Goyocephale lattimorei – Nystyräpää – koristeellinen mongolialainen
Dino-kortti:
- Nimi: Goyocephale lattimorei
- Suomeksi: Nystyräpää
- Nimen merkitys: Mongolian goyo (koristeltu) ja kreikan kephalē (pää) – ”koristeltu pää”; lajinimi lattimorei kunnioittaa amerikkalais-brittiläistä Mongolian-asiantuntijaa Owen Lattimorea
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 76 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Mongolia (Boro Khovil, Etelä-Gobi)
- Pituus: Noin 2 metriä
- Paino: Arviolta 10–40 kg
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä, mahdollisesti osittain sekasyöjä
- Tunnusmerkit: Litteä, kupumaton päälaki nystyröineen, kulmahammasmaiset etuhampaat, harvinaisen kattava luuranko
Nystyräpää on yksi parhaiten tunnetuista mongolialaisista paksupäisistä ja yksi harvoja, joista tunnetaan kallon lisäksi merkittävä osa luurankoa. Sukunimi tarkoittaa ”koristeltua päätä”: se yhdistää mongolin kielen sanan goyo (koristeltu) ja kreikan sanan kephalē (pää). Kyseessä on harvinainen mongoli-kreikka-hybridinimi paksupäisten joukossa. Lajinimi lattimorei on omistettu Owen Lattimorelle (1900–1989), amerikkalais-brittiläiselle Mongolian-asiantuntijalle ja Itä-Aasian tutkijalle. Suomeksi lajia voidaan kutsua sen kallon nystyröiden mukaan.
Goyocephale lattimorei eli myöhäisellä liitukaudella noin 76 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Mongolian Gobin aavikon eteläosassa. Se on poikkeuksellisen kiinnostava litteäpäinen dinosaurus, sillä toisin kuin myöhemmillä paksupäisillä, sen pää ei ollut kupumainen vaan litteä ja nystyröiden koristama. Tämä antaa lajille ainutlaatuisen ulkomuodon ja tekee siitä keskeisen tutkimuskohteen, kun selvitetään, miten paksupäisten tunnusomainen kupu vähitellen kehittyi. Pelkän pään muoto kertoo paljon: laji on kuin välimuoto, joka näyttää, miltä paksupäiset saattoivat näyttää ennen kupumuodon vakiintumista.
Löytö ja kuvaus
Tämän lajin holotyyppi (GI SPS 100/1501, Mongolian tiedeakatemia) kerättiin vuonna 1977 mongolialaisen paleontologin Altangerel Perlen johtaman retkikunnan toimesta Boro Khovilin alueelta Etelä-Gobissa. Kerrostumien tarkka ikä on yhä epäselvä, mutta ne eivät ole vanhempia kuin tunnettu Djadokhta-muodostuma. Lajin kuvasivat virallisesti vuonna 1982 Altangerel Perle, Teresa Maryańska ja Halszka Osmólska Acta Palaeontologica Polonica -julkaisussa. Julkaisun otsikossa korostui jo lajin tärkein piirre: kyseessä oli uusi litteäpäinen jäsen aiemmin tuntemattomasta paksupäisten joukosta.
Maryańska ja Osmólska olivat juuri kahdeksan vuotta aiemmin kuvanneet kolme muuta mongolialaista paksupäistä: Homalocephalen, Tylocephalen ja Prenocephalen. Niinpä tämän lajin lisääminen mongolialaisten paksupäisten joukkoon laajensi tunnetun kirjon entisestään. Tällainen litteäpäinen dinosaurus oli kuitenkin selvästi erilainen kuin aiemmin kuvatut lajit ja vaati oman sukunsa. Näin Goyocephale lattimorei liittyi mongolialaisten paksupäisten kasvavaan joukkoon yhtenä alkukantaisimmista jäsenistä. Sen kuvaus täydensi olennaisesti kuvaa, joka oli alkanut hahmottua aiemmin samalla vuosikymmenellä julkaistujen tutkimusten myötä.
Kattava luuranko
Holotyyppi on paksupäisille poikkeuksellisen kattava aineisto, sillä se sisältää huomattavasti enemmän kuin pelkän kuvun. Mukana ovat lähes täydellinen kallon kattolevy, vaurioitunut takaraivo, aivokopa, yläleuat hampaineen, alaleuat hampaineen, useita selkänikamia ja kymmeniä häntänikamia. Lisäksi säilyneitä ovat osa lantiosta sekä huomattava osa eturaajasta ja takaraajasta, kuten olkavarsi, kyynärluut, sääriluut ja jalkaterän luut.
Tämä on enemmän kuin useimmista paksupäisistä on säilynyt, sillä useimmat sukulaislajit tunnetaan vain kuvuista. Niinpä tästä lajista on muodostunut tärkeä vertailukohta, kun tutkijat haluavat selvittää, miltä paksupäisten muu ruumis kuvun lisäksi näytti. Ilman tällaista kattavaa aineistoa monet päätelmät koko ryhmän ruumiinrakenteesta olisivat huomattavasti epävarmempia. Myös lajin liikkumistapa ja koon arviointi nojaavat suurelta osin juuri tämän holotyypin tarjoamaan tietoon, mikä korostaa löydön merkitystä.
Paksu mutta kupumaton pää
Toisin kuin Pachycephalosauruksella tai monilla muilla paksupäisillä, nystyräpään pää ei ollut kupumainen. Sen sijaan kallon luut olivat paksuuntuneet ja päälaki oli pinnaltaan nystyräinen. Jo alkuperäisen kuvauksen otsikko viittasi tähän: laji esiteltiin ”uutena litteäpäisenä paksupäisenä”. Kallon takareunassa, erityisesti squamosal-luiden alueella, oli useita pieniä luisia kyhmyjä, jotka olivat todennäköisesti pienten sarvien perustoja eläessä. Tämä antoi pään takaosalle koristeellisen, piikkimäisen ilmeen. Juuri näistä kyhmyistä laji on saanut myös suomenkielisen nimensä.
Kupumattomuus on herättänyt paleontologien keskuudessa monia kysymyksiä. Osa tutkijoista on esittänyt, että tällainen litteäpäinen dinosaurus saattaisi olla suuremman, kupuisen lajin nuori yksilö, samaan tapaan kuin Dracorex on osoittautunut nuoreksi Pachycephalosaurukseksi. Asiaa ei kuitenkaan ole lopullisesti ratkaistu, ja toistaiseksi laji luokitellaan omaksi suvukseen. Jotkut ovat ehdottaneet sitä jopa Prenocephalen kasvuvaiheeksi, mutta tämä näkemys ei ole saanut laajaa kannatusta. Niin kauan kuin lisämateriaalia ei löydy, kysymys jää avoimeksi ja molemmat tulkinnat ovat mahdollisia.
Omaleimaiset hampaat
Tämän lajin mielenkiintoisin piirre on sen hampaisto. Etuhampaisto sisältää poikkeuksellisen pitkiä, kulmahammasmaisia kärkiä, joita tieteessä kutsutaan caniniform-hampaiksi. Tällainen piirre on harvinainen kasvinsyöjillä, ja se on saanut tutkijat pohtimaan, käyttikö tämä laji hampaitaan myös pienten eläinten saalistamiseen, puolustautumiseen tai parittelukauden näytöksiin. Myös alaleuassa on suurikokoinen, kulmahammasmainen ensimmäinen hammas, joka asettuu yläleuan hammasvälin syvennykseen. Tällainen tarkka hampaiden lukitusrakenne on luultavasti antanut purennalle huomattavaa voimaa.
Erilaisten hammastyyppien esiintymistä samassa suussa kutsutaan heterodontiaksi, ja se on yksi lajin omalaatuisimmista piirteistä. Etuhampaat olivat pitkiä ja kulmahammasmaisia, kun taas takahampaat olivat pieniä ja lehtimäisiä. Tämä viittaa monipuoliseen ruokavalioon ja mahdollisesti osittaiseen sekasyöjyyteen, vaikka useimmat tutkijat pitävät lajia ensisijaisesti kasvinsyöjänä. Juuri heterodontia oli yksi piirteistä, joiden perusteella laji erotettiin litteäpäisestä Homalocephalesta. Tällainen hampaiden jakautuminen erikoistuneisiin osiin on harvinaista paksupäisillä, mikä lisää lajin tutkimuksellista arvoa entisestään.
Asema sukupuussa
Alun perin Perle, Maryańska ja Osmólska liittivät tämän lajin Homalocephalidae-heimoon yhdessä Homalocephalen ja Wannanosauruksen kanssa. Heimon yhdistäviä piirteitä olivat litteä päälaki ja suhteellisen suuret ohimoaukot. Nykyiset sukulaisuusanalyysit pitävät kuitenkin Homalocephalidae-heimoa usein parafyleettisenä eli epäluonnollisena ryhmänä, jonka jäsenet eivät muodosta yhtenäistä kehityshaaraa. Litteä päälaki ei välttämättä yhdistä lähisukulaisia, vaan se voi olla ryhmissä erikseen säilynyt alkukantainen piirre.
Tällainen litteäpäinen dinosaurus on todennäköisesti basaali eli alkukantainen paksupäinen muoto, joka edustaa varhaisempaa kehitysvaihetta ennen täysin kupopiirteisiä Pachycephalosauridae-lajeja. Robert Sullivan huomautti vuonna 2003, että tämä laji on stratigrafisesti vanhempi kuin Nemegt-muodostumasta tunnettu Homalocephale calathocercos, mikä tukee tulkintaa sen alkukantaisuudesta. Näin se sopii hyvin paksupäisten kehityshistorian varhaisempaan vaiheeseen. Asemansa puolesta Goyocephale lattimorei on yksi tärkeimmistä esimerkeistä, kun kuvaillaan, miltä paksupäisten kantamuoto saattoi näyttää. Sen edustama varhainen, kupumaton muoto auttaa hahmottamaan koko ryhmän kehityskaarta yhä tarkemmin.
Pieni mutta vahva rakenne
Holotyypin perusteella tämä eläin oli pieni, kaksijalkainen kasvinsyöjä, jonka pituus oli noin kaksi metriä ja paino arviolta 10–40 kilogrammaa. Sillä oli lyhyt kaula, pienet eturaajat, pitkät ja vahvat takajalat sekä paksu, jäykkä häntä, joka piti tasapainon liikkeellä. Tällainen ruumiinrakenne oli paksupäisille hyvin tyypillinen, mutta sen luuranko-osat tunnetaan tavallista paremmin juuri tästä lajista. Lantio ja häntänikamat osoittavat, että eläin oli hyvin tasapainoinen juoksemaan kahdella jalalla.
Pitkät takajalat ja kevyt yläruumis tekivät siitä todennäköisesti vikkelän juoksijan. Suuret silmäkuopat viittaavat hyvään näkökykyyn ja kehittyneeseen tarkkaavaisuuteen, mikä oli pienelle kasvinsyöjälle elintärkeää. Lähisukulaisten anatomian perusteella myös hajuaisti oli todennäköisesti hyvin kehittynyt, mikä auttoi havaitsemaan saalistajia ja löytämään ravintoa. Yhdessä nämä piirteet kertovat ketterästä ja aistivasta eläimestä, joka selvisi avoimissa maisemissa nopeudella ja valppaudella. Se kuvastaa hyvin pienten kasvinsyöjien elämäntapaa liitukauden Aasiassa, jossa saalistajia oli runsaasti.
Elinympäristö ja aikalaiset
Lajin elinaikana Mongolian Gobin alue oli erilainen kuin nykyään, kosteampi ja vihreämpi, vaikkakin yhä paikoin kuiva. Alueella virtasi jokia, esiintyi matalia järviä ja kasvoi riittävästi kasvillisuutta ylläpitämään monipuolista dinosauruseläimistöä. Tämä ympäristö tarjosi suotuisat olot pienikokoiselle, kaksijalkaiselle kasvinsyöjälle. Gobi oli liitukauden lopulla yksi maailman monimuotoisimmista dinosaurusalueista, ja sieltä on löydetty useita merkittäviä lajeja saalistajista pieniin kasvinsyöjiin.
Sen mahdollisia aikalaisia samalla seudulla olivat muun muassa kuuluisa Velociraptor, varhainen sarvidinosaurus Protoceratops sekä panssaridinosaurus Pinacosaurus. Myös pieniä troodontideja, kuten Saurornithoides, eli alueella. Sen sijaan tunnettu Tarbosaurus eli pääasiassa myöhemmässä Nemegt-muodostumassa eikä siten kuulunut tämän lajin aikalaisiin. Nopeus, ketteryys ja todennäköisesti pienissä laumoissa eläminen olivat tämän lajin parhaita puolustuskeinoja petoja vastaan. Pieni koko teki siitä Velociraptorin kaltaisten saalistajien mahdollisen kohteen, mutta valppaus ja nopea pako pitivät sen todennäköisesti turvassa useimmissa tilanteissa.
Nystyräpään perintö
Tämä laji on tärkeä paksupäistutkimukselle, koska se tarjoaa selvän vertailukohdan kupuisten ja kupumattomien muotojen välillä. Sen avulla tutkijat voivat selvittää, miten paksupäisten tunnusomainen pään suojarakenne vähitellen kehittyi evoluution kuluessa. Se edustaa varhaisempaa vaihetta, jossa nämä eläimet eivät vielä olleet kehittäneet myöhempien lajien dramaattisia kupuja. Tämä tekee siitä erinomaisen vertailukohdan, kun pohditaan, mistä paksupäisten kuvut alun perin polveutuivat.
Lisäksi sen kohtuullisen kattava luuranko tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden tutkia paksupäisten muuta ruumiinrakennetta kuvun ulkopuolelta. Tämä tekee Goyocephale lattimorei -lajista keskeisen vertailukohdan koko ryhmän ymmärtämisessä. Samalla se on muistutus siitä, että paleontologia muuttuu jatkuvasti: tulevat löydöt voivat vielä osoittaa, että nystyräpää onkin jokin tunnetumpi laji eri kehitysvaiheessa. Toistaiseksi se kuitenkin pysyy omana sukunaan ja yhtenä Mongolian tunnetuimmista varhaisista paksupäisistä. Sen tarina osoittaa myös, kuinka tärkeitä mongolialaiset Gobi-löydöt ovat olleet koko maailman paksupäistutkimukselle.