Dinosaurusmuumiot

Dinosaurusmuumiot ovat fossiloitumisen harvinaisin muoto — vain kourallinen näytteitä koko maailmassa, joissa eläimen iho, suomut ja jopa vatsansisältö ovat säilyneet luiden lisäksi.

Termi tarkoittaa fossiileja, joissa pelkkien luiden lisäksi on säilynyt pehmytkudosta — ihoa, lihaksia, ruoansulatuskanavan sisältöä tai jopa eläimen alkuperäisiä värejä. Termi muumio tulee vertauksesta egyptiläisiin muumioihin: pehmytkudokset ovat säilyneet, mutta toisin kuin Egyptissä, niitä ei säilytetty tarkoituksellisesti vaan poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden ansiosta.

Tavallisesti pehmytkudokset hajoavat nopeasti eläimen kuoltua. Bakteerit syövät lihakset ja ihon viikoissa, ja vain luut tai hampaat saattavat säilyä miljoonien vuosien ajan. Dinosaurusmuumiot ovat siksi tieteellinen aarre: ne antavat suoraa todistusaineistoa siitä, miltä dinosaurukset todella näyttivät ja miten ne elivät.

Maailmasta tunnetaan tähän mennessä vain muutama todellinen dinosaurusmuumio. Tunnetuimmat näistä ovat Borealopelta markmitchelli Albertasta, Leonardo Brachylophosaurus Montanasta, Dakota Edmontosaurus Pohjois-Dakotasta sekä historiallinen Trachodon-muumio (AMNH 5060), joka antoi koko termille sen alkuperäisen nimen vuonna 1912.

Mikä on dinosauruksen muumio

Termin synty

Sana dinosauruksen muumio sai virallisen tieteellisen käyttönsä vuonna 1912, kun amerikkalainen paleontologi Henry Fairfield Osborn kuvasi Charles Sternbergin perheen 1908 löytämää Trachodon-muumiota (näyte AMNH 5060). Osborn käytti vertausta egyptiläisiin muumioihin korostaakseen säilymisen poikkeuksellisuutta. Termi jäi elämään, ja siitä lähtien dinosaurusmuumiot ovat olleet oma fossiilien kategoriansa.

Mitä lukeutuu muumioksi

Tieteen termi ei ole täysin yksiselitteinen. Tiukimmin määriteltynä dinosauruksen muumio tarkoittaa fossiilia, jossa on säilynyt eläimen koko ulkomuoto ja pehmytkudokset suurelta osin. Väljemmässä käytössä mikä tahansa fossiili, jossa on säilynyt merkittävää määrää ihoa tai muuta pehmytkudosta, voidaan kutsua muumioksi. Yleisesti pidetään, että maailmasta tunnetaan vain neljä tai viisi varsinaista dinosaurusmuumiota, joista jokainen on tieteen tärkeä yksilö.

Miten dinosauruksen muumio syntyy

Nopea hautautuminen

Tällaiset fossiilit vaativat poikkeuksellisten olosuhteiden ketjun. Ensinnäkin eläimen ruumis on saatava hautautua hyvin nopeasti — usein muutamassa tunnissa tai päivässä kuoleman jälkeen. Tämä voi tapahtua tulvassa, hiekkamyrskyssä tai kun joen sedimentti haudasi eläimen pohjalle. Jos hautautuminen kestää viikkoja, raadonsyöjät ja bakteerit ovat ehtineet tuhota pehmytkudokset.

Hapeton ympäristö

Toinen ehto on hapen puuttuminen sedimentistä. Hapeton ympäristö pysäyttää bakteerien toiminnan, ja mineraalit pääsevät tunkeutumaan kudoksiin korvaten niiden orgaanisen aineen. Tämä prosessi tunnetaan permineralisaationa. Albertan öljyhiekka-alueet ja Pohjois-Dakotan tulvasedimentit ovat tarjonneet juuri tällaisia oloja.

Aiempi kuivuminen voi auttaa

Joidenkin dinosaurusmuumioiden kohdalla, kuten Dakota Edmontosaurus -näytteessä, eläimen iho oli ehtinyt kuivua ennen hautautumista. Kuiva ja kovettunut iho säilyi paremmin kuin kostea kudos, ja kun sedimentti lopulta peitti sen, mineralisaatio sai säilyttää iholle kolmiulotteisen muodon. Yhdistelmä kuivumista, nopeaa hautautumista ja hapettomuutta on syynä siihen, miksi dinosaurusmuumiot ovat niin harvinaisia.

Tunnetut dinosaurusmuumiot

Trachodon-muumio (1908)

Charles Sternbergin perheen Wyomingista vuonna 1908 löytämä Trachodon-muumio (AMNH 5060) oli koko termin alkupiste. Eläin osoittautui edmontosaurukseksi (Edmontosaurus annectens), ja sen koko ruumis oli säilynyt ihopainoineen — sen ansiosta tutkijat saivat 1900-luvun alussa ensimmäistä kertaa kuvan siitä, miltä ankannokkainen oikeasti näytti.

Senckenbergin muumio (1910)

Vain kaksi vuotta myöhemmin Sternbergit löysivät samalta alueelta toisen edmontosauruksen muumion. Tämä yksilö myytiin saksalaiseen Senckenberg-museoon Frankfurtissa, ja se tunnetaan tunnuksella SMF R 4036. Yhdessä AMNH 5060 -näytteen kanssa nämä kaksi tekivät 1910-luvun paleontologisia keskusteluja erityisen aktiivisiksi.

Leonardo (2000)

Yli 90 vuotta Trachodon-muumion jälkeen löytyi seuraava maailmanluokan dinosauruksen muumio. Leonardo Brachylophosaurus Montanan Maltassa löydetty hadrosaurus on listattu Guinnessin ennätyskirjaan parhaiten säilyneenä dinosauruksena, ja se on ensimmäinen, jonka ehjä ruoansulatuskanava on saatu tieteen tietoon.

Dakota (1999/2004)

Tyler Lysonin 16-vuotiaana havaitsema Dakota Edmontosaurus on poikkeuksellinen muumioiden joukossa siinä, että sen iho on säilynyt kolmiulotteisena, ei vain painoraumana. Se kaivettiin esiin vasta vuosina 2004–2006, ja sen tutkimus jatkuu yhä North Dakota Heritage Centerissä.

Borealopelta (2011)

Tuoreimmat ja monella tapaa näyttävimmät dinosaurusmuumiot ovat Borealopelta markmitchelli, panssaridinosauruksen muumio Albertan öljyhiekkakaivoksesta. Se on yksi harvoja muumioita, joiden alkuperäinen ihon väri on saatu selvitettyä — eläin oli punaruskea selästä ja vaalea alapuolelta, suojaten itseään suuremmilta pedoilta.

Dinosaurusmuumiot ovat fossiloitumisen pyhä graali — eläimiä, joiden iho, lihakset ja ravinto ovat säilyneet kymmeniä miljoonia vuosia.

Mitä muumiot opettavat

Iho ja ulkonäkö

Ennen dinosaurusmuumioita tutkijat saattoivat vain arvailla, miltä dinosaurusten iho näytti. Olivatko ne sileitä kuin sammakoiden vai suomupeitteisiä kuin liskojen? Muumiot ovat antaneet vastauksen: useimmilla dinosauruksilla oli polygonaalinen suomukuvio, jonka koko vaihteli eläimen eri osissa. Borealopelta on lisäksi paljastanut värin: melanosomien jättämät jäljet osoittavat, että eläin oli punaruskea ja varjostuksen avulla naamioitu.

Ravinto ja ekosysteemi

Vatsansisällön säilyminen on tieteen kannalta erityisen arvokasta. Leonardo Brachylophosaurus -näyte paljasti, että hadrosaurukset olivat valikoivia kasvinsyöjiä, jotka söivät tiettyjä kasvilajeja eivätkä vain kaikkea ympäriltään. Borealopelta puolestaan oli viime aterianaan syönyt saniaisia. Tällaiset havainnot kertovat suoraan, millaisia kasveja oli olemassa kymmeniä miljoonia vuosia sitten ja miten niitä käytettiin ravintona.

Käyttäytyminen ja terveys

Dinosaurusmuumiot kertovat myös eläinten käyttäytymisestä. Selkäharjanteet, ihon paksuus eri kohdissa ja joskus näkyvät arvet vihjaavat, miten eläin liikkui, missä se kulki aluskasvillisuuden läpi ja minkälaisia vammoja se sai elinaikanaan. Dakota Edmontosaurus -näytteessä on jopa krokotyylisukulaisten jättämiä puremajälkiä, jotka kertovat, että eläimen ruumis ei kuollessaan ehtinyt välittömästi sedimentin alle.

Tulevaisuuden dinosaurusmuumiot

Vaikka tähän mennessä tunnetut dinosaurusmuumiot voi laskea yhden käden sormilla, joka vuosi tutkijat toivovat uusia löytöjä. Erityisesti teollisuuden — kaivosten, öljylähteiden ja teiden rakentamisen — yhteydessä on noussut esiin huomattavia fossiileja. Borealopelta löytyi öljyhiekkakaivoksesta, ja monet muut tärkeät löydöt on tehty arkisten työmaiden yhteydessä. Niin kauan kuin maapallon kuoressa on tutkimattomia kerroksia, on mahdollista, että uusia muumioita odottaa löytäjäänsä — ja jokainen niistä avaa uuden ikkunan dinosaurusten todelliseen maailmaan. Tieteen ja sattuman yhteistyö on osoittautunut hedelmälliseksi: useimmat tärkeät dinosaurusmuumiot on löydetty täysin sattumalta, eivätkä tarkoituksellisilla retkikunnilla. Tämä pitää paleontologian tutkijoiden ulottuvilla yllätyksenä — jokainen lapsi, kaivinkoneen kuljettaja tai vaeltaja voi olla seuraavan suuren löydön tekijä — kuten Borealopeltan, Dakotan ja Leonardon tarinoista voi nähdä.

Muut kuuluisat dinosaurusmuumiot

Dinosaurusmuumioita tunnetaan maailmasta vain kourallinen, ja jokaisella niistä on oma tarinansa. Tutustu muihin ryhmän sivuihin: