Charonosaurus jiayinensis – Kharonin lisko — Aasian Parasaurolophus-sukulainen
Dino-kortti
- Nimi: Charonosaurus jiayinensis
- Suomeksi: Kharonin lisko
- Nimen merkitys: ”Kharonin Jiayinin lisko” (sukunimi yhdistää kreikkalaisen mytologian Kharonin — Acheron/Styx-joen lauttamiehen, joka kuljetti kuolleiden sieluja manalaan — + kreikan sauros = ”lisko”; lajinimi jiayinensis viittaa Jiayinin paikkakuntaan Heilongjiangissa, missä holotyyppi löytyi)
- Eli: Myöhäinen liitukausi (myöhäinen Maastrichtian-vaihe), noin 70–66 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Kiina (Heilongjiangin maakunta, Jiayinin alue, Yuliangze-muodostuma, Amur-joen etelärannalla)
- Pituus: noin 10 metriä (jopa 13 m enimmäisarvioissa)
- Paino: arviolta noin 5 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Pitkä taaksepäin kaartuva torviharja (Parasaurolophuksen kaltainen), yksi suurimmista lambeosauriineista, Parasaurolophini-haaran jäsen — Parasaurolophuksen sisarsuku, kuvattu Godefroit, Zan & Jin 2000, holotyyppi CUST J-V1251-57, femur 1,35 m pitkä!, 90 % Yuliangzen luista kuuluu tälle lajille
Aasian Parasaurolophus-sukulainen
Charonosaurus on yksi mielenkiintoisimpia aasialaisia ankannokkaisia — Parasaurolophuksen kiinalainen jättiläissukulainen. Sukunimi tulee kreikkalaisesta mytologiasta: Kharon oli Acheron-joen (toisten lähteiden mukaan Styx-joen) lauttamies, joka kuljetti kuolleiden sieluja manalaan. Fossiilit löydettiin Amur-joen etelärannalta, joka muistutti paleontologeja tästä mytologisesta lähteestä. Lajinimi jiayinensis viittaa Jiayinin paikkakuntaan Heilongjiangissa. Suomeksi tätä lajia voidaan kutsua Kharonin liskoksi.
Kharonin lisko eli myöhäisellä liitukaudella, myöhäisessä Maastrichtian-vaiheessa, noin 70–66 miljoonaa vuotta sitten Kiinan Heilongjiangin maakunnassa, lähellä Venäjän rajaa. Lajin kuvasivat tieteellisesti Pascal Godefroit, Shuqin Zan ja Liyong Jin vuonna 2000 julkaisussa ”Charonosaurus jiayinensis n.g., n.sp., a lambeosaurine dinosaur from the Late Maastrichtian of northeastern China” (Comptes Rendus de l’Académie des Sciences, Série IIa 330:875-882). Aikuinen yksilö oli noin 10 metrin pituinen ja painoi noin 5 tonnia (Holtz 2012) — yksi suurimmista tunnetuista lambeosauriineista.
Holotyyppi ja Riabininin perintö
Holotyyppi on CUST J-V1251-57 (Changchun University of Sciences and Technology, Changchun, Jilin Province) — osittainen kallo. Se kerättiin Yuliangze-muodostumasta Jiayinin kylän länsipuolelta.
Mielenkiintoinen historiallinen yhteys: Yuliangze-muodostumasta löydettiin ensimmäiset hadrosauridi-luut jo 1916 ja 1917 — venäläisen geologisen komitean retkikuntien aikana, joita johti Anatoly Nikolaevich Riabinin (1874–1942)! Tämä on sama paleontologi, jonka mukaan Amurosaurus riabinini on nimetty. Riabinin nimitti löydetyt luut alunperin Manchurosaurus amurensikseksi, ja modernit tutkimukset viittaavat siihen, että ne ovat todennäköisesti Charonosaurusta — eli laji oli tieteen tiedossa lähes vuosisadan ennen virallista kuvaustaan!
Säännölliset kaivaukset alkoivat 1975, ja kiinalaiset instituutiot ovat jatkaneet tutkimuksia siitä lähtien. 90 % Yuliangze-muodostuman luista kuuluu tälle lajille (Godefroit et al. 2001) — yksi runsaslukuisimpia hadrosauridi-bonebedejä Aasiassa! Aineisto sisältää sekä aikuisia että juveniileja, ja femur on jopa 1,35 metriä pitkä — yksi suurimmista hadrosauridien reisiluista.
Torviharja — sama muoto, mutta isompi
Tämän lajin tavaramerkki on pitkä, taaksepäin kaartuva torviharja pään päällä — aivan samanlainen kuin Parasaurolophuksella, mutta isompi. Charonosaurus ja Parasaurolophus eivät kuitenkaan ole rinnakkaiskehityksen esimerkki, kuten joskus virheellisesti väitetään, vaan suoria sisarsukuja Parasaurolophini-haarassa (Lambeosaurinae). Heidän torviharjansa on homologinen rakenne — periytynyt suoraan yhteisestä esi-isästä, ei kahdesti itsenäisesti syntynyt.
Torvi oli ontto, kuten muidenkin lambeosauriinien harjat. Sen sisällä oli monimutkainen ilmakanavajärjestelmä, joka yhdisti sierainaukot pitkälle torven kärkeen asti. Kun eläin hengitti voimakkaasti, ilma resonoi tämän ”torven” läpi ja tuotti matalia, kaukaa kuultavia ääniä. Tämä toimi luultavasti kommunikaatiotyökaluna laumoissa sekä lajintunnistusmerkkinä.
Yksi suurimmista lambeosauriineista
Kooltaan tämä eläin ylitti useimmat pohjoisamerikkalaiset lambeosauriinit. Se oli yhtä suuri tai jopa suurempi kuin Parasaurolophus, ja sen massa oli huomattava. Tämä on osa laajempaa ilmiötä: aasialaiset hadrosauridit olivat usein suurempia kuin pohjoisamerikkalaiset sukulaisensa, kuten esimerkki Shantungosaurus giganteus (jopa 16 m, 16 t!) osoittaa.
Tämän jättiläisen koko tarkoitti, että se oli korkeuden tavoittaja — sen pitkällä niskallaan se pystyi yltämään kaukaisiin lehtiin, joita pienemmät hadrosauridit eivät saavuttaneet. Tämä oli ekologisesti tärkeä erikoistuma, kun useita hadrosauridilajeja eli samalla alueella kilpailemassa ravinnosta. Femur 1,35 m ja postcraniaaliset piirteet vahvistavat lajin olleen tehokas kaksijalkainen — Godefroit et al. 2001 -analyysi osoitti, että se oli vähemmän sopeutunut nelijalkaisuuteen kuin Iguanodon, mutta enemmän tehokas kaksijalkaisena.
Filogeneettinen asema — Parasaurolophini
Godefroit, Zan & Jin 2000 -filogeneettinen analyysi, joka perustui 33 kallon, hampaiden ja postcraniaalisiin piirteisiin (myöhemmin 34 piirteeseen Godefroit et al. 2001), osoitti, että tämä laji on suoraan sukua Parasaurolophus-suvulle — ei vain rakenteen samankaltaisuus, vaan suora sisartaksoni!
Tämä loi uuden heimon Parasaurolophini-haaran Lambeosaurinae-alaheimossa, johon kuuluvat:
- Charonosaurus jiayinensis (Heilongjiang, Kiina)
- Parasaurolophus walkeri, P. tubicen, P. cyrtocristatus (Pohjois-Amerikka)
- Arenysaurus ardevoli (Aren, Pyreneet, Espanja — Cruzado-Caballero et al. 2013)
- Blasisaurus canudoi (Aren, Pyreneet — myös myöhäinen Maastrichtian)
Erityisesti Cruzado-Caballero et al. 2013 -tutkimus oli mullistava: he osoittivat, että espanjalaiset Arenysaurus ja Blasisaurus kuuluvat tähän samaan haaraan! Tämä viittaa siihen, että Parasaurolophini-haaran lajit levisivät Aasiasta Eurooppaan vähintään yhden geodispersaali-tapahtuman kautta keski- tai myöhäisen Campan-vaiheen aikana — paljon ennen Beringin maasilan käyttöä Pohjois-Amerikkaan!
Beringin maasilta vai Aasian alkuperä?
Pohjois-Amerikan ja Aasian sisarsukuparin (Parasaurolophus ja Charonosaurus) suhde on bíogeografisesti tärkeä. Todennäköisin malli on:
- Parasaurolophini syntyi Aasiassa myöhäisliitukauden aikana
- Haara levittäytyi Pohjois-Amerikkaan Beringin maasiltaa pitkin myöhäisellä Campan-vaiheella
- Erillinen geodispersaali levitti haaraa myös Eurooppaan Pyreneiden alueelle
Tämä on tärkeää, koska se osoittaa lambeosauriinien aasialaisen alkuperän — hypoteesi, jota Godefroit et al. 2003 (Olorotitan-julkaisussa) ja monet myöhemmät tutkimukset tukevat.
Amur-joen ekosysteemi
Charonosaurus eli aikakaudella, jolloin Heilongjiang-Amur-alue oli lämmin ja kostea — laaja jokilaakso, jossa oli runsasta kasvillisuutta ja monimuotoinen dinosaurusyhteisö. Sen aikalaisia olivat:
- Sahaliyania elunchunorum (Godefroit et al. 2008) — toinen lambeosauriini samasta Yuliangze-muodostumasta!
- Wulagasaurus dongi (Godefroit et al. 2008) — basaali saurolofiini Heilongjiangista
- Venäjän puolella Kundurissa: Olorotitan arharensis (kypäräharjainen lambeosauriini) ja Kundurosaurus nagornyi (saurolofiini)
- Blagoveschenskissä: Amurosaurus riabinini (toinen lambeosauriini) ja Kerberosaurus manakini (saurolofiini)
- Suuria tyrannosauroideja (ei Tarbosaurus itse, joka eli Mongoliassa Nemegt-muodostumassa)
- Pieniä krokotyylejä, kilpikonnia ja kaloja
Tämä rikkaus viittaa siihen, että Amur–Heilongjiang-alue oli myöhäisliitukauden lambeosauriinien viimeinen suuri yhteisö Aasiassa. Useat eri lajit elivät vierekkäin, ekologisesti lokeroituneina mutta jakaen saman elinympäristön. Erityisesti Maastrichtian-aikakauden Aasiassa lambeosauriinit olivat dominantteja, kun taas Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa ne olivat jo häviämässä — Charonosauruksen, Olorotitanin ja Amurosauruksen kaltaiset jättiläiset olivat ryhmän viimeiset suuret edustajat.
Kharonin liskon perintö
Tämä laji on tärkeä kahdesta syystä. Ensinnäkin se laajentaa käsitystämme lambeosauriinien maantieteellisestä levinneisyydestä — ne eivät olleet vain Pohjois-Amerikan ilmiö, vaan saavuttivat myös Aasian itäisimmät osat ja jopa Pyreneet Euroopassa. Toiseksi se on konkreettinen todiste evolutionaarisesta sukulaisuudesta yli mannerrajojen — Parasaurolophini-haaran lajit Heilongjiangissa, Pyreneillä ja Pohjois-Amerikassa kertovat siitä, kuinka tehokkaasti dinosaurukset levittäytyivät myöhäisellä liitukaudella.
Kharonin lisko on yksi Kiinan kauneimpia dinosauruslöytöjä ja muistutus siitä, että paleontologia jatkaa jännittävien uusien löytöjen tekemistä — laji kuvattiin vasta vuonna 2000, vaikka sen luita oli kerätty jo 1916 Riabininin retkikunnilla. Heilongjiangin maakunnan fossiilialueet ovat edelleen aktiivisen kaivaustutkimuksen kohteena, ja kiinalaiset paleontologit yhteistyössä belgialaisten (Pascal Godefroit) ja muiden kansainvälisten kollegoiden kanssa tekevät edelleen uusia löydöksiä. Amur-joen ekosysteemin ymmärtäminen laajenee jokaisen uuden fossiililöydön myötä.
Lue lisää muista ankannokkaisista: