriytyminen johti siihen, että eri puolilla maailmaa kehittyi omia, ainutlaatuisia dinosauruspopulaatioita. Eristyneet mantereet toimivat kuin jättiläismäisiä saaria, joissa evoluutio kulki omia polkujaan. Pohjois-Amerikan tyrannosaurit ja ceratopsiaanit, Etelä-Amerikan jättiläismäiset titanosaurit ja abelisaurit, Euroopan kääpiödinosaurukset, Aasian höyhenpeitteisest teropodit ja Australian omaleimaiset ornithpodit — kaikki olivat vastauksia paikallisiin olosuhteisiin ja eristäytyneeseen evoluutioon.
Samalla jotkin yhteydet säilyivät yllättävän pitkään. Pohjois-Amerikan ja Aasian välillä oli ajoittain maayhteys Beringin alueen kautta, mikä mahdollisti dinosaurusten vaelluksen mantereiden välillä. Tämä selittää, miksi jotkut dinosaurusryhmät — kuten tyrannosaurit ja ankylosaurit — esiintyvät sekä Pohjois-Amerikassa että Aasiassa mutta eivät eteläisillä mantereilla. Etelä-Amerikan ja Pohjois-Amerikan välillä ei sen sijaan ollut maayhteyttä suurimman osan liitukaudesta, mikä eristäytti niiden dinosaurusfaunat toisistaan.
Dinosaurusten maantieteellinen jakautuminen kertoo meille paljon enemmän kuin pelkästä levinneisyydestä. Se kertoo mannerliikunnasta, ilmastonmuutoksista, merenpinnan vaihteluista ja eristäytyneestä evoluutiosta. Jokainen manner on kuin oma lukunsa dinosaurusten maailmanhistoriassa — ja kun luemme niitä yhdessä, kokonaiskuva on hämmästyttävä.
Nykyään dinosaurusfossiileja löydetään kaikilta mantereilta, Antarktis mukaan lukien. Pohjois-Amerikka ja Kiina ovat tuottaneet eniten löytöjä, mutta Etelä-Amerikka on jättiläisten ja varhaisimpien dinosaurusten koti, Afrikka on Spinosauruksen manner, Eurooppa on tutkimuksen kehto ja saariston kääpiöiden maa, ja Australia-Antarktis on viimeinen rajaseutu, jossa suurimmat yllätykset saattavat olla vielä edessä. Valitse maanosa alta ja tutustu sen tunnetuimpiin dinosauruksiin.
Valitse maanosa
🎧 Kuuntele DinojenMaailma
Dinosaurusten maailma äänisarjana YouTube-kanavallamme.