Ischigualasto

Paikka, jossa dinosaurusten tarina alkoi

Luoteis-Argentiinan karuilla badlands-tasangoilla sijaitseva Ischigualasto on yksi maailman tärkeimmistä paleontologisista löytöpaikoista. Se kuuluu Ischigualasto-Villa Uniónin altaaseen San Juanin maakunnassa, lähellä Chilen rajaa. Alue tunnetaan laajalti espanjankielisellä nimellään Valle de la Luna — Kuun laakso — sillä sen tuulen muovaamat kalliomuodostelmat muistuttavat toisen planeetan pintaa.

Kerrostuma syntyi noin 231–226 miljoonaa vuotta sitten, triaskauden carnin kauden aikana. Tuolloin alue oli tulvatasanko, jonka halki virtasi jokia ja jolla oli voimakkaasti vuodenaikojen mukaan vaihteleva ilmasto — pitkiä kuivia kausia ja rajuja sadekausia. Maisemaa hallitsivat suuret havupuut, saniaiset ja kortteet. Kivettyneet puunrungot, jotka ylsivät yli 40 metrin korkeuteen, todistavat tuon ajan rehevästä kasvillisuudesta.

Triaskausi oli ratkaiseva ajanjakso elämän historiassa. Maapallon mantereet olivat yhdistyneenä yhdeksi suurmantereeksi, Pangeaksi, ja alue sijaitsi sen lounaisosassa. Tämä oli aikaa, jolloin dinosaurukset olivat vasta ilmestymässä — pieninä, vaatimattomina eläiminä suurempien matelijaryhmien hallitsemassa maailmassa. Juuri tämä kohde tallentaa kyseisen käännekohdan poikkeuksellisen tarkasti.

Kohteen ainutlaatuisuus on sen kattavuudessa. Yli 600 metriä paksu kerrostuma tallentaa kokonaisen triaskauden ekosysteemin kehityksen miljoonien vuosien ajalta. Harva muu paikka maailmassa tarjoaa yhtä yhtenäisen kuvan siitä, miten elämä muuttui juuri ennen dinosaurusten valtakauden alkua — ja siksi aluetta kutsutaan usein dinosaurusten alkukodiksi.

Varhaisimpien dinosaurusten löytö

Kohteen tieteellinen tarina alkoi 1900-luvun puolivälissä. Argentiinalainen geologi Joaquín Frenguelli kuvasi kerrostuman muodollisesti vuonna 1944, ja seuraavina vuosikymmeninä alue houkutteli paleontologeja ympäri maailmaa. Käännekohta koitti, kun paikallinen karjankasvattaja Victorino Herrera löysi alueelta dinosaurusten luita 1950-luvun lopulla.

Herreran löytämä peto sai nimekseen Herrerasaurus ischigualastensis — sekä suku- että lajinimi kunnioittavat löytäjää ja löytöpaikkaa. Argentiinalainen paleontologi Osvaldo Reig kuvasi lajin tieteellisesti vuonna 1963. Herrerasaurus oli noin 4–5 metriä pitkä, ketterä kaksijalkainen saalistaja, ja se on yksi varhaisimmista tunnetuista petodinosauruksista.

Vielä merkittävämpi löytö tehtiin 1990-luvun alussa. Yhdysvaltalainen paleontologi Paul Sereno kollegoineen kuvasi vuonna 1993 pienen petodinosauruksen, jonka he nimesivät Eoraptor lunensisiksi. Nimi tarkoittaa "aamunkoiton varasta" — ja lajinimi lunensis viittaa Kuun laaksoon. Eoraptor oli vain reilun metrin pituinen ja noin 10 kilon painoinen: vaatimaton alku eläinryhmälle, joka myöhemmin hallitsisi maapalloa 160 miljoonan vuoden ajan.

Herrerasauruksen tarina sai jatkoa vuonna 1988, kun alueelta löydettiin lajin lähes täydellinen kallo. Aiemmin Herrerasaurus tunnettiin vain hajanaisista luista, ja sen paikka dinosaurusten sukupuussa oli epävarma. Täydellinen kallo auttoi tutkijoita ymmärtämään, että Herrerasaurus oli todellakin yksi varhaisimmista petodinosauruksista — vaikkakin niin alkukantainen, että se sijoittuu lähelle koko dinosaurussukupuun juurta.

Varhaisten dinosaurusten löydöt jatkuvat yhä. Kohteesta on kuvattu myös muita lajeja, kuten kasvinsyöjä Panphagia ja peto Sanjuansaurus. Nämä löydöt osoittavat, että dinosaurukset olivat jo triaskauden aikana monimuotoistuneet useiksi eri lajeiksi — dinosaurusten valtakausi alkoi vaiheittain, ei yhdellä kertaa.

Ischigualaston eläimistö

Vaikka kohde tunnetaan varhaisista dinosauruksista, ne olivat tuolloin vähemmistö. Tutkimusten mukaan dinosaurukset muodostivat vain noin 6–11 prosenttia kaikista alueen selkärankaisfossiileista. Suurin osa eläimistöstä koostui muista matelijaryhmistä ja nisäkkäiden esi-isistä — löytöpaikka kuvaa maailmaa juuri ennen dinosaurusten nousua.

Alueen eläimistöä hallitsivat rhynkosaurukset ja cynodontit — kaksi kasvinsyöjäryhmää, jotka eivät kuuluneet dinosauruksiin. Ravintoketjun huipulla olivat suuret arkosaurit, kuten Saurosuchus, joka oli dinosauruksia paljon suurempi peto. Dinosaurukset olivat tässä maailmassa vasta pieniä uusia tulokkaita — mutta juuri ne selviäisivät triaskauden lopun sukupuutosta ja perisivät maan.

Eläimistön kirjo kertoo myös triaskauden ekologiasta. Rhynkosaurukset olivat tukevia, nokkasuisia kasvinsyöjiä, jotka söivät matalaa kasvillisuutta. Cynodontit puolestaan edustivat sitä kehityslinjaa, josta nisäkkäät lopulta syntyivät — osa niistä oli jo karvapeitteisiä ja lämminverisiä. Näiden eläinten rinnalla varhaiset dinosaurukset elivät vielä syrjässä, mutta ne olivat jo kehittäneet pystyn jalka-asennon ja tehokkaan liikkumistavan, joka antaisi niille myöhemmin ratkaisevan edun.

Kohteesta tunnetaan myös runsaasti kasvifossiileja. Kivettyneet havupuiden rungot, saniaiset ja kortteet kertovat, että alue oli rehevää metsä- ja tulvatasankomaisemaa kuivista kausista huolimatta. Tämä kasvillisuus elätti suuria kasvinsyöjiä ja loi pohjan koko ekosysteemille. Kasvifossiilit auttavat tutkijoita rekonstruoimaan, millainen ympäristö ympäröi maailman varhaisimpia dinosauruksia.

Kuun laakson synty

Alueen dramaattinen maisema on syntynyt miljoonien vuosien geologisten prosessien tuloksena. Triaskaudella alue oli aktiivinen repeämäallas, jonka pohjalle joet ja tulvat kerrostivat hiekkaa, mutaa ja vulkaanista tuhkaa. Vähitellen nämä sedimentit kivettyivät paksuksi kerrostumaksi.

Myöhemmin Andien vuorijono kohosi alueen länsipuolelle, ja koko allas nousi ylös. Eroosio — tuuli ja harvinaiset mutta rajut sateet — alkoi kuluttaa pehmeitä kivikerroksia. Juuri tämä eroosio on paljastanut triaskauden kerrostumat ja niiden sisältämät fossiilit. Samalla se on muovannut kohteen oudot, monivärisistä kallioista koostuvat muodostelmat, jotka antoivat alueelle Kuun laakson nimen.

Kerrostuma on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen sen mukaan, mitä eläinlajeja kustakin kerroksesta löytyy. Tämä kerrostuneisuus tekee kohteesta erityisen arvokkaan: tutkijat voivat seurata, miten eläimistö muuttui ajan myötä. Alimmat kerrokset ovat kaikkein rikkaimpia fossiileista, ja juuri niistä on löydetty suurin osa alueen varhaisista dinosauruksista. Kerrostuneisuus tekee koko paikasta ikään kuin kirjan, jonka sivuilta voi lukea triaskauden tarinan järjestyksessä.

Tutkimus jatkuu yhä

Kohde on edelleen yksi maailman aktiivisimmista triaskauden tutkimuskohteista. Argentiinalaiset paleontologit, erityisesti San Juanin yliopiston ja sen luonnontieteellisen museon tutkijat, tekevät alueella kaivauksia säännöllisesti. Uusia lajeja kuvataan jatkuvasti — kohteesta on löydetty viime vuosikymmeninä useita aiemmin tuntemattomia varhaisia dinosauruksia ja niiden sukulaisia.

Kohteen merkitys ei ole vain yksittäisissä löydöissä vaan siinä, mitä ne kertovat kokonaisuutena. Kerrostuma on niin tarkasti ajoitettu ja kattava, että tutkijat käyttävät sitä maailmanlaajuisena vertailukohtana triaskauden ajoitukselle. Kun muualta maailmasta löytyy samanikäisiä kerrostumia, niitä verrataan juuri tämän alueen eläimistöön.

Argentiinan löydöt ovat ratkaisseet keskeisiä kysymyksiä dinosaurusten alkuperästä. Ne osoittavat, että dinosaurusten päähaarat — pedot, pitkäkaulaiset kasvinsyöjät ja lintulantioiset — olivat jo eriytyneet toisistaan triaskauden aikana. Dinosaurusten varhaishistoria ei siis ollut yksinkertainen, vaan monimuotoinen jo alusta alkaen.

Ischigualasto tänään — maailmanperintökohde

Ischigualasto on suojeltu sekä luonnonperintönä että tieteellisenä aarteena. Alue muodostaa Ischigualaston provinssipuiston, ja yhdessä naapurissa sijaitsevan Talampayan kansallispuiston kanssa se liitettiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 2000. Tunnustus perustui alueen ainutlaatuiseen triaskauden fossiiliaineistoon, joka on keskeinen koko maailman dinosaurusten alkuperän tutkimukselle.

Puisto on avoinna kävijöille, ja sinne järjestetään opastettuja kierroksia, jotka vievät vierailijat Kuun laakson omituisten kalliomuodostelmien keskelle. Alueella on myös luonnontieteellinen museo, joka esittelee kohteen fossiileja. Puisto yhdistää näin geologisen luonnonihmeen ja maailmanluokan tiedekohteen samaan paikkaan.

Tutustu muihin löytöalueisiin

Muut löytöpaikat Etelä-Amerikassa

Dinosauruksia jokaisella mantereella