Ernst Stromer

Hän löysi Egyptin autiomaasta yhden kummallisimmista dinosauruksista — mutta sota tuhosi hänen elämäntyönsä. Ernst Stromer (1871–1952) oli saksalainen paleontologi, joka kuvasi Spinosauruksen ja menetti sen ainoat fossiilit pommituksessa.

1900-luvun alussa Afrikan dinosaurukset olivat tieteelle lähes tuntemattomia. Mantereen autiomaat kätkivät kuitenkin fossiileja, jotka odottivat löytäjäänsä. Yksi saksalainen aatelismies päätti lähteä etsimään niitä Egyptin Länsiautiomaasta.

Ernst Stromer oli huolellinen ja perusteellinen tutkija, joka teki yhden 1900-luvun alkupuolen merkittävimmistä dinosauruslöydöistä. Hänen tarinaansa kuuluu kuitenkin myös tragedia: hänen löytämänsä ainutlaatuiset fossiilit tuhoutuivat toisen maailmansodan pommituksessa. Stromerin elämä yhdistää suuren löydön ja katkeran menetyksen.

Nürnbergin aatelissuvun poika

Aatelistausta

Stromer syntyi vuonna 1871 saksalaiseen aatelissukuun. Hänen koko nimensä oli Ernst Freiherr Stromer von Reichenbach, ja sana ”Freiherr” vastaa suunnilleen vapaaherran arvoa. Hänen isänsä toimi Nürnbergin pormestarina, ja suvun jäsenet olivat olleet juristeja, tiedemiehiä ja muita johtohahmoja. Tämä tausta antoi Stromerille hyvän koulutuksen ja vakaan aseman. Aatelisuus vaikutti myöhemmin myös hänen elämänsä vaikeissa vaiheissa.

Opinnot Münchenissä

Stromer aloitti vuonna 1893 geologian ja paleontologian opinnot Münchenin yliopistossa. Hänen ohjaajanaan toimi tunnettu geologi Karl Alfred von Zittel. Stromer kirjoitti väitöskirjansa Afrikan geologiasta, mikä ennakoi hänen myöhempää työtään mantereella. Opinnot antoivat hänelle perusteellisen tieteellisen pohjan. Münchenistä tuli hänen elämäntyönsä keskus.

Tutkijaksi Baijeriin

Valmistuttuaan Stromer työskenteli selkärankaisten paleontologina Baijerin valtiollisessa paleontologisessa kokoelmassa Münchenissä. Hän erikoistui muinaisiin selkärankaisiin ja niiden tutkimukseen. Stromer suunnitteli useita tutkimusmatkoja Afrikkaan löytääkseen fossiileja. Hän etsi erityisesti muinaisten nisäkkäiden jäänteitä. Tämä kiinnostus johti hänet lopulta Egyptiin.

Ernst Stromerin aatelistausta antoi hänelle taloudellisen turvan, joka mahdollisti pitkät tutkimusmatkat. Hän saattoi keskittyä tieteeseen ilman jatkuvaa huolta toimeentulosta. Stromer oli luonteeltaan huolellinen ja periaatteellinen ihminen. Nämä piirteet näkyivät sekä hänen tutkimustyössään että hänen myöhemmissä elämänvalinnoissaan. Tausta ja luonne yhdessä muovasivat hänen uraansa. Ne selittävät osaltaan myös hänen rohkeat valintansa vaikeina aikoina.

Münchenin yliopisto oli 1800-luvun lopulla yksi Euroopan merkittävimmistä geologian ja paleontologian opinahjoista. Siellä opiskeleminen antoi nuorelle tutkijalle vahvan tieteellisen pohjan ja yhteydet alan johtaviin asiantuntijoihin. Opintojen aikana muotoutui myös kiinnostus Afrikan geologiaan, joka myöhemmin määritti koko uran suunnan. Tämä varhainen erikoistuminen oli kaukonäköistä. Se valmisti tutkijan tehtävään, jota harva aikalainen olisi uskaltanut ottaa vastaan. Afrikan autiomaat olivat tieteelle yhä lähes tuntematonta aluetta.

Retket Egyptiin

Matka tuntemattomaan

Stromer teki kolme tutkimusmatkaa Egyptiin, ja tärkein niistä ajoittui vuosille 1910–1911. Hän saapui Egyptiin laivalla marraskuussa 1910. Stromer ei alun perin lähtenyt etsimään dinosauruksia vaan muinaisten nisäkkäiden jäänteitä. Hän halusi löytää todisteita teoriastaan, jonka mukaan ihmiskunta oli saanut alkunsa Afrikassa. Matka vei hänet vähän tunnetuille seuduille.

Bahariyan keidas

Tutkimusmatkan tärkein kohde oli Bahariyan keidas Egyptin Länsiautiomaassa, noin kolmensadan kilometrin päässä Kairosta. Alue oli geologisesti huonosti tunnettu, joten Stromer joutui käyttämään apunaan tuoreita kartoituksia. Bahariyan kerrostumat osoittautuivat poikkeuksellisen rikkaiksi liitukauden fossiileista. Stromer ymmärsi pian, että alue kätki jotakin merkittävää. Bahariyasta tuli hänen uransa tärkein löytöpaikka.

Apuna Richard Markgraf

Stromer ei tehnyt kenttätyötä yksin. Hänen tärkein apulaisensa oli fossiilinkerääjä Richard Markgraf, joka oli asunut pitkään Egyptissä. Markgraf oli taitava ja luotettava kerääjä, ja hän työskenteli Stromerin lukuun useita vuosia. Juuri Markgraf löysi monet Bahariyan tärkeimmistä fossiileista. Stromerin ja Markgrafin yhteistyö oli avainasemassa suurissa löydöissä.

Egyptin Länsiautiomaa oli 1900-luvun alussa vaikeakulkuista ja vaarallista aluetta. Ernst Stromer joutui matkustamaan junalla, kävelemään pitkiä matkoja ja yöpymään vaatimattomissa teltoissa. Hän ei osannut juuri arabian kieltä ja oli riippuvainen paikallisista oppaista. Olosuhteet koettelivat tutkijaa, mutta Stromer ei luovuttanut. Hänen sitkeytensä palkittiin lopulta merkittävillä löydöillä. Bahariyan keidas osoittautui kaiken vaivan arvoiseksi.

Tutkimusmatka Egyptiin vaati huolellista valmistautumista. Tutkijan oli hankittava luvat, kerättävä varusteet ja palkattava paikallinen henkilökunta ennen kuin varsinainen kenttätyö saattoi alkaa. Bahariyan keidas sijaitsi kaukana rautateiden päästä, joten viimeinen matkaosuus oli tehtävä autiomaan halki. Jokainen erehdys suunnittelussa saattoi vaarantaa koko retken. Huolellinen valmistautuminen oli siksi yhtä tärkeää kuin itse löytöjen tekeminen. Vasta kun kaikki oli kunnossa, etsintä saattoi todella alkaa.

Spinosauruksen löytö

Egyptin ensimmäiset dinosaurusluut

Tammikuussa 1911 Stromer löysi Bahariyasta kolme suurta raajaluuta. Ne olivat ensimmäiset koskaan Egyptistä löydetyt dinosauruksen fossiilit. Löytö osoitti, että Afrikassa oli elänyt suuria dinosauruksia. Stromerin oli pian palattava Saksaan, mutta hän jätti Markgrafin jatkamaan kenttätyötä. Tämä päätös johti pian vielä merkittävämpään löytöön.

Spinosaurus aegyptiacus

Vuonna 1912 Markgraf löysi Bahariyasta osittaisen luurangon tuntemattomasta petodinosauruksesta. Fossiileissa oli omituinen piirre: selkänikamista nousi jopa metrin pituisia piikkejä, jotka näyttivät kannatelleen purjemaista rakennetta. Stromer kuvasi ja nimesi eläimen vuonna 1915 Spinosaurus aegyptiacukseksi, ”egyptiläiseksi piikkiliskoksi”. Hän ymmärsi heti, että kyseessä oli valtava petodinosaurus. Spinosauruksesta tuli yksi tunnetuimmista dinosauruksista.

Muut Egyptin dinosaurukset

Spinosaurus ei jäänyt Stromerin ainoaksi löydöksi Bahariyasta. Hän kuvasi alueelta myös useita muita uusia dinosauruksia, kuten pitkäkaulaisen Aegyptosauruksen, petomaisen Bahariasauruksen ja Carcharodontosauruksen. Lisäksi hän kuvasi jättiläismäisen Stomatosuchus-krokotiilin. Bahariya osoittautui poikkeuksellisen monipuoliseksi liitukauden eläimistön löytöpaikaksi. Stromerin työ avasi Afrikan dinosaurukset tieteelle.

Spinosauruksen tutkiminen oli Stromerille vaativa tehtävä, sillä luurangosta puuttuivat kokonaan raajaluut. Ernst Stromer joutui rekonstruoimaan eläimen parhaan kykynsä mukaan käytettävissä olleista luista. Hän ymmärsi silti heti, että kyseessä oli poikkeuksellisen suuri petodinosaurus. Stromerin huolellinen kuvaus oli aikanaan ainoa tieteellinen lähde tästä eläimestä. Se osoittautui myöhemmin korvaamattoman arvokkaaksi. Ilman sitä Spinosaurus olisi voinut kadota tieteen tietoisuudesta.

Sota tuhoaa elämäntyön

Fossiilien pitkä matka

Stromerin löytämät fossiilit eivät päässeet helposti Saksaan. Ensimmäisen maailmansodan vuoksi laivaliikenne vaikeutui, ja arvokkaat luut joutuivat odottamaan vuosia Egyptin satamavarastoissa. Vasta vuonna 1922 fossiilit saapuivat lopulta Müncheniin. Niiden tutkiminen ja kuvaaminen kesti vielä pitkään. Löytöjen tie museon kokoelmiin oli poikkeuksellisen pitkä.

Müncheniin 1922

Müncheniin saavuttuaan Spinosauruksen ja muiden dinosaurusten luut asetettiin esille Baijerin valtiolliseen paleontologiseen kokoelmaan. Ne olivat tieteelle ainutlaatuisia, sillä vastaavia fossiileja ei tunnettu muualta. Stromer jatkoi niiden tutkimista ja kuvaamista vuosien ajan. Fossiilit olivat hänen elämäntyönsä huipentuma. Niiden arvoa ei voinut korvata millään.

Pommitus 1944

Toisen maailmansodan aikana Stromer pyrki vakuuttamaan museon johdon siitä, että fossiilit oli siirrettävä turvaan. Johtaja kieltäytyi, sillä hän uskoi ilmavoimien suojaavan kaupunkia. Huhtikuussa 1944 brittiläisten pommikoneiden hyökkäys tuhosi museon ja sen kokoelmat. Spinosauruksen ja muiden Egyptin dinosaurusten ainoat fossiilit tuhoutuivat. Stromerin elämäntyö muuttui tuhkaksi yhdessä yössä.

Fossiilien tuhoutuminen vuoden 1944 pommituksessa oli korvaamaton menetys tieteelle. Ernst Stromer oli yrittänyt varoittaa museon johtoa vaarasta, mutta hänen neuvojaan ei kuunneltu. Spinosauruksen ainoa luuranko paloi yhdessä monien muiden Egyptin fossiilien kanssa. Tapaus on jäänyt esimerkiksi siitä, kuinka sota voi tuhota tieteen aarteita. Menetys koski Stromeria henkilökohtaisesti hyvin syvästi. Hän oli menettänyt elämänsä tärkeimmän työn tuloksen.

Stromer ja natsivalta

Vastustus kansallissosialismille

Stromer suhtautui kriittisesti kansallissosialismiin eikä liittynyt natsipuolueeseen. Tämä periaatteellinen kanta oli rohkea mutta vaarallinen valinta. Hänen uransa alkoi taantua 1930- ja 1940-luvuilla, kun puolueen ulkopuolelle jääminen vaikeutti työtä. Stromer ei kuitenkaan luopunut vakaumuksestaan. Hän maksoi siitä raskaan henkilökohtaisen hinnan.

Hinta perheelle

Stromerin kolme poikaa joutuivat kaikki Saksan armeijaan. Kaksi heistä kaatui sodassa, ja kolmas joutui Neuvostoliiton sotavangiksi. Pitkään perhe luuli myös tämän pojan kuolleen. Vasta vuonna 1950 hän palasi Saksaan vankeudesta. Sota ei siis vienyt Stromerilta vain fossiileja vaan myös syvästi hänen perheensä.

Unohdettu tutkija

Sodan jälkeen Stromer oli menettänyt sekä elämäntyönsä että suuren osan perheestään. Hän vetäytyi vähitellen julkisuudesta, ja hänen nimensä katosi pitkäksi aikaa dinosaurustutkimuksen historiasta. Stromer kuoli vuonna 1952. Hänen tieteelliset piirroksensa ja muistiinpanonsa kuitenkin säilyivät. Ne osoittautuivat myöhemmin korvaamattomiksi.

Stromerin kieltäytyminen liittymästä natsipuolueeseen oli rohkea valinta vaikeana aikana. Se hidasti hänen uraansa ja vaikeutti hänen työtään monin tavoin. Stromer asetti periaatteensa oman etunsa edelle. Hänen tarinansa muistuttaa, että tiedemiehetkin joutuvat tekemään vaikeita moraalisia valintoja. Stromer pysyi vakaumukselleen uskollisena loppuun asti. Hän maksoi siitä raskaan hinnan sekä uransa että perheensä kautta.

Stromerin perintö

Spinosauruksen arvoitus

Koska Stromerin alkuperäiset fossiilit tuhoutuivat, Spinosaurus jäi pitkäksi aikaa tieteen suureksi arvoitukseksi. Tutkijoilla oli käytössään vain Stromerin huolelliset piirrokset ja muistiinpanot. Juuri niiden ansiosta tieto eläimestä ei kadonnut kokonaan. Stromerin tarkka työ osoittautui ratkaisevan tärkeäksi. Ilman sitä Spinosauruksesta tiedettäisiin paljon vähemmän.

Uudet retket Saharaan

Vuosituhannen vaihteen jälkeen tutkijat palasivat Stromerin jalanjäljille Saharaan. Uudet retket Egyptiin ja Marokkoon ovat löytäneet lisää spinosaurusten ja muiden Stromerin kuvaamien dinosaurusten fossiileja. Vuonna 2000 Bahariyasta löydettiin uusi jättiläismäinen pitkäkaulainen dinosaurus. Tutkijat nimesivät sen Stromerin kunniaksi Paralititan stromeriksi. Näin hänen muistonsa palautettiin kentälle.

Maine palaa

Ernst Stromer oli vuosikymmenten ajan lähes unohdettu tutkija, mutta hänen maineensa on sittemmin elpynyt. Nykyään hänet tunnustetaan Afrikan dinosaurustutkimuksen tärkeäksi uranuurtajaksi. Hänen tarinansa muistuttaa myös sodan tuhoista tieteelle. Stromer oli huolellinen ja periaatteellinen tutkija, jonka työ kesti aikaa. Hänen perintönsä elää sekä Spinosauruksessa että hänen säilyneissä muistiinpanoissaan.

Ernst Stromer oli pitkään lähes unohdettu tutkija, mutta nykytiede tunnustaa hänen merkityksensä. Hän avasi Afrikan dinosaurukset tieteelle ja teki yhden 1900-luvun alkupuolen tärkeimmistä löydöistä. Stromerin tarkat piirrokset ja muistiinpanot pelastivat tiedon, joka muuten olisi kadonnut kokonaan. Hänen perintönsä elää sekä Spinosauruksessa että hänen säilyneessä aineistossaan. Stromer ansaitsee paikkansa paleontologian historiassa. Hänen tarinansa kerrotaan yhä uusille tutkijasukupolville.

Muut klassikkojen aikakauden tutkijat

Ernst Stromer kuului tutkijoihin, jotka tekivät paleontologian suuret klassikkolöydöt 1900-luvun alkupuolella. Tutustu viiteen muuhun saman aikakauden tutkijaan: