Charles H. Sternberg

Hän vietti yli viisikymmentä vuotta etsien fossiileja Pohjois-Amerikan erämaista. Charles H. Sternberg (1850–1943) oli legendaarinen fossiilinetsijä, joka löysi ensimmäisen dinosaurusmuumion ja perusti kokonaisen fossiininkerääjäsuvun.

Luusota tunnetaan Edward Drinker Copen ja Othniel Charles Marshin kilpailuna, mutta heidän kuuluisat löytönsä eivät syntyneet tyhjästä. Fossiilit oli ensin etsittävä, kaivettava ja kuljetettava museoihin Pohjois-Amerikan vaikeakulkuisista erämaista. Tämän raskaan ja vaarallisen työn tekivät ammattimaiset fossiilinetsijät — ja heistä kuuluisin oli eräs kansasilainen papin poika.

Charles H. Sternberg ei ollut yliopistossa koulutettu tiedemies vaan kentän ammattilainen, joka teki elämäntyönsä fossiilien parissa. Hän työskenteli sekä Copelle että Marshille ja myi löytöjään museoihin ympäri maailman. Sternbergin tarina näyttää luusodan toisen, vähemmän tunnetun puolen: sen, joka tapahtui kentällä kuumuudessa, myrskyissä ja kovassa työssä.

Papin poika ja fossiilien lumous

Lapsuus New Yorkin osavaltiossa

Sternberg syntyi vuonna 1850 New Yorkin osavaltiossa, Cooperstownin lähistöllä, uskonnollisessa perheessä. Hänen isänsä Levi Sternberg oli pappi, oppinut ja kasvattaja. Lapsuutensa Charles vietti Susquehanna-joen laaksossa, missä hän tutki maaseutua ja kiinnostui fossiilikasveista ja kivettyneistä simpukoista. Perheen syvä uskonnollisuus jätti pysyvän jäljen hänen luonteeseensa. Kun Charles oli viidentoista, perhe muutti Iowaan isän työn perässä. Kiinnostus luonnonhistoriaan oli kuitenkin jo herännyt.

Muutto Kansasiin

Seitsemäntoistavuotiaana Sternberg muutti Ellsworthin piirikuntaan Kansasiin, missä hänen vanhempi veljensä toimi sotilaslääkärinä. Kansasin maaperä osoittautui poikkeuksellisen fossiilirikkaaksi, sillä alue oli muinoin ollut sisämeren pohjaa. Sternberg alkoi kerätä kivettyneitä lehtiä Dakota-hiekkakivimuodostumasta. Hän opiskeli lyhyen aikaa, vuosina 1875–1876, Kansasin maatalousyliopistossa paleontologi Benjamin Mudgen johdolla. Tutkintoa hän ei kuitenkaan koskaan suorittanut. Sternbergistä tuli ennen kaikkea kentän mies.

Kirje Copelle

Sternberg halusi tehdä fossiilien etsinnästä ammattinsa, mutta hänellä ei ollut rahoitusta. Vuonna 1876 hän kirjoitti kirjeen Edward Drinker Copelle ja pyysi tukea kokoojaretkelle Kansasin liitukivialueille. Cope vastasi lähettämällä 300 dollaria, joilla saattoi hankkia ponit, vaunut ja leirivarusteet sekä palkata kokin ja ajurin. Tämä kirje käynnisti Sternbergin ammattimaisen fossiilinetsijän uran. Hän työskenteli Copelle useita kenttäkausia. Yhteistyö suuren paleontologin kanssa avasi hänelle tien koko alalle.

Ammattimainen fossiilinetsijä

Vuodet Copen palveluksessa

Sternberg työskenteli Copelle useiden kenttäkausien ajan ja oppi häneltä paljon. Yhdessä he tutkivat muun muassa Judith Riverin aluetta Montanassa, ja siellä Sternberg näki ensimmäistä kertaa suuria dinosaurusten fossiileja. Cope teki häneen vaikutuksen energisellä ja toisinaan holtittomallakin työtavallaan. Sternberg kuvasi myöhemmin näitä seikkailuja kirjoissaan. Cope oli hänelle sekä työnantaja että esikuva. Yhteistyö jatkui käytännössä Copen kuolemaan asti vuonna 1897.

Työ Marshille

Vaikka Sternberg aloitti uransa Copen palveluksessa, hän keräsi fossiileja myös tämän kilpailijalle Marshille. Marshille työskennellessään hän toimi muun muassa Kansasin Long Islandilla yhdessä toisen tunnetun kerääjän, John Bell Hatcherin, kanssa. Sternberg oli näin harvinaisessa asemassa: hän palveli luusodan molempia osapuolia. Kentän ammattilaisena hänen oli pakko ottaa työtä sieltä, mistä sitä tarjottiin. Tämä antoi hänelle laajan kuvan koko aikakauden tutkimuksesta. Hän tunsi molemmat suuret kilpailijat henkilökohtaisesti.

Itsenäinen kerääjä

Vähitellen Sternberg vakiinnutti asemansa johtavana itsenäisenä fossiilinetsijänä. Kun hän ei ollut sopimussuhteessa yksittäiseen tutkijaan tai museoon, hän työskenteli vapaana yrittäjänä. Sternberg keräsi ja myi näytteitä useille suurille museoille, muun muassa New Yorkin American Museum of Natural Historylle ja Lontoon British Museumille. Tieteenhistorioitsijoiden mukaan hän sai ammattilaispaleontologeilta arvostusta, joka usein jäi vapailta kerääjiltä saamatta. Hän oli valmis asettumaan vaatimattomasti tiedon palvelukseen. Tämä luonteenpiirre teki hänestä luotetun.

Kentän kovat olot

Fossiilinetsijän työ 1800-luvun lopun Pohjois-Amerikassa oli äärimmäisen rankkaa. Sternberg keräsi fossiileja syrjäisissä erämaissa, joissa olot olivat ankarat ja vaaratekijöitä riitti. Hän joi usein pahanmakuista alkalivettä ja eli pitkiä jaksoja pavuilla, korpulla ja villimarjoilla. Kuumuus, kylmyys ja äkilliset myrskyt koettelivat tutkijoita Kansasin tasangoilla. Sairauden, loukkaantumisen ja jopa kuoleman riski oli jatkuvasti läsnä. Silti Sternberg jatkoi työtään vuodesta toiseen.

Fossiilien löytäminen oli vasta työn alku — niiden kaivaminen ja kuljettaminen vaati erityistaitoja. Sternbergin kaltaisten kerääjien oli osattava irrottaa suuria, hauraita luita kalliosta vahingoittamatta niitä. Heidän oli suojattava löydöt kipsi- ja pellavakääreisiin ja kuljetettava raskaat lastit tiettömän maaston halki lähimmälle rautatieasemalle. Monet menetelmät jouduttiin kehittämään itse, kokeilemalla ja saatavilla olevilla aineksilla. Tämä teki fossiilinetsijästä myös eräänlaisen insinöörin. Sternberg hallitsi nämä taidot poikkeuksellisen hyvin.

Sternbergin työ noudatti vuodenkiertoa. Kesät kuluivat kentällä etsien ja kaivaen fossiileja, usein kuukausien ajan poissa kotoa. Talvet hän käytti löytöjen puhdistamiseen ja preparointiin myyntiä varten sekä muistiinpanojensa järjestämiseen, opiskeluun ja kirjoittamiseen. Tämä rytmi toistui vuodesta toiseen koko hänen pitkän uransa ajan. Työ oli yhtä paljon kärsivällisyyttä kuin seikkailua. Sternberg rakasti sitä syvän uskonnollisen kutsumuksen tavoin.

Charles H. Sternberg suhtautui työnsä vaaroihin ja vaikeuksiin syvän uskonsa antamalla tyyneydellä. Hän koki fossiilien etsimisen lähes hengelliseksi kutsumukseksi ja näki muinaisissa eläimissä luomakunnan ihmeitä. Tämä asenne auttoi häntä kestämään vuosikymmenten ankarat kenttäolot valittamatta. Sternberg ei tavoitellut rikkautta vaan löytämisen iloa ja tieteen palvelemista. Hänen vaatimaton mutta sitkeä luonteensa teki vaikutuksen myös ammattipaleontologeihin, jotka usein suhtautuivat vapaisiin kerääjiin epäluuloisesti. Charles H. Sternberg oli kentän mies, jolle työ oli ennen kaikkea kutsumus.

Dinosaurusmuumio

Löytö Wyomingissa 1908

Sternbergin uran kuuluisin löytö tehtiin vuonna 1908 Wyomingin Converse Countyssa. Sternberg etsi fossiileja kolmen poikansa kanssa, kun pojat löysivät erittäin hyvin säilyneen ankannokkadinosauruksen luurangon. Eläimen luut olivat lähes kokonaan ihon peitossa: kivettynyt nahka oli säilynyt poikkeuksellisen tarkasti. Kyseessä oli ensimmäinen tällainen löytö, ja sitä alettiin kutsua dinosaurusmuumioksi. Nykyään se tunnetaan Edmontosaurus-lajin yksilönä. Löytö oli koko perheen yhteinen saavutus.

Muumion merkitys tieteelle

Dinosaurusmuumio oli tieteelle mullistava löytö. Aiemmin tutkijat tunsivat dinosauruksista lähinnä luut, mutta nyt nähtiin ensimmäistä kertaa myös ihon rakenne ja sen suomut. Henry Fairfield Osborn osti näytteen New Yorkin American Museum of Natural Historylle, jossa se on yhä esillä. Muumio antoi aivan uutta tietoa siitä, miltä dinosaurukset todella näyttivät elävinä. Se on yhä yksi museon tunnetuimmista näytteistä. Löytö nosti Sternbergin maineen huipulleen.

Toinen muumio ja menetetty lasti

Sternbergit löysivät toisen vastaavan muumion vuonna 1910, ja se päätyi Frankfurtin Senckenberg-museoon Saksaan. Sternberg löysi vielä yhden muumion, jonka hän lähetti ensimmäisen maailmansodan aikana Lontoon luonnonhistorialliseen museoon. Sitä kuljettanut alus, SS Mount Temple, kuitenkin upposi saksalaisen sotalaivan hyökkäyksessä vuonna 1916. Näin tämä muumio ja monet muut Sternbergin fossiilit menetettiin lopullisesti meren pohjaan. Tapaus oli raskas isku. Se osoitti, kuinka haavoittuvaisia arvokkaatkin löydöt olivat.

Sternbergin suku ja Kanadan vuodet

Charles H. Sternberg ei ollut vain yksittäinen fossiilinetsijä vaan kokonaisen suvun perustaja. Hänen kolme poikaansa — George, Charles Mortram ja Levi — seurasivat isänsä jalanjälkiä ja tekivät kaikki uran selkärankaisten paleontologian parissa. Yhdessä Sternbergit keräsivät valtavan määrän fossiileja museoihin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Euroopassa. Heistä tuli legendaarinen fossiininkerääjädynastia. Suvun jäsenten mukaan on nimetty yli kaksikymmentäviisi eliölajia. Harva perhe on jättänyt yhtä suuren jäljen paleontologiaan.

1910-luvulla Sternberg suuntasi työnsä Kanadaan, Albertan Red Deer -joen jylhille kallioalueille. Alue osoittautui poikkeuksellisen rikkaaksi liitukauden dinosaurusten löytöpaikaksi. Sternberg johti poikiensa kanssa kanadalaista kokoojaretkeä, joka toimi rinnakkain amerikkalaisen Barnum Brownin retkikunnan kanssa. Kanadalaiset halusivat varmistaa, ettei maan luonnonperintö valunut kokonaan Yhdysvaltoihin. Sternberg oli luonteva valinta tähän tehtävään. Red Deer -joen löydöt täydensivät hänen pitkää uraansa.

Vuonna 1921 Sternberg muutti vaimonsa Annan kanssa San Diegoon Kaliforniaan. Hän sai siellä San Diego Natural History Museumilta kunnianimen, selkärankaispaleontologian kuraattorin tittelin, sekä työtilat. Sternberg jatkoi kokoojaretkiään korkeaan ikään asti; viimeinen retki suuntautui Baja Californiaan vuonna 1928. Vaimonsa kuoleman jälkeen vuonna 1938 hän muutti poikansa Levin luo Torontoon. Charles H. Sternberg kuoli vuonna 1943, 93 vuoden korkeassa iässä. Hänen uransa oli kestänyt yli puoli vuosisataa.

Charles H. Sternbergin elämäntyö jatkui hänen poikiensa kautta vielä pitkään hänen oman uransa päättymisen jälkeen. Pojat George, Charles Mortram ja Levi keräsivät ja tutkivat fossiileja aina 1900-luvun jälkipuoliskolle asti. Heidän löytönsä päätyivät museoihin sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa, ja kaksi pojista teki pitkän uran kanadalaisissa museoissa. Näin Sternbergin nimestä tuli kokonaisen tieteellisen sukupolven tunnus. Yhden kansasilaisen papin pojan intohimo fossiileihin muuttui koko suvun yhteiseksi elämäntehtäväksi. Charles H. Sternberg oli tämän poikkeuksellisen fossiininkerääjädynastian perustaja.

Sternbergin perintö

Charles H. Sternberg jätti jälkeensä perinnön, joka näkyy museoissa eri puolilla maailmaa. Jos vierailee suuressa luonnonhistoriallisessa museossa länsimaissa, on hyvin todennäköistä, että näkee jonkin Sternbergien keräämän näytteen. Hänen löytämänsä dinosaurusmuumio on yhä yksi paleontologian kuuluisimmista fossiileista. Sternbergin ja hänen poikiensa kokoamat näytteet ovat edelleen tutkijoiden käytössä. Heidän työnsä rikastutti museokokoelmia ennennäkemättömällä tavalla. Tämä perintö on hyvin konkreettinen ja näkyvä.

Sternbergin tarina näyttää luusodan ja koko aikakauden tutkimuksen toisen puolen. Copen ja Marshin kuuluisat löydöt eivät olisi olleet mahdollisia ilman taitavia fossiilinetsijöitä, jotka tekivät raskaan kenttätyön. Sternberg edusti tätä usein unohdettua ammattikuntaa parhaimmillaan. Hän osoitti, että myös ilman yliopistotutkintoa saattoi antaa tieteelle suuren panoksen. Hänen vaatimaton mutta sitkeä työnsä ansaitsee oman paikkansa tieteenhistoriassa. Ilman kentän miehiä museoiden salit olisivat tyhjiä.

Sternberg kirjoitti myös kaksi muistelmateosta, jotka säilyttävät hänen tarinansa jälkipolville. Vuonna 1909 ilmestyi The Life of a Fossil Hunter ja vuonna 1917 sen jatko-osa, joka kertoi työstä Red Deer -joella. Kirjat tarjoavat elävän kuvan fossiilinetsijän elämästä Villissä lännessä. Sternbergin oma syvä usko ja kutsumus näkyvät niiden sivuilla. Hays Kansasissa toimii yhä Sternbergin nimeä kantava luonnonhistoriallinen museo. Näin suvun perintö elää sekä museoissa että kirjoissa.

Muut luusodan tutkijat

Charles H. Sternberg oli yksi 1800-luvun lopun kuuluisan luusodan keskeisistä hahmoista. Tutustu kahteen muuhun saman aikakauden tutkijaan: