Lark Quarry

Maailman kuuluisin dinosaurusryntäys

Queenslandin sisämaassa, kaukana lähimmästä kaupungista, sijaitsee dinosaurustieteen kuuluisimpia paikkoja — Lark Quarry. Sitä ei tunneta luista vaan jäljistä: tuhansista fossiloituneista dinosaurusten jalanjäljistä.

Alueen jäljet ovat peräisin liitukauden keskivaiheilta, noin 95 miljoonan vuoden takaa. Tuolloin alue ei ollut kuivaa sisämaata vaan rehevä, kostea jokitasanko, jonka järvien ja lampien rannoille dinosaurukset tulivat juomaan.

Löytöpaikka tunnetaan ennen kaikkea "dinosaurusryntäyksestään". Kalliopinnalle on tallentunut yli 3 300 jalanjälkeä — perinteisen tulkinnan mukaan jälki hetkestä, jolloin suuri petodinosaurus säikäytti kokonaisen pienten dinosaurusten lauman pakokauhuun.

Jäljet kertovat asioita, joita pelkät luut eivät voi kertoa. Ne tallentavat eläinten liikettä, käyttäytymistä ja kohtaamisia — hetken muinaisesta elämästä, joka jähmettyi kiveen.

Löytöpaikan merkitys on suuri, koska se on ainutlaatuinen ikkuna dinosaurusten käyttäytymiseen. Harva fossiilikohde tallentaa yhden ainoan dramaattisen hetken yhtä tarkasti.

Liitukauden keskivaiheilla Australia oli aivan toisenlainen kuin nykyään. Manner sijaitsi paljon nykyistä etelämpänä, korkeilla eteläisillä leveysasteilla, ja se oli yhä osittain kiinni muissa eteläisissä mantereissa. Ilmasto oli kuitenkin lämmin ja kostea, eikä jäätä ollut — rehevä kasvillisuus peitti maisemaa.

Tällainen ympäristö oli dinosauruksille suotuisa. Vesistöjen äärellä riitti ravintoa kasvinsyöjille, ja kasvinsyöjät puolestaan houkuttelivat petoja. Alueen jäljet ovat jähmettynyt hetki tästä elävästä maailmasta.

Australian dinosauruksia tunnetaan vähemmän kuin monen muun mantereen lajeja. Siksi jokainen löytöpaikka on erityisen arvokas — myös sellainen, joka tarjoaa luiden sijaan jälkiä. Yhdessä ne auttavat rakentamaan kuvaa siitä, millaisia dinosauruksia eteläisellä mantereella eli.

Jälkien jäljillä

Alueen jäljet löydettiin 1960-luvulla. Paikallinen mies huomasi alueen kivissä outoja painaumia, ja kun ne tunnistettiin dinosaurusten jalanjäljiksi, paikalle saapui tutkijoita Queenslandin museosta.

Varsinaiset kaivaukset tehtiin 1970-luvulla. Kun kivipintaa paljastettiin, esiin tuli hämmästyttävä näky: tuhansia kolmivarpaisia jalanjälkiä, jotka näyttivät kulkevan kaikki samaan suuntaan.

Kaivaustyö oli tarkkaa ja hidasta. Jokainen jälki oli puhdistettava varovasti, ja koko jälkikenttä piti kartoittaa huolellisesti. Vasta kun kokonaisuus oli näkyvissä, tutkijat saattoivat alkaa tulkita, mitä alueella oli tapahtunut.

Jälkien runsaus teki kohteesta heti poikkeuksellisen. Yksittäisiä dinosaurusten jalanjälkiä tunnetaan monelta mantereelta, mutta näin suuri ja tiheä jälkikenttä yhdessä paikassa on harvinaisuus. Se kertoo, että alueella liikkui kerralla suuri joukko eläimiä.

Tutkijat tulkitsivat jäljet ryntäykseksi. Heidän mukaansa pienten dinosaurusten lauma oli kerääntynyt järven rantaan, kun paikalle saapui suuri petodinosaurus — ja lauma pakeni kauhuissaan jättäen jälkeensä tuhannet jäljet.

Jäljet on suojattu huolellisesti. Niiden ylle rakennettiin oma suojarakennus, joka pitää sään loitolla ja tekee mahdolliseksi, että kävijät voivat nähdä tämän ainutlaatuisen kohteen.

Mitä jäljet kertovat

Lark Quarryn jäljet eivät ole luita vaan painaumia — mutta ne kertovat silti paljon. Tutkijat ovat erottaneet jäljistä erikokoisia dinosauruksia ja päätelleet, miten ne liikkuivat.

Jäljet ovat fossiileina erityislaatuisia. Luut kertovat, millainen eläin oli, mutta jäljet kertovat, mitä eläin teki. Juuri siksi tällaiset kohteet ovat dinosaurustieteelle korvaamattomia.

Jäljistä voidaan päätellä yllättävän paljon. Askelten pituus kertoo, kuinka nopeasti eläin liikkui, ja jäljen koko paljastaa eläimen suuruuden. Kun samalla alueella on monen eläimen jälkiä, tutkijat voivat jopa päätellä, liikkuivatko eläimet yhdessä vai erikseen.

Lark Quarryn jäljet ovat erityisen kiinnostavia juuri siksi, että niissä on monta eläintä yhtä aikaa. Pienet ja suuremmat jäljet risteävät, ja niiden suunnat ja etäisyydet kertovat tarinan. Tutkijoiden tehtävä on lukea tämä tarina oikein — eikä se ole aina helppoa.

Juuri tästä syystä Lark Quarry on noussut myös tieteellisen keskustelun keskiöön. Kun jälkikenttää on tutkittu uudelleen tarkemmin, on huomattu, ettei alkuperäinen tulkinta ole ainoa mahdollinen. Tämä ei ole tieteen heikkous vaan vahvuus: hyvä kohde kestää uudelleentarkastelun ja synnyttää uusia kysymyksiä joka sukupolvelle.

Keitä tällä jokitasangolla eli

Lark Quarryn jäljet kertovat eläinten liikkeestä, mutta eivät paljasta, mitä lajeja alueella tarkalleen eli. Onneksi samasta kerrostumasta — Winton-muodostumasta — tunnetaan myös luufossiileja, jotka piirtävät kuvan kokonaisesta liitukautisesta jokimaailmasta nimettyine asukkaineen.

Kasvinsyöjien joukkoa hallitsivat jättiläissauropodit: Diamantinasaurus, Savannasaurus ja Wintonotitan — pitkäkaulaisia, monta tonnia painavia titanosauruksia, jotka laidunsivat jokitasangon kasvillisuutta. Ravintoketjun huipulla oli Australovenator wintonensis, noin kuusimetrinen megaraptoridi ja Australian täydellisin tunnettu petodinosaurus, jonka pitkät käsivarret ja koukkukynnet olivat tehokas saalistusase. Lisäksi alueella eli krokotiilisukulaisia, kilpikonnia, lentoliskoja ja keuhkokaloja — vesistöjen täyttämän maiseman tunnusmerkkejä.

Tärkeä tarkennus: nämä luufossiilit ovat peräisin muodostuman alaosasta, kun taas Lark Quarryn jäljet kuuluvat sen yläosaan. Kyseessä on siis sama maailma mutta hieman eri hetki — emmekä voi sanoa, että juuri Australovenator olisi jättänyt jälkikentän suuret jäljet. Päinvastoin: kenelle ne kuuluvat, on yhä tutkijoiden kiistakapula, kuten seuraavasta osiosta käy ilmi.

Liitukauden jokitasanko

Kohteen jäljet syntyivät liitukautiselle jokitasangolle. Tuolloin Queenslandin sisämaa oli rehevä, kostea seutu, jossa virtasi jokia ja lepäili järviä ja lampia.

Jälkien säilyminen vaati onnekkaan sattuman. Dinosaurukset kävelivät pehmeässä, kosteassa mudassa, johon niiden jalat painuivat. Pian tämän jälkeen — ennen kuin muta ehti kuivua ja murtua — alue peittyi tulvan tuomalla hiekalla, joka suojasi jäljet.

Tämän jälkeen jäljet hautautuivat yhä syvemmälle. Vuosimiljoonien kuluessa niiden päälle kertyi paksuja kerroksia hiekkaa ja liejua, jotka vähitellen kovettuivat kiveksi. Vasta paljon myöhemmin eroosio paljasti jäljet jälleen näkyviin.

Ympäröivä maisema on nykyään karu ja kuiva. Tasaisten huippujen reunustamat mesat ja kuluneet kalliorinteet ovat kaukana siitä rehevästä jokitasangosta, jolla dinosaurukset aikoinaan liikkuivat. Juuri tämä eroosio on kuitenkin tehnyt jälkien löytymisen mahdolliseksi.

Tutkimus jatkuu yhä

Löytöpaikka on edelleen aktiivisen tutkimuksen kohteena, vaikka sen jäljet kaivettiin esiin jo vuosikymmeniä sitten. Uudet menetelmät ovat tuoneet vanhaan kohteeseen tuoreita näkökulmia.

Erityisen tärkeää on ollut jälkien tarkka mittaus ja mallinnus. Nykyään jokainen jälki voidaan kuvata yksityiskohtaisesti tietokoneelle, mikä tekee mahdolliseksi tutkia niiden muotoa, syvyyttä ja suuntaa paljon tarkemmin kuin ennen. Juuri tämä tarkkuus on synnyttänyt uudet tulkinnat siitä, mitä alueella todella tapahtui.

Tutkimus on hyvä esimerkki siitä, ettei fossiilikohde ole koskaan "valmis". Vaikka jäljet ovat samat kuin 1970-luvulla, niistä voidaan yhä lukea uutta — kun vain menetelmät kehittyvät ja kysymykset tarkentuvat.

Kohdetta tutkitaan myös osana laajempaa kokonaisuutta. Saman kerrostuman alueelta tunnetaan muitakin jälkikohteita ja dinosaurusten luita, ja yhdessä ne piirtävät kuvaa liitukautisen Australian eläimistöstä. Lark Quarryn jäljet ovat yksi pala tätä suurempaa palapeliä.

Kohteella on myös tärkeä rooli yleisön innostajana. Suojarakennuksessa kävijät voivat nähdä aidot dinosaurusten jäljet omin silmin — ei kopioita vaan oikeita painaumia liitukauden mudassa. Tällainen kokemus tekee dinosauruksista todellisia tavalla, johon kuva tai luuranko ei aina yllä.

Lark Quarryn perintö

Kohde on yksi Australian tunnetuimmista dinosauruskohteista ja suosittu matkailunähtävyys. Sen jäljet ovat tehneet alueesta tunnetun kaikkialla, missä dinosauruksia tutkitaan.

Kohteen suurin merkitys on siinä, miten se valaisee dinosaurusten käyttäytymistä. Useimmat fossiilit kertovat, millaisia eläimet olivat — mutta jäljet kertovat, miten ne liikkuivat ja toimivat. Tämä löytöpaikka on yksi maailman parhaista paikoista nähdä se.

Tutustu muihin löytöalueisiin

Muut löytöpaikat Australiassa ja Antarktiksella

Dinosauruksia jokaisella mantereella