Pitkäkaulaiset dinosaurukset (Sauropoda)

Pitkäkaulaiset dinosaurukset — maapallon historian suurimmat maaeläimet

Pitkäkaulaiset dinosaurukset eli sauropodit olivat maapallon historian suurimpia maaeläimiä — jättiläisiä, joiden rinnalla nykyinen afrikkalainen norsu näyttää kääpiöltä.

Suurimmat sauropodit kasvoivat yli 30–37 metriä pitkiksi ja painoivat arviolta 50–100 tonnia (arvioit vaihtelevat suuresti, koska kokonaisia luurankoja on harvinaisia). Ne ovat kokoluokka, jota mikään maanisäkäs ei ole koskaan lähestynyt eikä todennäköisesti koskaan lähesty.

Sauropodit hallitsivat jokaista mannerta yli 140 miljoonan vuoden ajan myöhäisestä triaskaudesta aina liitukauden loppuun asti — eli pidempään kuin mikään muu maaeläinten ryhmä.

Tunnistettavat piirteet

Sauropodit tunnistaa neljästä piirteestä: äärimmäisen pitkä kaula, pieni pää suhteessa vartaloon, massiivinen tynnyrimäinen vartalo ja pylväsmäiset jalat.

Tämä perusrakenne oli niin tehokas, että evoluutio toisti sen kerta toisensa jälkeen eri puolilla maailmaa ja eri aikakausilla.

Pisin tunnettu kaula kuului Mamenchisaurus sinocanadorum -lajille — jopa 15,1 metriä (Moore ym. 2023, Journal of Systematic Palaeontology), yli puolet koko eläimen pituudesta. Se on pisin kaula millään tunnetulla eläimellä maapallon historiassa — kuusi kertaa pidempi kuin kirahvilla ja 1,5 kertaa pidempi kuin kaksikerroksinen linja-auto.

Kolme biologista innovaatiota — gigantismin salaisuus

Sauropodien hämmästyttävää kokoa selittää useita biologisia innovaatioita.

Ensinnäkin niiden luut olivat onttoja ja täynnä ilmataskuja (pneumaattisia), mikä kevensi luurankoa merkittävästi ilman rakenteellista heikkenemistä. Mamenchisauruksen kaulanikamat olivat jopa 69–77 % ilmaa — yhtä kevyitä kuin moderneilla haikaroilla ja muilla linnuilla.

Toiseksi niillä oli lintujen kaltainen unidirektionaalinen hengitysjärjestelmä (Wedel 2009), jossa ilma virtasi keuhkojen läpi yhteen suuntaan ilmapussien avulla — paljon tehokkaampi kuin nisäkkäiden edestakaisin kulkeva hengitys.

Kolmanneksi sauropodit eivät pureskelleet ruokaansa lainkaan. Ne nielivät kasviaineksen kokonaisena, ja ruoansulatus tapahtui valtavissa suolistossa mikrobifermentaation avulla — kuten nykyajan elefanteilla. Aiemmin uskottiin niiden käyttäneen mahakiviä eli gastroliiteja, mutta uudemmat tutkimukset (Wings & Sander 2007) ovat kyseenalaistaneet tämän.

Pureskelun väliin jättäminen mahdollisti pienen pään ja kevyen kallon, mikä puolestaan mahdollisti pitkän kaulan ilman liiallista painoa.

Pääryhmät — kolme menestystarinaa

Sauropodit jaetaan useaan suureen perheeseen.

Diplodocideihin kuuluvat pitkät ja suhteellisen kevytrakenteiset lajit kuten Diplodocus, Apatosaurus, Barosaurus ja Supersaurus — ne tunnistaa pitkästä piiskamaisesta hännästä ja vaakasuorasta ryhdistä.

Brachiosaurideihin kuuluvat korkeat, kirahvimaisen ryhdin omaavat lajit kuten Brachiosaurus ja Giraffatitan, joiden etujalat olivat takajalkoja pidemmät.

Titanosaurit olivat liitukauden hallitsevin sauropodiryhmä — ne levisivät kaikkialle maailmaan ja kehittivät suurimmat tunnetut kokoluokat. Argentinosaurus, Patagotitan ja Dreadnoughtus kuuluvat tähän ryhmään.

Missä päin maailmaa sauropodit elivät?

Sauropodit olivat todella maailmanlaajuinen ryhmä — niiden fossiileja on löydetty kaikilta seitsemältä mantereelta, mukaan lukien Antarktis. Tämä laaja levinneisyys johtuu siitä, että sauropodit kehittyivät myöhäisellä triaskaudella, kun Pangea oli vielä yhtenäinen, ja ne ehtivät levittäytyä jo ennen mantereiden eroamista.

Eri alueilla menestyivät hieman erilaiset sauropodityypit:

• Pohjois-Amerikka — Morrison Formation. Yhdysvaltojen lännessä Wyomingissa, Coloradossa, Utahissa ja New Mexicossa sijaitseva Morrison Formation (n. 155–145 mya, myöhäisjurakausi) on yksi maailman tärkeimmistä sauropodi-fossiilipaikoista. Sieltä on löydetty Diplodocus, Apatosaurus, Brachiosaurus altithorax, Camarasaurus, Barosaurus ja Supersaurus. Suurin osa amerikkalaisten museoiden klassisista sauropodi-luurangoista on peräisin täältä.
• Etelä-Amerikka — jättiläisten kotimaa. Argentiina ja Patagonia ovat tuottaneet maailman suurimmat tunnetut titanosaurit. Tähän kuuluvat Argentinosaurus huinculensis (Bonaparte & Coria 1993), Patagotitan mayorum (Carballido ym. 2017), Dreadnoughtus schrani, Notocolossus, Puertasaurus reuili ja Futalognkosaurus. Argentiinasta tunnetaan tällä hetkellä noin 50 % maailman titanosauri-lajeista — paikkaa kutsutaan oikeutetusti ”jättiläisten maaksi”.
• Aasia — Mamenchisauruksen kotimaa. Kiinan Sichuanin maakunta ja Xinjiang ovat tuottaneet erikoisia, äärimmäisen pitkäkaulaisia sauropodeja: Mamenchisaurus (useita lajeja, mukaan lukien M. sinocanadorum, jolla on maailman pisin tunnettu kaula), Omeisaurus, Shunosaurus ja Euhelopus. Mongoliasta tunnetaan Nemegtosaurus ja Opisthocoelicaudia myöhäisliitukaudelta.
• Eurooppa — kääpiöt ja jättiläiset. Cetiosaurus Englannista oli ensimmäisiä koskaan tunnistettuja sauropodeja (Owen 1841). Turiasaurus riodevensis Espanjasta on Euroopan suurin tunnettu dinosaurus (30–40 m). Kiinnostavin on kuitenkin Europasaurus holgeri Saksasta — saaristoekologialle kääpiöitynyt sauropodi, joka oli aikuisena vain noin 6 metriä pitkä, vaikka kuului samaan sukulinjaan kuin valtava Brachiosaurus! Tämä on klassinen esimerkki saari-kääpiöitymisestä.
• Afrikka — Tendagurun jättiläiset. Tansanian Tendaguru-kerrostumat (myöhäisjurakausi) ovat tuottaneet Giraffatitan brancai -lajin (aiemmin tunnettu nimellä Brachiosaurus brancai) — yhden vaikuttavimmista koskaan löydetyistä sauropodeista. Sen luuranko Berliinin Naturkundemuseumissa on maailman korkein koottu dinosauruksen luuranko (13,3 m). Marokosta on löydetty Atlasaurus (keski-jurakausi) ja Spinophorosaurus. Nigeristä tunnetaan Jobaria tiguidensis ja Nigersaurus taqueti, joka on yksi kummallisimmista sauropodeista koskaan — siitä lisää alla.
• Australia. Queenslandin alueelta on löydetty useita titanosaureja: Diamantinasaurus matildae, Wintonotitan wattsi, Savannasaurus elliottorum ja vuonna 2021 nimetty Australotitan cooperensis, joka on Australian suurin tunnettu dinosaurus (n. 25–30 m).
• Antarktis. Pisin aika luultiin, että sauropodit eivät koskaan saavuttaneet Antarktista, mutta vuonna 2011 argentiinalainen tutkijaryhmä raportoi James Rossin saarelta löydetyn titanosauri-yksilön häntänikaman (Cerda ym. 2012, Naturwissenschaften). Tämä yksittäinen luu — vain 20 cm pitkä — todistaa, että kehittyneet titanosaurit saavuttivat todella globaalin levinneisyyden myöhäisliitukauden aikana, ja jopa silloin lauhkea Antarktis kuului niiden elinpiiriin.

Mielenkiintoinen havainto: jurakaudella sauropodit olivat tasaisesti levinneitä Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Afrikassa (Pangean jäännös), mutta liitukaudella eri alueet kehittivät omat dominoivat sukulinjansa — titanosaurit valloittivat Etelä-Amerikan, mamenchisauridit Aasian, ja brachiosauridit hävisivät vähitellen. Klassinen esimerkki siitä, miten Pangean hajoaminen muovasi sauropodien biogeografiaa, samaan tapaan kuin lihansyöjäteropodien kohdalla.

Ruokailustrategiat — korkealta ja matalalta

Sauropodien elintavat ovat herättäneet vilkasta keskustelua.

Pitkä kaula mahdollisti valtavan laidunalueen ilman liikkumista — sauropodi saattoi seistä paikallaan ja lakaista kaulallaan suuren ympyrän ympäriltään kaiken syötävän kasvillisuuden.

Jotkut tutkijat uskovat, että korkealle kurkottavat lajit kuten Brachiosaurus söivät puiden latvoista kuten kirahvit, kun taas matalammalla laiduntavat lajit kuten Diplodocus keräsivät ravintoa lähempää maanpintaa.

Nigersaurus taqueti oli äärimmäinen erikoistuja: Sereno ym. 2007 (PLoS ONE) osoitti, että sen leveä, imurimainen suu sisälsi noin 500 hammasta monessa rivissä, ja D’Emic ym. 2013 (PLoS ONE) tutki, että etummaiset hammasrivit vaihtuivat jopa 14 päivän välein — dinosaurusten nopein tunnettu hammasvaihto! Sen kallo oli niin ohutluinen, että Sereno kuvaili sitä ”kalloksi, jonka voi melkein puhaltaa rikki kuin kuiva lehti”.

Kenen kanssa pitkäkaulaiset elivät

Yksi pitkäkaulaisten suurimmista arvoituksista on, miten samalla alueella saattoi elää monta jättiläiskasvinsyöjää yhtä aikaa kilpailematta ravinnosta loppuun. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan Morrison-muodostumassa eli rinnakkain ainakin Diplodocus, Apatosaurus, Camarasaurus, Brachiosaurus ja Barosaurus.

Vastaus on ekologinen lokerojako. Buttonin ja kollegoiden (2014, Proceedings of the Royal Society B) kallon biomekaniikkaa käsittelevä tutkimus osoitti, että Morrisonin sauropodit olivat erikoistuneet erilaiseen ravintoon: Camarasaurus pystyi vahvalla puremallaan käsittelemään kovempaa kasviainesta, kun taas kevytrakenteisemman Diplodocuksen heikompi purema rajasi sen pehmeämpään kasvustoon kuten saniaisiin. Brachiosaurus puolestaan kurkotti ruokansa korkealta puiden latvoista. Eri lajit söivät siis eri kasveja eri korkeuksilta — sama lokerojako kuin hadrosauruksilla ja muilla kasvinsyöjillä, mutta jättiläismittakaavassa.

Entä saalistajat? Täysikasvuinen sauropodi oli käytännössä turvassa: pelkkä koko teki siitä lähes mahdottoman saaliin, eikä aikuisen jättiläisen kimppuun kannattanut hyökätä. Sen sijaan nuoret ja puolikasvuiset yksilöt olivat haavoittuvia, ja niitä saalistivat aikansa suurimmat pedot — jurakaudella esimerkiksi Allosaurus ja Ceratosaurus, liitukauden Gondwanassa jättiläiset carcharodontosauridit (kuten Giganotosaurus ja Mapusaurus) ja abelisauridit, joiden tärkein saalispohja olivat juuri titanosaurit. Pitkäkaulaisten puolustus ei siis ollut ase vaan koko — ja suuri jälkeläismäärä, josta osa ehti aikuiseksi.

Elivätkö pitkäkaulaiset laumoissa?

Toisin kuin monilla muilla ryhmillä, pitkäkaulaisilla ei ollut sarvia, nuijia tai muita aseita keskinäiseen taisteluun, eikä selvää näyttöä lajinsisäisistä kahakoista tunneta. Sen sijaan niiden sosiaalisesta käytöksestä on hyvää todistusaineistoa.

Fossiilijäljet eli trackwayt osoittavat, että sauropodit liikkuivat usein laumoissa: monet jälkikertymät koostuvat samankokoisten yksilöiden rinnakkain kulkevista jäljistä. Lisäksi on viitteitä iän mukaan jakautuneista laumoista — esimerkiksi Montanan Mother’s Day -louhos sisältää pelkästään nuoria Morrison-sauropodeja, mikä viittaa siihen, että nuoret saattoivat liikkua omissa ryhmissään (Myers & Fiorillo 2009).

Lisääntymisestä kertovat parhaiten Argentiinan Auca Mahuevon titanosauri-pesimäalueet (Chiappe ym.), joista on löydetty satoja munia, useita päällekkäisiä pesäkerroksia ja jopa munien sisällä säilyneitä alkioita. Sauropodit munivat suuriin yhdyskuntiin matalaan kuoppaan kaivettuihin pesiin. Toisin kuin huolehtivat hadrosaurit tai pesäänsä hautova Oviraptor, sauropodit eivät kuitenkaan näytä juuri vartioineen jälkeläisiään: ne munivat suuren määrän munia ja jättivät poikaset selviämään omillaan — strategia, jossa määrä korvasi hoivan.

Eläviä metsänhakkuukoneita

Sauropodien ruoankulutus oli valtavaa. Suurimpien yksilöiden on arvioitu syöneen jopa yli tonnin kasviainesta päivässä.

Tämä tarkoittaa, että sauropodilauma muutti maisemaa kulkiessaan — ne olivat eläviä metsänhakkuukoneita, jotka raivasivat kasvillisuutta ja loivat tilaa uudelle kasvulle.

Tällä tavalla ne muovasivat aktiivisesti ympäristöään ja vaikuttivat koko ekosysteemiin — samaan tapaan kuin nykyajan elefantit savannilla.

Menestystarina — pisimmistä pisimpään

Sauropodit eivät olleet pelkästään suuria vaan myös menestyviä. Ne selvisivät jurakauden lopun ympäristömuutoksista, sopeutuivat liitukauden muuttuneisiin olosuhteisiin ja olivat edelleen runsaslukuisia ympäri maailmaa aivan liitukauden lopussa.

Vasta Chicxulub-asteroidi teki sen, mihin mikään muu ympäristömuutos ei ollut pystynyt: lopetti sauropodien yli 140 miljoonan vuoden hallituskauden 66 miljoonaa vuotta sitten.

Äärimmäisyyksien tarina

Sauropodien tarina on äärimmäisyyksien tarina. Ne olivat suurimpia, painavimpia ja pisimpiä maaeläimiä koskaan.

Niiden kaulan pituus, ruoankulutus ja kokoluokka ylittävät kaiken, mitä nykyluonto tarjoaa.

Ne muistuttavat siitä, että evoluutio voi tuottaa eläimiä, jotka tuntuvat mahdottomilta — kunnes katsoo fossiileja ja ymmärtää, että ne todella elivät.

Diplodocus

Kaksoispalkkikallo Diplodocus carnegii oli yksi pisimmistä dinosauruksista — jopa 32 metriä pitkä, vaikka se painoi kevyen rakenteensa ansiosta ”vain” 12–15 tonnia. Se eli myöhäisellä jurakaudella noin 154–152 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa. Diplodocuksen piiskamainen häntä oli niin pitkä ja kapea, että se saattoi iskiessään rikkoa äänivallin — aiheuttaen terävän pamauksen, joka pelästytti petoja. Diplodocuksen kallo oli pitkä ja hevosmainen, ja kynähampaat sopivat lehtien riipimiseen oksista.

Lue kattava artikkeli Diplodocus dinosauruksesta tästä

Argentinosaurus

Argentiinan lisko Argentinosaurus huinculensis on yksi suurimmista tunnetuista dinosauruksista — arviolta 35–40 metriä pitkä ja 70–100 tonnia painava titanosauuri, joka eli noin 96–94 miljoonaa vuotta sitten Argentiinan Patagoniassa. Valitettavasti siitä tunnetaan vain muutamia luita — selkänikamia, kylkiluita ja sääriluun — mutta nämäkin ovat niin valtavia, että yksi selkänikama on yli 1,5 metriä korkea. Argentinosaurus oli pitkään maailmanennätyksen haltija suurimpana dinosauruksena.

Lue kattava artikkeli Argentinosaurus dinosauruksesta tästä

Nigersaurus

Nigerin lisko Nigersaurus taqueti oli yksi dinosaurusten maailman omituisimmista eläimistä. Tämä 9 metriä pitkä sauropodi eli noin 115 miljoonaa vuotta sitten nykyisessä Nigerissä. Nigersauruksen suu oli äärimmäisen leveä ja litteä — se avautui suoraan eteenpäin kuin imuri — ja siinä oli yli 500 hammasta järjestyneinä jatkuvasti korvautuviksi hammasparistoiksi. Nigersaurus ei nostanut päätään korkealle vaan laidunsi matalia kasveja maanpinnalta, kuten biologinen ruohonleikkuri.

Lue kattava artikkeli Nigersaurus dinosauruksesta tästä

Patagotitan

Patagonian jättiläinen Patagotitan mayorum on vahvin ehdokas maailman suurimman tunnetun dinosauruksen titteliin. Arviolta 37 metriä pitkä ja 69–77 tonnia painava titanosauuri eli noin 102–95 miljoonaa vuotta sitten Argentiinan Patagoniassa. Se löydettiin vuonna 2014, ja siitä on löydetty poikkeuksellisen paljon luita useista yksilöistä. New Yorkin luonnonhistoriallisen museon aulassa oleva Patagotitan-luuranko ei mahdu kokonaan sisään — pää kurkistaa ovesta aulaan.

Lue kattava artikkeli Patagotitan dinosauruksesta tästä

Camarasaurus

Kammioselkälisko Camarasaurus oli jurakauden Pohjois-Amerikan yleisin sauropodi — sen fossiileja on löydetty enemmän kuin minkään muun sauropodin. Noin 15–20 metriä pitkä ja 15–20 tonnia painava Camarasaurus eli noin 155–145 miljoonaa vuotta sitten. Se oli tukevasti rakennettu sauropodi, jonka pää oli suurempi ja leuat vahvemmat kuin diplodocideilla, mikä viittaa karkeamman kasviaineksen syömiseen. Nimi tarkoittaa ”kammioselkäliskoa” viitaten nikamien onttoihin ilmakammioihin.

Lue kattava artikkeli Camarasaurus dinosauruksesta tästä

Titanosaurus

Titaanilisko Titanosaurus indicus antoi nimensä koko titanosaurien ryhmälle — suurimmalle ja menestyneimmälle sauropodiryhmälle — mutta se itsessään on nykyään epävirallinen ja kiistanalainen suku. Alun perin nimetty vuonna 1877 Intiasta löydetyistä fragmentaarisista luista, Titanosaurus tunnetaan niin huonosti, ettei sitä pidetä enää pätevänä sukuna. Silti sen nimi elää koko titanosauriryhmän nimessä, joka kattaa kymmeniä sukuja ja satoja lajeja kaikilta mantereilta 

Lue kattava artikkeli Titanosaurus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Giraffatitan

Kirahvijättiläinen Giraffatitan brancai tunnettiin pitkään nimellä Brachiosaurus brancai, mutta se erotettiin omaksi suvukseen vuonna 2009. Se eli myöhäisellä jurakaudella noin 150 miljoonaa vuotta sitten Afrikassa, nykyisessä Tansaniassa. Giraffatitan oli mahdollisesti vielä suurempi kuin pohjoisamerikkalainen Brachiosaurus — noin 22 metriä pitkä, 12 metriä korkea ja 30–40 tonnia painava. Berliinin luonnonhistoriallisessa museossa oleva Giraffatitan-luuranko on maailman suurin pystyyn koottu dinosaurusluuranko. 

Lue kattava artikkeli Giraffatitan dinosauruksesta tästä (tulossa)

Rapetosaurus

Rapeton lisko Rapetosaurus krausei on Madagaskarista löydetty titanosauuri, joka eli noin 70 miljoonaa vuotta sitten liitukaudella. Se on merkittävä, koska siitä löydettiin yksi kaikkien aikojen kattavimmista titanosaurien luurangoista — myös lähes kokonainen kallo, mikä on äärimmäisen harvinaista sauropodeille. Noin 15 metriä pitkä Rapetosaurus osoittaa, kuinka monimuotoisia titanosaurit olivat eri puolilla maailmaa aivan sukupuuton kynnyksellä.

Lue kattava artikkeli Rapetosaurus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Barosaurus

Painava lisko Barosaurus lentus oli Diplodocuksen läheinen sukulainen, lähes yhtä pitkä — arviolta 26–28 metriä — mutta suhteellisesti pidempikaulaisempi. Se eli myöhäisellä jurakaudella noin 150 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa. New Yorkin luonnonhistoriallisen museon aulassa on vaikuttava Barosaurus-luuranko, joka on asetettu nousemaan takajaloilleen puolustaakseen poikastaan Allosauruksen hyökkäykseltä — vaikka tutkijat kiistelevät siitä, pystyivätkö sauropodit todella tähän.

 Lue kattava artikkeli Barosaurus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Dicraeosaurus

Haarukkalisko Dicraeosaurus hansemanni oli keskikokoinen diplodocoidisauropodi, noin 12 metriä pitkä, joka eli myöhäisellä jurakaudella noin 150 miljoonaa vuotta sitten Afrikassa, nykyisessä Tansaniassa. Sen kaula oli sauropodiksi poikkeuksellisen lyhyt, ja selkänikamista sojotti korkeita, haarautuvia piikkejä, jotka saattoivat kannattaa lihasharjannetta tai nahkapurjetta. Dicraeosaurus osoittaa, etteivät kaikki sauropodit pyrkineet äärimmäiseen kaulan pidentymiseen.

 Lue kattava artikkeli Dicraeosaurus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Plateosaurus

Leveä lisko Plateosaurus engelhardti ei ollut sauropodi vaan prosauropodi — sauropodien esi-isien ryhmään kuuluva dinosaurus, joka eli myöhäisellä triaskaudella noin 214–204 miljoonaa vuotta sitten Euroopassa. Noin 7–10 metriä pitkä ja tonnin painava Plateosaurus oli yksi ensimmäisistä suurista dinosauruksista ja ensimmäinen, jota löydettiin suurina joukkoina. Se pystyi liikkumaan sekä kahdella että neljällä jalalla ja oli kasvinsyöjä, joka ennakoi sauropodien myöhempää menestystä.

 Lue kattava artikkeli Plateosaurus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Sauroposeidon

Maapallon järistäjä -lisko Sauroposeidon proteles — ”maanjäristysjumala-lisko” — kilpailee korkeimman dinosauruksen tittelistä. Sen kaula oli arviolta 11–12 metriä pitkä, ja pää saattoi kohota 18 metriin — kuusikerroksisen talon korkeuteen. Sauroposeidon eli varhaisella liitukaudella noin 112 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa. Se tunnetaan vain muutamista kaulaikamista, mutta nämä ovat valtavia: yksi nikama on yli 1,2 metriä pitkä. Se oli todennäköisesti brachiosauridien jälkeläinen.

 Lue kattava artikkeli Sauroposeidon dinosauruksesta tästä (tulossa)

Opisthocoelicaudia skarzynskii

Mongolialainen sauropodi (70 Mya), paleontologian omituisen kuuluisa siksi, että löytöyksilöstä puuttui pää ja kaula kokonaan. Vain 12-metrinen vartalo ja häntä löytyivät. Tutkijat uskovat, että pää ja kaula olivat niin helposti irtoavia rakenteita, että saalistajat tai haaskaeläimet veivät ne mukanaan. Klassisen sauropodisuvun omituinen edustaja.

Lue kattava artikkeli Opisthocoelicaudia skarzynskii dinosauruksesta tästä (tulossa)

Brontosaurus excelsus

Klassinen jurakauden jättisauropodi Pohjois-Amerikan Morrison-muodostumasta, 22 metriä pitkä ja 17 tonnin painoinen. Ukkoslisko oli pitkään pidetty Apatosauruksena, mutta vuoden 2015 tutkimus palautti sen omaksi sukukseen. Yksi paleontologian historian kuuluisimpia nimiä — kerran ”kumottu”, sitten kunnostettu.

Lue kattava artikkeli Brontosaurus excelsus dukei dinosauruksesta tästä (tulossa)

Magyarosaurus dacus

Romanian Hateg-saaren kääpiötitanosauri, vain 6 metriä pitkä — yksi pienimpiä tunnettuja aikuisia sauropodeja. Magyarilisko on klassinen esimerkki saaren kääpiöitymisestä: sen mannermaalla elävät sukulaiset olivat yli 30 metriä pitkiä. Eli samalla saarella kuin jättipterosauri Hatzegopteryx.

Lue kattava artikkeli Magyarosaurus dacus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Lingwulong shenqi

Kiinan varhaisen jurakauden neosauropodi, joka on yksi vanhimpia tunnettuja jättisauropodien sukulinjan jäseniä. Lingwun ihmelisko mullisti käsityksen siitä, että neosauropodit olisivat kehittyneet vasta myöhäisellä jurakaudella — sen löytö 2018 osoitti niiden alkaneen jo 174 miljoonaa vuotta sitten.

Lue kattava artikkeli Lingwulong shenqi dinosauruksesta tästä (tulossa)

Isanosaurus attavipachi

Thaimaan triaskauden lopun varhainen sauropodi, yksi vanhimpia tunnettuja todellisia sauropodeja. Isanin lisko eli noin 210 miljoonaa vuotta sitten ja edustaa siirtymää sauropodomorfeista varsinaisiin sauropodeihin — paleontologisesti erittäin tärkeä siirtymälaji.

Lue kattava artikkeli Isanosaurus attavipachi dinosauruksesta tästä (tulossa)

Turiasaurus riodevensis

Espanjan jurakauden lopun jättisauropodi, jopa 30 metriä pitkä — Euroopan suurin tunnettu dinosaurus. Turian lisko edustaa omaa sukulinjaansa ”turiasaureja”, jotka olivat erillään diplodokideista ja macronariaista. Sen kynsi oli yli 30 cm pitkä — yksi suurimpia tunnettuja kynsiluita.

Lue kattava artikkeli Turiasaurus riodevensis dinosauruksesta tästä (tulossa)

Bonitasaura salgadoi

Argentiinan myöhäisliitukauden titanosauri, jonka leuassa oli vahva sarvimainen reuna kasvinsyöntiin. Bonitan lisko oli vain 9 metriä pitkä — pieni titanosauri — mutta sen sarvileuka osoittaa, kuinka erilaisiksi titanosaurien ruokailusopeutumat saattoivat kehittyä.

Lue kattava artikkeli Bonitasaura salgadoi dinosauruksesta tästä (tulossa)

Jobaria tiguidensis

Nigerin keskijurakauden sauropodi, 18 metriä pitkä ja primitiivisellä anatomialla. Jobaria-lisko on nimetty paikallisten tuaregien mytologisen olennon mukaan. Sen anatomia on niin alkukantainen, että se eli ikään kuin ”elävänä fossiilina” — sen ulkomuoto muistutti paljon vanhempia jurakauden lajeja.

Lue kattava artikkeli Jobaria tiguidensis dinosauruksesta tästä (tulossa)

Abditosaurus kuehnei

Espanjan myöhäisliitukauden titanosauri, joka eli Euroopan saaristoekosysteemissä. Piilolisko on poikkeuksellinen — toisin kuin useimmat saarella elävät sauropodit, se ei kääpiöitynyt vaan säilytti suuren koon (17 metriä). Sen löytö 2022 muutti käsityksen siitä, miten saaristoympäristöt vaikuttivat sauropodien evoluutioon.

Lue kattava artikkeli Abditosaurus kuehnei dinosauruksesta tästä (tulossa)

Yantaloong lini

Yantaloong lini on Kiinan Yunnanista helmikuussa 2026 kuvattu uusi sauropodi-suku ja ensimmäinen turiasauri-perheen edustaja Itä-Aasiasta. Keski-jurakauden Zhanghe-muodostumasta löytynyt laji edustaa evoluution välimuotoa mamenchisaurideista neosauropodeihin. Sen nimi tarkoittaa ”Yantan lohikäärmettä” — Yantal viittaa löytöpaikan vuoreen Yunnanissa.

Lue kattava artikkeli Yantaloong lini dinosauruksesta tästä

Diamantinasaurus matildae

Diamantinasaurus on titanosauri-sauropodi Australian Winton-muodostumasta (Queensland), liitukauden alkupuolelta (Albian-Cenomanian, ~95–100 miljoonaa vuotta sitten). Kuvattiin Scott Hocknullin ja kollegojen toimesta vuonna 2009. Yksi parhaiten tunnetuista australialaisista sauropodeista — pituutta noin 15–20 metriä, jonka jälkeen lisämateriaali ja jopa lähes täydellinen kallo (”Ann”-yksilö, kuvattu 2021–2022) ovat tehneet siitä yhden Etelämanteren naapurialueen tärkeimmistä pitkäkaulaisista. Lajinimi matildae viittaa Banjo Patersonin laulun ”Waltzing Matildan” 100-vuotisjuhlaan.

Lue kattava artikkeli Diamantinasaurus matildae dinosauruksesta tästä (tulossa)

Nagatitan chaiyaphumensis

Nagatitan chaiyaphumensis on Kaakkois-Aasian suurin koskaan löydetty dinosaurus — toukokuussa 2026 tieteellisesti kuvattu jättiläinen Thaimaasta. Tämä 27 metriä pitkä ja 27 tonnia painava käärmejätti eli 113 miljoonaa vuotta sitten varhaisella liitukaudella. Nimi yhdistää Kaakkois-Aasian mytologian käärme-jumalolennon Nagan ja kreikan jättiläisen titanin. Lue, kuinka paikallinen mies löysi sen luut lammen rannalta ja miksi se on ”alueen viimeinen titaani”.

Lue kattava artikkeli Nagatitan chaiyaphumensis dinosauruksesta tästä (tulossa)