Muttaburrasaurus – Australian kasvinsyöjä — eteläisen pallonpuoliskon edustaja
Dino-kortti
- Nimi: Muttaburrasaurus langdoni
- Suomeksi: Muttaburran lisko
- Nimen merkitys: ”Muttaburran lisko” (löytökaupungin mukaan Queenslandissa)
- Eli: Keskiliitukausi, noin 96 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Australia (Queensland, Mackunda-muodostuma)
- Pituus: 7–9 metriä
- Paino: Arviolta 2,8 tonnia
- Ruokavalio: Valikoiva kasvinsyöjä (lehtiä, siemeniä, mahdollisesti selkärangattomia)
- Tunnusmerkit: Kohoava nenäkupu uniikkien luiden muodostamana, hampaat nokan kärjessä, poikkeuksellisen suuret hajuhermokäämit, Gondwanan parhaiten tunnettu ornithopodi, Queenslandin virallinen fossiiliemplema
Muttaburrasaurus on yksi Australian kuuluisimpia dinosauruksia. Sen nimi tulee löytöpaikasta — Muttaburran pieni kaupunki Queenslandin osavaltion keskusta — ja kreikan sanasta sauros (lisko). Suomeksi tätä lajia voidaan kutsua Muttaburran liskoksi löytöpaikkansa mukaan.
Muttaburran lisko eli keskiliitukaudella noin 96 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Australian Queenslandissa. Ensimmäiset fossiilit löysi paimen nimeltä Doug Langdon 1963, ja laji kuvattiin tieteellisesti 1981 Bartholomai ja Molnar -paleontologien toimesta. Aikuinen eläin oli 7–9 metriä pitkä ja painoi arviolta 2,8 tonnia — keskikokoinen kaksijalkainen kasvinsyöjä.
Mullistava 2026-tutkimus
Huhtikuussa 2026 julkaistiin PeerJ-lehdessä läpimurtotutkimus (Herne et al., DOI: 10.7717/peerj.20794), joka mullisti käsityksemme tästä lajista. Matthew Hernen johtama tutkimusryhmä Australian ja Yhdysvaltojen yliopistoista käytti kehittyneitä CT-skannaus-, neutronisirontaus- ja synkrotroniteknologioita tuottaakseen yksityiskohtaisia 3D-malleja Muttaburrasauruksen kallosta ja aivojen jäljistä.
Tutkimus paljasti useita ennennäkemättömiä löydöksiä, jotka muuttivat oleellisesti ymmärrystämme siitä, miten tämä eläin eli, söi ja koki maailmansa. Löydökset olivat niin yllättäviä, että niiden julkaisu nostettiin uutisiin ympäri maailmaa kevään 2026 aikana.
Yllättävä löytö: hampaat nokan kärjessä
2026-tutkimuksen hätkähdyttävin löytö oli, että Muttaburran liskolla oli hampaat nokan kärjessä — jotain mitä ei odotettu löytyvän. Tämä poikkesi selvästi muista aikansa ornithopodeista: Iguanodonilla, hadrosauruksilla ja suurimmalla osalla muita samankokoisia ornithischianejä oli hampaaton nokka, kuten Triceratopsilla.
Tämä löytö viittaa siihen, että laji oli valikoiva syöjä — se pystyi poimimaan tietyt lehdet, siemenet ja jopa pieniä selkärangattomia tarkasti kapeilla hampaillaan varustetulla nokallaan. Tämä on aivan toisenlainen ruokailutapa kuin hadrosaurusten laajoilla hampaattomilla nokilla, jotka repivät kasvillisuutta suuria määriä kerrallaan.
Poikkeukselliset hajuhermokäämit
Yksi tutkimuksen merkittävimmistä löydöistä oli, että Muttaburrasauruksella oli aivojen suurimpiin kuuluvat hajuhermokäämit — oliivit, joissa hajuaistit käsitellään. Ne ovat suurimpia, mitä on löydetty miltään tunnetulta dinosaurukselta.
Nenän omalaatuinen kupu koostuu täysin uudentyyppisistä luista, joita ei löydy muista dinosauruksista. Niiden sisällä on kaksi suurta ilmakammiota, jotka hidastavat ilmaa sisäänhengityksen aikana ja antavat hajuaisteille aikaa käsitellä tuoksuja. Tämä viittaa erittäin tarkkaan hajuaistiin — mahdollisesti ruoan löytämiseen, saalistajien havaitsemiseen tai navigaatioon laajoilla alueilla.
Aiempi tulkinta onttoa nenäkupua resonanssikammiona on siis saanut uuden, parhaiten tuetun tulkinnan: kyseessä oli ennen kaikkea hajuaistin työkalu, ei niinkään äänentuoton resonanssikammio.
Sisäkorva kuten T. rexillä
Co-kirjoittaja professori Vera Weisbecker Flinders-yliopistosta osoitti, että lajin sisäkorva muistutti enemmän kaksijalkaisten dinosaurusten (kuten Tyrannosaurus rex) kuin nelijalkaisten ornithopodien rakennetta. Tämä viittaa siihen, että Muttaburrasaurus kulki pääasiassa kahdella jalalla, käyttäen etujalkoja lähinnä tukena ruokailun aikana matalassa kasvillisuudessa.
Eromanga-meren rannalla
Uusi tutkimus vahvisti myös tarkemmin lajin elinympäristön. Eläin eli Mackunda-muodostumassa lähellä muinaista Eromanga-merta, joka oli laaja sisämeri keskellä Australiaa. Se saattoi syödä suolansietoisia kasveja rannikolla, mikä olisi omaleimainen ekologinen lokero keskiliitukauden Gondwanassa. Tämä oli hyvin erilaista kuin sen pohjoisen pallonpuoliskon iguanodontidi-sukulaisten elinympäristöt, ja viittaa siihen, että Gondwanan ornithopodit sopeutuivat paikallisiin olosuhteisiin omalla tavallaan.
Ympäristö oli lämmin ja rehevä, ja Muttaburrasaurus jakoi sen muiden Gondwanan dinosaurusten kanssa, mukaan lukien megaraptoriset petoeläimet, pienet ornithopodit ja lintumaiset enantiornithinet. Eromanga-meri on nykyään kadonnut, mutta sen sedimenteistä löytyy yhä rikas fossiiliaineisto, joka todistaa Australian dinosauruspaleontologian kultakaudesta.
Iguanodonin kaukainen sukulainen
Muttaburrasaurus kuuluu samaan laajaan ryhmään kuin Iguanodon — iguanodontidit. Molemmat olivat ankannokkaisten varhaisia esi-isiä, eivät vielä varsinaisia hadrosauruksia. 2026-tutkimuksen mukaan laji edustaa varhaisempaa ornithopodien haaraa Camptosauruksen ja Iguanodonin sukulaisuudesta — se säilytti primitiivisiä piirteitä kuten hampaat nokan kärjessä, kun taas myöhäisemmät iguanodontit menettivät ne.
Tämä uusi löytö auttaa sijoittamaan lajin tarkemmin dinosaurusten sukupuuhun. Se ei ollut kehittyneempi iguanodontidi vaan edusti varhaista, valikoivaa syöjää, joka seurasi Gondwanan omaleimaista evoluutiopolkua. Tutkijat eivät vielä tiedä, elikö laji laumoissa kuten monet muut ornithischianit (esimerkiksi hadrosauridit ja Triceratops), eikä sitä pystytä selvittämään ennen kuin useita yksilöitä löytyy samalta fossiilialueelta.
Muttaburrasauruksen perintö
Tämä laji on Australian dinosauruspaleontologian tunnetuin edustaja ja Queenslandin osavaltion virallinen fossiiliemplema. Muttaburran kaupunki ylpeilee sillä — pieni Outbackin paikkakunta on tunnettu ympäri maailmaa yhden dinosauruksen ansiosta. 2026-tutkimus näytti, kuinka vanhat fossiilit voivat yllättää uusia löydöksiä, kun niitä tutkitaan modernein menetelmin — synkrotroniskannauksella, CT-kuvantamisella ja 3D-mallinnuksella. Queensland Museum säilyttää tyyppifossiilia, ja samaa aineistoa tutkitaan edelleen uusien löydösten toivossa. Muttaburran lisko on hyvä esimerkki siitä, miten paleontologia on jatkuvasti kehittyvä tieteenala: jokainen sukupolvi löytää jotakin uutta fossiileista, jotka on kaivettu esiin vuosikymmeniä aikaisemmin. Matthew Hernen tutkimusryhmän läpimurtotyö on myös muistutus siitä, että tieteen kannalta yksikin hyvin säilynyt fossiili voi antaa ennennäkemättömän määrän tietoa, kun käytetään uusimpia kuvantamismenetelmiä.
Lue lisää muista ankannokkaisista: