Merihirviö dinosaurukset - esihistorian merimateliat ja merijättiläiset

Merihirviö-dinosaurukset — merimatelijat ja merijättiläiset — dinosaurusten aikana valtameriä hallitsivat hirviömäiset pedot

Kun dinosaurukset hallitsivat maata, valtameriä hallitsivat aivan yhtä vaikuttavat hirviöt. Jättimäiset merimatelijat, esihistorialliset hait ja muinaiset merten saalistajat täyttivät jokaisen ekologisen lokeron meren pinnasta syvänteisiin.

Ne olivat dinosaurusten aikana merten kiistattomia hallitsijoita — ja monet niistä olivat kooltaan ja saalistustehokkuudeltaan jopa maalla eläviä sukulaisiaan pelottavampia.

Eivät dinosauruksia, vaan oma evoluutiolinjansa

On tärkeää ymmärtää, että merimatelijat eivät olleet dinosauruksia. Dinosaurukset olivat maaeläimiä, eivätkä ne koskaan sopeutuneet merielämään.

Mosasaurit, plesiosaurit, ichthyosaurit ja muut merten matelijat kehittyivät eri matelijalinjoista ja palasivat mereen itsenäisesti — samaan tapaan kuin nykyiset valaat ovat nisäkkäitä, jotka palasivat mereen maalta. Itse asiassa eri merimatelijaryhmät ovat sukua toisilleen vielä kauempaa kuin esimerkiksi krokotiili on tyrannosaurukseen.

Tällä sivustolla ne on kuitenkin yhdistetty omaan kategoriaansa, koska ne ovat erottamaton osa mesotsoisen aikakauden tarinaa ja kiinnostavat samaa yleisöä.

Missä päin maailmaa merimatelijat elivät?

Toisin kuin maaeläimillä, valtameret olivat suurelta osin yhteydessä toisiinsa koko mesotsoisen aikakauden ajan. Merimatelijat pystyivät uimaan mantereilta toisille, joten useimmat ryhmät olivat todella maailmanlaajuisia. Tarkkoja maantieteellisiä rajoja ei juuri ollut — sama plesiosauri tai mosasauri saattoi uida Euroopasta Pohjois-Amerikkaan.

Silti tietyt fossiilipaikat ovat tuottaneet erityisen runsaita löytöjä, ja jotkin lajit olivat tunnetusti yleisempiä tietyillä alueilla:

• Eurooppa — paleontologian ”syntysija”. Englannin Lyme Regis Dorsetin rannikolla on tunnettu yli 200 vuotta — siellä Mary Anning löysi ensimmäisen täydellisen ichthyosaurin jo noin 12-vuotiaana (n. 1811) ja ensimmäisen täydellisen plesiosaurin vuonna 1823. Saksan Holzmaden (Etelä-Saksa) on tuottanut tuhansia jurakauden meriliskoja, mukaan lukien sikiöllisiä ichthyosauri-emoja. Hollannin Maastricht on erityislaatuinen — sieltä löydettiin mosasaurus 1764, ja sen mukaan koko sukulinja sai nimensä (Meuse-joen latinankielinen nimi Mosa + sauros = ”Meusenlisko”). Belgian, Ranskan ja Italian Alpit ovat myös tuottaneet tärkeitä löytöjä.
• Pohjois-Amerikka — Western Interior Seaway. Myöhäisliitukauden Pohjois-Amerikka oli jakautunut kahteen mantereeseen, joita erotti laaja matala sisämeri nimeltä Western Interior Seaway. Tämä meri ulottui Meksikon lahdelta arktiselle valtamerelle ja oli yksi maailman tärkeimpiä merimatelijaekosysteemejä. Kansasin Niobrara-kerrostumat ovat tuottaneet lukemattomia mosasaureja, plesiosaureja ja jättiläiskilpikonnan Archelonin. South Dakotan Pierre Shale ja Alberta Kanadan Bearpaw Formation ovat olleet erityisen rikkaita — Bearpaw-kerrostumasta löytyi vuonna 2007 ennätyksenhaltija Albertonectes vanderveldei, jonka kaulassa oli 76 nikamaa.
• Australia — Eromanga Sea. Myös Australian sisustaa peitti myöhäisliitukaudella laaja sisämeri. Queenslandin alueelta on löydetty plesiosaureja, ichthyosaureja ja muita merimatelijoita. Australian fossiilit ovat usein erityisen hyvin säilyneitä, koska niihin liittyy opaalimineralisaatiota — joitain plesiosauri-fossiileja onkin opaaliksi muuttuneita!
• Etelä-Amerikka ja Antarktis. Patagonia Argentiinassa on tuottanut runsaasti meriliskoja. Antarktiksen Vega-saari on erityisen mielenkiintoinen — sieltä on löydetty myöhäisliitukauden mosasaureja kuten Vegasaurus molyi. Antarktis ei ollut tuolloin jäätikön peittämä vaan oli yhteydessä Etelä-Amerikkaan, Australiaan ja Madagaskariin.
• Pohjois-Afrikka. Marokon fosfaattikaivokset Ouled Abdoun -altaalla ovat tuottaneet runsaasti myöhäisliitukauden mosasaureja (mm. Globidens, Prognathodon). Egyptin Wadi Al-Hitan (”Valaiden laakso”) on UNESCO-perintökohde, joka tunnetaan varhaisten valaiden — kuten Basilosauruksen — fossiileista.
• Aasia. Kiinasta on löydetty maailman vanhimpia ichthyosaureja triaskauden alusta (n. 248 mya), mukaan lukien Cartorhynchus lenticarpus, joka edustaa ”siirtymäeläintä” maan ja meren välillä. Japanista on löydetty myöhäisliitukauden mosasaureja ja varhaisia kilpikonnia.

Yhteistä kaikille näille fossiilipaikoille on, että ne olivat aikoinaan merenpohjaa, joka on myöhemmin noussut pintaan mannerten liikkeiden myötä. Joka kerta kun kävelet Kansasissa, Maastrichtissä, Lyme Regisissa tai Egyptin aavikolla, kävelet muinaisten valtamerten pohjalla.

Ichthyosaurit — kalaliskot ja delfiinien kaksoisolennot

Ichthyosaurit eli ”kalaliskot” olivat ensimmäisiä mereen palanneita matelijoita. Ne muistuttivat hämmästyttävästi nykyisiä delfiinejä — esimerkki konvergentista evoluutiosta, jossa eri eläimet kehittävät samankaltaisen ruumiinrakenteen samanlaisessa ympäristössä.

Ichthyosaurit hallitsivat meriä triaskaudella ja jurakaudella (n. 250–145 mya), mutta katosivat liitukauden alkupuoliskolla — viimeiset yksilöt kuolivat sukupuuttoon noin 94 miljoonaa vuotta sitten Cenomanian-Turonian-rajalla, paljon ennen dinosaurusten loppua. Fischer ja kollegat (2016, Nature Communications) ehdottivat, että sukupuuton syynä oli ilmastollinen epävakaus ja hidas evoluutiovauhti — eivät kilpailu muiden meriliskojen kanssa, kuten aiemmin luultiin.

Plesiosaurit ja pliosaurit — kahden ruumiinrakenteen mestarit

Plesiosaurit olivat suurkokoisia merimatelijoita, jotka uivat neljällä evämäisellä raajallaan — outo uintitapa, jolla ei ole modernia vastinetta. Tutkijat ovat pitkään pohtineet, miten ne tarkalleen liikkuivat.

Ne jaetaan kahteen päätyyppiin:

• Pitkäkaulaisiin plesiosaureihin kuten Elasmosaurus platyurus, jonka kaulassa oli 72 nikamaa, ja Albertonectes vanderveldei, jonka kaulassa oli peräti 76 nikamaa ja 7-metrinen kaula! Albertonectes on virallinen Guinness World Records -ennätyksenhaltija kaulan nikamamäärässä — enemmän kuin missään muussa tunnetussa selkärankaisessa, elävässä tai sukupuuttoon kuolleessa.
• Lyhytkaulaisiin ja suuripäisiin pliosaureihin kuten Kronosaurus ja Liopleurodon, jotka olivat valtamerien huippupetoja. Jurakauden norjalainen ”Predator X” oli yli 12 metriä pitkä — kallon koko yksinään oli 3 metriä.

Plesiosaurit ovat innoittaneet lukemattomia merihirviötarinoita — mukaan lukien Loch Nessin hirviön legendaa.

Mosasaurit — liitukauden valtamerien kuninkaat

Mosasaurit olivat liitukauden merien ehdottomia hallitsijoita. Ne kehittyivät pienistä liskoista (varaanien ja käärmeiden sukulaisia) myöhäisliitukauden alussa ja kasvoivat jättimäisiksi meripedoiksi, jotka korvasivat ichthyosaurit valtamerien huippusaalistajina.

Mielenkiintoinen yksityiskohta: mosasaurit ilmestyivät vasta noin 90 mya — eli vain muutama miljoona vuotta sen jälkeen, kun ichthyosaurit hävisivät. Aikaisemmin luultiin, että mosasaurit ajoivat ichthyosaurit sukupuuttoon kilpailulla, mutta nykyään tiedämme, että ne hyötyivät ichthyosaurien jättämästä tyhjiöstä — eivät aiheuttaneet sitä.

Mosasaurus hoffmannii ja Tylosaurus proriger kasvoivat 12–17 metriä pitkiksi ja saalistivat lähes kaikkea — kaloja, ammoniitteja, haita, muita merimatelijoita ja jopa toisiaan. Yhdestä Tylosauruksen mahalaukusta on löydetty pieni plesiosauri, hai ja jopa lentokyvytön sukeltava lintu Hesperornis — niukasti minkä tahansa elävän olennon ruokavalio!

Ne kuolivat sukupuuttoon yhdessä dinosaurusten kanssa 66 miljoonaa vuotta sitten.

Kenen kanssa merihirviöt elivät

Mesotsoiset meret eivät olleet yhden pedon valtakuntia, vaan monikerroksisia ekosysteemejä, joissa useita saalistajia eli rinnakkain. Ne välttivät keskinäisen kilpailun samaan tapaan kuin maaeläimet — jakamalla saaliin, sukellussyvyyden ja kokoluokan keskenään. Pienemmät kalaliskot ja plesiosaurukset pyydystivät kaloja ja kalmareita, lyhytkaulaiset pliosaurukset ja suuret mosasaurukset olivat ravintoketjun huipulla ja söivät suurempaa saalista, ja erikoistuneet lajit kuten kovakuoristen murskaaja Globidens hyödynsivät simpukoita ja ammoniitteja, joihin muut eivät pystyneet.

Ravintoketjun huipulla olevalla pedolla oli harvoin saalistajia, mutta nuoret ja pienemmät yksilöt olivat jatkuvassa vaarassa — suurempi merimatelija tai jättihai Cretoxyrhina saattoi napata ne. Itse asiassa merihirviöiden tärkein ”saalistaja” oli usein toinen, isompi merihirviö. Tästä kertoo edellä mainittu Tylosauruksen vatsansisältö, josta löytyi pienempi plesiosaurus, hai ja sukeltava lintu — todiste siitä, että nämä pedot söivät käytännössä mitä tahansa kiinni saamaansa.

Tappelivatko merihirviöt keskenään?

Kyllä — ja siitä on poikkeuksellisen suoraa näyttöä erityisesti mosasauruksilla. Useiden mosasaurusten kalloista on löydetty toisen mosasauruksen hampaiden jättämiä purujälkiä: osa on parantunut eläimen vielä eläessä, osa taas on niin rajuja ja parantumattomia, että ne todennäköisesti koituivat yksilön kohtaloksi.

Michael Everhart (2008) kuvasi Tylosaurus kansasensiksen kallon, jossa oli toisen, suuremman mosasauruksen aiheuttamia syviä pistoja ja mahdollisesti murtunut niska. Myöhempi katsaus kokosi kahdeksantoista tällaista lajinsisäisen taistelun fossiilia, ja vuonna 2023 kuvattiin yksilö, jolta oli kirjaimellisesti purtu puolet kasvoista. Purujälkien sijainti pään etu- ja sivuosissa muistuttaa läheisesti sitä ”kasvojen purentaa”, joka tunnetaan tyrannosauruksilta. Todennäköisin syy on samakin: kilpailu reviiristä, parittelukumppaneista tai saaliista.

Krokotiilisukulaiset, jättikilpikonna ja varhaiset valaat

Tähän kategoriaan on sisällytetty myös muutamia eläimiä, jotka eivät ole varsinaisia merimatelijoita mutta kuuluvat samaan esihistoriallisten merten tarinaan.

Deinosuchus ja Sarcosuchus olivat jättimäisiä krokotiilisukulaisia, jotka saalistivat rannikoilla ja jokisuistoissa. Deinosuchus eli Pohjois-Amerikan Western Interior Seaway -meren rannoilla ja saattoi jopa saalistaa dinosauruksia vedestä käsin — mistä todistavat hadrosauridien luissa löydetyt purujäljet. Sarcosuchus imperator (”krokotiilikeisari”) eli Saharassa varhaisliitukaudella ja saattoi yltää 12-metriseksi.

Archelon ischyros oli historian suurin kilpikonna — sen kuori oli pienen auton kokoinen (yli 4 m pituus, jopa 5 m sisältäen pään ja häntänsä). Se löydettiin South Dakotasta 1895 ja eli Western Interior Seaway -meressä noin 75 mya.

Basilosaurus oli varhainen valas, joka eli dinosaurusten sukupuuton jälkeen (n. 40 mya). Sen fossiileja löytyy erityisesti Egyptin Wadi Al-Hitanista (”Valaiden laakso”, UNESCO-perintökohde) ja Alabamasta. Se osoittaa, miten nisäkkäät täyttivät merimatelijoiden jättämän tyhjiön. Hauska detalji: nimi tarkoittaa ”kuningasliskoa”, koska sitä luultiin alunperin merimatelijaksi 1830-luvulla!

Megalodon (Otodus megalodon) puolestaan oli historian suurin tunnettu hai (jopa 15–18 m), joka eli miljoonia vuosia dinosaurusten jälkeen (n. 23–3,6 mya), mutta kuuluu samaan esihistoriallisten merijättiläisten jatkumoon. Se saalisti aikuisia valaita ja oli aikansa valtamerien huippupeto.

Säilyneet pigmentit ja synnytysmysteerit

Merten esihistoria on monella tavalla vähemmän tunnettu kuin maalla eläneiden dinosaurusten tarina. Merieläinten fossiilit säilyvät eri tavalla, ja kokonaiset luurangot ovat harvinaisempia kuin maa-eläinten kohdalla.

Silti viime vuosikymmeninä on tehty hämmästyttäviä löytöjä:

• Ichthyosaurien fossiileista on löydetty melaniinia — Lindgren ja kollegat (2014, Nature) osoittivat, että ne olivat todennäköisesti kokonaan tummia kuten syvänteissä elävät kaskelot. Tämä antoi vihjeitä siitä, että ne saattoivat sukeltaa syville.
• Mosasaurien ihosta on tunnistettu värikuvioita — vastavärityksen jälkiä, eli tumma yläosa ja vaalea alaosa, kuten nykyaikaisilla delfiineillä ja hailla. Tämä antaa suojavärin sekä saalistuksen että saalistajien välttämisen kannalta.
• Plesiosaurien synnytystapoja on voitu selvittää sikiöfossiilien avulla — O’Keefe ja Chiappe (2011, Science) todistivat, että ne synnyttivät eläviä poikasia, vain yhden kerrallaan, kuten valaat. Tämä on hyvin epätyypillistä matelijoille, joista useimmat munivat.

Olemme vasta alussa ymmärtämässä, millainen maailma esihistoriallisten merten pinnan alla todella oli.

Toisinaan unohdettu puolikas

Nämä eläimet muistuttavat siitä, että dinosaurusten aikakausi ei ollut pelkästään maalla elävien jättiläisten tarina.

Valtamerien alla tapahtui yhtä dramaattinen evoluution näytelmä — ja sen pääosanäyttelijät olivat vähintään yhtä vaikuttavia kuin maaeläin-jättiläiset. Aikakausi, jolloin T. rex saalisti hadrosauruksia maalla, oli samalla aikakausi, jolloin 17-metrinen Mosasaurus jahtasi haita Pohjois-Amerikan sisämeressä. Yhtä uskomatonta — ja paljon vähemmän tunnettua.

Plesiosaurus

Lähes lisko Plesiosaurus oli ensimmäisiä löydettyjä merimatelioita — Mary Anning kaivoi sen esiin Englannin rannikolta vuonna 1823. Noin 3,5 metriä pitkä Plesiosaurus ui neljällä evämäisellä raajallaan ja pyydysti kaloja pitkällä, taipuisalla kaulallaan. Se eli varhaisella jurakaudella noin 200–175 miljoonaa vuotta sitten. Plesiosauruksen löytö hämmästytti aikalaiset — kukaan ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa.

Lue kattava artikkeli Plesiosaurus dinosauruksesta tästä

Elasmosaurus

Ohutlevylisko Elasmosaurus oli pitkäkaulaisista plesiosauureista äärimmäisin — sen kaula oli jopa 7 metriä pitkä ja sisälsi 72 nikamaa, enemmän kuin millään muulla tunnetulla eläimellä. Koko eläin kasvoi 14 metriä pitkäksi ja eli noin 80 miljoonaa vuotta sitten liitukauden merissä. Elasmosaurus käytti pitkää kaulaansa pyydystääkseen kaloja äkkiä kääntyvällä päällään, kun sen massiivinen vartalo ui hitaasti alla.

Lue kattava artikkeli Elasmosaurus dinosauruksesta tästä

Liopleurodon

Sileäkylkihammas Liopleurodon oli toinen valtava pliosauuri, joka eli jurakaudella noin 165–155 miljoonaa vuotta sitten Euroopan merissä. Se kasvoi noin 6–7 metriä pitkäksi — vaikka BBC:n Walking with Dinosaurs -sarja esitti sen virheellisesti 25-metrisenä jättiläisenä. Todellisuudessakin Liopleurodon oli pelottava saalistaja: sen leuat olivat täynnä teräviä, kartiomäisiä hampaita ja puruvoima oli valtava. Se saalistit muita merimatelioita ja suuria kaloja.

Lue kattava artikkeli Liopleurodon dinosauruksesta tästä

Shonisaurus

Shoshone-vuorten lisko Shonisaurus oli yksi suurimmista ichthyosauureista ja samalla yksi suurimmista merimateliioista koskaan. Se kasvoi jopa 15–21 metriä pitkäksi ja eli triaskaudella noin 237–227 miljoonaa vuotta sitten. Shonisaurus oli valtavan kokoinen mutta todennäköisesti suhteellisen hidas — se saattoi imeä saaliita suuhunsa kuten nykyiset ryhävalaat. Nevadasta on löydetty kymmeniä Shonisaurusten luurankoja yhdestä paikasta, mikä viittaa joukkokuolemaan.

Lue kattava artikkeli Shonisaurus dinosauruksesta tästä

Deinosuchus

Kauhukrokotiili Deinosuchus oli historian suurimpia krokotiilinsukulaisia — jopa 10–12 metriä pitkä ja 4–8 tonnia painava jättiläinen, joka eli noin 82–73 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikan rannikoilla ja jokisuistoissa. Se ei ollut dinosaurus vaan krokotiili, mutta se oli tarpeeksi suuri saalistaakseen dinosauruksia vedestä käsin. Deinosuchuksen puruvoima oli arviolta jopa suurempi kuin T. rexin, ja sen hampaisiin on jäänyt dinosaurusten luiden jälkiä.

Lue kattava artikkeli Deinosuchus dinosauruksesta tästä

Archelon

Muinaiskilpikonna Archelon ischyros oli historian suurin tunnettu kilpikonna. Sen kuori oli jopa 4 metriä pitkä ja siipien kärkiväli — eli etuevärien väli — lähes 5 metriä. Se painoi arviolta 2 tonnia. Archelon eli noin 80–66 miljoonaa vuotta sitten liitukauden Pohjois-Amerikan Läntisessä sisämeressä. Sen kuori ei ollut kiinteä kuten nykyisillä kilpikonnilla vaan nahkamainen ja joustava, kuten nykyisellä nahkakilpikonnalla. Se söi todennäköisesti meduusoja ja pehmytkudoseliöitä.

Lue kattava artikkeli Archelon dinosauruksesta tästä (tulossa)

Megalodon

Suurihampainen Megalodon eli Otodus megalodon oli historian suurin tunnettu hai — jopa 15–18 metriä pitkä ja 50–100 tonnia painava merijättiläinen. Se eli noin 23–3,6 miljoonaa vuotta sitten, siis paljon dinosaurusten jälkeen, mutta kuuluu esihistoriallisten merijättiläisten jatkumoon. Megalodonin hampaat olivat jopa 18 senttimetriä pitkiä, ja sen puruvoima oli arvioilta 10 kertaa suurempi kuin valkohailla. Se saalistit valaita ja muita suuria merieläimiä.

Lue kattava artikkeli Megalodon dinosauruksesta tästä (tulossa)

Anomalocaris

Noin 1-metrinen meren ensimmäinen huippupeto kambrikaudelta Kanadasta, noin 505 miljoonaa vuotta sitten. Sillä oli kaksi piikkistä ”kynsikättä” suun edessä, ympyränmuotoinen hammasrengas-suu ja monimutkaiset silmät sadoilla linsseillä. Kun sen eri ruumiinosat löydettiin eri aikoina, tutkijat luulivat niitä eri eläimiksi 60 vuotta — vasta 1980-luvulla ymmärrettiin, että kyseessä oli yksi ja sama olento.

Lue kattava artikkeli Anomalocaris dinosauruksesta tästä (tulossa)

Cameroceras

Jopa 6–9 metriä pitkä suorakuorinen jättiläismustekala ordoviikkikaudelta, noin 470 miljoonaa vuotta sitten. Aikansa huippupeto ja todennäköisesti maailmanhistorian ensimmäinen jättiläiseläin. Nykyisten mustekalojen sukulainen, mutta sen pitkä kartiomainen kuori oli kuin suoristettu ammoniitti. Cameroceras saalisti triobiitteja ja muita merieläimiä kuorensa suuaukosta ulos työntyvillä lonkeroilla.

Lue kattava artikkeli Cameroceras dinosauruksesta tästä (tulossa)

Mixosaurus

Pieni, noin 1-metrinen ensimmäinen todellinen ichthyosaurus keskitriaskaudelta Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta, noin 245 miljoonaa vuotta sitten. Mixosaurus edustaa evoluution tärkeää välivaihetta — se osoittaa, kuinka ichthyosauria kehittyivät maaeläimistä täysin merieläimiksi. Myöhemmät ichthyosauria kuten Shastasaurus ja Temnodontosaurus polveutuivat sen kaltaisista esi-isistä.

Lue kattava artikkeli Mixosaurus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Thalattoarchon

Noin 8,6-metrinen ichthyosaurus varhaiselta triaskaudelta Nevadasta, noin 244 miljoonaa vuotta sitten. Sen nimi tarkoittaa ”merten hallitsijaa”. Thalattoarchon on ensimmäinen tunnettu huippupeto merissä permikauden lopun massasukupuuton jälkeen — merten ekosysteemit palauttivat valtahierarkiansa vain 8 miljoonan vuoden sisällä historian pahimmasta katastrofista. Sillä oli valaan kokoiset teräväreunaiset hampaat, jotka lävistivät muita merimatelijoita.

Lue kattava artikkeli Thalattoarchon dinosauruksesta tästä (tulossa)

Henodus

Noin 1-metrinen neliömäinen merimatelija myöhäiseltä triaskaudelta Saksasta, noin 215 miljoonaa vuotta sitten. Henodus näytti kilpikonnalta mutta ei ollut kilpikonna — se kehitti kilpikonnan kuoren ja ruumiinmuodon täysin itsenäisesti miljoonia vuosia ennen todellisia kilpikonnia. Sen suussa oli vain kaksi hammasta edessä ja suodatusrakenne takana, kuin kilpikonnan ja valaan hybridi.

Lue kattava artikkeli Henodus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Tanystropheus hydroides

Noin 6-metrinen täysin merellinen pitkäkaulainen keski- ja myöhäiseltä triaskaudelta Sveitsistä ja Italiasta. Vuoden 2020 tutkimus osoitti, että Tanystropheus-suvussa oli kaksi lajia: pienempi rannikolla elänyt muoto ja isompi hydroides, joka eli kokonaan meressä. Sen 3-metrinen kaula toimi kuin onki — se seisoi merenpohjassa ja iski päätään yllättävän nopeasti ohikulkevia kaloja kohti.

Lue kattava artikkeli Tanystropheus hydroides dinosauruksesta tästä (tulossa)

Rhomaleosaurus

Noin 7-metrinen pliosaurus varhaiselta jurakaudelta Englannista, noin 183 miljoonaa vuotta sitten. Rhomaleosaurus on pliosaurien evolutionaarinen alkuvaihe — se yhdisti lyhyen vahvan kaulan ja suuret leuat, mutta oli vielä selvästi pienempi kuin myöhemmät Liopleurodon, Kronosaurus ja Pliosaurus. Nähtiin Walking with Dinosaurs -sarjassa, ja on siksi tuttu sukupolvelle dokumenttikatsojia.

Lue kattava artikkeli Rhomaleosaurus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Dakosaurus

Noin 4–5-metrinen merikrokotiili myöhäiseltä jurakaudelta Euroopasta ja Etelä-Amerikasta, noin 157 miljoonaa vuotta sitten. Dakosauruksella oli T. rexin kaltainen lyhyt ja massiivinen pää, mutta nelijäsenten sijaan räpyläevät ja evämäinen pyrstö — se oli täysin vesielämään sopeutunut krokotiili. Sen löytötiedotteessa se sai lempinimen ”Godzilla”, ja se oli aikansa merten teurastajapeto.

Lue kattava artikkeli Dakosaurus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Archaeoceratodus

Noin 1-metrinen meren ensimmäinen huippupeto kambrikaudelta Kanadasta, noin 505 miljoonaa vuotta sitten. Sillä oli kaksi piikkistä ”kynsikättä” suun edessä, ympyränmuotoinen hammasrengas-suu ja monimutkaiset silmät sadoilla linsseillä. Kun sen eri ruumiinosat löydettiin eri aikoina, tutkijat luulivat niitä eri eläimiksi 60 vuotta — vasta 1980-luvulla ymmärrettiin, että kyseessä oli yksi ja sama olento.

Lue kattava artikkeli Archaeoceratodus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Rebellatrix

Noin 1,3-metrinen ”kapinallinen” latimeria-kala varhaiselta triaskaudelta Kanadasta, noin 250 miljoonaa vuotta sitten. Kun muut latimeriat olivat rauhallisia pohjaeläimiä, Rebellatrix oli aktiivinen saalistaja haarukkamaisella pyrstöllä kuten haikala. Se osoittaa että ”elävät fossiilit” eivät aina olleet tylsiä — yksi sukulinja kehitti haikalan kaltaisia saalistajia ennen kuin palasi vaatimattomaan olemiseen.

Lue kattava artikkeli Rebellatrix dinosauruksesta tästä (tulossa)

Beelzebufo

Noin 1-metrinen meren ensimmäinen huippupeto kambrikaudelta Kanadasta, noin 505 miljoonaa vuotta sitten. Sillä oli kaksi piikkistä ”kynsikättä” suun edessä, ympyränmuotoinen hammasrengas-suu ja monimutkaiset silmät sadoilla linsseillä. Kun sen eri ruumiinosat löydettiin eri aikoina, tutkijat luulivat niitä eri eläimiksi 60 vuotta — vasta 1980-luvulla ymmärrettiin, että kyseessä oli yksi ja sama olento.

Lue kattava artikkeli Beelzebufo dinosauruksesta tästä (tulossa)

Tusoteuthis

Noin 11 metriä pitkä jättiläismustekala myöhäiseltä liitukaudelta Pohjois-Amerikan keskusmeriltä, noin 75 miljoonaa vuotta sitten. Tusoteuthis on yksi suurimmista pehmytkudoshavainnoista koko mesotsooisen kauden merissä. Sen jäännöksiä löytyy usein mosasaurien vatsoista — Tusoteuthis oli ilmeisesti mesotsooisten merten valaiden suosikkiruokaa, samaan tapaan kuin jättiläismustekalat ovat nykyisten kaskelottien ravintoa.

Lue kattava artikkeli Tusoteuthis dinosauruksesta tästä (tulossa)

Globidens

Noin 6-metrinen mosasauruksen sukulainen myöhäiseltä liitukaudelta Pohjois-Amerikasta ja Afrikasta, noin 80 miljoonaa vuotta sitten. Globidensilla oli pallomaiset ”murskahampaat” — se oli mosasaurien erikoistunein lajeista, koska se syömä simpukoita, ammoniitteja ja muita kovakuorisia olentoja. Osoittaa että mosasaurit eivät olleet yhtenäinen petoeläinryhmä vaan erikoistuivat eri ekologisiin lokeroihin kuten nykyiset valaat.

Lue kattava artikkeli Globidens dinosauruksesta tästä (tulossa)

Styxosaurus

Suurihampainen Megalodon eli Otodus megalodon oli historian suurin tunnettu hai — jopa 15–18 metriä pitkä ja 50–100 tonnia painava merijättiläinen. Se eli noin 23–3,6 miljoonaa vuotta sitten, siis paljon dinosaurusten jälkeen, mutta kuuluu esihistoriallisten merijättiläisten jatkumoon. Megalodonin hampaat olivat jopa 18 senttimetriä pitkiä, ja sen puruvoima oli arvioilta 10 kertaa suurempi kuin valkohailla. Se saalistit valaita ja muita suuria merieläimiä.

Lue kattava artikkeli Styxosaurus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Livyatan

Massiivinen, noin 17-metrinen valas-saalistaja mioseeniltä Perun rannikolta, noin 12 miljoonaa vuotta sitten. Livyatanilla oli 36 cm pitkät hampaat — suurimmat puremahampaat minkään tunnetun eläimen historiassa. Se oli Megalodonin aikalainen ja kilpailija, ja paleontologian populaarikirjallisuudessa niiden taisteluja kuvitellaan dramaattisesti. Nimi tulee raamatullisesta Leviathanista, meren hirviöstä.

Lue kattava artikkeli Livyatan dinosauruksesta tästä (tulossa)

Tiedustelut ja yhteydenotot: info@dinojenmaailma.fi