Hell Creek Formation

Maailman tutkituin liitukauden ekosysteemi

Itä-Montanan karuilla kukkuloilla sijaitseva Hell Creek Formation on noin 575 metriä paksu kerrostuma harmaita hiekkakiviä, savikiviä ja ruskohiilijuonteita. Se sai nimensä Hell Creek -joelta lähellä Jordanin pikkukaupunkia Montanassa, ja ulottuu sieltä Pohjois-Dakotan, Etelä-Dakotan ja Wyomingin alueille. Geologit ovat tutkineet sitä yli vuosisadan ajan, ja se on noussut maailman parhaiten tunnetuksi liitukauden lopun ekosysteemiksi.

Kerrostuman kivet syntyivät noin 68–66 miljoonaa vuotta sitten, liitukauden viimeisen eli maastrichtin kauden aikana. Tuolloin alue oli matalaa rannikkotasankoa Laramidian mantereen itärannalla, Länsi-Amerikan halki kulkeneen matalan sisämeren — Western Interior Seawayn — rannassa. Ilmasto oli lämmin ja kostea, lähes subtrooppinen. Soiset tulvatasangot, jokien suistot ja havu- ja palmumetsät peittivät maisemaa. Juuri nämä kosteat, nopeasti hautautuvat ympäristöt tekivät Hell Creekistä fossiilien aarreaitan.

Liitukauden lopulla Pohjois-Amerikka oli jakautunut kahtia. Western Interior Seaway, leveä matala meri, erotti läntisen Laramidian itäisestä Appalakiasta. Hell Creekin dinosaurukset elivät Laramidian itärannalla — kapealla mutta rehevällä maakaistaleella vuorten ja meren välissä. Tämä maantieteellinen eristys vaikutti siihen, millaisia lajeja alueella kehittyi, ja tekee Hell Creekin eläimistöstä erityisen kiinnostavan tutkimuskohteen.

Kerrostuman luettavuus on poikkeuksellinen. Hell Creekin kivikerrokset ovat säilyneet laajalla alueella ja paljastuvat eroosion myötä jatkuvasti. Geologit pystyvät seuraamaan yksittäisiä kerroksia kymmenien kilometrien matkalla, mikä tekee koko ekosysteemin ajallisesta kehityksestä luettavan. Harva muinainen ympäristö on tallentunut yhtä yksityiskohtaisesti — Hell Creek on kuin avoin kirja liitukauden viimeisistä vuosimiljoonista.

Barnum Brown ja Tyrannosaurus rexin löytö

Hell Creekin tarina kytkeytyy erottamattomasti yhteen mieheen: Barnum Browniin, American Museum of Natural Historyn legendaariseen fossiilinmetsästäjään. Vuonna 1902 Brown aloitti kaivaukset Hell Creekin sedimenttikerroksissa ja teki saman vuoden aikana löydön, joka muutti paleontologian historian — ensimmäisen tunnistetun Tyrannosaurus rexin osittaisen luurangon.

Vuonna 1908 Brown löysi samalta alueelta vielä lähes täydellisen T. rex -luurangon sekä ensimmäisen Triceratopsin kallon. Yksi Brownin löytämistä T. rex -näytteistä, tunnukseltaan AMNH 5027, on niin ikoninen, että se inspiroi myöhemmin Jurassic Park -elokuvan logoa. Näiden löytöjen myötä Hell Creekistä tuli paleontologian pyhä maa, ja kerrostuman kaivaukset ovat jatkuneet keskeytyksettä yli sadan vuoden ajan lukuisten tutkimusryhmien voimin.

Vaikka T. rexin fossiileja on löydetty myös muista samanikäisistä kerrostumista — kuten Utahin North Horn Formationista ja Saskatchewanin Frenchman Formationista — juuri Hell Creekin luut nostivat lajin maailmankuuluisuuteen. Tänäkin päivänä museot kuten Museum of the Rockies ja American Museum of Natural History ovat täynnä Hell Creekin fossiileja: kaikkea mikroskooppisesta siitepölystä jättiläisdinosaurusten luurankoihin.

Barnum Brownin jälkeen Hell Creekin kaivaukset eivät koskaan pysähtyneet. 1900-luvun jälkipuoliskolla tutkimus muuttui järjestelmällisemmäksi: yksittäisten näyttävien luurankojen metsästyksen sijaan tutkijat alkoivat kartoittaa koko ekosysteemiä. Museum of the Rockies -museon ja monien yliopistojen ryhmät ovat viettäneet vuosikymmeniä alueella keräten kaikkea, mitä kerrostuma tarjoaa — ei vain suuria petoja vaan myös hampaita, suomuja ja siitepölyä.

Yksi kuuluisimmista Hell Creekin löydöistä on T. rex -yksilö nimeltä "Sue", joka kaivettiin Etelä-Dakotasta vuonna 1990. Se on yksi täydellisimmistä ja suurimmista koskaan löydetyistä T. rex -luurangoista, ja se on nykyään esillä Chicagon Field Museumissa. Suen kaltaiset löydöt osoittavat, että Hell Creek tarjoaa edelleen maailmanluokan näytteitä yli sata vuotta ensimmäisten kaivausten jälkeen.

Hell Creekin dinosaurukset

Hell Creekin eläimistö tunnetaan poikkeuksellisen tarkasti, koska kerrostumaa on tutkittu järjestelmällisillä kenttäkartoituksilla. Horner, Goodwin ja Myhrvold julkaisivat vuonna 2011 laajan väestötutkimuksen, joka paljasti yllättävän tarkat suhdeluvut alueen yleisimmistä dinosauruksista. Kasvinsyöjä Triceratops oli ylivoimaisesti yleisin: se muodosti noin 40 prosenttia kaikista suurikokoisista dinosauruksista. Tyrannosaurus rex oli yllättävän runsaslukuinen, noin 24 prosenttia — saman verran kuin ankannokkainen Edmontosaurus.

Suurten dinosaurusten lisäksi Hell Creek on rikas niin sanotuista mikrokohteista — paikoista, joihin muinaiset joet kerääntivät pieniä luita, hampaita ja suomuja hiekkasärkille. Näistä on löytynyt liskojen, käärmeiden, kilpikonnien, sammakoiden ja varhaisten lintujen jäänteitä sekä useiden pienten liitukautisten nisäkkäiden, jopa varhaisten kädellisten, fossiileja. Kerrostumasta tunnetaan myös lentoliskoja, krokotiilien sukulaisia ja vesiympäristön matelijoita.

K–Pg-raja — todiste maailmanlopusta

Hell Creek Formation on ainutlaatuinen, koska se tallentaa dinosaurusten aikakauden viimeiset hetket. Kerrostuman ylimmissä osissa kulkee K–Pg-raja (liitukauden ja paleogeenin raja) — ohut kivikerros, joka merkitsee maapallon viidettä joukkosukupuuttoa. Tämä raja sisältää korkeita pitoisuuksia iridiumia, alkuainetta, jota esiintyy runsaasti meteoriiteissa mutta harvoin maankuoressa. Iridiumpiikki on yksi vahvimmista todisteista siitä, että liitukauden päätti valtava asteroiditörmäys.

Pohjois-Dakotassa sijaitseva Tanis-löytöpaikka on tehnyt Hell Creekistä entistäkin merkittävämmän. Se sisältää mahdollisia todisteita itse Chicxulub-iskusta: kaoottisesti sekoittuneita eläinten ruhoja ja lasimaisten tektiittien kerroksen, jotka kerrostuivat minuutteja tai tunteja törmäyksen jälkeen. Tanis tarjoaa harvinaisen ikkunan siihen katastrofaaliseen päivään, jolloin ei-lintudinosaurukset katosivat.

Hell Creekin aikainen ilmasto oli lämmin ja vuodenaikojen mukaan vaihteleva. Lehtifossiilien analyysi antaa alueen alaosalle keskimääräiseksi vuosilämpötilaksi noin 11–12 °C ja runsaan vuosisademäärän, noin 190–200 senttimetriä. Maisemaa hallitsivat kukkivat kasvit, havupuut, palmut ja saniaiset — vehreä, metsäinen maailma aivan dinosaurusten aikakauden lopussa.

Tutkimus jatkuu yhä

Yli vuosisata ensimmäisten kaivausten jälkeen Hell Creek on edelleen yksi maailman aktiivisimmista tutkimuskohteista. Uusia lajeja kuvataan säännöllisesti — esimerkiksi petodinosaurukset Acheroraptor ja Dakotaraptor lisättiin alueen eläimistöön vasta 2010-luvulla. Tämä muistuttaa, että suuret, näyttävät fossiilit löydettiin ensin, mutta pienemmät lajit paljastuvat vasta huolellisella nykytutkimuksella.

Hell Creek on myös tieteellisen kiistan näyttämö. Yksi pitkään jatkunut kysymys koskee Nanotyrannus-nimistä pientä tyrannosauridia: onko se oma lajinsa vai pelkästään nuori T. rex? Samoin alueen pienistä petodinosauruksista käydään yhä keskustelua. Juuri tällaiset avoimet kysymykset tekevät Hell Creekistä elävän tutkimuskohteen — paikan, jonka tarina on yhä kesken.

Hell Creek tänään — museot ja vierailu

Hell Creek Formationin fossiilit ovat levinneet ympäri maailmaa, mutta monet alueen merkittävimmistä löydöistä ovat esillä Montanan omissa museoissa. Museum of the Rockies Bozemanissa on yksi maailman johtavista T. rex -tutkimuksen keskuksista, ja sen kokoelmissa on useita Hell Creekistä kaivettuja luurankoja. Pohjois-Dakotassa ja Etelä-Dakotassa toimii niin ikään museoita, jotka esittelevät kerrostuman dinosauruksia paikallisesti.

Alue itsessään on edelleen syrjäistä ja karua badlands-maisemaa. Suuri osa Hell Creekin paljastumista sijaitsee yksityismailla tai liittovaltion hallinnoimilla alueilla, ja kaivaukset vaativat aina luvan. Tämä on tärkeää fossiilien suojelun kannalta: laittomat kaivaukset ja fossiilien salakauppa ovat todellinen uhka, ja vastuullinen tutkimus varmistaa, että löydöt päätyvät tieteen ja yleisön käyttöön.

Tutustu muihin löytöalueisiin

Muut löytöpaikat Pohjois-Amerikassa

Dinosauruksia jokaisella mantereella