Paleontologian pioneerilöydöt

Paleontologian pioneerilöydöt ovat ne kolme ensimmäistä fossiilia, jotka aloittivat kokonaan uuden tieteenalan — Megalosaurus 1824, Iguanodon 1825 ja Hadrosaurus 1858, ennen kuin sanaa "dinosaurus" oli edes keksitty.

Paleontologian pioneerilöydöt eivät ole pelkästään vanhoja fossiileja vaan koko tieteenalan alkutyökaluja. 1820-luvulla englantilaiset luonnontieteilijät yrittivät ymmärtää, mitä outoja, valtavia luita maan kerroksista löytyi — ja heidän työnsä loi pohjan paleontologialle. Sana "dinosaurus" syntyi vasta vuonna 1842, eli kahdeksantoista vuotta ensimmäisen tieteellisen kuvauksen jälkeen.

Tällä sivulla käsitellään kolme ensimmäistä tieteellisesti kuvattua dinosaurusta. Megalosaurus, "iso lisko", oli ensimmäinen vuonna 1824, jonka kuvasi englantilainen pappi ja geologi William Buckland. Iguanodon, "iguanan hammas", oli toinen vuonna 1825, kuvasi Gideon Mantell. Hadrosaurus foulkii, ensimmäinen Amerikan mantereelta löydetty dinosaurus, oli kolmas vuonna 1858, kuvasi Joseph Leidy.

Tämä tieteen alkukolmikko sai virallisen kategoriansa vasta 1842, kun englantilainen anatomisti Richard Owen keksi sanan Dinosauria — "kauheat liskot". Tähän kategoriaan hän liitti aluksi Megalosauruksen, Iguanodonin ja Hylaeosauruksen, jotka hänestä kaikki muodostivat saman ryhmän omituisia, maapallolta hävinneitä matelijoita.

Megalosaurus 1824

Stonesfieldin kivilouhokset

Megalosaurukseen kuuluvia luuja oli löytynyt Stonesfieldin kivilouhoksista Oxfordin lähistöltä jo 1670-luvulta lähtien. Niitä oli kuvattu reisiluiksi, ja niiden uskottiin kuuluneen joko jättiläisille tai elefanteille. Tieteellinen läpimurto tapahtui vasta, kun Oxfordin yliopiston geologian professori William Buckland sai käsiinsä leukaluun, jossa oli teräviä hampaita.

Buckland ja Cuvier

Buckland esitteli löydön Geological Societylle 20. helmikuuta 1824. Hän oli neuvotellut sukunimestä ranskalaisen Georges Cuvierin kanssa, ja he päättivät yhdessä, että eläin ansaitsi nimen Megalosaurus — "iso lisko". Tämä oli ensimmäinen kerta, kun jollain dinosauruksen lajilla oli tieteellinen nimi. Buckland julkaisi virallisen kuvauksen vielä saman vuoden aikana Geological Societyn Transactions-aikakauslehdessä.

Mary Morland piirtää

Bucklandin kuvaukseen liittyvät kuvitukset oli tehnyt hänen vaimonsa Mary Morland, lahjakas tieteellinen piirtäjä. Mantellin kanssa olleeseen kilpailuun perustui myös päätös julkaista tiedot nopeasti — Mantellin oma Iguanodon-tutkimus oli juuri ilmestymässä, ja Buckland halusi ehtiä ensin.

Vasta 1827 lajinimi

Sukunimi Megalosaurus tuli siis 1824, mutta lajinimi bucklandii annettiin vasta 1827 — ja sen antoi Gideon Mantell, joka kunnioitti Bucklandin alkuperäistyötä lajinimellä. Tämä on poikkeuksellinen tapaus tieteen historiassa: laji nimettiin sen aikaisemman löytäjän mukaan, ei sen ensimmäisen kuvaajan mukaan.

Iguanodon 1825

Tilgate Forestin hampaat

Englantilainen lääkäri ja amatööripaleontologi Gideon Mantell kerää fossiileja Tilgate Forestin alueelta Sussexissa, Etelä-Englannissa, jo 1820-luvun alusta. Vuonna 1822 hänen vaimonsa Mary Ann Mantell löysi outoja, suuria hampaita, jotka muistuttivat — yllättäen — modernin iguanan hampaita, mutta olivat huomattavasti suuremmat.

Iguanan hammas

Mantell ymmärsi, että hampaat eivät voineet kuulua mihinkään nykyiseen eläimeen. Hän vertasi niitä Lontoon Royal College of Surgeonsin kokoelmiin ja päätteli, että ne kuuluivat valtavalle, hävinneelle matelijalle, joka muistutti iguanaa. Vuonna 1825 hän nimesi eläimen Iguanodon — "iguanan hammas". Tämä oli toinen koskaan tieteellisesti kuvattu dinosaurus.

Maidstone-luuranko 1834

Vuonna 1834 löytyi paljon täydellisempi Iguanodonin luuranko Maidstoneista, ja Mantell pystyi kokoamaan sen ensimmäisen rekonstruktion. Hän asetti eläimen virheellisesti nelijalkaiseen asentoon ja sijoitti yhden piikkimäisen luun nenään — tämä piikki osoittautui myöhemmin peukalopiikiksi, mutta vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Mantellin alkuperäinen rekonstruktio jäi virheellisenäkin pysyvästi paleontologian alkuhistoriaan.

Hadrosaurus 1858

Haddonfieldin marlikuoppa

Vuoteen 1858 saakka kaikki tieteellisesti kuvatut dinosaurukset olivat Englannista. Sitten Yhdysvalloissa Haddonfieldissä, New Jerseyssä, lakimies ja amatööripaleontologi William Parker Foulke kuuli paikallisen maanomistajan löytäneen omituisia luita marlikuopasta. Foulke aloitti kaivuun, ja sieltä paljastui osittainen luuranko — ensimmäinen merkittävä dinosauruksen luuranko Amerikan mantereelta.

Joseph Leidy kuvaa

Foulke ilmoitti löydöstä paleontologille Joseph Leidylle, joka työskenteli Academy of Natural Sciences -laitoksessa Philadelphiassa. Leidy tunnisti eläimen olevan sukulaisuussuhteessa Mantellin Iguanodoniin, mutta huomattavasti täydellisemmin säilynyt. Hän nimesi sen Hadrosaurus foulkii — "Foulken vahva lisko" — kunnianosoituksena löytäjälle.

Bipedaalisuus paljastuu

Hadrosaurus mullisti dinosaurusten rekonstruktiot. Sen etujalat olivat huomattavasti lyhyemmät kuin takajalat — tämä osoitti, että eläin ei voinut kävellä neljällä jalalla kuten esimerkiksi Iguanodonia oli ajateltu. Sen sijaan se oli kaksijalkainen. Tämä havainto muutti kaikkia tehdyt dinosaurusten rekonstruktiot, ja kaksijalkaisuudesta tuli vakiintunut näkemys monille dinosaurusryhmille.

Paleontologian pioneerilöydöt eivät ole pelkkiä luita — ne ovat tieteen vallankumouksia, joista jokainen muutti käsityksen siitä, mitä elämä maapallolla oli ollut ennen ihmistä.

Richard Owen ja Dinosauria 1842

Yhteinen ryhmä

Richard Owen oli aikansa tunnetuin vertailevan anatomian asiantuntija Britanniassa. Vuonna 1842 hän esitti, että Megalosaurus, Iguanodon ja Hylaeosaurus muodostivat saman ryhmän hävinneitä matelijoita. Hänen mukaansa niillä oli yhteisiä piirteitä — kuten lonkkanivelen yhteenkasvanut viisi nikamaa ja pystysuorat jalat, jotka tukivat eläintä toisin kuin maan päällä lojuvat liskot.

"Kauhea lisko"

Owen keksi tälle uudelle ryhmälle nimen Dinosauria — yhdistäen kreikan sanat deinos "kauhea, peloittavan suuri" ja sauros "lisko". Tämä nimi ei viitannut petomaisuuteen vaan eläinten huimaaviin kokoihin ja mahtavuuteen. Sana levisi nopeasti kaikkialla maailmassa, ja siitä lähtien dinosaurus on ollut yksi tieteen tunnetuimmista käsitteistä.

Crystal Palace -patsaat

Owen suunnitteli yhdessä taiteilija Benjamin Waterhouse Hawkinsin kanssa täysikokoisia rekonstruktiopatsaita, jotka asennettiin Crystal Palacen puistoon Lontoonissa 1854. Patsaat — Megalosaurus, Iguanodon ja Hylaeosaurus muiden lajien joukossa — olivat ensimmäiset täysikokoiset dinosauruskuvitukset, joita yleisö pystyi näkemään omin silmin. Vaikka ne olivat anatomisesti virheellisiä nykytiedon valossa, ne ovat yhä paikalla Crystal Palacen puistossa ja ovat suosittu turistikohde.

Paleontologian pioneerilöydöt tänään

Megalosauruksen, Iguanodonin ja Hadrosauruksen tieteellisten kuvausten jälkeen paleontologian on löydetty yli tuhat eri dinosauruslajia. Silti näiden kolmen ensimmäisen löydön asema on edelleen erikoinen — ne ovat paitsi yksittäisiä fossiileja myös tieteen alkupisteitä. Megalosauruksen leukaluu on yhä Oxfordin yliopistomuseossa, Mantellin Iguanodonin hampaat Natural History Museumissa Lontoossa, ja Hadrosauruksen luuranko Academy of Natural Sciencesissa Philadelphiassa. Paleontologian pioneerilöydöt ovat siten paitsi tieteen historiaa myös elävä todiste siitä, että yksittäiset fossiilit voivat aloittaa kokonaan uuden tieteenalan. Tämä on muistutus siitä, kuinka tärkeää on suojella myös tulevien fossiilien tieteellistä saatavuutta jokaisessa maassa. Ilman 1820-luvun englantilaisten luonnontieteilijöiden työtä koko nykyaikainen paleontologian tieteellinen menetelmä olisi voinut kehittyä aivan toisenlaiseksi. Tämä on muistutus siitä, kuinka tärkeää on suojella myös tulevien fossiilien tieteellistä saatavuutta jokaisessa maassa.

Lue lisää tunnetuimmista fossiileista

Paleontologian pioneerilöydöt aloittivat tieteenalan, joka on sittemmin paljastanut tuhansia dinosauruslajeja. Lue tarinoita yksittäisistä kuuluisista fossiileista pillarissa: