Joseph Leidy

Kun Euroopassa oli jo kuvattu useita dinosauruksia, Pohjois-Amerikan muinaismatelijat olivat yhä tuntemattomia. Joseph Leidy (1823–1891) muutti tämän — hän kuvasi maanosan ensimmäiset dinosaurukset ja loi perustan amerikkalaiselle paleontologialle.

1800-luvun puolivälissä Yhdysvallat oli paleontologisesti lähes tutkimatonta maata. Eurooppalaiset tiedemiehet olivat jo nimenneet Megalosauruksen, Iguanodonin ja monta muuta muinaismatelijaa. Pohjois-Amerikan oma kadonnut maailma odotti kuitenkin yhä löytäjäänsä ja kuvaajaansa. Maanosan valtavat erämaat kätkivät sisäänsä lukemattomia fossiileja, joita kukaan ei ollut vielä tunnistanut.

Joseph Leidy oli vaatimaton, poikkeuksellisen monialainen tiedemies, jota hänen elämäkertansa kirjoittaja on kutsunut ”viimeiseksi mieheksi, joka tiesi kaiken”. Hän ei tavoitellut mainetta eikä pitänyt julkisesta kilpailusta. Juuri tämä luonteenpiirre teki hänestä toisaalta rakastetun opettajan ja huolellisen tutkijan. Toisaalta sama piirre sai hänet lopulta vetäytymään kokonaan dinosaurustutkimuksesta. Leidyn tarina on kertomus sekä suurista saavutuksista että hiljaisesta syrjään astumisesta.

Philadelphian monialainen tiedemies

Nuoruus Philadelphiassa

Leidy syntyi vuonna 1823 Philadelphiassa saksalaistaustaiseen käsityöläisperheeseen. Hänen äitinsä kuoli synnytykseen Josephin ollessa vielä pieni lapsi, mikä jätti jälkensä perheeseen. Nuori Leidy kiinnostui jo varhain luonnosta ja sen pienistä yksityiskohdista, joita hän tutki tarkasti. Hän opiskeli lääketiedettä Pennsylvanian yliopistossa, joka oli aikansa arvostettu oppilaitos. Hänen todellinen intohimonsa suuntautui kuitenkin alusta asti luonnontieteisiin ja tutkimukseen. Lääketiede oli hänelle pikemminkin väylä tieteeseen kuin päämäärä sinänsä.

Anatomian professori

Leidy ei viihtynyt käytännön lääkärin työssä vaan suuntautui määrätietoisesti tutkimukseen ja opetukseen. Hänestä tuli Pennsylvanian yliopiston anatomian professori, mikä antoi hänelle vakaan aseman. Hän nousi myös keskeiseksi hahmoksi Philadelphian arvostetussa Academy of Natural Sciencesissa. Opettajana häntä pidettiin perusteellisena, selkeänä ja kärsivällisenä. Hänen luentojaan arvostettiin laajalti. Leidyä pidettiin yhtenä aikansa parhaista opettajista.

Mies, joka tiesi kaiken

Joseph Leidy julkaisi uransa aikana yli kuusisataa tieteellistä työtä hämmästyttävän monelta alalta. Hän tutki anatomiaa, loiseliöitä, kasvitiedettä, mikroskooppista elämää ja paleontologiaa. Tällainen monipuolisuus oli harvinaista jo hänen omana aikanaan. Hänen tarkka silmänsä tunnisti luotettavasti pienimmänkin fossiilin tai eliön. Aikalaiset pitivät häntä Yhdysvaltain monipuolisimpana ja perusteellisimpana tiedemiehenä. Hänen tietämyksensä laajuus oli aikalaisten mielestä lähes uskomaton.

Amerikan ensimmäiset dinosaurukset

Nebraskan hampaat

Vuonna 1856 Leidy tutki joukon hampaita, jotka tutkimusmatkailija Ferdinand Hayden oli löytänyt kaukaa Nebraskan alueelta. Leidy tunnisti niistä dinosauruksia, mikä oli aikanaan merkittävä havainto. Hän nimesi useita sukuja, kuten Trachodon, Troodon ja Deinodon. Nämä olivat ensimmäiset koskaan Pohjois-Amerikassa tunnistetut dinosauruksen jäänteet. Leidy huomasi nerokkaasti, että osa hampaista muistutti eurooppalaisten Iguanodonin ja Megalosauruksen hampaita. Näin hän osoitti, että dinosauruksia oli elänyt myös Amerikassa.

Hadrosaurus foulkii

Vuonna 1858 Haddonfieldin kaupungista New Jerseyssä löytyi suuren dinosauruksen osittainen luuranko. Löytäjä oli William Parker Foulke, ja arvokkaat luut tuotiin Philadelphian Academy of Natural Sciencesiin. Leidy tutki ja kuvasi ne huolellisesti ja nimesi eläimen Hadrosaurukseksi. Kyseessä oli ensimmäinen lähes täydellinen dinosauruksen luuranko, joka oli koskaan löydetty. Aiemmat löydöt olivat olleet vain sirpaleisia luunpaloja. Hadrosaurus oli siksi mullistava aineisto koko tieteenalalle.

Kaksijalkainen dinosaurus

Joseph Leidy teki Hadrosauruksesta tärkeän ja kauaskantoisen havainnon. Hän huomasi, että eläimen takajalat olivat selvästi etujalkoja suuremmat ja vahvemmat. Tästä hän päätteli, että eläin oli täytynyt liikkua pikemminkin kahdella jalalla — vähän kenguruun verrattavalla tavalla. Aiemmin dinosaurusten oli kuviteltu olleen raskaita, matelevia nelijalkaisia. Leidyn havainto haastoi tämän vanhan käsityksen. Se muutti perusteellisesti kuvaa siitä, miltä dinosaurukset olivat näyttäneet.

Tiede, evoluutio ja opetus

Ensimmäinen rekonstruktio

Hadrosauruksen luuranko koottiin ja pystytettiin yleisön nähtäville Philadelphian Academy of Natural Sciencesiin. Se oli maailman ensimmäinen pystyyn aseteltu dinosauruksen luuranko. Tapahtuma oli aikanaan merkittävä ja paljon huomiota herättävä. Se toi dinosaurukset konkreettisina, kolmiulotteisina olentoina suuren yleisön ulottuville. Museon kävijämäärät kasvoivat rekonstruktion ansiosta voimakkaasti. Ihmiset halusivat nähdä muinaisen eläimen omin silmin.

Darwinin puolustaja

Leidy oli yksi ensimmäisistä amerikkalaisista tiedemiehistä, jotka julkisesti tukivat Charles Darwinin evoluutioteoriaa sen ilmestyttyä. Hän näki omassa työssään, kuinka hyvin fossiiliaineisto sopi yhteen teorian kanssa. Leidy myös vaikutti henkilökohtaisesti siihen, että Darwin valittiin Philadelphian Academy of Natural Sciencesin jäseneksi. Tällainen tuki ei ollut tuohon aikaan vaaratonta. Se altisti hänet uskonnollisten konservatiivien arvostelulle. Leidy ei kuitenkaan perunut kantaansa.

Opettaja ja esikuva

Joseph Leidy oli luonteeltaan vaatimaton ja antoi mielellään kunnian tutkimuskumppaneilleen. Hän ei pitänyt julkisesta kiistelystä eikä tavoitellut huomiota itselleen. Leidy toimi nuoren, lupaavan paleontologin Edward Drinker Copen mentorina ja tuki tämän uraa. Hän oli yleisesti aikansa arvostetuimpia ja pidetyimpiä opettajia amerikkalaisessa tiedemaailmassa. Monet hänen oppilaistaan jatkoivat tieteellistä työtä menestyksekkäästi. Leidyn vaikutus välittyi näin tuleville sukupolville.

Luiden sota ajaa pois

Joseph Leidyn ura paleontologian parissa päättyi valitettavan katkerasti. Kaksi hänen aikalaistaan, Edward Drinker Cope ja Othniel Charles Marsh, ajautuivat raivokkaaseen ja häikäilemättömään kilpailuun. Tämä kilpailu tunnetaan nimellä ”luusota”. Kaksikko tavoitteli uusia dinosauruslöytöjä keinoja kaihtamatta. He turvautuivat kilpailussaan jopa epärehellisiin menetelmiin. Tällainen toiminta oli täysin vierasta Leidyn vaatimattomalle luonteelle.

Leidy itse osallistui tahtomattaan kiistan syttymiseen. Hän huomasi, että Cope oli erehdyksessä asettanut Elasmosaurus-merimatelijan pään väärään päähän eläimen luurankoa. Leidy julkaisi asiasta asiallisen tieteellisen korjauksen, kuten tiedemiehen kuului tehdä. Tämä korjaus kuitenkin nolasi Copen julkisesti. Tapaus kiihdytti kilpailua entisestään ja syvensi miesten välistä vihaa. Leidy joutui näin tahtomattaan osaksi katkeraa riitaa.

Leidy ei pitänyt riitelystä, eikä hänellä ollut varakkaita rahoittajia kuten kilpailijoillaan Copella ja Marshilla. Hän ei voinut eikä halunnut kilpailla heidän käyttämillään keinoilla. Niinpä Leidy vetäytyi vähitellen kokonaan lännen selkärankaisten tutkimuksesta. Hän jätti taakseen alan, jonka oli itse ollut perustamassa. Sen sijaan hän keskittyi rauhallisempaan mikroskooppisen elämän tutkimukseen. Tämä ratkaisu kuvasti hyvin hänen luonnettaan.

Luusota muutti pysyvästi amerikkalaisen paleontologian luonteen. Copen ja Marshin kiivas kilpailu tuotti valtavan määrän uusia dinosauruslöytöjä, mutta se myös vahingoitti tieteenalan mainetta ja monia ystävyyssuhteita. Leidylle tämä kehitys oli vieras ja syvästi vastenmielinen. Hän oli aloittanut amerikkalaisen dinosaurustutkimuksen rauhallisena ja huolellisena työnä, ja nyt siitä oli tullut julkista kahakointia. Vetäytyminen oli hänelle tapa säilyttää oma tieteellinen rehellisyytensä. Hän valitsi mieluummin hiljaisen ja perusteellisen työn kuin äänekkään riidan.

Vaatimaton tiedemies

Leidy oli tyypiltään vanhan koulukunnan herrasmiestutkija: itseoppinut, äärimmäisen perusteellinen ja vaatimaton. Hän ei tavoitellut näyttäviä, suuria teorioita eikä julkista huomiota. Sen sijaan hän keskittyi mahdollisimman tarkkaan ja rehelliseen kuvaukseen siitä, mitä fossiilit todella kertoivat. Tämä pidättyväisyys oli tieteellinen hyve, mutta sillä oli hintansa. Se saattoi maksaa hänelle osan ansaitsemastaan maineesta. Äänekkäämmät tutkijat saivat usein enemmän huomiota kuin hän.

Joseph Leidy kuoli 30. huhtikuuta 1891 kotikaupungissaan Philadelphiassa, 67 vuoden ikäisenä. Hän oli työskennellyt tieteen parissa lähes koko elämänsä ajan. Hänen aikansa näkyvimmät kilpailijat Cope ja Marsh eivät juuri tunnustaneet hänen ansioitaan. He eivät myöntäneet hänen rooliaan amerikkalaisen paleontologian perustajana. Leidyn merkitys jäi hänen elinaikanaan osin pimentoon. Vasta myöhemmin hänen panoksensa arvioitiin uudelleen.

Leidyn vaatimattomuus näkyi myös siinä, miten hän suhtautui omiin saavutuksiinsa. Hän ei juuri puhunut itsestään eikä korostanut omaa osuuttaan tärkeissä löydöissä. Monet hänen aikalaisensa pitivät tätä jalona ja kunnioitettavana piirteenä, vaikka se samalla heikensi hänen julkista näkyvyyttään. Hän uskoi, että tiede puhuu puolestaan ja että huolellinen työ riittää ilman itsekehua. Tämä asenne teki hänestä esikuvan monille nuoremmille tutkijoille. Heille hän osoitti, että tiedemiehen tärkein hyve on rehellisyys.

Leidyn perintö

Joseph Leidyä kutsutaan nykyään amerikkalaisen selkärankaisten paleontologian isäksi. Hän kuvasi Pohjois-Amerikan ensimmäiset dinosaurukset, mikä oli koko maanosan tieteelle käänteentekevää. Hän antoi myös Hadrosaurukselle sen ensimmäisen, kaksijalkaisen hahmon. Nämä saavutukset yhdessä loivat perustan amerikkalaiselle dinosaurustutkimukselle. Leidyn työ avasi tien lukemattomille myöhemmille tutkijoille. Hänen merkityksensä on aikaa myöten vain kasvanut.

Vaikka Leidy jäi pitkään tunnetumpien ja äänekkäämpien kilpailijoidensa varjoon, hänen perintönsä on kestänyt. Hänen tarkka, vilpitön ja perusteellinen työnsä loi vakaan perustan, jolle koko amerikkalainen paleontologia myöhemmin rakentui. Tieteenhistorian tutkijat arvostavat häntä nykyään suuresti. Hänen rehellisyytensä ja huolellisuutensa nähdään esikuvallisina. Leidyn maine on palautunut ansaitulle tasolleen.

Hänen tarinansa muistuttaa tärkeästä asiasta. Tiedettä ei vie eteenpäin vain äänekkäin tai kilpailuhenkisin tutkija. Sitä vie eteenpäin myös vaatimaton, kärsivällinen ja rehellinen työ. Juuri tällaista työtä Joseph Leidy teki koko elämänsä ajan. Hän asetti totuuden ja huolellisuuden oman maineensa edelle. Tämä esimerkki tekee hänestä yhden paleontologian historian arvostetuimmista hahmoista.

Nykyään monet museot ja yliopistot Yhdysvalloissa pitävät Leidyä toimintansa varhaisena perustajahahmona. Hänen kuvaamansa Hadrosaurus on yhä tärkeä osa dinosaurustutkimuksen historiaa ja esillä museoissa. Hänen laaja, yli kuudensadan julkaisun tuotantonsa on edelleen tutkijoiden käytössä eri tieteenaloilla. Leidyn elämäntyö muistuttaa siitä, että tieteen perustukset rakennetaan usein hiljaa ja huomaamatta. Vasta jälkeenpäin nähdään, kuinka paljon yksi huolellinen tutkija ehti saada aikaan. Hänen perintönsä on kestänyt aikaa paremmin kuin moni äänekäs aikalainen.

Leidyn merkitystä korostaa se, että hän toimi tieteenalan perustajana lähes täysin yksin. Hänellä ei ollut edeltäjiä, joiden työhön nojata, kun hän alkoi kuvata Amerikan dinosauruksia. Hän joutui luomaan menetelmät ja vertailukohdat itse, usein vain niukan ja sirpaleisen aineiston varassa. Tämä tekee hänen saavutuksistaan entistä vaikuttavampia jälkikäteen arvioituna. Myöhemmät tutkijat saattoivat jo rakentaa valmiille perustalle. Hän itse joutui rakentamaan sen perustan kokonaan alusta alkaen.

Muut paleontologian pioneerit

Joseph Leidy kuului tutkijasukupolveen, joka loi paleontologian perustan 1700- ja 1800-luvuilla. Tutustu muihin tämän aikakauden uranuurtajiin: