Dinosaurusten historia · Aikakausi 1/3
Triaskausi
Dinosaurusten synty — 252–201 miljoonaa vuotta sitten
Yksi supermanarre, polttava kuumuus ja pienet, vaatimattomat eläimet, joista pian tulisi maapallon kiistattomia hallitsijoita.
Lue lisää
Triaskausi: Pangea — yksi manner, yksi maailma
Triaskauden alussa, noin 252 miljoonaa vuotta sitten, maapallo näytti täysin erilaiselta kuin nykyään. Kaikki mantereet olivat sulautuneet yhteen muodostaen valtavan supermanneren nimeltä Pangea — kreikaksi "koko maa". Se oli niin suuri, että sen halki olisi voinut kävellä Pohjoisnavalta Etelänavalle ilman, että olisi ylittänyt yhtäkään merta. Pangean ympärillä levittäytyi ainoa valtameri, Panthalassa, ja manneren itäreunaan työntyi suuri sisämeri nimeltä Tethys. Tethys-meren rannikot olivat triaskauden rikkainta elinaluetta — siellä syntyi suuri osa uusista eläinlajeista, ja juuri sieltä dinosaurukset todennäköisesti alkoivat levittäytyä. Ilmasto oli äärimmäinen ja nykyihmiselle vieras. Pangean sisäosat olivat polttavan kuumia ja kuivia — keskilämpötilat saattoivat nousta yli 50 asteeseen. Napajäätiköitä ei ollut lainkaan, ja merenpinta oli selvästi nykyistä korkeammalla. Rannikkoalueilla ilmasto oli kosteampi ja siedettävämpi, mutta suurin osa mantereesta oli käytännössä autiomaata, jossa vain kaikkein sitkeinmmät eliöt selvisivät. Kasvillisuus oli niukkaa verrattuna myöhempiin aikakausiin. Kukkivia kasveja ei ollut vielä olemassakaan — ne ilmestyisivät vasta kymmeniä miljoonia vuosia myöhemmin. Triaskauden metsissä kasvoi saniaisia, käpypalmuja, havupuita kuten araukarioita ja sypressejä, sekä kortteita, jotka saattoivat kasvaa useita metrejä korkeiksi. Kosteimmilla alueilla kohosi puusaniaisia, joiden latvustot muodostivat ensimmäiset varsinaiset metsät. Ruohoa ei vielä ollut — se kehittyisi vasta dinosaurusten katoamisen jälkeen.Tiesitkö — Pangea ja ilmasto
Pangean sisäosissa lämpötila saattoi nousta yli 50 °C:een. Vertailun vuoksi: Maan kuumimman paikan ennätys on 56,7 °C (Death Valley, 1913). Triaskaudella tällaiset lämpötilat olivat arkipäivää laajoilla alueilla. Manneren keskusta oli niin kuuma ja kuiva, ettei siellä juurikaan elänyt mitään. Kaikki elämä — dinosaurukset mukaan lukien — keskittyi rannikoille ja jokien varsille.
Maailma ennen dinosauruksia
Triaskauden alussa maapallo oli juuri toipumassa historian tuhoisimmasta joukkosukupuutosta. Permikauden lopun "suuri kuolema", noin 252 miljoonaa vuotta sitten, oli tappanut arviolta 96 prosenttia kaikista merieläimistä ja 70 prosenttia maaeläimistä. Se oli niin tuhoisa, ettei vastaavaa ole tapahtunut ennen eikä jälkeen — edes dinosaurukset tuhonnut asteroidi ei aiheuttanut yhtä laajaa tuhoa. Syylliseksi epäillään Siperian valtavia tulivuorenpurkauksia, jotka kestivät satoja tuhansia vuosia ja pumppasivat ilmakehään valtavat määrät hiilidioksidia ja myrkyllisiä kaasuja. Ilmasto kuumeni katastrofaalisesti, meret happamoituivat ja happikatoja levisi laajoille alueille. Tuhon jälkeisessä maailmassa kilpailu oli vähäistä, ja selviytyneet eläinryhmät alkoivat täyttää tyhjiä ekologisia lokeroita. Arkosaurit — matelijaryhmä, johon kuuluvat nykyiset krokotiilit ja linnut sekä kaikki dinosaurukset — olivat yksi menestyneimmistä selviytyjistä. Mutta triaskauden alkupuolella dinosaurukset eivät vielä olleet hallitsevia. Maata hallitsivat pseudosuchiat — krokotiilien esi-isät, jotka olivat tuolloin paljon monimuotoisempia ja suurempia kuin nykyään. Postosuchus, 4-metrinen ja 300-kiloinen saalistaja, oli triaskauden ehdoton huippupeto. Dinosaurukset olivat tässä maailmassa pieniä sivustakulkijoita.Ensimmäiset dinosaurukset
Varhaisimmat tunnetut dinosaurukset ilmestyivät noin 230 miljoonaa vuotta sitten triaskauden puolivälissä. Useimmat niistä on löydetty nykyisen Argentiinan ja Brasilian alueilta, mikä viittaa siihen, että dinosaurukset kehittyivät alkujaan Gondwana-supermanneren eteläosissa. Eoraptor lunensis on yksi varhaisimmista tunnetuista dinosauruksista. Tämä noin metrin pituinen, kevytrakenteinen eläin löydettiin Argentiinan Ischigualasto-muodostumasta vuonna 1991. Eoraptor oli todennäköisesti kaikkiruokainen — sen hampaisto sisälsi sekä lihansyöjälle tyypillisiä teräviä hampaita että kasvinsyöjälle sopivia leveämpiä hampaita. Se painoi ehkä 10 kiloa — suunnilleen saman verran kuin pieni koira. Herrerasaurus ischigualastensis oli selvästi suurempi, 3–6 metriä pitkä ja jopa 350 kiloa painava. Se oli yksi aikakautensa suurimmista dinosauruksista ja selkeästi lihansyöjä: sen pitkät, kaarevat hampaat ja tarttumiseen sopivat kädet tekivät siitä tehokkaan saalistajan. Näiden varhaisten dinosaurusten yhteinen ja ratkaiseva piirre oli niiden jalkojen asento. Toisin kuin muilla sen ajan matelijoilla, joiden jalat työntyvät sivuille, dinosaurusten jalat kasvoivat suoraan vartalon alle. Tämä teki niistä tehokkaampia liikkujia, jotka pystyivät juoksemaan pidempään, nopeammin ja vähemmällä energialla kuin kilpailijansa.
Triaskauden avainlajit
Nyasasaurus (243 mvs)Mahdollisesti varhaisin dinosaurus. Labradorin kokoinen.
Eoraptor (231 mvs)1 m pitkä kaikkiruokainen. Yksi parhaiten tunnetuista.
Herrerasaurus (231 mvs)3–6 m pitkä lihansyöjä. Ensimmäisiä suurempia petoja.
Coelophysis (216 mvs)3 m pitkä ja nopea peto. Löydetty valtavina laumoina.
Plateosaurus (214 mvs)8 m pitkä kasvinsyöjä. Yksi ensimmäisistä suurista dinosauruksista.
Coelophysis — triaskauden menestyjä
Yksi triaskauden tunnetuimmista dinosauruksista on Coelophysis bauri, noin 3 metriä pitkä ja vain 20–30 kiloa painava peto, joka eli noin 216 miljoonaa vuotta sitten nykyisessä New Mexicossa. Coelophysis on poikkeuksellisen hyvin tunnettu, koska sitä on löydetty valtavina joukkohautauksina — yhdestä löytöpaikasta, Ghost Ranchista, on kaivettu esiin satoja yksilöitä. Nämä massakuolemat kertovat, että Coelophysis eli todennäköisesti laumoissa. Se oli kevytrakenteinen ja nopea saalistaja, jonka pitkä kaula ja terävät hampaat sopivat pienten eläinten pyydystämiseen. Sen ontot luut — nimi Coelophysis tarkoittaa kirjaimellisesti "onttoa muotoa" — tekivät siitä kevyen ja ketterän. Myös ensimmäiset suuremmat kasvinsyöjädinosauurukset ilmestyivät triaskauden lopulla. Plateosaurus, jopa 8 metriä pitkä ja tonnin painava, oli yksi ensimmäisistä dinosauruksista, jotka alkoivat lähestyä sitä jättiläiskokoa, josta dinosaurukset myöhemmin tulisivat tunnetuiksi. Plateosaurus oli sauropodien kaukainen esi-isä — niistä pitkäkaulaisista jättiläisistä, jotka hallitsisivat jurakaudella.Triaskauden loppu — toinen mullistus
Triaskauden lopulla, noin 201 miljoonaa vuotta sitten, maapalloa kohtasi uusi joukkosukupuutto. Tämä niin sanottu triaskauden ja jurakauden rajalla tapahtunut sukupuutto ei ollut yhtä tuhoisa kuin permikauden lopun katastrofi, mutta se muutti eläinmaailman voimasuhteita peruuttamattomasti. Sukupuuton syyksi epäillään valtavaa Keski-Atlantin magmaprovinssia — laajaa tulivuoritoiminnan aluetta, joka syntyi, kun Pangea-supermanarre alkoi murtua kahtia. Valtavat laavavuodot peittivät satoja tuhansia neliökilometrejä, ja tulivuoret pumppasivat ilmakehään suuria määriä hiilidioksidia ja rikkidioksidia. Suurimmat häviäjät olivat juuri ne eläimet, jotka olivat siihen asti hallinneet maata: suuret pseudosuchiat — krokotiilien sukulaiset, jotka olivat olleet triaskauden huippupetoja. Lähes kaikki maalla eläneet pseudosuchiat katosivat. Jäljelle jäivät vain vedessä elävät muodot, joista kehittyivät nykyiset krokotiilit. Dinosaurukset puolestaan selvisivät. Kun pseudosuchiat katosivat, dinosaurukset täyttivät vapautuneet ekologiset lokerot. Ne kasvoivat suuremmiksi, monimuotoistuivat ja levittäytyivät joka puolelle maapalloa. Jurakaudella dinosauruksista tulisi maapallon kiistattomia hallitsijoita. Seuraavaksi: Jurakausi — jättiläisten aika →