Dino-kortti:
- Nimi: Diplodocus carnegii
- Suomeksi: Kaksoispalkkikallo
- Nimen merkitys: ”Kaksoispalkkikallo” (kreikaksi diplos = kaksois, dokos = palkki) — viittaus häntänikamien muotoon
- Eli: Myöhäinen jurakausi, 154–152 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Pohjois-Amerikka (Colorado, Utah, Wyoming, Montana)
- Pituus: 25–32 metriä
- Paino: 12–16 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Äärimmäisen pitkä piiskamainen häntä (jopa 80 nikamaa), pitkä kaula, pieni hevosmainen pää, kynänmuotoiset hampaat vain suun etuosassa, kevyt luurakenne, takajalat etualjalkoja pidemmät, vaakasuora ryhti
Diplodocus on dinosaurusten maailman mitalihirmu — eläin, joka kilpailee jatkuvasti pisimmän dinosauruksen tittelistä. Jopa 32 metriä nenästä häntään, se oli pidempi kuin sinivalas ja pidempi kuin kaksi linja-autoa peräkkäin. Mutta hämmästyttävintä tässä ei ole sen pituus vaan sen keveys: ”vain” 12–16 tonnia, murto-osa siitä mitä Argentinosaurus painoi. Se oli jättiläisten maailman ballerina — pitkä, siro ja yllättävän elegantti.
Diplodocus eli myöhäisellä jurakaudella Pohjois-Amerikan Morrison-muodostumassa, ja se on alueen yleisimpiä suuria sauropodeja. Se jakoi elinympäristönsä Brachiosauruksen, Apatosauruksen, Stegosauruksen ja Allosauruksen kanssa. Kuuluisin yksilö — Diplodocus carnegii — nimettiin amerikkalaisen teollisuusmiehen Andrew Carnegien mukaan, joka rahoitti sen löytämisen ja lahjoitti valetut luurankokopiot museoihin ympäri maailmaa.
Piiskahäntä — ääntä nopeampi ase
Diplodocusen kuuluisin piirre on sen häntä — poikkeuksellisen pitkä, oheneva rakenne, joka päättyi ohuen piiskan kaltaiseen kärkeen. Häntä sisälsi jopa 80 nikamaa ja saattoi olla yli 13 metriä pitkä.
Vuonna 1997 tietokonetutkijat Nathan Myhrvold ja Philip Currie julkaisivat tutkimuksen, joka herätti valtavaa huomiota: Diplodocusen häntä olisi voinut liikkua niin nopeasti, että sen kärki rikkoi äänivallin — tuottaen terävän, haulikkomaisen pamahduksen. Tutkimus perustui häntänakamien muotoon ja joustavuuteen, ja tietokonemalli osoitti, että piiskamainen liike kiihdytti hännän kärjen yli 1 200 km/h nopeuteen.
Jos tämä pitää paikkansa, Diplodocus pystyi tuottamaan äänipamauksia kuin kanuunan laukauksia — todennäköisesti pelästyäkseen petoja kuten Allosaurusta tai viestittääkseen lajitovereilleen pitkien matkojen päähän. Kaikki tutkijat eivät hyväksy teoriaa, mutta se on yksi paleontologian kiehtovimmista hypoteeseista.
Kynähampaat — ruoho puuttui, saniainen riitti
Kaksoispalkkikallon hampaat olivat aivan toisenlaisia kuin Brachiosauruksen lusikkahampaat. Ne olivat pitkiä, ohuita ja kynänmuotoisia — ja ne kasvoivat vain suun etuosaan, kuin kampa. Tämä hammasrakenne sopi kasviaineksen riipimiseen oksista ja varsista mutta ei lainkaan pureskeluun.
Kaksoispalkkikallo söi todennäköisesti lakaisten — pyyhkäisten päätään sivulle ja riipien kynähampaillaan kaiken kasvillisuuden oksista yhdellä liikkeellä, kuin haravoimalla. Se ei kurkottanut korkealle kuten Brachiosaurus, vaan laidunsi matalammalla — lakaisten pitkällä kaulallaan valtavan ympyrän ympäriltään ilman että massiivinen vartalo liikkui. Tämä strategia oli energiatehokas ja sopi erityisesti saniaisten, kortteisten ja matalan kasvillisuuden syömiseen.
Kevyt jättiläinen
Kaksoispalkkikallon keveys suhteessa pituuteensa johtuu sen äärimmäisen kevytrakenteisuudesta. Sen nikamissa oli laajat ilmatäytteiset ontelot — pneumaattiset kammat — jotka kevensivät luurankoa merkittävästi ilman rakenteellista heikkenemistä. Samaa kevennystekniikkaa käyttävät nykyiset linnut, ja se on todiste sauropodien ja lintujen yhteisestä hengitysjärjestelmästä.
Kevyt rakenne tarkoitti myös, että kaksoispalkkikallo saattoi olla yllättävän nopea liikkuja kokoonsa nähden. Se ei ollut hidas laahustaja vaan eläin, joka pystyi kävelemään kohtuullisella nopeudella ja mahdollisesti jopa hölkkäämään lyhyitä matkoja uhkatilanteissa.
Carnegien lahja maailmalle
Andrew Carnegie — amerikkalainen teräsmoguli ja filantrooppi — innostui dinosauruksista ja rahoitti kaivauksien, jotka johtivat tämän löytöön vuonna 1899. Hän ei tyytynyt yhteen luurankoon: Carnegie teetti kipsivalokopioita alkuperäisestä luurangosta ja lahjoitti niitä museoihin Lontoossa, Pariisissa, Berliinissä, Wienissä, Bolognassa, Buenos Airesissa, Meksikossa ja Madridissa.
Näistä kopioista tuli usein museoiden vetonauloja — ja monille ihmisille ensimmäinen kosketuspinta dinosaurusten maailmaan. Carnegien teki dinosauruksista globaalin kulttuuriilmiön vuosikymmeniä ennen Jurassic Parkia. Se on yksi harvoista yksittäisistä fossiililöydöistä, jotka ovat vaikuttaneet miljoonien ihmisten dinosauruskuvaan.
Lue lisää pitkäkaulaisista dinosauruksista: Brachiosaurus · Apatosaurus · Argentinosaurus · Dreadnoughtus · Nigersaurus · Kaikki pitkäkaulaiset dinosaurukset →