Kem Kem

Petojen valtakunta

Kaakkois-Marokossa, Saharan luoteisreunalla lähellä Algerian rajaa, kohoaa pitkä, mutkitteleva kallioseinämä. Sen punaisista kivistä on löydetty yksi maailman kiehtovimmista dinosauruseläimistöistä — Kem Kem.

Alueen fossiilit ovat peräisin liitukauden keskivaiheilta, kenomaanin kaudelta, noin 100 miljoonan vuoden takaa. Tuolloin alue ei ollut autiomaata vaan rehevä, lämmin jokisuisto, jonka halki virtasi suuria jokia kohti merta.

Löytöalue tunnetaan ennen kaikkea suurista petodinosauruksistaan. Sieltä on löydetty Spinosaurus, Carcharodontosaurus ja muita huippupetoja — niin runsaasti, että aluetta on kutsuttu "petojen paratiisiksi".

Kuuluisin näistä eläimistä on Spinosaurus, valtava selkäpurjeinen petodinosaurus, joka oli sopeutunut osittain vedessä elämiseen. Se on yksi tunnetuimmista ja kiistellyimmistä koskaan eläneistä dinosauruksista.

Alueen merkitys on suuri, koska se valaisee afrikkalaista liitukautista maailmaa, josta tiedetään muuten verrattain vähän. Sen fossiilit kertovat ekosysteemistä, jollaista ei ole missään nykymaailmassa.

Liitukauden keskivaiheilla maapallo oli lämmin ja jäätön. Pohjois-Afrikka sijaitsi lähellä päiväntasaajaa, ja ilmasto oli kuuma ja kostea. Suuret jokijärjestelmät virtasivat mantereen halki, ja niiden suistot tarjosivat runsaasti elinympäristöä sekä vesi- että maaeläimille. Tämä rehevä maailma oli kaukana nykyisestä Saharan autiomaasta.

Saharan reunan fossiilit

Kallioseinämän kivet ovat olleet tutkijoiden tiedossa jo pitkään, mutta alue nousi maailmankuuluksi vasta vähitellen, kun sieltä alettiin löytää suurten petodinosaurusten jäänteitä.

Suuri osa alueen fossiileista on yksittäisiä hampaita ja luunpalasia. Kokonaisia luurankoja löytyy harvoin, mikä on pitkään vaikeuttanut tutkimusta. Monet löydöt ovat päätyneet fossiilikaupan kautta museoihin ja kokoelmiin eri puolille maailmaa.

Fossiilikauppa on alueella sekä mahdollisuus että ongelma. Paikalliset keräävät ja myyvät fossiileja toimeentulokseen, ja osa tieteellisesti tärkeistä löydöistä on tullut esiin juuri tätä kautta. Samalla kaupallinen keräily tarkoittaa, että löytöjen tarkka alkuperä jää usein epäselväksi — eikä tutkija tiedä, mistä kerroksesta fossiili on peräisin.

Yksittäisistä hampaista on silti opittu paljon. Modernit menetelmät ovat tehneet mahdolliseksi tunnistaa eri petolajit pelkkien hampaiden perusteella, ja näin on paljastunut, että petojen kirjo oli vieläkin laajempi kuin aiemmin luultiin.

Hampaat ovat fossiileina yleisiä, koska niitä on paljon ja ne kestävät hyvin. Petodinosaurus vaihtoi hampaita koko ikänsä, ja yksi eläin saattoi pudottaa elämänsä aikana satoja hampaita. Siksi hampaat kertovat eläinten läsnäolosta silloinkin, kun luut eivät ole säilyneet.

Spinosauruksen tutkimuksella on oma vaiheikas tarinansa. Lajin ensimmäiset fossiilit löydettiin alun perin Egyptistä, mutta ne tuhoutuivat toisen maailmansodan pommituksissa. Vasta uudet fossiilit ovat tehneet mahdolliseksi tutkia tätä eläintä uudelleen.

Punaisen kallioseinämän tutkiminen on hidasta ja vaativaa työtä. Kerrostuma ulottuu pitkälle, ja fossiilit ovat hajallaan laajalla alueella. Tutkijat ja paikalliset keräävät löytöjä jatkuvasti, mutta kokonaiskuvan rakentaminen pirstaleisesta aineistosta vaatii vuosien työtä ja monien löytöjen yhdistämistä.

Kem Kemin pedot

Löytöalueen eläimistö oli poikkeuksellisen petovoittoinen. Sieltä tunnetaan useita suuria petodinosauruksia, valtavia lentoliskoja, suuria krokotiilieläimiä ja runsaasti kaloja — mutta yllättävän vähän suuria kasvinsyöjiä.

Alueen eläimistö on tutkijoille pulma. Suuria petoja on löydetty paljon enemmän kuin kasvinsyöjiä, mikä on luonnossa epätavallista — yleensä kasvinsyöjiä on petoja runsaammin. Tämä epäsuhta on yksi alueen kiehtovimmista arvoituksista.

Vesieläimet olivat tärkeä osa tätä maailmaa. Joet ja suistot olivat täynnä suurikokoisia kaloja, hain sukulaisia ja muita vesieläimiä. Tämä runsas vesieläimistö tarjosi ravintoa, joka saattoi elättää poikkeuksellisen suuren määrän suuria petoja — etenkin sellaisia, jotka olivat erikoistuneet kalastamiseen.

Liitukauden jokisuisto

Kerrostuman fossiilit kertovat liitukautisesta jokisuistosta. Tuolloin alue ei ollut aavikkoa vaan rehevä, vesien halkoma maailma, jonka halki suuret joet virtasivat kohti merta.

Kivikerrokset ovat väriltään punertavia, ja ne syntyivät jokien kuljettamasta hiekasta ja liejusta. Vesistöt olivat täynnä kaloja ja muita vesieläimiä, ja juuri tämä runsas vesieläimistö on avain alueen arvoituksen ratkaisemiseen.

Ympäristö oli myös vaarallinen. Suuret pedot, valtavat krokotiilieläimet ja vetiset suistot tekivät alueesta paikan, jossa eläimet kohtasivat jatkuvia uhkia. Tällainen maailma on tutkijoille kiehtova, sillä se poikkeaa täysin kaikesta, mitä nykyluonnossa voi nähdä.

Kerrosten päällä on paksu kalkkikivikerros. Se syntyi, kun meri lopulta peitti alueen liitukauden puolivälissä. Tämä merikerros sulkee dinosaurusten aikakauden alleen kuin kansi, ja sen ansiosta tutkijat voivat ajoittaa kivikerrokset melko tarkasti.

Tutkimus jatkuu yhä

Löytöalue on edelleen aktiivisen tutkimuksen kohteena. Alueelta löytyy jatkuvasti uutta aineistoa, ja sen eläimistöä selvitetään yhä tarkemmin.

Erityisesti Spinosauruksen tutkimus on ollut viime vuosina kiivasta. Uudet luulöydöt ovat osoittaneet, että Spinosaurus oli sopeutunut veteen paljon paremmin kuin aiemmin luultiin: sillä oli lyhyet takajalat, tiheät luut ja pyrstömäinen häntä. Tutkijat kiistelevät yhä siitä, kuinka hyvä uimari se todella oli.

Spinosaurus onkin hyvä esimerkki siitä, miten tiede muuttuu. Vielä muutama vuosikymmen sitten se kuvattiin tavallisena maalla saalistavana petona. Uudet löydöt ja niiden tarkka tutkimus ovat muuttaneet kuvan täysin: nykyään Spinosaurus ymmärretään ainakin osittain vedessä eläneeksi pedoksi. Tämä osoittaa, että jokainen uusi fossiili voi muuttaa sen, mitä luulemme tietävämme.

Myös hampaiden tutkimus on tuonut uutta tietoa. Koska alueelta löytyy ennen kaikkea hampaita, tutkijat ovat kehittäneet menetelmiä, joilla yksittäinen hammas voidaan yhdistää oikeaan lajiin. Näin on paljastunut, että petojen kirjo oli vielä luultuakin laajempi.

Tutkimuksessa hyödynnetään yhä enemmän myös tietokoneita. Hampaiden muotoa analysoidaan koneoppimisen avulla, ja menetelmä pystyy erottamaan toisistaan lajit, joiden hampaat näyttävät paljain silmin samanlaisilta. Näin pienikin löytö voi kertoa, mikä eläin sen jätti jälkeensä.

Tutkimus on myös yhä kansainvälisempää. Marokkolaisten, eurooppalaisten ja amerikkalaisten tutkijoiden yhteishankkeet ovat tuoneet alueelle uutta osaamista, ja paikallisten tutkijoiden rooli kasvaa jatkuvasti. Tämä on tärkeää, sillä fossiilien tieteellinen tutkimus ja niiden vastuullinen säilyttäminen onnistuvat parhaiten yhdessä.

Kem Kemin perintö

Alueen fossiilit ovat esillä museoissa ympäri maailman, ja Spinosauruksen ja Carcharodontosauruksen kaltaiset eläimet ovat tehneet kohteesta tunnetun kaikkialla, missä dinosauruksia tutkitaan.

Kohteen suurin merkitys on siinä, miten se valaisee afrikkalaista liitukautista maailmaa. Tämä löytöalue on yksi parhaista ikkunoista aikaan ja paikkaan, josta muuten tiedettäisiin hyvin vähän — liitukauden Pohjois-Afrikkaan juuri ennen suuria merenpinnan muutoksia.

Löydöt kytkeytyvät myös laajempaan kuvaan. Samankaltaista eläimistöä tunnetaan muualtakin Pohjois-Afrikasta, kuten Egyptin kerrostumista. Yhdessä nämä kohteet piirtävät kuvan laajasta, yhtenäisestä liitukautisesta maailmasta, joka ulottui halki koko Pohjois-Afrikan.

Tutustu muihin löytöalueisiin

Muut löytöpaikat Afrikassa

Dinosauruksia jokaisella mantereella