Giraffatitan brancai

Giraffatitan brancai on Tansaniasta Saksaan kuljetettu jurakauden jättiläinen — maailman korkein koottu dinosauruksen luuranko, joka kohoaa Berliinin Museum für Naturkunde -salissa 13,27 metriä ilmaan.

Tämä laji on saksalaisen Tendaguru-retkikunnan tärkein löytö ja Berliinin Museum für Naturkunde -museon symboli. Eläin on jättiläissauropodi, joka eli noin 150 miljoonaa vuotta sitten myöhäisjurakauden Afrikassa. Sen suomalainen suvunnimi tarkoittaa "jättiläiskirahvia", ja se viittaa eläimen poikkeuksellisen pitkään kaulaan ja korkeaan ryhtiin.

Berliinin koottu luuranko on Guinnessin ennätyskirjan mukaan maailman korkein koskaan koottu dinosauruksen luuranko. Sen korkeus on 13,27 metriä, mikä vastaa nelikerroksisen rakennuksen korkeutta. Pituutta sillä on 22,5 metriä. Tämä yksi yksilö koostuu pääosin yhden eläimen luista, mutta muutamat hännän nikamat ovat peräisin toisesta samankokoisesta yksilöstä — molemmat löytyivät Tendagurusta.

Laji nimettiin alunperin vuonna 1914 nimellä Brachiosaurus brancai. Vuonna 1988 paleontologi Gregory S. Paul erotteli sen omaksi sukunsa nimellä Giraffatitan, ja vuonna 2009 tämä erottelu vahvistettiin laajemmin Mike Taylorin perusteellisessa tutkimuksessa. Tästä lähtien laji on tunnustettu omaksi suvuksi, erillinen pohjois-amerikkalaisesta Brachiosaurus altithorax -lajista.

Tendaguru-retkikunta

Bernhard Wilhelm Sattler 1906

Tarinan alku oli vuonna 1906, kun saksalainen apteekkari ja kemian analyytikko Bernhard Wilhelm Sattler matkusti Saksan silloiseen Itä-Afrikkaan — nykyiseen Tansaniaan — etsimään mineraaleja. Tendaguru-kukkulan rinteessä hän huomasi maasta esiin tulevia massiivisia luita. Hän ymmärsi heti, että kyseessä oli jotain merkittävää, ja ilmoitti löydöstään Berliinin tieteellisille piireille.

Janenschin johtama retkikunta 1909–1913

Sattlerin ilmoituksen jälkeen Berliinin Museum für Naturkunde järjesti yhden 1900-luvun alun suurimmista paleontologisista retkikunnista. Sitä johti saksalainen paleontologi Werner Janensch, ja se kesti vuodesta 1909 vuoteen 1913. Retkikunta käytti yli neljä vuotta Tendagurun fossiilien kaivamiseen ja kuljettamiseen.

225 tonnia fossiilimateriaalia

Yhteensä Tendagurusta kaivettiin lähes 225 tonnia fossiilimateriaalia, joka pakattiin huolellisesti ja lähetettiin laivalla Berliiniin. Tämä oli aikansa suurin paleontologinen kuljetus ja vaati valtavia voimavaroja — useita satoja paikallisia työntekijöitä, satoja kantojuhtia ja monta kuukautta kestäneen kuljetuksen kaikkein syrjäisimmiltä paikoilta Daressalamin satamaan. Eläin oli tämän retkikunnan tärkein yksittäinen löytö.

Janensch kuvaa lajin

Brachiosaurus brancai 1914

Vuonna 1914 Werner Janensch julkaisi alustavan kuvauksen eläimestä, jonka hän nimitti Brachiosaurus brancai. Lajinimi kunnioittaa Wilhelm von Branca -nimistä tutkijaa, joka oli ollut Berliinin museon johtaja Tendaguru-retkikunnan aikana. Janenschin alkuperäinen kuvaus oli huolellinen ja yksityiskohtainen, ja hän julkaisi vielä laajempia tieteellisiä monografioita 1929 ja 1950.

Viisi luurankoa, kolme kalloa

Tendagurusta löytyi yhteensä viisi osittaista luurankoa ja kolme kalloa — Tämä on yksi täydellisimmistä tunnetuista sauropoduksista. Yli 30 yksilön luita on identifioitu yhteensä, mikä antaa harvinaisen kattavan kuvan eläimen anatomiasta ja vaihtelusta. Tämä on tehnyt siitä yhden tieteellisesti tärkeimmistä jättisauropoduksista.

Erottelu Brachiosauruksesta

Gregory Paul 1988

Vuonna 1988 amerikkalainen paleontologi ja taiteilija Gregory S. Paul esitti, että afrikkalainen Brachiosaurus-laji ei kuulu samaan sukuun kuin pohjoisamerikkalainen Brachiosaurus altithorax. Hänen mukaansa anatomiset erot olivat niin huomattavia, että afrikkalainen laji ansaitsi oman sukunsa. Hän ehdotti uutta sukunimeä Giraffatitan — "kirahvi-Titaani" — viittauksena eläimen kirahvimaiseen muotoon: pitkät etujalat, korkea ryhti ja pitkä kaula.

Mike Taylor 2009

Paulin ehdotusta ei aluksi hyväksytty laajasti. Vasta vuonna 2009 brittiläinen paleontologi Mike Taylor julkaisi perusteellisen tutkimuksen, jossa hän vertaili kaikkia kahden lajin luita yksityiskohtaisesti. Hänen päätelmänsä oli, että anatomiset erot olivat niin selvät, että erottelu omaksi suvuksi oli perusteltua. Tästä lähtien Giraffatitan brancai on yleisesti tunnustettu omaksi suvuksi. Tämä nimenmuutos on hyvä esimerkki siitä, miten paleontologia ei ole staattinen tieteenala — uudet tutkimukset voivat muuttaa jopa kuuluisien fossiilien tieteellisiä nimiä yli sata vuotta niiden löytämisen jälkeen.

Berliinin korkeudet

13,27 metriä korkea

Giraffatitan brancai -luurangon Berliinin kokoonpano on korkeudeltaan 13,27 metriä — virallisesti Guinnessin ennätyskirjan mukaan maailman korkein koottu dinosauruksen luuranko. Aikaisempi vuoteen 2005 jatkunut kokoonpano oli hieman matalampi, 12,72 metriä, mutta museon vuonna 2007 valmistuneen remontin yhteydessä luuranko sai uuden, korkeamman asennon. Pää on niin korkealla, että kävijöiden täytyy taivuttaa kaulaansa nähdäkseen sen.

Pitkät etujalat

Eläimen rakenne oli erikoinen muihin sauropoduksiin verrattuna. Useimmilla pitkäkaulaisilla — kuten Diplodocuksella ja Apatosauruksella — etujalat olivat lyhyemmät kuin takajalat, mikä antoi niille matalan ryhdin. Giraffatitan brancai oli päinvastoin: sen etujalat olivat pidemmät kuin takajalat, ja kaula nousi suoraan ylöspäin. Tämä rakenne mahdollisti puiden korkeimpiin oksiin ylettämisen — siitä siis nimi "jättiläiskirahvi".

Lempinimi "Oskar"

Berliinin museon henkilökunta on antanut Giraffatitan brancai -luurangolle lempinimen "Oskar". Tämä lempinimi on tullut tunnetuksi myös museovieraille, ja se on yksi tapa, jolla maailman korkein koottu dinosaurus on muutettu lähestyttävämmäksi ja tutummaksi kävijöille. Museon vuoden 2007 remontin yhteydessä Oskar nostettiin uuteen korkeampaan asentoon, joka vastaa tarkemmin sitä, miten eläin todennäköisesti seisoi eläessään.

Giraffatitan brancai on niin korkea, että nelikerroksinen talo mahtuisi sen kaulan alle.

Tendaguru ja tansanialainen perintö

Vaikka tämä luuranko on Berliinin museon ylpeys, sen alkuperä on Tansaniassa, joka silloin oli vielä Saksan siirtomaa. Viime vuosikymmeninä on käyty kansainvälistä keskustelua siitä, pitäisikö Tendagurun fossiilit palauttaa Tansaniaan. Asia on muiden siirtomaakaupunkien museoita koskevien keskustelujen kanssa rinnakkainen, ja siitä on käyty keskusteluja Tansanian hallituksen ja Saksan museoiden välillä. Berliinin museo on osallistunut hankkeisiin, joissa Tansanian Tendaguru-alueelle on luvattu rakentaa paikallista paleontologian tutkimusta — esimerkiksi tarkkojen kipsivalosten avulla. Kysymys eläimen oikeasta sijainnista on edelleen avoin, mutta sen tieteellinen merkitys pysyy joka tapauksessa kiistämättömänä. Berliinin näyte on yhä paitsi museon symboli myös yksi tärkeimmistä sauropodien tieteellisen ymmärryksen lähteistä. Jurakauden Afrikan ekosysteemi tunnetaan suurelta osin juuri Tendagurun löytöjen kautta — ilman niitä koko jurakauden afrikkalainen paleontologia olisi paljon vajavaisempaa. Tendagurun retkikunnan tuottama tieto kattaa kymmeniä eri eläinlajeja, joita ei muualla ole löytynyt. Tämä yksittäinen retkikunta on yksi kaikkein merkittävimmistä koko maailman 1900-luvun paleontologisessa historiassa, ja sen jälkeenkin.

Muut maailman jättiläisfossiilit

Maailman suurimmat sauropodit edustavat elämän mittakaavan ääripäätä. Tutustu muihin ryhmän sivuihin: