Patagotitan mayorum

Patagotitan mayorum on Patagonian La Flecha -karjatilalta löydetty titanosaurus — eläin, joka oli niin suuri, että American Museum of Natural Historyn näyttelytilan kattokorkeus ei riittänyt sen pään esittämiseen.

Tämä laji on yksi maailman tunnetuimmista titanosauruksista. Se löydettiin Argentiinan Chubutin maakunnasta vuonna 2011 ja sen tieteellinen kuvaus julkaistiin elokuussa 2017. Eläimen pituudeksi on arvioitu 37 metriä ja painoksi noin 69 tonnia — siis pitempi kuin sinivalas ja raskaampi kuin kymmenen afrikkalaista norsua.

Erityisen tärkeäksi tämän eläimen tekee se, että siitä on löydetty yhteensä kuuden eri yksilön luuranko-osia samasta paikasta. Tämä tekee siitä yhden tähän mennessä parhaiten tunnettujen titanosauruksien edustajan — Argentinosaurus huinculensis tunnetaan vain fragmenteista, mutta Patagotitanista tutkijoilla on käytössä jo täydellisempi anatominen kuva.

Eläimen nimi on yhdistelmä Patagoniasta ja kreikkalaisen mytologian Titan-jättiläisestä. Lajinimi mayorum kunnioittaa Mayo-perhettä, La Flecha -tilan omistajia, jotka antoivat kaivuluvan ja tukivat tieteellistä työtä.

La Flechan löytö

Maatyöntekijän havainto 2011

Vuonna 2011 La Flechan karjatilalla työskennellyt maatyöntekijä huomasi maasta esiin pistäviä massiivisia luita. Tila sijaitsee Chubutin maakunnassa, noin 250 kilometriä länteen Trelew´in kaupungista, lähellä El Sombreron pikkukylää. Tilan omistajat, Mayo-perhe, ilmoittivat löydöstä paikallisille paleontologeille — ja siitä alkoi yksi 2000-luvun suurimmista dinosaurusten kaivuhankkeista.

Museo Egidio Feruglio (MEF)

Kaivuun johtoon astui Museo Paleontológico Egidio Feruglio (MEF) Trelew´istä, yksi Argentiinan tärkeimmistä paleontologisista tutkimuslaitoksista. Ryhmää johtivat José Luis Carballido ja Diego Pol, jotka olivat jo aiemmin tehneet merkittävää tutkimusta titanosauruksista. Kaivuu kesti vuoteen 2014 saakka, jolloin tämä jättiläinen esiteltiin ensimmäisen kerran julkisuudessa vielä ilman tieteellistä nimeä.

Kuuden yksilön löytöpaikka

Vuosien 2012–2014 aikana paikalta paljastui yhteensä kuuden yksilön osittaiset luurangot. Kaikki eläimet olivat keskenään melko samankokoisia ja samanlaisia anatomialtaan — selvästi samaa lajia. Ne löytyivät kolmesta eri sedimenttikerroksesta saman 3,43 metrin paksuisen kerroksen sisällä, mikä viittaa siihen, että samalla paikalla on tapahtunut useita kuolemia eri ajanjaksoina. Parhaiten säilynyt yksilö valittiin tyyppinäytteeksi.

Tieteellinen kuvaus

MPEF-PV 3400

Tyyppinäytteen näytetunnus on MPEF-PV 3400 — Museo Egidio Feruglion paleontologian kokoelman tunnus. Holotyyppi sisältää kolme kaulanikamaa, kuusi selkänikamaa, kuusi hännän etummaista nikamaa, kolme chevronia (häntäluuta), kylkiluut, molemmat rintaluut, oikean lapaluu-korakoiden, molemmat häpyluut ja molemmat reisiluut. Tämä on titanosauruksille poikkeuksellisen kattava materiaali.

101,62 miljoonaa vuotta

Tarkka radioaktiivinen ajoitus, jonka teki tutkija Jahandar Ramezani, antoi tulokseksi 101,62 ± 0,18 miljoonaa vuotta — eli aikajakso Albianin loppuosaa, varhaisen liitukauden viimeisiä vaiheita. Tämä asettaa Patagotitan mayorumin Argentinosaurusta hieman vanhempaan ajankohtaan, vaikka molemmat ovatkin myöhäisliitukauden alkupuolen sauropodeja.

Kerro Barcinon kerros

Geologisesti eläimen luut löytyivät Cerro Barcinon muodostumasta. Tämä kerros tunnetaan myös muista titanosauruksista, ja se on yksi Patagonian tärkeimmistä varhaisen liitukauden fossiilialueista. Carballidon ja Polin tutkimusryhmä julkaisi virallisen kuvauksen elokuussa 2017 Proceedings of the Royal Society B -lehdessä — yli kuuden vuoden kaivuu- ja tutkimustyön jälkeen.

Painava jättiläinen

69 tonnia

Eläimen painoksi on arvioitu 69 tonnia — siis noin 10 tonnia raskaampi kuin Dreadnoughtus, joka oli tähän mennessä laskettu eniten dokumentoitujen luiden perusteella. Tutkijat käyttivät biomekaanisia laskentamenetelmiä, joissa painoa arvioidaan reisiluun ja olkaluun ympärysmittojen pohjalta. Tämä menetelmä on luotettavampi kuin pelkkä luiden mitoista tehty visuaalinen vertaus.

37 metrin pituus

Pituudeksi on arvioitu noin 37 metriä — pitempi kuin sinivalas, joka on nykyisin maapallon suurin eläin. Eläin oli kuitenkin selvästi keveämpi kuin sinivalas, joka voi painaa 150–200 tonnia. Tämä ero johtuu siitä, että sinivalaan ruumis on tiiviisti rasvan ja lihaksen täyttämä, kun taas Patagotitan-luuston ympärillä oli paljon ilmaa pneumaattisten luiden ja lintujen kaltaisen hengitysjärjestelmän takia.

Eivät täysikasvuisia

Tutkijat huomasivat erikoisen seikan: kaikki kuusi löydettyä yksilöä olivat luuston kasvurenkaiden mukaan vielä nuoria aikuisia — eivät täysin täyskasvuisia. Tämä tarkoittaa, että kasvavat aikuiset Patagotitan mayorum -yksilöt olivat saattaneet kasvaa vielä suuremmiksi. Lopullinen täysikasvuinen Patagotitan-koko on siten edelleen avoin kysymys, mutta sen lukemat ovat oletettavasti vielä suurempia kuin 37 metriä ja 69 tonnia.

American Museum of Natural History

New Yorkissa esillä 2016

Vuonna 2016 American Museum of Natural History New Yorkissa avasi näyttelyn, jossa Patagotitan mayorum -kipsivalos asetettiin julkisesti esille — vielä ennen kuin laji oli saanut virallisen tieteellisen nimensä. Tuolloin sitä kutsuttiin nimellä "The Titanosaur", ja se oli niin valtava, ettei sen pää mahtunut sille varatun salin sisälle: se kurottui ulos näyttelyhuoneen ovesta hissien suuntaan.

Attenborough ja Garrod

Vuoden 2016 BBC-dokumentti "Attenborough and the Giant Dinosaur" toi Patagotitan-luurangon laajan yleisön tietoon. Sir David Attenborough kertoi ohjelman ja matkasi Argentiinaan tapaamaan kaivuusta vastuussa olleen Diego Polin. Ohjelma seurasi koko prosessia — alkuperäisen löydön havainnoinnista luurangon kokoamiseen ja kasaamiseen New Yorkin kalliossa.

Patagotitan mayorum on titanosaurus, jonka pää ei mahtunut maailman suurimman luonnontieteellisen museon näyttelyhalliin.

Trelewin ylpeys

Alkuperäiset Patagotitan mayorum -luut ovat MEF-museossa Trelew´issa Argentiinassa. Museo on omistautunut Patagonian paleontologialle, ja sen kävijämäärät ovat kasvaneet merkittävästi tämän löydön jälkeen. Patagotitan-luuranko on tehnyt pienestä, pohjoisessa Patagoniassa sijaitsevasta kaupungista kansainvälisen paleontologian kohteen, jonne tutkijat tulevat kymmenistä eri maista tutkimaan tämän jättiläisen luita. Kipsivaloksia on lisäksi useissa muissa museoissa, joista New Yorkin AMNH-versio on tunnetuin. Jokainen kipsivalos vie paitsi tieteellistä tietoa myös Argentiinan paleontologian mainetta uuteen kaupunkiin, ja jokainen niistä on yhteistyön tulos MEFin ja vastaanottajan museon välillä. Tämä kansainvälinen yhteistyö on tehnyt eteläamerikkalaisesta paleontologiasta yhden 2000-luvun nopeimmin kasvavista tieteenaloista. Carballido ja Pol jatkavat tutkimusta yhä laajemmin, ja MEFin uudemmat projektit etsivät jo seuraavia jättiläisiä Patagonian sisämaan koskemattomilta alueilta. Tutkijat odottavat, että tulevien vuosien aikana löydetään yhä parempia yksilöitä, jotka voivat tarkentaa kuvan tämän lajin todellisesta enimmäiskoosta. Tämä on kysymys, johon nykyiset luulöydöt eivät vielä anna kokonaan lopullista vastausta tieteellisessä keskustelussa, vaikka tutkimus on edennyt huimasti.

Muut maailman jättiläisfossiilit

Maailman suurimmat sauropodit edustavat elämän mittakaavan ääripäätä. Tutustu muihin ryhmän sivuihin: