Dreadnoughtus — arhaiten dokumentoitu jättiläisdinosaaurus joka ei ollut edes täysikasvuinen
Dino-kortti:
- Nimi: Dreadnoughtus schrani
- Suomeksi: Pelottomuus
- Nimen merkitys: ”Se jota ei pelota” (englannista dread = pelko, nought = ei mitään) — viittaus siihen, ettei aikuisella yksilöllä ollut luonnollisia vihollisia
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 77 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Argentiina (Patagonia, Santa Cruz -provinssi)
- Pituus: 26 metriä
- Paino: Arviolta 59 tonnia (löydetty yksilö — ei täysikasvuinen)
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Poikkeuksellisen kattava luuranko (70 % luista säilynyt), massiiviset raajaluut, pitkä kaula, pitkä häntä, ei täysikasvuinen löydetty yksilö
Dreadnoughtus on paleontologian harvinaisuus — jättiläismäinen titanosauuri, josta tunnetaan tarpeeksi luita luotettavien johtopäätösten tekemiseen. Siinä missä Argentinosauruksesta tunnetaan kourallinen luita ja Patagotitanista muutamien yksilöiden yhdistelmä, pelottomuudesta on löydetty poikkeuksellisen kattava luuranko — noin 70 prosenttia kaikista luista. Tämä tekee siitä parhaiten dokumentoidun jättiläissauropodin ja antaa luotettavimman kuvan siitä, miltä 60-tonninen eläin todella näytti.
Nimi on täydellinen. ”Dreadnoughtus tai Suomeksi Pelottomuus” — kuten brittiläinen taistelulaivatyyppi HMS Dreadnought — viittaa eläimeen, jolla ei ollut mitään syytä pelätä. Aikuisena se oli liian suuri minkään pedon kaadettavaksi. Paleontologi Kenneth Lacovara, joka löysi ja nimesi lajin, kuvaili valintaa näin: ”Mikä 60-tonninen eläin pelkää? Ei mikään.”
Löytö Patagoniasta
Dreadnoughtus löydettiin vuonna 2005 Argentiinan eteläisestä Patagoniasta, Santa Cruzin provinssin Cerro Fortaleza -muodostumasta. Lacovaran tiimi kaivoi luurankoa neljän kenttäkauden ajan — vuodesta 2005 vuoteen 2009. Kokonaisuudessaan löydettiin yli 100 luuelementtiä yhdestä yksilöstä — poikkeuksellinen kattavuus jättiläissauropodille.
Luuranko sisältää kaulanikamia, selkänikamia, häntänikamia, kylkiluita, hartiavyön luita, lantioluita, raajaluita ja jopa pieniä jalkojen luita. Tämä kattavuus mahdollistaa painoarvion, joka ei perustu ekstrapolaatioon sukulaisista vaan itse eläimen omiin luihin. Tulos: arviolta 59 tonnia — vähemmän kuin Argentinosauruksen arviot mutta paljon luotettavampi.
Se ei ollut edes valmis
Pelottomuuden hämmästyttävin yksityiskohta löytyy luiden mikrorakenteesta. Kun tutkijat leikkasivat ohutleikkeitä raajaluista ja tutkivat niitä mikroskoopilla, he löysivät aktiivisia kasvuvyöhykkeitä — luusoluja, jotka olivat yhä jakautumassa ja luuta, joka oli yhä kasvamassa.
Tämä tarkoittaa, ettei löydetty yksilö ollut täysikasvuinen. 59 tonnia ja 26 metriä — ja se kasvoi yhä. Täysikasvuinen Dreadnoughtus olisi saattanut painaa 70 tonnia tai enemmän ja olla 30 metriä pitkä. Emme tiedä varmasti, koska meillä on vain tämä yksi, keskeneräinen yksilö.
Tieto herättää kiehtovan kysymyksen: kuinka suuriksi titanosaurit todella kasvoivat? Jos 59 tonnia on keskeneräinen kasvuvaihe, minkä kokoinen oli täysin kehittynyt aikuinen? Ja jos Argentinosauruksen fragmentaariset luut edustavat täysikasvuista yksilöä, oliko se todella suurempi kuin Dreadnoughtus — vai vain vanhempi ja pidemmälle kasvanut?
Kuolinsyy — tulva
Pelottomuuden luurangon poikkeuksellinen säilyminen johtuu todennäköisesti nopeasta hautautumisesta tulvassa. Luurangon ympärillä on hienorakeista sedimenttiä, joka viittaa nopeaan, tulvamaiseen hautautumiseen. Eläin kuoli — mahdollisesti juuri tulvaan — ja peittyi sedimentin alle ennen kuin haaskansyöjät ehtivät hajottaa luurankoa.
Samalta löytöpaikalta löydettiin myös toinen, fragmentaarisempi yksilö, mikä viittaa siihen, että alueella eli pelottomuuksia populaationa. Patagonian myöhäinen liitukausi oli dynaamisista ympäristö: jokitasankoja, tulvia, laajoja kasvillisuusalueita ja jaksottaisia kuivuuskausia. Pelottomuus eli tässä maisemassa yhdessä muiden titanosaurien, petodinosaurien ja pienten kasvinsyöjien kanssa.
Miksi koko on tärkeää
Pelottomuuden merkitys paleontologialle ylittää pelkät mitat. Se on osoitus siitä, kuinka tärkeää on löytää kattavia fossiileja — ei vain yksittäisiä luita. Argentinosauruksen kourallinen luita tuottaa painoarvion, joka vaihtelee 65–100 tonnin välillä — valtava epävarmuus. Pelottomuuden 70 prosentin kattavuus tuottaa huomattavasti tarkemman arvion.
Tämä opetus ulottuu koko paleontologiaan: fragmentaarisista fossiileista tehdyt päätelmät ovat aina epävarmoja. Mitä enemmän luita tunnetaan, sitä luotettavampi kuva eläimestä saadaan. Pelottomuus ei ehkä ollut historian suurin dinosaurus, mutta se on historian parhaiten tunnettu jättiläisdinosaaurus — ja se on tieteellisesti arvokkaampaa kuin pelkkä kokoennätys.
Lue lisää pitkäkaulaisista dinosauruksista: Brachiosaurus · Diplodocus · Apatosaurus · Argentinosaurus · Nigersaurus · Kaikki pitkäkaulaiset dinosaurukset →