Taistelevat dinosaurukset

Taistelevat dinosaurukset on yksi maailman kuuluisimmista fossiileista — kaksi eläintä, jotka jäivät ikuisesti toistensa otteeseen Gobin autiomaan hiekan alle ja paljastivat tieteelle harvinaisen tarkan kuvan myöhäisliitukauden petokäyttäytymisestä.

Taistelevat dinosaurukset on Mongoliasta vuonna 1971 löydetty kaksinkertainen fossiili: pieni petomatelija Velociraptor mongoliensis ja sen saalis Protoceratops andrewsi, jotka jäivät kiveen ikuisesti taisteluasentoonsa. Velociraptorin sirppikynsi on iskenyt Protoceratopsin kaulaan, ja Protoceratopsin nokkaleuat puristavat Velociraptorin oikeaa käsivartta.

Fossiili löytyi Puolalais-Mongolialaisen retkikunnan toimesta Djadochta-muodostuman valkoisesta hiekkakivestä Toogreegissä, noin 30 kilometriä länteen kuuluisalta Bayn Dzak -alueelta. Eläinten kuolinsyy oli todennäköisesti äkillinen hiekkadyynin sortuminen tai voimakas hiekkamyrsky, joka peitti taistelevat eläimet hetkessä.

Mongolialaisen kansanaarteena pidetyt Taistelevat dinosaurukset ovat nykyään esillä Central Museum of Mongolian Dinosaurs -museossa Ulaanbaatarissa. Ne ovat yksi harvoja fossiileja, jotka antavat suoran kurkistuksen dinosauruksen käyttäytymiseen — useimmat fossiilit kertovat vain eläimen ulkomuodosta, eivät siitä, mitä se oli juuri tekemässä kuollessaan.

Löytö Toogreegissä

Puolalais-Mongolialainen retkikunta

Vuosina 1963–1971 Puolalais-Mongolialaiset paleontologiset retkikunnat tekivät systemaattisia tutkimusmatkoja Mongolian Gobin autiomaahan. Retkikuntien tieteellistä työtä johtivat puolalainen paleontologi Zofia Kielan-Jaworowska ja mongolialainen Rinchen Barsbold. Vuoden 1971 retkikunta keskittyi sekä Djadochta- että Nemegt-muodostumiin, ja siltä matkalta tuli paleontologian historian merkittävimpiä löytöjä.

30 kilometriä Bayn Dzakistä

Löytö tehtiin Toogreeg-paikalta, joka sijaitsee noin 30 kilometriä länteen kuuluisasta Bayn Dzakin alueesta — tunnetaan myös nimellä Flaming Cliffs. Toogreegin valkoinen hiekkakivi on osa Djadochta-muodostumaa, joka tunnetaan poikkeuksellisen hyvin säilyneistä myöhäisliitukauden fossiileistaan.

Monoliittikuljetus

Kun retkikunnan jäsenet ymmärsivät löytönsä merkityksen, he eivät yrittäneet erottaa eläimiä toisistaan. Sen sijaan koko kalkkikivilohkare kaivettiin esiin yhtenä kappaleena monoliittikuljetuksena. Lohkare käärittiin kipsiin imeytetyllä kankaalla, mikä muodosti sen ympärille suojakuoren, jotta hauras hiekkakivimatriisi ei hajoaisi kuljetuksen aikana.

Kaksi eläintä, yksi hetki

Velociraptor mongoliensis

Velociraptor mongoliensis on Hollywood-elokuvien kautta kuuluisaksi tullut petomatelija, mutta sen todellinen koko oli huomattavasti pienempi kuin Jurassic Park -elokuvissa esitetään. Tämä yksilö oli noin 1,8 metriä pitkä, lonkasta 62 senttimetriä korkea ja painoi noin 20 kiloa — siis suunnilleen kalkkunan kokoinen. Eläin oli melkein varmasti höyhenpeitteinen, sillä monet sen sukulaislajit ovat osoittautuneet höyhenisiksi. Sen erikoisin piirre oli takajaloissaan oleva pitkä sirppimäinen kynsi, joka pystyi avautumaan ja iskeytymään saaliin pehmeisiin osiin.

Protoceratops andrewsi

Protoceratops andrewsi oli pienempi sukulainen myöhäisemmälle Triceratopsille. Se kuului ceratopsidien sukuun mutta ilman näiden suuria sarvia. Aikuisena se oli noin 1,8 metriä pitkä ja painoi 400 kiloa — siis suunnilleen lampaan kokoinen. Sen nokkamainen leuka oli kasvinsyöjälle hyvin vahva ja sopiva kovan kasvillisuuden rouskuttamiseen.

Sirppikynsi kaulassa

Löytö säilyttää kahden eläimen suhteen poikkeuksellisen tarkasti. Velociraptorin oikean takajalan sirppikynsi on uppoutunut syvälle Protoceratopsin kaulaan — juuri sille alueelle, mistä kulkivat pään verisuonet. Samaan aikaan Protoceratopsin nokkaleuka puristaa Velociraptorin oikeaa käsivartta ja on murskannut sen. Velociraptorin vasen käsi puolestaan pitelee Protoceratopsin päätä. Kaikki tämä on tallentunut kiveen 74–80 miljoonan vuoden ajaksi.

Kuolinsyy hiekan alle

Hiekkadyynin sortuminen

Mikä tappoi eläimet? Tieteelliset selitykset vaihtelevat, mutta yleisin nykynäkemys on, että ne kuolivat äkillisessä hiekkadyynin sortumassa. Eläimet eivät kuolleet itse taisteluun vaan siihen, että useita kuutiometrejä hiekkaa romahti niiden päälle täysin yllättäen. Hauras maaperä ei pitänyt enää pintaansa, ja eläimet hautautuivat hengiltä keskellä taistelua.

Vai hiekkamyrsky?

Toinen mahdollinen selitys on raju hiekkamyrsky. Gobin autiomaassa myrskyt voivat kasata useita metrejä hiekkaa muutamassa minuutissa, ja tämä peittäisi taistelevat eläimet samalla nopeudella. Sekä dyynin sortuminen että hiekkamyrsky selittäisivät, miksi eläinten asennot säilyivät niin tarkasti — ne eivät ehtineet edes liikahtaa kuolemansa jälkeen.

Aiempia teorioita

Aikaisempi selitys oli, että eläimet olisivat hukkuneet suohon tai loukkuun, mutta paikan sedimenttitutkimukset osoittivat, että hiekka oli tuulen kuljettamaa eli aeolista alkuperää — ei vesisedimenttiä. Tämä sulkee pois suon tai tulvan, ja hiekkamyrsky-tai sortuma-teoriat ovat siten todennäköisempiä. Yhä keskustellaan myös siitä, hautautuivatko eläimet täsmälleen samaan aikaan vai onko ote vain sattuman ansiosta säilynyt.

Tieteen aarre

Suora kuva petokäyttäytymisestä

Taistelevat dinosaurukset ovat tieteen kannalta poikkeuksellisen merkittäviä, sillä ne antavat suoraa todistusaineistoa dinosaurusten petokäyttäytymisestä. Useimmat tutkimukset perustuvat fossiilien anatomiaan — luonteenpiirteistä päätellään mahdollisia käyttäytymismalleja. Tässä tapauksessa käyttäytyminen on jähmettynyt itse kiveen.

Velociraptorin todistettu petoluonne

Ennen tätä löytöä monet tutkijat olettivat, että Velociraptor oli ennen kaikkea raadonsyöjä eikä aktiivinen saalistaja. Mongolian fossiili osoitti suoraan, että ainakin tämä yksilö oli aktiivisessa taistelussa elävää saalista vastaan. Sirppikynsi oli juuri se ase, jolla Velociraptor saalisti — ei vain puolustautui.

Käyttäytyminen kalliossa

Yhdessä toisten samalta alueelta löytyneiden fossiilien — Big Mama Citipati ja muut haudottavat oviraptoridit — kanssa Taistelevat dinosaurukset antavat Gobin autiomaalle ainutlaatuisen aseman maailman paleontologisessa kartassa. Mongolialaiset myöhäisliitukauden hiekkakivimuodostumat säilyttävät käyttäytymistä tavalla, joka on muissa fossiilialueissa harvinaista.

Taistelevat dinosaurukset ovat yksi harvoja fossiileja, joissa on tallentunut ei vain eläin vaan myös sen viimeisen elinhetken liike.

Kansanaarre Ulaanbaatarissa

Mongolian valtio on julistanut Taistelevat dinosaurukset kansanaarreeksi, ja ne ovat pysyvästi esillä Central Museum of Mongolian Dinosaurs -museossa Ulaanbaatarissa. Yhdysvalloissa American Museum of Natural History on tehnyt tarkkoja kipsivaloksia tästä löydöstä, ja niitä on ollut esillä myös muissa kansainvälisissä näyttelyissä. Mongolialaiset eivät kuitenkaan lainaa alkuperäistä luurankoa enää maan ulkopuolelle, sillä se on liian arvokas. Kun mongolialaiset puhuvat omasta paleontologiastaan, tämä löytö on aina mukana kuvauksissa — niiden symboliarvo on yhtä suuri kuin tieteellinen merkityskin. Mongolian fossiililainsäädäntö on tiukentunut viime vuosikymmeninä juuri tällaisten kansanaarteiden suojelemiseksi, ja maan paleontologit toivovat, että tämäntyyppisten löytöjen kotimaa-status tunnustettaisiin yhä laajemmin myös kansainvälisessä tiedeyhteisössä. Vain kotimaassaan fossiili saa lopullisen kunnioituksensa. Mongolian Gobin autiomaa pysyy yhtenä koko maailman tärkeimmistä paleontologian alueista, ja sen merkitys vain kasvaa tutkimuksen edetessä.

Muut klassikkofossiilit

Maailman kuuluisimpiin fossiileihin kuuluu joukko klassisia löytöjä, jotka ovat muokanneet paleontologiaa. Tutustu muihin ryhmän sivuihin: