Iguanodon bernissartensis – Iguaanin hammas — paleontologian historian pioneerilaji
Dino-kortti
- Nimi: Iguanodon bernissartensis (ainoa nykyään pätevä Iguanodon-laji; vanhat lajit kuten I. atherfieldensis on siirretty omiin sukuihinsa, esim. Mantellisaurus)
- Suomeksi: Iguaanin hammas
- Nimen merkitys: ”Bernissartin iguaaninhammas” (sukunimi yhdistää iguaanin hampaiden samankaltaisuuden + kreikan odon = ”hammas”; lajinimi bernissartensis viittaa Bernissartin kaupunkiin Belgiassa, missä kuuluisa massalöytö tehtiin 1878)
- Eli: Varhainen liitukausi (keski-Barremian – varhaisin Aptian), noin 126–122 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Eurooppa (Englanti, Belgia, Espanja, Saksa); holotyyppi Bernissart, Belgia
- Pituus: noin 9–11 metriä (jopa 13 m enimmäisarvioissa)
- Paino: arviolta 3,8–4,5 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Peukalopiikki etujalassa (jopa 15 cm), kaksijalkainen / nelijalkainen (joustava asento), toinen koskaan nimetty dinosaurus (Mantell 1825 — suku; Boulenger 1881 — laji), Bernissartin massalöytö 1878 — vähintään 38 yksilöä!, holotyyppi IRSNB 1534 (Royal Belgian Institute of Natural Sciences), yksi Owenin kolmesta Dinosauria-määritelmäsuvusta (1842)
Paleontologian todellinen pioneerilaji
Iguanodon on yksi historiallisesti tärkeimmistä dinosauruksista. Sen sukunimi tarkoittaa ”iguaanin hampaita” — kun ensimmäiset hampaat löytyivät 1820-luvulla, paleontologit huomasivat niiden muistuttavan nykyisen iguaaniliskon hampaita. Lajinimi bernissartensis viittaa Bernissartin kaupunkiin Belgiassa, missä kuuluisa massalöytö tehtiin vuonna 1878. Suomi-nimi seuraa samaa logiikkaa: yhdistää sanat ”iguaanin” ja ”hammas”.
Iguaanin hammas eli varhaisella liitukaudella, keski-Barremian–varhaisin Aptian -vaiheessa (noin 126–122 miljoonaa vuotta sitten), pääasiassa länsi-Euroopassa: Englannissa, Belgiassa, Espanjassa ja Saksassa. Aikuinen yksilö oli noin 9–11 metriä pitkä ja painoi 3,8–4,5 tonnia (3D-mallinuksen ja allometrisen skaalauksen mukaan) — suuri mutta ei jättiläiskokoinen, joustavasti kaksijalkainen tai nelijalkainen kasvinsyöjä.
Toinen koskaan nimetty dinosaurus — Mantellin tarina
Iguanodon on toinen koskaan tieteellisesti nimetty dinosaurus, heti Megalosauruksen (Buckland 1824) jälkeen. Sen löytötarinan keskiössä on englantilainen pari:
- Mary Ann Mantell (Gideonin vaimo) löysi ensimmäiset hampaat vuonna 1822 Sussexin tienvarrelta Englannissa — tieteen historian klassinen ”vaimon löytö” -tarina!
- Gideon Mantell (lääkäri ja paleontologi) tunnisti hampaiden iguaani-likuisuuden ja nimesi suvun 10. helmikuuta 1825 Royal Society of Londonin esitelmässään
- Mantell harkitsi alunperin nimeä ”Iguana-saurus”, mutta hänen ystävänsä William Daniel Conybeare ehdotti ”Iguanodon” sopivammaksi nimeksi
Tämä tekee tästä lajista paleontologian todellisen pioneerilajin. Kun Richard Owen loi vuonna 1842 termin ”Dinosauria”, hän käytti kolmena perusyksikkönä Megalosaurusta, Iguanodonia ja Hylaeosaurusta — eli iguaanin hammas oli yksi dinosaurusryhmän alkuperäisistä määritelmäsuvuista!
Maidstone-yksilö ja peukalon mysteeri
Mantellin alkuperäinen rekonstruktio oli dramaattisesti virheellinen: hän sijoitti eläimen peukalopiikin nenään kuin sarvi! Tämä virheellinen kuva perustui erityisesti Maidstone-yksilöön (NHMUK 3741, lempinimellä ”Mantel-piece”), joka löydettiin Kentin alueelta Englannista. Vasta Bernissart-massalöytö 1878 paljasti, että kyseessä oli itse asiassa peukalonpiikki — suuri luinen kärki etujalan peukalossa.
Tämä virhe on klassinen muistutus siitä, että paleontologia on tieteenala, jossa kokonaiskuva täydentyy hitaasti palanen kerrallaan. Maidstonen kunta on kunnioittanut löytöä lisäämällä lajin kunnaaliarvomerkkiinsä vuonna 1949 — ainoa dinosaurus tällaisessa heraldisessa asemassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa!
Peukalopiikki puolustuksena
Tämän lajin tunnetuin piirre on sen peukalopiikki — terävä luinen kärki etujalan peukalossa, joka saattoi olla jopa 15 senttimetriä pitkä. Piikki oli todennäköisesti puolustusase saalistajia vastaan. Iguaanin hammas saattoi nousta kahdelle jalalle ja iskeä peukalopiikeillään kimppuun käyvää petoeläintä kohti — tehoa kuin miekalla.
Tämä on ainutlaatuinen ratkaisu dinosaurusten maailmassa. Useimmilla kasvinsyöjillä oli joko panssaria (ankylosauridit), sarvia (sarvidinosaurukset), tai pääosassa pako (hadrosauridit). Iguaanin hampaan peukalopiikki oli omaleimainen välimuoto-ratkaisu — henkilökohtainen ase, joka ei vaatinut koko ruumiin erikoistumista. Toinen tehtävä saattoi olla kasvien repiminen tai kuoren irrottaminen rungoista.
Bernissartin massalöytö 1878
28. helmikuuta 1878 Bernissartin kivihiilikaivoksessa Belgiassa 322 metrin syvyydessä kaksi kaivosmiestä — Jules Créteur ja Alphonse Blanchard — törmäsivät luurankoon, jonka he aluksi luulivat kivettyneeksi puuksi. Lähistöllä Morlanwelzissa olevan kaivospäällikkö Alphonse Briartin rohkaisemana, Louis de Pauw aloitti virallisen kaivuksen 15. toukokuuta 1878.
Tämä oli yksi paleontologian suurimmista löydöistä — kaivoksesta paljastui lopulta vähintään 38 yksilöä tätä lajia, joista useimmat olivat aikuisia! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun niin montaa saman lajin dinosauruksen luurankoa löytyi yhdestä paikasta.
Vuonna 1882 belgialainen paleontologi Louis Dollo rekonstruoi yhden näistä luurangoista Saint-Georgesin kappelissa Charles V:n palatsissa Brysselissä — yksi historian ensimmäisiä koottuja dinosaurus-luurankoja näyttelyä varten! Lajin holotyyppi IRSNB 1534 (Royal Belgian Institute of Natural Sciences) oli ensimmäisten joukossa, jotka asetettiin pystyyn historiallisessa kannan-asennossa.
Bernissart-löytö antoi paleontologeille täydellisen kuvan iguaanin hampaan anatomiasta. Nykyinen hypoteesi siitä, miksi niin monta yksilöä kuoli samassa paikassa, on, että liejukuoppaan tai tulvajoen rannalle hautautui vuosien aikana satoja ruumiita, jotka virtaus oli kuljettanut sinne. Bernissartin löytöpaikka on Sainte-Barbe Clays Formation.
ICZN 2000 — tyypilajin vaihto
Yksi taksonomisen historian erikoisuuksia: alkuperäinen tyypilaji oli I. anglicus (Holl 1829), joka perustui pelkästään yhteen hampaaseen Mary Ann Mantellin alkuperäisestä löydöstä. Vuosikymmenten kuluessa tämä todettiin liian fragmentaariseksi pohjaksi — nomen dubium.
Vuonna 2000 International Commission on Zoological Nomenclature (ICZN) julkaisi Opinion 1947, jossa suvun tyypilajiksi vaihdettiin paljon paremmin tunnettu I. bernissartensis (Boulenger 1881), holotyyppi IRSNB 1534. Tämä on harvinainen taksonominen muutos, joka osoittaa, kuinka tieteelliset säännöt sopeutuvat käytännön tarpeisiin.
Mary Ann Mantellin alkuperäinen hammas on nykyään Te Papa Tongarewa -museossa Wellingtonissa, Uudessa-Seelannissa — Mantellin pojan Walter Mantellin muutto Uuteen-Seelantiin vei sen sinne!
Sukulajien jakaminen — vanha ”Iguanodon” pirstoutui
2000-luvun alussa monet entiset suvun lajit on jaettu erillisiin sukuihin modernien filogeneettisten analyysien myötä:
- Mantellisaurus atherfieldensis (entinen I. atherfieldensis) — Norman 2010
- Barilium dawsoni (entinen I. dawsoni)
- Hypselospinus, Kukufeldia, Sphenospondylus, Dollodon ja muut
Nykyään vain I. bernissartensis on pätevä laji tässä suvussa! Tämä osoittaa, kuinka paleontologinen ymmärrys on syventynyt — se mikä aiemmin näytti yhdeltä lajilta, paljastui itse asiassa monimuotoiseksi sukulinjaksi.
Hadrosauridien sukulainen — ei suora esi-isä
Tärkeä tarkennus: tämä eläin ei ole varsinaisesti hadrosauridi (ankannokkainen), vaan basaalimpi ornitopodi. Se kuuluu ornitopodien laajempaan haaraan, joka on hadrosaurien lähisukulainen. Tämän haaran sisällä Hadrosauroidea-haara kehittyi kohti varsinaisia ankannokkaisia, mutta varsinaiset esi-isät olivat basaalimpia ornitopodia kuten:
- Mantellisaurus atherfieldensis (Englanti)
- Ouranosaurus nigeriensis (Niger, Afrikka)
- Lurdusaurus arenatus (Niger)
- Altirhinus kurzanovi (Mongolia)
Tämä eläin oli kuitenkin yksi ryhmänsä kuuluisimmista jäsenistä ja ”perheen vanhin esi-isä” populaarissa mielessä — kaikki modernit ankannokkaiset ovat sen kaukaisia sukulaisia samalla evolutionaarisella perheellä.
Iguaanin hampaan perintö
Iguaanin hammas on yksi paleontologian kuuluisimpia lajeja. Se on ollut tutkijoiden tutkimuskohteena jo 200 vuotta (1825–2025), ja se jatkaa antamalla uutta tietoa uusien fossiililöytöjen ja modernien tekniikoiden kautta. Sen merkitys on kerrostuva:
- Toinen koskaan nimetty dinosaurus — vain Megalosauruksen jälkeen
- Yksi Owenin kolmesta Dinosauria-määritelmäsuvusta (1842)
- Bernissart-massalöytö 1878 mullisti dinosauruspaleontologian
- Louis Dollon rekonstruktiot 1882 olivat tieteen historian ensimmäisiä
- ICZN 2000 -tyypilaji-vaihto osoittaa, kuinka taksonomia kehittyy
Tämä laji on Sir David Attenborough’n usein mainitsema esimerkki paleontologian kiehtovuudesta — legendaarinen brittiläinen luonnonhistorioitsija on käsitellyt sen tarinaa lukuisissa dokumenteissaan. Se on paleontologisen tieteen symboli ja muistutus siitä, että jokainen fossiilipala on arvokas.
Royal Belgian Institute of Natural Sciences -museo Brysselissä esittelee Bernissart-luurangot yhdessä museon tärkeimmistä saleista — yksi maailman tärkeimpiä dinosaurusnäyttelyitä. Salikokonaisuus on omistettu näille historiallisille löydöille, ja ne herättävät vuosittain valtavan kiinnostuksen sekä paleontologien että suuren yleisön keskuudessa.
Lue lisää muista ankannokkaisista: