Suomen järvet — tuhansien järvien maa
Suomen järvet ovat maailmankuulu osa kansallisidentiteettiämme. Suomen tunnettu lempinimi ”tuhansien järvien maa” on itse asiassa pahasti alakanttiin — todellisuudessa Suomesta löytyy lähes 188 000 järveä, jotka kattavat noin 10 prosenttia maamme pinta-alasta. Tämä tekee Suomesta yhden maailman järvirikkaimpia maita pinta-alaansa nähden.
Maamme järvet ovat poikkeuksellisen nuoria geologisesti. Ne ovat lähes kaikki syntyneet viimeisen jääkauden jälkeen, eli vain 10 000–13 000 vuotta sitten. Mannerjäätikkö kulutti, hioi ja kuljetti maa- ja kallioperää, jättäen jälkeensä lukemattomia painanteita, joihin sulamisvedet kerääntyivät. Näin syntyi pohjoismainen järvimaisemamme — kerralla, valtavassa määrin ja koko maan laajuisesti.
Tässä oppaassa käymme läpi Suomen järvien geologinen synty, esitellään Suomen suurimmat järvet ja kerrotaan eri järvityypit sekä järvien geologinen ja kulttuurinen merkitys. Tarina yhdistää jääkauden geologiaa, kallioperän rakennetta ja maamme luonnon erityispiirteitä yhdeksi kiehtovaksi kokonaisuudeksi.
Suomen järvien lukumäärä — kuinka monta järveä Suomessa todella on?
Kysymys siitä, kuinka monta järveä Suomessa on, riippuu täysin siitä, miten ”järvi” määritellään. Maamme järviluettelo onkin yllättävän monimutkainen asia, joka jakautuu eri kokoluokkiin.
Kokoluokan mukaan jaettuna
Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) mukaan maamme järvet jaetaan kokoluokkiin näin:
- Yli 500 m² (5 aaria): noin 187 888 järveä — virallisesti määritelty
- Yli 1 hehtaari: noin 56 000 järveä
- Yli 10 hehtaaria: noin 15 000 järveä
- Yli 100 hehtaaria (1 km²): noin 2 300 järveä
- Yli 1 000 hehtaaria (10 km²): noin 309 järveä
- Yli 100 km²: 47 järveä
Lukumäärä on jatkuvasti elävä — pieniä järviä syntyy maankohoamisen yhteydessä rannikolla, samalla kun vanhoja järviä häviää umpeenkasvun, soistumisen ja ihmistoiminnan kautta. On arvioitu, että viimeisen 10 000 vuoden aikana noin 100 000 järvialtaista on kadonnut täyttymisen ja umpeenkasvun myötä.
Maailmanluokan järvirikkaus
Kun verrataan Suomen järvien lukumäärää muihin maihin, asetelmasta tulee hämmästyttävä. Lähes 188 000 järveä on lähes enemmän kuin missään muussa maassa pinta-alaa kohden. Vain Kanada ja jotkin Skandinavian alueet pääsevät lähelle vastaavia lukuja. Suomen järvirikkaus on jääkauden mannerjäätikön suora perintö — sama jää, joka muokkasi myös Pohjois-Amerikan ja Pohjois-Euroopan järvialueet.
Maamme-laulun perintö
Suomen tunnettu nimitys ”tuhansien järvien maa” juontuu J.L. Runebergin Maamme-laulusta (alkuperäinen ruotsiksi ”Vårt land”). Runossa Suomea kuvataan sanoilla ”maa tuhatjärvinen” (O land, du tusen sjöars land). Tämä runebergilainen kuvaus on sittemmin vakiintunut suomalaiseen kulttuuriin, vaikka tarkka lukumäärä onkin huomattavasti suurempi kuin tuhat.
Suomen järvet ja jääkauden synty
Suomen järvet ovat suoraa seurausta viimeisestä Veiksel-jääkaudesta, joka peitti koko Pohjois-Euroopan paksun mannerjäätikön alle noin 115 000–11 700 vuotta sitten. Jäätikön maksimivaiheessa Pohjanlahdella jää oli jopa 3 kilometriä paksu, ja se peitti koko Suomen alueen.
Miten jäätikkö loi Suomen järvet?
Mannerjäätikkö ei ollut staattinen — se liikkui hitaasti, kuluttaen ja hioiden alleen jäävää maata ja kalliota. Liike oli pohjoisesta etelään ja luoteesta kaakkoon. Kun jäätikkö vetäytyi 13 000–10 000 vuotta sitten, se jätti jälkeensä useita erilaisia muodostumia:
- Kallioperän painumiset: Jäätikkö kulutti pehmeämmät kohdat kallioperässä ja jätti syvempiä painumia
- Murroslaaksot: Vanhat kallioperän murrokset täyttyivät puhdistuessaan vedellä
- Moreenialtaat: Jäätikön kuljettamat ainekset patosivat vesistöjä paikalleen
- Kuolleen jään painumat: Suuria jääkappaleita jäi sulamaan, ja niiden alle muodostui painumia
Kaikki nämä prosessit yhdessä loivat Suomen järviin tarvittavat painanteet. Kun jäätikkö suli, valtavat vesimäärät täyttivät nämä painanteet, ja Suomen järvet syntyivät käytännössä yhtaikaa koko maan alueella.
Vanhimmat Suomen järvet
Maamme järvet ovat geologisessa mittakaavassa hyvin nuoria — vanhimmat ovat noin 12 000 vuotta vanhoja. Itä-Suomessa sijaitsevat vanhimmat järvet, jotka syntyivät jäätikön sulaessa ensimmäisten joukossa. Tämä johtuu siitä, että mannerjäätikkö vetäytyi Itä-Suomesta länteen, ja jää oli tällä alueella ohuempaa ja vetäytyi nopeammin.
Vertailun vuoksi: maailman vanhin järvi on Baikaljärvi Venäjällä, jonka ikä on noin 25 miljoonaa vuotta. Pohjoismaiset järvemme ovat siten yli 2 000 kertaa nuorempia kuin maailman vanhimmat järvet — mikä on syy myös niiden mataluuteen ja ekosysteemien yksinkertaisuuteen.
Mannerjäätikön vetäytymisen aikataulu
Mannerjäätikön vetäytyminen Suomesta tapahtui vaiheittain:
- 13 000 v sitten: Jäätikkö poistuu Etelä-Suomesta — Salpausselät muodostuvat reunaan
- 11 000 v sitten: Etelä-Suomen järvet syntyvät
- 10 500 v sitten: Keski-Suomen järvialueet paljastuvat
- 10 000 v sitten: Pohjois-Suomen järvet alkavat syntyä
- 9 500 v sitten: Lappi vapautuu jäästä
Vain noin 4 000 vuoden ajanjaksossa nykyinen järviemme joukko syntyi käytännössä kaikki paikalleen. Tämä on geologisesti hyvin nopea prosessi.
Suomen suurimmat järvet — viiden kärki
Suomalaisten järvien joukko jakautuu kooltaan valtavasti — pienimmät ovat vain muutaman aarin kokoisia lampia, suurimmat valtavia järvialtaita, jotka näkyvät avaruudesta. Suomen suurimpien järvien lista on klassikko, ja jokaisella niistä on oma tarinansa.
1. Saimaa — 4 370 km²
Saimaa on Suomen ehdoton järvikuningas. Sen pinta-ala on 4 370 km² — yli neljä kertaa suurempi kuin seuraava sija. Saimaa on Euroopan neljänneksi suurin järvi Venäjän Laatokan ja Äänisen sekä Ruotsin Vänernin jälkeen. Saimaalla on 14 850 kilometriä rantaviivaa — tämä on maailman ykkönen järvien rantaviivassa. Saimaassa on 13 710 saarta, mikä tekee sen sokkeloisesta maisemastaan ainutlaatuisen.
Saimaa muodostui geologisesti monimutkaisten vaiheiden kautta. Jääkauden jälkeen, noin 6 500 vuotta sitten, Saimaa muodosti Päijänteen kanssa yhtenäisen altaan, joka laski Kalajoen kautta Perämereen. Maankohoamisen vaikutuksesta yhteys Päijänteeseen katkesi, ja Saimaasta muodostui erillinen järvi, joka mursi kaksi lasku-uomaa Kymijokeen. Lopulta noin 5 700 vuotta sitten Saimaa puhkaisi nykyisen lasku-uomansa Vuoksen kautta Laatokkaan, ja sieltä Neva-jokea pitkin Suomenlahteen.
Saimaan syvin kohta on 86 metriä, Käenniemenselän Yövedellä. Saimaan keskimääräinen pinnankorkeus on 75,7 metriä merenpinnan yläpuolella. Saimaa on tunnettu myös Saimaannorpastaan — uhanalaisesta makean veden norpasta, joka jäi Itämeren norpan kantakannasta erilleen jääkauden lopulla.
2. Päijänne — 1 083 km²
Päijänne on Suomen toiseksi suurin järvi pinta-alaltaan 1 083 km². Päijänne on kuitenkin tilavuudeltaan paljon Inarijärveä lähempänä Saimaata — sen tilavuus on 15,4 km³. Vertailun vuoksi Saimaan tilavuus on noin 36 km³ ja Inarijärven 15,5 km³.
Päijänteen erityispiirre on, että siinä on Suomen sisävesien syvin kohta — 95,3 metriä. Tämä syvänne sijaitsee Ristinselällä Toivakan Rappukallion edustalla. Päijänteessä on useita yli 70 metrin syvänteitä, ja sen pohja on epätasainen.
Päijänteen tärkeä rooli on, että pääkaupunkiseutu saa juomavetensä Päijänteestä Päijännetunnelia pitkin. Tunneli alkaa Asikkalasta ja päättyy Silvolan tekojärveen Helsingin ja Vantaan rajalle. Päijänne kuuluu Kymijoen vesistöön, jota pitkin sen vedet laskevat Suomenlahteen.
3. Inarijärvi — 1 084 km²
Inarijärvi on Suomen kolmanneksi suurin järvi pinta-alaltaan 1 084 km² — käytännössä saman kokoinen kuin Päijänne. Inarijärven erityispiirteitä on monia. Se on Kanadan Ison Karhujärven jälkeen toiseksi suurin subarktinen järvi maailmassa. Lisäksi se on Suomen suurin järvi, joka sijaitsee yhden kunnan alueella (Inari).
Inarijärvi laskee Paatsjokea pitkin Barentsinmeren Varanginvuonoon — siten Inarijärven vesi virtaa Pohjoiselle jäämerelle, eikä Itämereen kuten muiden Suomen järvien. Inarijärven syvin kohta on 92 metriä Vasikkaselällä, joten se on Päijänteen jälkeen Suomen syvin järvi.
Inarijärvi on geologisesti erilainen kuin muut Suomen suurjärvet — se on vajoamajärvi, jonka allas on syntynyt kallioperän vajoamisesta. Inarijärvessä on 3 318 saarta, joista tunnetuin on Ukonsaari — historiallinen saamelaisten uhripaikka.
4. Pielinen — 894 km²
Pielinen Pohjois-Karjalassa on Suomen neljänneksi suurin järvi pinta-alaltaan 894 km². Pielinen sijaitsee Suomen yhdellä kauneimmista maisema-alueista, sen rannalla nousee Koli — Suomen kansallismaiseman jyhkeät kvartsiittiharjut. Pielisen rannoilla sijaitsevat Nurmes, Lieksa ja Joensuun Uimaharju.
Pielinen on humusjärvi, jonka vesi on humuksen ruskeaksi värjäämää. Pielisessä on 1 491 saarta, joista suurimmat ovat Paalasmaa ja Kynsisaari. Pielinen laskee Pielisjoen kautta Pyhäselkään, joka on osa Saimaata, joten lopulta sen vedet päätyvät Vuoksen kautta Laatokkaan.
5. Oulujärvi — 893 km²
Oulujärvi Kainuussa on Suomen viidenneksi suurin järvi pinta-alaltaan 893 km². Oulujärvi on tunnettu avoimuudestaan — se on tasakoosteinen ja vähäsaarinen, mikä tekee siitä myrskyisemmän kuin sokkeloiset Saimaa ja Pielinen. Oulujärvi laskee Oulujokea pitkin Perämereen. Sen rannalla sijaitsevat Kajaani ja Paltamo.
Erilaisia Suomen järviä — järvityypit ja niiden ominaisuudet
Maamme järvet eivät ole keskenään samanlaisia. Niitä luokitellaan useilla eri tavoilla, ja yhdellä järvellä voi olla monta ominaisuutta.
Karut ja rehevät järvet
Ravinteisuuden mukaan järvet jaetaan karuihin (oligotrofisiin) ja reheviin (eutrofisiin) järviin. Suomessa noin 30 prosenttia järvistä on oligotrofisia eli karuja. Karuissa järvissä vesi on kirkasta ja syvät kerrokset hyväti happiset, mutta lajimäärä on vähäinen — ne ovat ravinteiltaan köyhiä. Esimerkkinä karuista järvistä ovat Lapin tunturijärvet ja kalliojärvet.
Rehevät järvet ovat ravinteikkaita, niissä on runsaasti levää ja kasvillisuutta. Tällaisia ovat esimerkiksi Etelä-Suomen savimaiden järvet, joissa pelloilta ja asutuksista valuva typpi ja fosfori ovat lisänneet ravinnemääriä.
Humusjärvet — Suomen tyypillisin järvityyppi
Suomen järvistä noin 60 prosenttia on dystrofisia eli humuspitoisia järviä. Humusjärvet saavat ruskean tai keltaisen värinsä humuksesta, joka huuhtoutuu turvemaista ja suoalueilta. Humusjärvet ovat ravinteiltaan karuja, mutta humuksessa on runsaasti typpeä. Tämä typpi ei kuitenkaan riitä nostamaan perustuotantoa tarpeeksi korkealle, joten humusjärvet jäävät yleisesti karuiksi.
Tunnettuja humusjärviä ovat Pielinen ja monet Pohjois-Suomen järvet. Humus tekee niistä Suomen tyypillisimpiä järvityyppejä — ulkomailta tulleet usein hämmästyvät, miten ”tumma” suomalaisen järven vesi voi olla.
Kallio-, moreeni- ja vajoamajärvet syntytavan mukaan
Maamme järvet voidaan jakaa myös synnyn mukaan:
- Kalliojärvet: Pienempiä järviä kallioperän painumissa, tyypillisesti karuja ja kirkasvetisiä
- Moreeni- ja sulamisvesijärvet: Suurin osa Suomen järvistä, syntyneet jäätikön sulamisvesien kaivamiin painumiin
- Vajoamajärvet: Kuten Inarijärvi — syntyneet kallioperän vajoamisesta
- Suomurroslaaksojärvet: Pitkät ja kapeat järvet kallioperän murroslaaksoissa
- Maankohoamisjärvet: Nuoret järvet rannikkoseuduilla, syntyneet kun maa nousi merestä
Suomen syvimmät järvet
Suomen järvistä syvyydeltä viiden kärki on:
- Päijänne — 95,3 m
- Inarijärvi — 92 m
- Suvasvesi — 90 m
- Saimaa — 86 m (Käenniemenselän Yövesi)
- Lammin Pääjärvi — 85 m
Suvasvesi Pohjois-Savossa on erityisen kiehtova: se on osa Suomen merkittävää Suvasveden meteoriittikraatteria, joka syntyi noin 1 miljardia vuotta sitten. Sen poikkeuksellinen syvyys onkin osittain seurausta tästä iskukohtauksesta.
Järvien tilavuus ja vesimäärä
Vaikka Suomen järvien lukumäärä on hämmästyttävä, niiden sisältämä vesimäärä on yllättävän pieni. Suomen järvien yhteenlaskettu tilavuus on noin 230 kuutiokilometriä. Vertailun vuoksi: yksin Baikaljärven tilavuus on 23 600 km³ — yli 100 kertaa enemmän kuin koko Suomen järvet yhteensä.
Syy tähän on se, että suomalaiset järvet ovat poikkeuksellisen matalia. Niiden keskisyvyys on vain 7 metriä. Tämä matala syvyys johtuu jälleen jääkauden geologiasta — mannerjäätikkö silotti maankamaran epätasaisuuksiin, eivätkä sulamisvedet syövyttäneet syviä altaita. Vain harva järvi yltää yli 50 metrin syvyyteen.
Tilavuuden mukaan järjestettynä
Suomen järvien tilavuusvertailu:
- Saimaa: noin 36 km³
- Inarijärvi: 15,9 km³
- Päijänne: 15,4 km³
- Pielinen: noin 9,5 km³
- Oulujärvi: noin 6,3 km³
Saimaa siten kattaa noin 15 prosenttia kaikkien Suomen järvien yhteenlasketusta tilavuudesta. Tämä korostaa Saimaan poikkeuksellisuutta — se on paitsi laajin, myös ehdottomasti tilavin järvi maassamme.
Maamme järvet alueittain
Suomen järvet eivät ole jakautuneet tasaisesti — niiden tiheys vaihtelee voimakkaasti alueittain.
Järvi-Suomi — maailman tihein järvialue
Järvi-Suomeksi kutsutaan keskistä ja itäistä Suomea, joka kattaa pääosin Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon maakunnat. Tällä alueella sisävesien osuus voi olla yli 50 prosenttia maakunnan pinta-alasta. Etelä-Savon maakunnassa järviä on lukumääräisesti eniten Suomessa.
Järvi-Suomen synty selittyy useilla geologisilla tekijöillä:
- Alueella on paljon kallioperän murroksia
- Maankamara on rikkonaisempaa kuin esimerkiksi Pohjanmaalla
- Mannerjäätikkö kulutti erityisen voimakkaasti tämän alueen kallioperää
- Salpausselkien etelä- ja luoteispuolella oli runsaasti sulamisvettä
Pohjanmaa — vähän järviä
Pohjanmaa on Suomen järviköyhin alue. Siellä järviä on lukumääräisesti vain murto-osa Järvi-Suomen määristä. Syynä on, että Pohjanmaa on tasankoa — laaja, savimaisen maaperän peittämä tasanko ilman juurikaan kallioperän painumia. Pohjanmaalla on kuitenkin paljon merkittäviä jokia, kuten Kyrönjoki, Lapuanjoki ja Perhonjoki. Lisäksi alueella on muutamia merkittäviä järviä kuten Lappajärvi — joka on syntynyt meteoriittikraatterista noin 78 miljoonaa vuotta sitten.
Lappi — pitkät, kapeat järvet
Lapin järvet ovat usein pitkiä ja kapeita, koska ne ovat syntyneet kallioperän murroslaaksoihin. Inarijärvi on Lapin järvikuningas, mutta myös Kemijärvi, Lokka-allas ja Porttipahdan tekojärvi ovat tunnettuja. Lapissa monet järvet ovat erityisen karuja ja kirkasvetisiä, koska alueen kallioperä on happaman gneissi- ja graniittipohjaista, ja humusta on vähemmän kuin etelämpänä.
Pääkaupunkiseutu ja Etelä-Suomi
Etelä-Suomessa järvien tiheys vähenee, ja niiden vesi on usein rehevää asutuksen ja maatalouden vaikutuksesta. Tunnettuja Etelä-Suomen järviä ovat Lohjanjärvi, Vesijärvi Lahdessa ja Tuusulanjärvi pääkaupunkiseudulla. Vesijärven kunnostushanke 1980-luvulla oli yksi Suomen ensimmäisistä isoista järvenkunnostusprojekteista, ja sitä pidetään edelleen esimerkkinä onnistuneesta vesistönsuojelusta.
Järvien lämpötila, kerrostuminen ja vuosikierto
Pohjoisen järvet käyttäytyvät vuodenaikojen mukaan erityisellä tavalla. Sama ilmiö on yleinen kaikilla kylmän ilmaston järvillä, mutta Suomessa se näkyy erityisen selvästi.
Lämpötilakerrostuminen
Kesällä järvet kerrostuvat lämpötilan mukaan: pintavesi lämpenee etelässä noin 20-asteiseksi ja pohjoisessa 10-asteiseksi. Pohjavesi pysyy aina noin 4-asteisena, koska tämä on veden tiheimmän tilan lämpötila. Pinta- ja pohjavesien välissä on kerros, jossa lämpötila muuttuu nopeasti — niin sanottu lämpötilaharppauskerros eli termokliini.
Täyskierto syksyllä ja keväällä
Suomen järvissä esiintyy tyypillinen kaksinkertainen täyskierto:
- Syksyllä: Pintavedet jäähtyvät, ja vesi sekoittuu kerralla koko syvyyteen
- Keväällä: Jäiden lähdön jälkeen pintavedet lämpenevät, ja tapahtuu uusi täyskierto
Täyskierto on tärkeä ekologinen prosessi, joka kuljettaa happea pohjaan ja ravinteita pintaan. Ilmastonmuutoksen myötä monilla järvillä täyskierrot ovat heikentyneet, mikä voi aiheuttaa happivajausta pohjakerroksissa.
Jääpeite — ihmiselämän rytmi
Etelä-Suomessa jäät lähtevät huhtikuun alussa, Lapissa kesäkuussa. Suomalaiset järvet ovat käytännössä kaikki jään peittämiä 4–7 kuukautta vuodessa. Tämä on ainutlaatuinen piirre — koko jääpeitteinen kausi muodostaa oman ekologisen vaiheensa, ja se vaikuttaa myös ihmiselämään: pilkkikalastus, hiihtoreitit, ja joskus jopa autoliikenne jään yli ovat osa suomalaista kulttuuria.
Suomen järvien nimistö — kielellinen runsaus
Suomen järvistä on kerätty kaikkiaan yli 187 000 nimeä. Tämä nimistö on yksi maailman rikkaimpia paikannimivarantoja. Nimet kertovat järvien sijainnista, koosta, väristä, muodosta, lajistosta tai historiallisista tapahtumista.
Yleisimmät järvien nimet
Tutkimusten mukaan yleisimmät Suomen järvien nimet ovat:
- Valkeajärvi — kuvaa kirkasta vettä
- Vähäjärvi / Pienijärvi — pienen järven yleisnimi
- Saarijärvi — saaria sisältävä järvi
- Särkijärvi — runsaskaloinen
- Pitkäjärvi — pitkulainen muoto
- Kivijärvi — kivisiä rantoja
- Isojärvi / Suurijärvi — kookas järvi
- Ahvenjärvi — runsasahvenella
Lammet nimetään samoin periaattein. Yleisimmät lampien nimet ovat Mustalampi, Paskalampi, Haukilampi ja Ahvenlampi.
Saamelaiset järvinimet pohjoisessa
Pohjois-Suomessa järvien nimissä näkyy saamen kielten vaikutus: -järvi-loppu vastaa pohjoissaamea -jávri (esim. Anárjávri = Inarijärvi). Saamelaiset nimet kertovat usein järvien luonteesta ja ovat kielellisesti hyvin vanhoja — paljon vanhempia kuin nykyiset suomenkieliset rinnakkaisnimet.
Suomen järvien tulevaisuus
Suomen järvet ovat dynaaminen ja jatkuvasti muuttuva järjestelmä. Vaikka ne ovat geologisesti melko nuoria, niiden tila vaihtelee jatkuvasti.
Maankohoaminen tuo uusia järviä
Maankohoamisen vaikutuksesta Suomeen syntyy yhä uusia järviä, erityisesti rannikkoalueilla. Kun maa nousee merestä, syntyy ensin matalia merenlahtia, jotka maan jatkaessa nousuaan kuroutuvat erilleen mereestä ja muuttuvat järviksi. Merenkurkun saaristossa tätä prosessia voi nähdä elävänä. Pieniä järviä syntyy kaiken aikaa lisää, vaikka kokonaismäärä ei kasva merkittävästi, koska samalla vanhempia järviä häviää umpeenkasvun myötä.
Soistuminen ja umpeenkasvu
Suomen järvistä noin yksi kymmenesosa Suomen soiden määrästä koostuu entisistä järvistä, jotka ovat soistuneet ja kasvaneet umpeen. Tämä on jatkuva prosessi, jossa matalimmat järvet täyttyvät kasvillisuuden ja kuolleen kasviaineen kerrostumisesta. Soistuminen on luonnollinen vanhenemisprosessi, joka jatkuu yhä.
Ilmastonmuutos uhkana
Ilmastonmuutos on Suomen järvien suurin ympäristöuhka. Sen vaikutukset näkyvät jo monella tavalla:
- Jäätalvet lyhenevät — Etelä-Suomessa jääpeite voi puuttua kokonaan joinakin talvina
- Levälautat lisääntyvät — lämmin vesi suosii sinileviä ja muita haitallisia leviä
- Happivajaukset yleistyvät — täyskierrot heikkenevät, ja pohjakerroksissa voi olla happikatoa
- Lajisto muuttuu — uudet lämminkylmälajit syrjäyttävät pohjoisia lajeja
Suojelu ja tutkimus
Suomen ympäristökeskus (SYKE) ylläpitää Järvi-meriwikiä, joka on Suomen järvien kattava verkkopalvelu. Sieltä löytyy tietoa lähes kaikista yli hehtaarin kokoisista järvistä. Lisäksi useat tahot, kuten ELY-keskukset ja vesistö-ryhmät, tekevät jatkuvaa työtä järvien suojelussa.
Yhteenveto — Suomen järvet numeroina
Suomen järvet ovat ainutlaatuinen luonnonperintö, joka yhdistää geologian, ekologian ja kulttuurin. Tärkeimmät faktat:
- Lukumäärä: noin 188 000 järveä (yli 500 m²)
- Pinta-ala: kattaa 9,4 prosenttia Suomen maa-alasta
- Yhteenlaskettu tilavuus: noin 230 km³
- Keskisyvyys: vain 7 metriä
- Vanhimmat järvet: noin 12 000 v vanhoja, Itä-Suomessa
- Suurin järvi: Saimaa, 4 370 km²
- Syvin järvi: Päijänne, 95,3 m
- Korkein järvi: Lapin tunturijärvet, yli 700 m mpy
- Pisin rantaviiva: Saimaa, 14 850 km (maailman ykkönen)
Suomen järvet ovat suoraa jääkauden perintöä. Niiden synty tapahtui käytännössä kerralla 13 000–10 000 vuotta sitten, kun mannerjäätikkö vetäytyi maamme alueelta. Maankohoaminen tuo edelleen uusia järviä rannikkoseuduille, samalla kun vanhempia järviä häviää umpeenkasvun myötä. Tämä luo Suomeen jatkuvasti elävän järvimaiseman — yhden maailman ainutlaatuisimmista.
Mitä Suomen järvet opettavat meille?
Suomen järvet ovat elävä todiste viimeisestä jääkaudesta. Niiden lukumäärä, jakaantuminen ja synty kertovat siitä, miten jääkauden mannerjäätikkö muokkasi koko Pohjois-Euroopan kallioperää ja maaperää. Suomen järvet ovat samalla erittäin nuori geologinen ilmiö — niiden ikä on murto-osa siitä, mitä tunnetut maailman vanhat järvet kuten Baikaljärvi ovat.
Suomen järvet ovat myös suomalaisen kulttuurin syvällinen osa. Niiden ympärille on rakentunut osa identiteettiämme — Maamme-laulun ”tuhansien järvien maa” on edelleen totta, mutta vielä paljon enemmänkin. 188 000 järveä kertoo Suomesta tarinaa, joka alkaa jääkauden lopulta ja jatkuu yhä tänäänkin uusien järvien syntyessä ja vanhojen muuttuessa.
Tutustu myös: Itämeren synty – Lappajärven kraatteri – Suomen kallioperä ja vanhat tulivuoret – Hiidenkirnut – Spektroliitti – Talvivaara – Dinojen Maailma YouTube-kanavalla