Richard Owen

Sana, jonka lähes jokainen lapsi tuntee, on yhden miehen keksintö. Richard Owen (1804–1892) loi vuonna 1842 käsitteen Dinosauria — ja oli myöhemmin perustamassa maailman kuuluisinta luonnonhistoriallista museota. Hän oli aikansa loistavin anatomi mutta myös sen kiistellyimpiä hahmoja.

1830-luvulle tultaessa Englannissa oli kuvattu kolme suurta muinaismatelijaa: Megalosaurus, Iguanodon ja Hylaeosaurus. Niitä pidettiin lähinnä ylisuurina liskoina, eräänlaisina jättikokoisina krokotiileina. Kukaan ei vielä ollut tajunnut, että ne kuuluivat yhteen — kokonaan uuteen, omalakiseen eläinryhmään. Tämän oivalluksen tekeminen vaati poikkeuksellista anatomista silmää.

Richard Owen oli aikansa johtava vertailevan anatomian asiantuntija, mies, jolla oli poikkeuksellinen kyky lukea luita ja tunnistaa niistä eläimen rakenne. Hänen lahjakkuutensa oli kiistaton, ja se nosti hänet tieteen huipulle. Samaan aikaan hänen uraansa varjostivat kuitenkin läpi elämän syytökset toisten työn omimisesta. Häntä seurasivat myös katkerat, julkiset riidat — muun muassa Gideon Mantellin ja Charles Darwinin kannattajien kanssa. Owenin perintö onkin sekä loistava että ristiriitainen.

Lancasterista Lontoon anatomiksi

Nuoruus ja lääketiede

Richard Owen syntyi vuonna 1804 Lancasterin kaupungissa Luoteis-Englannissa. Vuonna 1820 hän aloitti oppipoikana paikallisten kirurgien luona, mikä oli tuohon aikaan tavallinen tie lääkärinammattiin. Hän jatkoi opintojaan anatomian parissa Edinburghin yliopistossa, joka oli aikansa arvostettu oppilaitos. Lopulta hän viimeisteli koulutuksensa Lontoossa, kuuluisassa St. Bartholomew’n sairaalassa. Jo varhain kävi ilmi, että hänen todellinen lahjakkuutensa oli juuri anatomiassa. Tämä ala kiehtoi häntä enemmän kuin käytännön lääkärintyö.

Hunterian-museon kokoelmat

Owenin uran kannalta ratkaisevaksi muodostui tehtävä Royal College of Surgeonsin Hunterian-museossa. Hän sai luetteloitavakseen kuuluisan kirurgin John Hunterin valtavan kokoelman. Se käsitti tuhansia ihmisen ja eläimen anatomisia näytteitä eri puolilta maailmaa. Vuosien työ tämän aineiston parissa kasvatti Owenista verrattoman anatomian tuntijan. Vuonna 1836 hänestä tuli museon Hunterian-professori. Hänen luentonsa keräsivät arvovaltaista yleisöä, ja hänen maineensa kasvoi nopeasti.

Brittiläinen Cuvier

Owen tutustui 1830-luvun alussa Pariisissa kuuluisaan Georges Cuvieriin, vertailevan anatomian perustajaan. Cuvierin työ ja menetelmät tekivät häneen syvän ja pysyvän vaikutuksen. Owen nousi pian Britannian johtavaksi anatomiksi, ja häntä alettiin arvostavasti kutsua ”brittiläiseksi Cuvieriksi”. Nimitys kuvasti hänen korkeaa asemaansa tiedeyhteisössä. Owen kuvasi uransa varrella valtavan määrän sekä eläviä että fossiilisia eläimiä. Harva aikalainen pystyi samaan tuotteliaisuuteen.

Dinosauria — uusi eläinryhmä

Kolme matelijaa, yksi oivallus

Owen tutki tarkasti Megalosauruksen, Iguanodonin ja Hylaeosauruksen luita. Hän huomasi niissä jotakin, mikä oli jäänyt muilta tutkijoilta huomaamatta. Eläinten lantion ja raajojen rakenteessa oli yhteisiä, omaleimaisia piirteitä. Owen tajusi, etteivät ne olleet pelkkiä ylisuuria liskoja. Sen sijaan ne muodostivat oman, erillisen matelijaryhmänsä, jolla oli yhteinen perusrakenne. Tämä oli aikanaan merkittävä tieteellinen oivallus.

Sana, joka jäi historiaan

Vuonna 1842 Richard Owen esitteli tälle uudelle ryhmälle nimen Dinosauria. Nimi tulee kreikan sanoista, jotka tarkoittavat ”pelottavan suurta” ja ”liskoa”. Owen huomautti, että dinosaurukset erottuivat muista matelijoista monin tavoin. Yksi tärkeä ero oli se, että niiden jalat olivat suoraan vartalon alla — kuin nisäkkäillä — eivätkä sivuille levällään. Sana jäi pysyvästi tieteen ja koko maailman käyttöön. Siitä tuli yksi tunnetuimmista tieteellisistä termeistä.

Crystal Palacen dinosaurukset

Owenin näkemys dinosauruksista konkretisoitui 1850-luvulla näyttävällä tavalla. Taiteilija Benjamin Waterhouse Hawkins rakensi hänen tieteellisessä ohjauksessaan luonnollisen kokoiset dinosaurusveistokset. Ne pystytettiin Lontoon Crystal Palacen puistoon yleisön ihasteltavaksi. Veistokset olivat maailman ensimmäiset dinosaurusten kolmiulotteiset rekonstruktiot. Vaikka ne olivat monilta osin virheellisiä, ne toivat dinosaurukset ensimmäistä kertaa suuren yleisön nähtäville. Veistokset ovat yhä paikallaan ja kiinnostavat kävijöitä.

Luonnonhistoriallinen museo ja muu työ

Taistelu omasta museosta

Vuonna 1856 Owenista tuli British Museumin luonnonhistorian osastojen johtaja. Hän oli tyytymätön vallitsevaan tilanteeseen, sillä laajat luonnontieteelliset kokoelmat olivat ahtaalla muun museon seassa. Yleisö ei päässyt niitä kunnolla näkemään, eivätkä kokoelmat olleet kunniakkaasti esillä. Owen alkoi kampanjoida sinnikkäästi asian puolesta. Hän vaati vuosikausia, että luonnonhistoria saisi oman, sille omistetun rakennuksensa. Tämä taistelu vei suuren osan hänen energiastaan.

South Kensingtonin museo

Owenin pitkäjänteisyys palkittiin lopulta. Lontoon luonnonhistoriallinen museo eli Natural History Museum avasi näyttävät ovensa South Kensingtonissa vuonna 1881. Sitä pidetään yhä Richard Owenin merkittävimpänä perintönä. Hänen ansiostaan museosta tuli paikka, joka oli avoin kaikille ja teki luonnonhistoriasta tavallisen yleisön saavutettavaa tiedettä. Museo on tänäkin päivänä yksi maailman tunnetuimmista. Se ottaa vastaan miljoonia kävijöitä vuosittain.

Moa, Archaeopteryx ja muut

Owen kuvasi uransa aikana lukemattomia eläimiä eri puolilta maailmaa. Kuuluisaksi tuli tapaus, jossa hän tutki yhtä ainoaa luunsirua. Sen perusteella hän päätteli, että Uudessa-Seelannissa oli joskus elänyt jättiläismäisiä, lentokyvyttömiä lintuja — moa-lintuja. Päätelmä osoittautui myöhemmin täysin oikeaksi, mikä lisäsi hänen mainettaan. Owen tutki myös varhaista, höyhenpeitteistä lintufossiilia Archaeopteryxia. Hänen tieteellinen tuotantonsa oli poikkeuksellisen laaja.

Kiistelty hahmo

Richard Owen oli kiistatta loistava tiedemies, mutta myös aikansa riitaisimpia ja vaikeimpia hahmoja. Häntä syytettiin toistuvasti toisten tutkijoiden työn omimisesta. Hänen väitettiin myös tietoisesti vähättelevän kollegoidensa ansioita ja saavutuksia. Monet aikalaiset pitivät häntä ylpeänä, kateellisena ja vaikeana ihmisenä. Hänen luonteensa varjosti hänen tieteellisiä saavutuksiaan. Tämä ristiriita kulki hänen mukanaan läpi koko uran.

Gideon Mantellista, jonka löytämistä dinosauruksista Dinosauria-ryhmä suureksi osaksi rakentui, tuli Owenin katkera vastustaja. Owen yritti tiettävästi jopa estää Mantellia saamasta arvostettua tieteellistä mitalia. Aikalaiset pitivät tällaista toimintaa kohtuuttomana ja epäreiluna. Kiista kahden miehen välillä kärjistyi vuosien mittaan pahaksi. Se jakoi tiedeyhteisön mielipiteitä. Monet asettuivat hiljaa Mantellin puolelle.

Owen vastusti myös Charles Darwinin luonnonvalintateoriaa, joka mullisti biologian. Hän myönsi evoluution tapahtuvan mutta piti sen mekanismia toisenlaisena kuin Darwin esitti. Owen julkaisi nimettömänä purevan kriittisen arvostelun Darwinin teoksesta Lajien synty. Kun arvostelun kirjoittaja paljastui, se sai hänen ja Darwinin kannattajien välit tulehtumaan pysyvästi. Tämä kiista vahvisti Owenin mainetta vaikeana hahmona. Hänen vastustuksensa ei kuitenkaan pysäyttänyt evoluutioteorian voittokulkua.

Owenin riitaisuus johtui osittain hänen asemastaan ja luonteestaan, mutta osittain myös aikakauden tiedepolitiikasta. Viktoriaanisessa Britanniassa kilpailtiin kovasti viroista, rahoituksesta ja kunniasta, ja tieteelliset kiistat olivat usein myös valtataisteluja. Owen oli taitava toimimaan tässä ympäristössä, mutta hänen menetelmänsä herättivät paheksuntaa. Monet kollegat ihailivat hänen lahjojaan mutta varoivat hänen vaikutusvaltaansa. Tämä jännite seurasi häntä koko uran ajan. Hänen maineensa jäi pysyvästi kaksijakoiseksi.

Tunnustus ja viimeiset vuodet

Kaikista kiistoista huolimatta Owen sai elinaikanaan runsaasti tunnustusta ja arvonimiä. Hänen tieteellistä lahjakkuuttaan ei kukaan kiistänyt, ja se toi hänelle laajaa kunnioitusta. Owen aateloitiin vuonna 1884, kun South Kensingtonin museo oli valmistunut ja hänen elämäntyönsä saatettu päätökseen. Kuninkaallinen perhe ja muut vaikutusvaltaiset tahot suosivat häntä. Hänen asemansa oli vakaa aina uran loppuun saakka. Owen oli yksi viktoriaanisen ajan arvostetuimmista tiedemiehistä.

Richard Owen vetäytyi virallisista tehtävistään vuonna 1884, kun hänen suuri elämäntyönsä oli valmis. Hän eli viimeiset vuotensa rauhallisesti Richmond Parkissa, jonne hän oli aiemmin saanut asunnon. Pitkän ja tuotteliaan uran jälkeen hän sai nauttia ansaitusta levosta. Owen kuoli 18. joulukuuta 1892, korkeassa 88 vuoden iässä. Hän eli huomattavan pitkän elämän. Hänen kuolemansa päätti yhden viktoriaanisen tieteen keskeisistä urista.

Vaikka Owenin suhteet moniin kollegoihin olivat vaikeat, hänen vaikutuksensa brittiläiseen tieteeseen oli kiistaton. Hän koulutti ja opetti lukuisia anatomeja ja luonnontutkijoita, ja hänen julkaisunsa olivat pitkään keskeistä lähdeaineistoa. Owen myös neuvoi viranomaisia ja osallistui useisiin tieteellisiin komiteoihin. Hänen asiantuntemustaan arvostettiin laajalti, vaikka hänen luonteestaan oltiin montaa mieltä. Näin hänen uransa oli yhtä aikaa menestyksekäs ja kiistelty. Harva viktoriaaninen tiedemies jätti yhtä syvän jäljen.

Owenin tieteellinen tuotanto oli niin laaja, että sitä on vaikea käsittää yhdellä silmäyksellä. Hän kirjoitti satoja tutkimuksia mitä erilaisimmista eläimistä, niin nykyisistä kuin sukupuuttoon kuolleista. Tämä valtava työmäärä teki hänestä korvaamattoman asiantuntijan aikansa Britanniassa. Vaikka osa hänen tulkinnoistaan on myöhemmin korjattu, suuri osa hänen kuvauksistaan on yhä päteviä. Owen oli ennen kaikkea tarkka ja väsymätön havainnoija, joka rakasti työtään.

Owenin perintö

Sana ”dinosaurus” on Owenin pysyvin ja tunnetuin perintö. Harva tieteellinen termi on levinnyt yhtä laajalle kuin tämä yksi sana. Se tunnetaan kaikkialla maailmassa ja lähes jokaisessa kielessä. Sanan oppii jo pieni lapsi, eikä sitä tarvitse kenellekään erikseen selittää. Tällainen leviäminen on tieteellisille käsitteille hyvin harvinaista. Owenin keksimä nimi on tullut osaksi kaikkien arkea.

Richard Owenin hahmo on kuitenkin monitahoinen, eikä häntä voi arvioida yksiselitteisesti. Hän oli yhtä aikaa nerokas anatomi ja kauaskatseinen museonrakentaja. Samaan aikaan hän oli riitaisa, kunnianhimoinen ja kateellinen kilpailija. Häntä on vaikea pitää selvänä sankarina, mutta yhtä vaikea on kiistää hänen saavutuksiaan. Hänen tarinansa muistuttaa, että suuretkin tiedemiehet ovat ihmisiä heikkouksineen. Owenin perintöön kuuluvat sekä loiston että varjon hetket.

Owenin perintö elää silti vahvana kahdella tärkeällä tavalla. Se elää joka päivä käytetyssä dinosaurus-sanassa, joka kantaa hänen oivallustaan eteenpäin. Se elää myös Lontoon luonnonhistoriallisen museon vaikuttavissa saleissa. Museoon saapuu yhä miljoonia kävijöitä vuosittain ympäri maailman. Richard Owenin työ on näin osa miljoonien ihmisten kokemusta tieteestä. Hänen panoksensa dinosaurustutkimukseen on kiistämätön.

Owenin tarina opettaa myös sen, että tieteen historia muistaa teot mutta arvioi myös ihmisen. Hänen luomansa käsitteet ja rakentamansa museo ovat säilyneet, ja niitä käytetään päivittäin. Samalla hänen tapansa kohdella kilpailijoitaan on jäänyt varoittavaksi esimerkiksi. Jälkipolvet ovat oppineet arvostamaan sekä hänen nerouttaan että Gideon Mantellin kaltaisten kilpailijoiden ansioita. Näin Owenin perintö on lopulta tasapainottunut. Hänen suuruutensa ja heikkoutensa nähdään nyt rinnakkain.

Muut paleontologian pioneerit

Richard Owen kuului tutkijasukupolveen, joka loi paleontologian perustan 1700- ja 1800-luvuilla. Tutustu muihin tämän aikakauden uranuurtajiin: