Solnhofenin Archaeopteryx-näytteet

Solnhofenin Archaeopteryx ei ole yksi yksittäinen fossiili vaan koko sukukunta — kaikki tunnetut Archaeopteryx-näytteet ovat löytyneet samalta Baijerin alueelta, jossa muinainen lagunin pohja tallensi tiedettä mullistaneita aarteita.

Nimitys tarkoittaa kahta asiaa kerralla. Sillä viitataan ensinnäkin yksittäiseen näytteeseen — niin sanottuun kuudenteen Archaeopteryxiin, joka on esillä Bürgermeister-Müller-museossa Solnhofenissa. Toisaalta nimi liittyy laajemmin koko Solnhofenin kalkkikivialueeseen, joka on tuottanut kaikki tähän mennessä tunnetut Archaeopteryx-näytteet.

Noin 150 miljoonaa vuotta sitten Solnhofenin alue oli matala, hapeton trooppinen laguni. Sen pohjaan vajonneet eläimet ja kasvit säilyivät hienorakeisessa mudassa poikkeuksellisen tarkasti — höyhenet, suomut ja jopa pehmytkudokset. Juuri tämä ainutlaatuinen ympäristö teki Solnhofenin Archaeopteryx -löydöistä mahdollisia.

Tunnetuimpia Solnhofen-näytteitä on tähän mennessä neljätoista, ja jokaisella on oma tarinansa, oma nimensä ja oma museonsa. Vaikka Berliinin ja Lontoon näytteet ovat tunnetuimmat, Solnhofen itse on koko Archaeopteryx-tutkimuksen alkupiste.

Solnhofenin litografinen kalkkikivi

Myöhäisjuran laguni

Noin 150 miljoonaa vuotta sitten myöhäisjuralla nykyinen Etelä-Saksa oli matalan, lämpimän meren peitossa. Solnhofenin alue sijaitsi laguunissa, jossa happea oli niin vähän, etteivät hajottajat tai raadonsyöjät pystyneet elämään pohjassa. Kun lentolisko, kala tai linnunlailtava dinosaurus vajosi mutaan, sen ruumis säilyi häiriintymättä kunnes hieno kalkkikivipöly hautasi sen lopullisesti.

Litografia ja tieteen onni

Solnhofenin kalkkikiveä alettiin louhia jo 1700-luvulla litografisten painolaattojen valmistamista varten — keksinnön oli tehnyt baijerilainen Alois Senefelder vuonna 1798. Juuri tämä taloudellinen merkitys johti laajaan louhintaan ja Archaeopteryx-näytteiden löytymiseen. Ilman litografiateollisuuden synnyttämää kalkkikivilouhintaa nämä fossiilit olisivat luultavasti vielä maan alla.

Sulkahöyhen, joka aloitti kaiken

Hermann von Meyerin kuvaus 1861

Ennen yhtäkään luurankoa Solnhofenista löytyi yksi yksittäinen sulkahöyhen. Sen kuvasi Hermann von Meyer vuonna 1861, ja von Meyer antoi sille nimen Archaeopteryx lithographica — muinainen siipi litografisesta kalkkikivestä. Sulkahöyhen oli ensimmäinen koskaan löydetty fossiilinen sulka ja samalla todiste siitä, että jurakaudella oli ollut höyhenistä eläimiä.

Urvogel — alkulintu

Saksaksi Archaeopteryx tunnetaan nimellä Urvogel, alkulintu. Kun Solnhofenin sulkahöyhenestä julkaistu kuvaus oli vasta tullut tieteen tietoon, von Meyer sai pian tiedon, että samalta alueelta oli löytynyt myös lähes täydellinen luuranko. Tämä luuranko tunnetaan nykyään Lontoon näytteenä. Vain kaksi vuotta Darwinin Lajien synnyn julkaisemisen jälkeen Solnhofen oli toimittanut tieteelle juuri sen, mikä evoluutioteorialta puuttui — siirtymäfossiilin.

Solnhofenin Archaeopteryx — kuudes näyte

Löytö 1960-luvulla

Yksittäinen näyte, johon nimitys erityisesti viittaa, löytyi 1960-luvulla Eichstättin lähellä. Amatöörikeräilijä luokitteli sen ensin pieneksi lihansyöjäksi nimeltä Compsognathus, ja niinpä fossiili lojui vuosia vääräksi tunnistettuna. Vasta paleontologi Peter Wellnhofer kuvasi sen 1988 oikein Archaeopteryxin näytteenä.

Suurin tunnettu yksilö

Solnhofenin Archaeopteryx on suurin tähän mennessä tunnetuista Archaeopteryx-yksilöistä. Se on noin metrin pituinen, kun useimmat muut näytteet ovat puolet pienempiä. Suuri koko on saanut tutkijat pohtimaan, edustaako näyte aivan eri lajia — vai onko kyseessä vain täysikasvuinen aikuinen muiden, mahdollisesti nuorempien yksilöiden joukossa.

Wellnhoferia grandis -kiista

Andrzej Elżanowski 2001

Vuonna 2001 puolalainen paleontologi Andrzej Elżanowski esitti, että näyte olisi tieteellisesti oma sukunsa ja lajinsa — Wellnhoferia grandis. Hän perusteli näkemystään lyhyemmällä hännällä ja erikoisilla varpaiden mittasuhteilla. Suvun nimi kunnioittaa Peter Wellnhoferia, joka oli näytteen alkuperäinen kuvaaja.

Mayr 2007 ja jatkuva kiista

Vuonna 2007 saksalaisten paleontologien johdolla julkaistu Mayrin tutkimusryhmä päätyi vastakkaiseen tulokseen: Wellnhoferia olisi yksinkertaisesti tavallinen Archaeopteryx lithographica. Senterin ja Robinsin tutkimus (2003) puolestaan tuki Elżanowskin näkemystä. Kiista jatkuu yhä, ja tämä yksilö pysyy yhtenä Archaeopteryx-tutkimuksen kiistanalaisimmista yksittäisistä näytteistä.

Solnhofenin Archaeopteryx on suvun arvoituksellisin näyte — onko se yksinkertaisesti suuri Archaeopteryx vai oma lajinsa Wellnhoferia?

Kuuluisat Solnhofenin näytteet

Berliini, Lontoo ja kaikki muut

Vaikka tämä nimitys viittaa nykyään ensisijaisesti kuudenteen näytteeseen, samalta alueelta on löytynyt myös kaikki muut tunnetut Archaeopteryx-luurangot. Kaksi tunnetuinta ovat Lontoon näyte (löytynyt 1861) ja Berliinin näyte (löytynyt 1870-luvulla). Muita kuuluisia ovat Maxberg-näyte (joka on sittemmin kadonnut omistajansa kuoleman jälkeen), Eichstätt-, München- ja Thermopolis-näytteet.

Chicagon näyte 2024

Solnhofenin alueelta on tähän mennessä löytynyt yhteensä neljätoista Archaeopteryx-luurankoa. Tuorein löytöistä, niin sanottu Chicagon näyte, tuli yleisön nähtäväksi vuonna 2024, kun Field Museum hankki sen privaattikokoelmasta. Yhä uusia näytteitä löytyy harvakseltaan, mutta jokainen uusi Archaeopteryx-löytö Solnhofenista on tieteen vuosikymmenen tapahtuma.

Bürgermeister-Müller-museo tänään

Solnhofenin Archaeopteryx -näyte (BSP 1999) on esillä Solnhofenin kunnassa toimivassa Bürgermeister-Müller-museossa, joka on omistautunut alueen fossiililöydöille ja litografian historialle. Museon perustaja oli paikallinen pormestari Friedrich Müller, joka avasi yksityisen kokoelmansa yleisölle 1954, ja varsinainen museo perustettiin 1968. Solnhofenin pieni kunta on tänään kuuluisa kahdesta asiasta: litografisen kalkkikivensä taloudellisesta historiasta ja siitä, että se on ainoa paikka maailmassa, josta Archaeopteryx-fossiileita on koskaan löydetty. Nämä näytteet ovat samalla muistutus siitä, kuinka harvinaista on, että miljoonien vuosien takainen eläin saa nimensä juuri tieteen tietoon.

Solnhofenin ainutlaatuisuus

Konservaatti-Lagerstätte

Paleontologit kutsuvat Solnhofenin kalkkikiveä konservaatti-Lagerstätteksi — saksankielinen termi tarkoittaa fossiilialuetta, jolla säilyminen on poikkeuksellisen tarkkaa. Tällaisia paikkoja on maailmassa hyvin vähän. Solnhofen, Burgess Shale Kanadassa, Messel Saksassa ja Liaoning Kiinassa muodostavat eräänlaisen yläluokan: niistä jokainen on tuottanut fossiileja, jotka ovat mullistaneet paleontologiaa. Solnhofenin erityinen rooli on, että se yhdistää jurakauden ja varhaisen lintujen evoluution.

Yhä uusia löytöjä

Vaikka louhinta on jatkunut Solnhofenissa satoja vuosia, uusia tärkeitä fossiileja löytyy yhä. Viime vuosina alueelta on löytynyt esimerkiksi uusia lentoliskoja, tarkasti säilyneitä kaloja ja jopa joitakin uusia Archaeopteryx-näytteitä. Jokainen löytö tuo lisää palasia siihen palapeliin, miltä myöhäisjuran maailma todella näytti. Solnhofen on yhä paleontologien työpaikka, jonne saapuu vuosittain tutkijoita ympäri maailman. Erityisesti uusien Archaeopteryx-näytteiden mahdollisuus pitää tutkijat valppaina — jokaisesta louhinnasta voi paljastua löytö, joka muuttaa lintujen evoluution kertomusta uudella tavalla. Solnhofenin pieni kunta on samalla kuuluisin paleontologian kohde koko Saksassa, ja sen Bürgermeister-Müller-museo on noussut alueellisesta kokoelmasta kansainvälisesti tunnetuksi tieteen keskukseksi. Joka vuosi tuhannet matkailijat saapuvat Solnhofeniin nähdäkseen omin silmin sen kalkkikivet, joista on noussut maailman tunnetuimmat lintuesivanhempien fossiilit. Pieni saksalainen kunta toimii eräänlaisena paleontologian pyhiinvaelluspaikkana, jonne tieteen historian merkittävimmät löydöt yhä houkuttelevat uusia kävijöitä.

Muut Archaeopteryx-näytteet

Archaeopteryx-näytteitä tunnetaan vain kourallinen, ja jokaisella on oma tarinansa. Tutustu muihin ryhmän fossiileihin: