Nigersaurus — Biologinen ruohonleikkuri jonka suussa oli yli 500 hammasta
Dino-kortti:
- Nimi: Nigersaurus taqueti
- Suomeksi: Nigerin lisko
- Nimen merkitys: ”Nigerin lisko” — nimetty Nigerin tasavallan ja paleontologi Philippe Taquetin mukaan
- Eli: Varhainen liitukausi, noin 115–105 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Niger (Elrhaz-muodostuma, Sahara)
- Pituus: 9–10 metriä
- Paino: Arviolta 4 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä (matala laiduntaja)
- Tunnusmerkit: Äärimmäisen leveä, litteä suu joka avautui suoraan eteenpäin, yli 500 hammasta 9 kerroksessa jatkuvasti korvautuvina hammasparistoina, pää luontaisesti alaspäin suuntautunut, kevyt luurakenne poikkeuksellisen ontoilla luilla, lyhyt kaula sauropodiksi
Nigersaurus on dinosaurusten maailman omituisin sauropodi — eläin, joka näyttää siltä kuin evoluutio olisi suunnitellut sen vitsinä. Sen suu on leveä ja litteä kuin imurin suukappale, suussa on yli 500 hammasta järjestyneinä jatkuvasti korvautuviksi hammasparistoiksi, ja sen pää roikkui luonnostaan alaspäin lähellä maanpintaa. Se oli biologinen ruohonleikkuri — kone, joka oli erikoistunut matalan kasvillisuuden keräämiseen tehokkaammin kuin mikään muu tunnettu dinosaurus.
Nigersaurus öydettiin Saharan aavikoilta Nigerin tasavallasta, ja sen tutkimusta johti amerikkalainen paleontologi Paul Sereno. Ensimmäiset fossiilit löydettiin jo 1960-luvulla ranskalaisen Philippe Taquetin toimesta, mutta lajia ei kuvattu tieteellisesti ennen vuotta 1999. Kattavampi kuvaus julkaistiin 2007, ja se paljasti eläimen hämmästyttävän anatomian täydessä laajuudessaan.
Imurimainen suu
Nigersauruksen suu on ainutlaatuinen kaikissa tunnetuissa eläimissä — nykyisissä tai fossiilisissa. Se on äärimmäisen leveä ja litteä, ja se avautuu suoraan eteenpäin eikä alaspäin kuten useimmilla eläimillä. Sivulta katsottuna suu näyttää kapealta, mutta edestä katsottuna se on levähyttävän leveä — laajempi kuin kallon loppuosa.
Tämä muoto sopi täydellisesti matalan kasvillisuuden ”lakaisemiseen” maanpinnasta. Nigersaurus ei kurkottanut ylöspäin puihin kuten Brachiosaurus eikä lakaissut sivuille kuin Diplodocus. Se painoi päänsä alas ja pyyhkäisi leveällä suullaan kaiken kasvillisuuden — saniaisia, kortteisia ja matalia kasveja — kuin ruohonleikkuri nurmikolla.
500 hammasta — ja ne vaihtuivat jatkuvasti
Nigerin liskon hampaisto on yksi luonnon hämmästyttävimmistä rakenteista. Suussa oli yli 500 hammasta, jotka olivat järjestyneet tiiviisiin pystysuuntaisiin pinoihin — hammasparistoihin — joissa jokaisen kuluneen hampaan alla odotti valmis korvaava hammas. Hampaita oli 9 kerroksessa: kun ylin hammas kului loppuun, seuraava nousi tilalle kuin liukuhihnalla.
Yksittäisen hampaan elinikä oli arviolta vain noin 14 päivää — lyhyin tunnettu hampaan käyttöikä missään dinosauruksessa. Tämä tarkoittaa, että Nigerin lisko vaihtoi hampaansa täydellisesti noin kahden viikon välein. Jatkuva hampaidenvaihtojärjestelmä oli vastaus siihen, että matalan kasvillisuuden syöminen kulutti hampaita äärimmäisen nopeasti — hiekka ja maaperä jauhoivat hampaat nopeammin kuin puun lehtien syöminen.
Hampaiden rakenne muistuttaa hadrosaurien — kuten Parasaurolophuksen — hammaspateriota, mutta sen järjestelmä on yksinkertaisempi ja alkukantaisempi. Se edustaa vaihtoehtoista evoluutioratkaisua samaan ongelmaan: miten syödä kovaa, kuluttavaa kasviainesta ilman hampaiden loppumista.
Pää alaspäin — CT-kuvaus paljasti
Vuonna 2007 Sereno ja kollegat tekivät CT-kuvauksen Nigersauruksen kallosta, ja tulokset olivat yllättäviä. Sisäkorvan tasapainoelin — puolikaarikanavat — paljastivat, että eläimen pää oli luontaisesti suuntautunut alaspäin noin 67 asteen kulmassa vaakatasoon nähden. Tämä tarkoittaa, ettei Nigerin lisko nostanut päätään ylös — se katsoi alas, kohti maata, suurimman osan ajasta.
Tämä löydös vahvisti matalan laiduntamisen teorian. Nigerin lisko ei ollut kirahvimainen kurkottaja vaan pikemminkin lehmimainen laiduntaja — pää maanpintaa kohti, suu lakaisemassa kasvillisuutta edestakaisella liikkeellä. Sen lyhyt kaula — lyhyt sauropodiksi, vaikka yhä pidempi kuin useimpien muiden dinosaurusten — sopi tähän elintapaan: kaula ei tarvinnut olla pitkä, koska ravinto oli suoraan jalkojen edessä.
Kevyin luinen sauropodi
Nigerin liskon luut olivat poikkeuksellisen ohuita ja onttoja — kevyempiä kuin minkään muun tunnetun sauropodin. Joillakin luilla seinämän paksuus oli vain muutaman millimetrin — ohuempi kuin pahvilaatikon kartonki. Tämä äärimmäinen keveys oli mahdollista, koska Nigerin lisko oli pieni sauropodiksi — vain 9–10 metriä pitkä ja noin 4 tonnia painava — eikä se tarvinnut kannatella Argentinosauruksen kaltaista massaa.
Kevyt luusto saattoi olla myös sopeutuma kuumaan ilmastoon. Varhaisliitukauden Niger oli trooppinen jokialue Saharan alueella, ja kevyt kehonrakenne olisi vähentänyt ylimääräistä lämmöntuotantoa. Nykyiset trooppisten alueiden suuret eläimet — kuten metsänorsut — ovat tyypillisesti pienempiä ja kevyempiä kuin savannien sukulaisensa.
Saharan dinosaurus
Nigersauruksen elinympäristö — varhaisen liitukauden Niger — oli hyvin erilainen kuin nykyinen Sahara. Tuolloin alue oli laaja jokitasanko, jossa kasvoi rehevää kasvillisuutta jokien ja järvien ympärillä. Nigerin lisko jakoi elinympäristönsä massiivisen Sarcosuchus-krokotiilin (”SuperCrocin”), Suchomimus-spinosauridin ja lukuisten muiden dinosaurusten kanssa.
Paul Sereno on kutsunut Nigersaurusta ”mesotsoiseksi lehmäksi” — vertaus, joka osuu hyvin. Se oli matala laiduntaja, joka liikkui hitaasti, söi jatkuvasti ja vaihtoi hampaansa kuin liukuhihna. Se ei ollut näyttävä tai pelottava — mutta se oli äärimmäisen erikoistunut ja tehokas omassa ekologisessa lokerossaan. Nigersaurus muistuttaa siitä, ettei evoluutio palkitse aina suurinta tai pelottavinta — joskus se palkitsee omituisinta.
Lue lisää pitkäkaulaisista dinosauruksista: Brachiosaurus · Diplodocus · Apatosaurus · Argentinosaurus · Dreadnoughtus · Kaikki pitkäkaulaiset dinosaurukset →