Mary Anning ichthyosaurus 1811

Mary Anning ichthyosaurus 1811 -löytö on yksi paleontologian alkupisteistä — fossiili, jonka 12-vuotias tyttö ja hänen veljensä kaivoivat esiin Englannin etelärannikolta ja joka muutti käsityksen muinaisesta elämästä.

Mary Anning ichthyosaurus 1811 on noin 200 miljoonaa vuotta vanhan merimatelijan luuranko, joka löydettiin 1811–1812 Lyme Regisin kallioilta Dorsetissa. Se ei ollut ensimmäinen koskaan kaivettu kalalisko, mutta se oli ensimmäinen, jonka tiede tunnisti omaksi muinaiseksi olennokseen ja jolle kirjoitettiin täydellinen tieteellinen kuvaus.

Löytö kuuluu sekä Mary Anningille että hänen veljelleen Joseph Anningille. Joseph löysi syksyllä 1811 valtavan kallon, ja Mary kaivoi marraskuussa 1812 esiin loput viisi metriä pitkästä luurangosta. Yhteinen löytö oli alku tieteenalan synnylle, jota ei vielä silloin osattu nimittää paleontologiaksi.

Lyme Regisin sininen liaskerros

Anningin perhe ja fossiilikauppa

Mary Anning syntyi 21. toukokuuta 1799 Lyme Regisin pienessä rannikkokaupungissa Dorsetissa. Hänen isänsä Richard Anning oli puuseppä, joka harrasti fossiilien keräämistä lisäansiona. Lyme Regis sijaitsee Englannin niin kutsutulla Jurakausirannikolla, jonka kallioista löytyy maailman parhaita jurakauden meriliskojen ja ammoniittien fossiileja.

Richard Anningin kuolema 1810

Kun Richard kuoli vuonna 1810, perhe jäi velkoihin ilman tulonlähdettä. Mary ja Joseph jatkoivat isänsä fossiilikauppaa pitääkseen perheen hengissä. He myivät kalkkikiveen tallentuneita "kummallisuuksia" turisteille, jotka olivat Napoleonin sotien aikana virranneet Englannin kotimaisille kylpyläpaikkakunnille — Lyme Regis muiden joukossa.

Blue Lias -muodostuma

Lyme Regisin kalliot kuuluvat Blue Lias -muodostumaan, varhaisjurakauden noin 200 miljoonaa vuotta vanhaan kerrostumaan. Sen kalkkikiven ja saven kerrokset säilyttävät merieläinten fossiileja poikkeuksellisen tarkasti. Erityisesti talvimyrskyjen jälkeen rannikko avautui paljaaksi ja paljasti uusia luita ennen kuin ne joutuivat takaisin meren huuhdottavaksi.

Josephin kallon löytö 1811

Neljän jalan kallo

Syksyllä 1811 Joseph Anning, silloin 14-vuotias, löysi Lyme Regisin kallioiden juurelta erikoisen fossiilin: noin 1,2 metriä eli neljä jalkaa pitkän kallon, jossa oli pitkä leuka, terävät hampaat ja silmäkuopat kuin matelijalla. Hän ei kuitenkaan löytänyt eläimen muuta osaa eikä tiennyt, mitä tehdä löydölle.

Marraskuussa 1812 Mary löytää lopun

Joseph kertoi Marylle, että rannan kallioiden välistä saattaisi löytyä lisää. Mary palasi paikalle yhä uudelleen seuraavien kuukausien aikana. Marraskuussa 1812, kun Mary oli 12–13-vuotias, hän paljasti kalliosta loput eläimen rangasta — yhteensä yli viisi metriä pitkän, lähes täydellisen luurangon. Mary järjesti työmiehiä kaivamaan kalkkikivilohkareen ulos kallioseinämästä.

Aluksi krokotiili

Koko Lyme Regisin kaupunki hämmästyi löytöä. Aikalaiset eivät tunteneet eläintä eivätkä uskoneet, että muinaisia, sukupuuttoon kuolleita lajeja voisi olla edes olemassa. Useimmat tutkijat pitivät outoa olentoa krokotiililajina, ja monet uskoivat, että tällaiset lajit elivät yhä jossain kaukaisilla mantereilla. Anningien löytö asetti tämän käsityksen koetukselle.

Matka huutokaupasta tieteen tietoon

Henley ostaa £23 hintaan

Anningin perhe myi luurangon Henry Hoste Henleylle, paikkakunnan herralle, noin £23 hintaan. Henley myi sen edelleen William Bullockille, joka näytti fossiilia Lontoossa omassa kokoelmassaan. Yleisön kiinnostus heräsi heti: ihmiset olivat alkaneet pohtia maapallon ikää ja sukupuuton mahdollisuutta.

Brittiläiseen museoon 1819

Toukokuussa 1819 fossiili siirtyi huutokaupassa British Museumiin hinnalla £45 ja 5 šillinkiä. Ostaja oli museon Charles König, joka oli aiemmin ehdottanut sukunimitykseksi Ichthyosauruksen — "kalalisko". Mary Anning ichthyosaurus 1811 oli näin saanut ensimmäisen virallisen tieteellisen nimensä ja päässyt aikansa merkittävimmän museon kokoelmiin.

Everard Homen kuvaus 1814

Anatomisti Everard Home julkaisi vuonna 1814 ensimmäisen tieteellisen kuvauksen ichthyosauruksesta Philosophical Transactions -aikakauslehdessä. Hän kuvasi eläintä useaan otteeseen ja vaihtoi sen lajimäärittelyä toistuvasti — aluksi se oli krokotiili, sitten muuten luokiteltu matelija. Vasta myöhemmin laji vakiintui ja se sai nimekseen Temnodontosaurus platyodon, jolla se tunnetaan nykyäänkin.

Ensimmäinen tieteelle kuvattu

Aiempia löytöjä, mutta tunnistamattomia

Mary Anning ichthyosaurus 1811 ei ollut ensimmäinen koskaan löydetty kalalisko — niitä oli kaivettu Englannin rannikolta jo aikaisemminkin. Edward Lhuyd oli kuvannut osia ichthyosauruksesta jo 1699, ja Henry de la Beche oli pohtinut samanlaisia löytöjä. Kukaan ei kuitenkaan ollut osannut tunnistaa, että fossiilit edustivat sukupuuttoon kuollutta merimatelijaa.

Anningien luuranko muutti kaiken

Vasta Anningien löytö muutti tilanteen. Se oli niin täydellinen ja niin selvästi tunnistettavissa omaksi lajikseen, että tutkijat joutuivat hyväksymään uuden tieteellisen totuuden: meressä oli kerran elänyt kalalle ja matelijalle samaan aikaan muistuttava jättiläinen, joka ei muistuttanut mitään nykyeläintä. Tämä havainto oli ratkaisevan tärkeä koko paleontologian synnylle.

Mary Anning ichthyosaurus 1811 oli ensimmäinen kalalisko, jonka tiede tunnisti omaksi muinaiseksi lajikseen — ja samalla yksi paleontologian alkupisteistä.

Mitä eläin oli ja miten se eli

Kookas kalalisko

Temnodontosaurus platyodon oli yksi suurimmista varhaisjurakauden ichthyosauruksista. Aikuisena se saattoi yltää noin 9 metrin pituuteen, mutta Anningien löytämä yksilö oli noin viisi metriä. Se oli pitkä, vahvarakenteinen meripeto, jonka pitkä kuono ja terävät hampaat sopivat suurten saaliiden kuten muiden ichthyosaurusten ja kalojen pyydystämiseen. Sen vahva, kaksiosainen pyrstöevä auttoi sitä uimaan nopeasti.

Elinympäristö ja saalistus

Varhaisella jurakaudella Lyme Regisin alue oli matalan, lämpimän meren peitossa. Ichthyosaurukset olivat tämän meren huippupetoja, ja niiden ravintona olivat kalat, kalmarit ja jopa toiset matelijat. Mary Anning ichthyosaurus 1811 -näytteen mahalaukusta on löytynyt kalan jäännöksiä, mikä antaa harvinaisen tarkan kuvan eläimen ruokavaliosta. Tämänkaltaiset suoraviivaiset todisteet muinaisesta ravintoketjusta olivat 1810-luvun tieteelle täysin uusia.

Mary Anning ichthyosaurus 1811 tänään

Natural History Museum

Alkuperäinen luuranko on edelleen esillä Natural History Museumissa Lontoossa, museon merimatelijasalissa. Se on yksi museon arvostetuimmista yksittäisistä esineistä ja sen tieteellinen merkitys on tunnustettu yli kahden vuosisadan ajan. Lyme Regis Museumin näyttelyssä on jäljennös, joka on tehty alkuperäisestä kalkkikivilohkareesta.

Symboli paleontologian alkujuurille

Tämä löytö on yhä symbolinen — se osoittaa, miten paleontologia syntyi tavallisten ihmisten arkipäiväisistä havainnoista. 12-vuotiaan tytön työ rannikon kallioilla muutti tieteen suuntaa, vaikka virallinen tunnustus tuli hänelle vasta yli sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Anningin oma tarina on osa tämän yksittäisen luurangon historiaa: ilman häntä myös ichthyosauruksen tieteellinen syntyminen olisi viivästynyt ehkä vuosikymmeniä. Mary Anningin kohtalo oli, että hänen löytönsä muokkasivat tieteen kuvaa enemmän kuin hänen oma asemansa ehti elinaikanaan virallisesti tunnustaa, ja juuri siksi ensilöytö on yhä keskeisessä asemassa.

Mary Anningin muut kuuluisat löydöt

Mary Anning löysi vuosikymmenien aikana useita tieteen mullistaneita fossiileja. Tutustu muihin ryhmän sivuihin:

Lue myös tutkijaesittely: Mary Anning – paleontologian uranuurtaja