Goyocephale – Nystyräpäinen paksupäinen Mongolian aavikolta
Dino-kortti
- Nimi: Goyocephale lattimorei
- Suomeksi: Nystyräpää
- Nimen merkitys: ”Koristeltu pää” (mongolian goyo = koristeltu, kreikan kephale = pää)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 76 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Mongolia (Gobin aavikko)
- Pituus: Noin 2 metriä
- Paino: Arviolta 10–40 kiloa
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä tai sekasyöjä
- Tunnusmerkit: Paksuuntunut, nystyräinen kallon päälaki, pieniä luisia kyhmyjä kallon takareunassa, poikkeuksellisen pitkät kulmahampaanomaiset etuhampaat, säilynyt osa kalloa, leuat ja osa luurankoa
Goyocephale on yksi parhaiten tunnetuista mongolialaisista paksupäisistä dinosauruksista. Sen nimi tarkoittaa ”koristeltua päätä” — mongolian kielen goyo yhdistettynä kreikan sanaan kephale (pää). Suomeksi Goyocephalea voidaan kutsua nystyräpääksi, sillä sen kallossa oli poikkeuksellinen määrä pieniä luisia kyhmyjä koristeena.
Goyocephale eli myöhäisellä liitukaudella noin 76 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Mongolian Gobin aavikon alueella. Sen fossiilit löydettiin 1975 ja kuvattiin tieteellisesti 1982 puolalais-mongolialaisen tutkimusryhmän toimesta. Aikuinen nystyräpää oli noin 2 metriä pitkä ja painoi arviolta 10–40 kiloa — pieni mutta kompakti kaksijalkainen kasvinsyöjä.
Paksuuntunut mutta kupumaton pää
Toisin kuin Pachycephalosauruksella tai monilla muilla paksupäisillä, Goyocephalen pää ei ollut kupumainen. Sen sijaan kallon luut olivat paksuuntuneet ja päälaki oli pinnaltaan nystyräinen. Kallon takareunassa, erityisesti squamosal-luiden alueella, oli useita pieniä luisia kyhmyjä, jotka olivat todennäköisesti pienten sarvien perustoja eläessä. Tämä antoi nystyräpään takaraivolle koristeellisen, piikkimäisen ilmeen.
Tämä kupumattomuus on herättänyt paleontologien keskuudessa merkittäviä kysymyksiä. Osa tutkijoista on esittänyt, että se saattaisi olla suuremman kupuisen lajin nuori yksilö, samaan tapaan kuin Dracorex on osoittautunut Pachycephalosauruksen nuoreksi. Asiaa ei ole kuitenkaan lopullisesti ratkaistu, ja toistaiseksi se luokitellaan omaksi suvukseen.
Omaleimaiset hampaat
Paksupään mielenkiintoisin piirre ovat sen hampaat. Sen etuhampaisto sisältää poikkeuksellisen pitkiä, kulmahampaanomaisia kärkiä — tieteellisessä kielessä niitä kutsutaan ”caniniform”-hampaiksi. Tämä on harvinainen piirre kasvinsyöjän suussa, ja se on johtanut tutkijat pohtimaan, saattoiko se syödä myös pieniä eläimiä tai käyttää hampaita puolustukseen ja parittelunäyttöön.
Heterodontian — eli erilaisten hammastyyppien esiintyminen samassa suussa — on sen omalaatuisimpia piirteitä. Sen etuhampaat olivat pitkiä ja kulmahampaanomaisia, takahampaat pieniä ja lehtimäisiä. Tämä viittaa monipuoliseen ruokavalioon, mahdollisesti sekasyöjyyteen, joskin nykyisin useimmat tutkijat pitävät sitä pääasiassa kasvinsyöjänä.
vElinympäristö
Goyocephalen aikana Mongolian Gobin alue oli erilainen kuin nykyään — kosteampi ja vihreämpi, vaikkakin edelleen kuivahko. Alueella oli jokia, matalia järviä ja kasvillisuutta riittävästi ylläpitämään monipuolista dinosaurusekosysteemiä. He jakoivat elinympäristönsä muiden paksupäisten kanssa, mukaan lukien Prenocephale, ja suurempien petojen kuten Velociraptorin ja Tarbosauruksen.
Paksupää oli nopea kaksijalkainen eläin, joka käytti lauma-elämää ja nopeaa pakoa ainoina puolustusmekanismeinaan. Sen suuret silmät ja hyvin kehittyneet hajukäämit viittaavat siihen, että se luotti aisteihinsa saalistajien havaitsemisessa.
Tutkimushistoria
Fossiilit löydettiin puolalais-mongolialaisen tutkimusretkikunnan toimesta 1970-luvulla. Sen kuvasi tieteellisesti Altangerel Perle yhteistyössä Teresa Maryańskan ja Halszka Osmólskan kanssa — kahden puolalaisen paleontologin, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet paksupäisten ryhmän ymmärtämiseen. Maryańska ja Osmólska nimesivät myös koko Pachycephalosauria-alaluokan 1974.
Niiden fossiilit sisältävät osan kallosta, molemmat alaleuat, kuvan, osan takapäästä ja joitakin kallon luita, sekä osia raajoista, lantiosta ja selkärangasta. Tämä on enemmän kuin useimmista paksupäisistä on säilynyt — useimpia tunnetaan vain kallon kuvusta.
Goyocephalen perintö
Goyocephale on tärkeä laji paksupäisten tutkimuksessa, koska se tarjoaa vertailukohdan kupuisten ja kupumattomien muotojen välillä. Sen kautta paleontologit voivat tutkia sitä, miten paksupäisten tunnusomainen pääsuojaus kehittyi evoluutiossa.Hän edustaa varhaisempaa evoluutiovaihetta, jossa paksupäiset eivät olleet vielä saavuttaneet myöhempien lajien dramaattista kupua. Se on samalla muistutus siitä, että paleontologia on jatkuvasti muuttuva tieteenala — uudet löydöt ja tutkimukset voivat vielä osoittaa, että se on jotain aivan muuta kuin nyt luullaan. Näin tapahtui jo Dracorexin ja Stygimolochin kanssa.
Lue lisää muista paksupäisistä: