Wannanosaurus yansiensis – Wannanonlisko – pikkuruinen paksupää Kiinasta
Dino-kortti:
- Nimi: Wannanosaurus yansiensis
- Suomeksi: Wannanonlisko
- Nimen merkitys: ”Wannanin lisko” (Wannan = Etelä-Anhui, Kiina); lajinimi yansiensis viittaa Yansin löytöpaikkaan
- Eli: Myöhäinen liitukausi (kampani–varhainen maastricht), noin 80–70 miljoonaa vuotta sitten – tarkka ikä yhä keskustelun aiheena
- Löytöpaikka: Kiina, Anhuin maakunta, Xiaoyan-muodostuma
- Pituus: Noin 60 cm – 1 metri
- Paino: Arviolta noin 3–5 kg
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä, mahdollisesti osittain kaikkiruokainen
- Tunnusmerkit: Hyvin pieni koko, litteä ja ohut kallon katto ilman kupolia, suuret ohimoaukot, olkaluun voimakas taipuma
Wannanonlisko on yksi pienimmistä tunnetuista paksupäisistä dinosauruksista – ja samalla yksi tieteellisesti mielenkiintoisimmista. Vain noin 60 senttimetristä metriin pitkä ja muutaman kilon painoinen, tämä pieni paksupäinen dinosaurus olisi mahtunut helposti ihmisen syliin. Se eli myöhäisellä liitukaudella Itä-Kiinassa, kaukana niistä Pohjois-Amerikan tasangoista, joilla sen kuuluisat suursukulaiset Pachycephalosaurus ja Stygimoloch myöhemmin vaelsivat.
Wannanosaurus yansiensis edustaa joko paksupäisten dinosaurusten varhaista evoluutiovaihetta, jossa kupoli ei ollut vielä kehittynyt, tai vaihtoehtoisesti nuorta yksilöä kupolipäisestä lajista. Tästä tieteellinen keskustelu jatkuu yhä, ja juuri tämä epävarmuus tekee lajista niin kiehtovan – se on ikkuna koko ryhmän alkujuurille, mutta ikkuna, jonka läpi näkyvä kuva on yhä osittain hämärä. Harva muu dinosaurus tiivistää yhtä hyvin sen, kuinka paljon yksi pieni fossiili voi sekä paljastaa että jättää avoimeksi.
Nimen merkitys
Lajin nimi koostuu kahdesta osasta. Sukunimi viittaa Wannanin alueeseen Etelä-Anhuissa, missä holotyyppi löydettiin, ja lajinimi yansiensis tarkemmin Yansin paikkaan. Nimi on siis suoraan sidottu eläimen kiinalaiseen alkuperään, mikä on osuvaa, sillä laji on tieteellisesti merkittävä juuri Aasian myöhäisen liitukauden ekosysteemien edustajana.
Suomenkielinen nimi Wannanonlisko on käännös sukunimestä ja noudattaa samaa logiikkaa kuin moni muu dinosaurusnimi: paikannimi yhdistettynä lisko-päätteeseen. Vaikka paksupäiset eivät olleetkaan liskoja vaan dinosauruksia, vakiintunut suomalainen nimeämistapa käyttää tätä päätettä laajasti.
Löytö ja tutkimushistoria
Laji löydettiin 1970-luvun alussa Kiinan Anhuin maakunnan eteläosista Xiaoyan-muodostumasta. Kiinalainen paleontologi Hou Lian-Hai kuvasi sen tieteellisesti vuonna 1977 julkaisussa ”A new primitive Pachycephalosauria from Anhui, China”. Holotyyppi (IVPP V4447) sisältää osittaisen kallon katon, alaleuan, reisiluun, sääriluun, kylkiluun palasen sekä muutamia muita luita – yhden ainoan, melko hajanaisen yksilön jäänteet. Tämä on edelleen ainoa varma löytö lajista, mikä tekee jokaisesta uudesta tulkinnasta arvokkaan mutta samalla väistämättä epävarman.
Vuonna 2009 Richard Butler ja Zhao Qi tekivät lajista perusteellisen uudelleenkuvauksen, joka tarkensi sen anatomiaa ja luokitusta merkittävästi. Aiemmin laji oli toisinaan sijoitettu nykyään hylättyyn Homalocephalidae-heimoon, joka koottiin kupolittomista paksupäisistä. Robert Sullivan piti sitä vuonna 2006 asemaltaan epäselvänä (incertae sedis), mutta uudemmat analyysit pitävät sitä basaalisena eli alkukantaisena paksupäisenä – yhtenä koko ryhmän varhaisimmista tunnetuista jäsenistä.
Litteä kallo – kupolin alkuvaihe vai nuori yksilö?
Tämän lajin merkittävin piirre on sen kallon katto. Toisin kuin Pachycephalosauruksen jopa 25 senttimetrin luukumpu tai edes Stegocerasin vaatimattomampi kupoli, tämän lajin kallon katto on litteä ja ohut – joskin paksuuntunut tavalliseen dinosaurukseen verrattuna. Kallon yläosassa on suuria aukkoja (supratemporaalisia ohimoaukkoja), ja luiden pinnalla on pieniä, tiheään pakkautuneita nystyjä. Tästä litteästä kallosta on esitetty kaksi pääteoriaa.
Teoria 1 – varhainen evoluutiovaihe. Tämän mukaan laji edustaa ”alkumallia” paksupäisistä – alkukantaista vaihetta, josta myöhemmät lajit kehittivät yhä suurempia ja näyttävämpiä kupoleita. Tulkintaa tukee se, että fossiilin kallon luut ovat osin yhteensulautuneet, mikä viittaa täysikasvuiseen yksilöön. Jos eläin oli aikuinen ja silti litteäpäinen, kupolin puute olisi aito lajipiirre eikä pelkkä nuoruuden merkki.
Teoria 2 – nuori yksilö. Vuonna 2010 Nick Longrich kollegoineen ehdotti, että useat litteäpäiset paksupäiset – tämä laji mukaan lukien – saattaisivat olla kupolipäisten lajien nuoria yksilöitä. Litteä, kupoliton kallo muistuttaa monien kupolipäisten lajien nuoruusvaihetta, jolloin kupoli ei ollut vielä ehtinyt kehittyä. Jotkut tutkijat ovat myös esittäneet, että kyseessä voisi olla paedomorfoosi, jossa eläin säilytti nuoruuden piirteet aikuisuuteen asti.
Kysymystä ei ole lopullisesti ratkaistu, mutta uusimmat kladistiset analyysit sijoittavat tämän pikkulajin yleensä basaaliseksi paksupäiseksi – ryhmän alkujuureen, jonka anatomiset piirteet edustavat varhaista kehitysvaihetta.
Pieni koko – suuri merkitys
Holotyypin pieni koko tekee lajista erityisen huomionarvoisen: reisiluu on vain noin 8 senttimetriä pitkä, ja koko eläimen pituudeksi on arvioitu noin 60 senttimetriä, aikuisena ehkä jopa metri. Tämä tekee siitä yhden pienimmistä tunnetuista ornithischeistä ylipäätään: pieni paksupäinen dinosaurus, joka oli suunnilleen kanan kokoinen, ehkä hieman suurempi. Pitkät takajalat suhteessa vartalon kokoon viittaavat siihen, että se oli nopea juoksija – elinehto näin pienelle eläimelle maailmassa, jossa petoja oli kaikkialla.
Pienikokoisuus ei ollut heikkous vaan strategia. Pieni paksupäinen dinosaurus pystyi liikkumaan tiheässä aluskasvillisuudessa, jonne suuremmat eläimet eivät päässeet, ja löytämään suojaa pedoilta paikoista, jotka olivat isommille saalistajille saavuttamattomia. Tällainen ekologinen lokero on tuttu myös nykyluonnosta, jossa pienet kasvinsyöjät hyödyntävät juuri kokoaan selviytyäkseen.
Hampaat ja ruokavalio
Lajin hampaat olivat pieniä ja lehdenmuotoisia, ja niiden reunoissa oli pieniä sahalaitaisia ulokkeita (denticleja). Tällainen hammasrakenne sopii pehmeän kasviaineksen leikkaamiseen, mutta osa tutkijoista on esittänyt, että se saattoi soveltua myös pieneläinten käsittelyyn. Kuten muidenkin paksupäisten kohdalla, kaikkiruokaisuutta ei voi sulkea pois – on todennäköistä, että ravintoon kuului matalan kasvillisuuden lisäksi ajoittain myös hyönteisiä ja muita pieniä eläinperäisiä lähteitä.
Pieni koko ja monipuolinen ruokavalio olisivat tehneet eläimestä joustavan selviytyjän. Se pystyi todennäköisesti hyödyntämään monenlaista ravintoa sen mukaan, mitä kulloinkin oli tarjolla – ominaisuus, joka on auttanut monia pieniä eläimiä menestymään vaihtelevissa olosuhteissa läpi maapallon historian. Tällainen joustavuus saattoi olla erityisen tärkeää myöhäisen liitukauden vaihtelevissa jokiympäristöissä, joissa kasvillisuuden määrä ja laatu muuttuivat vuodenaikojen ja tulvien mukaan.
Olkaluun erikoinen tunnusmerkki
Yksi lajin tärkeimmistä anatomisista piirteistä paljastui vasta Butlerin ja Zhaon vuoden 2009 uudelleenkuvauksessa: olkaluun (humeruksen) voimakas taipuma. Tämä epätavallinen muoto on lajin oma erityispiirre (autapomorfia), joka erottaa sen kaikista muista tunnetuista paksupäisistä. Juuri tämän piirteen perusteella laji voidaan tunnistaa luotettavasti omaksi taksonikseen, vaikka sen muu luusto onkin hajanainen.
Autapomorfian merkitys on suuri, koska paksupäisten luokittelu nojaa usein vain kallon piirteisiin. Kun lajilla on selkeä, vain sille ominainen vartalonluun piirre, sen erillisyydestä voidaan olla varmempia – riippumatta siitä, kuinka paljon kallon muoto muuttui yksilönkehityksen aikana.
Aasialainen alkuperä ja sukulaiset
Lajin löytöpaikka Kiinassa sopii hyvin paksupäisten dinosaurusten evoluutiohistoriaan. Monet varhaiset, kupolittomat tai basaaliset paksupäiset – kuten tämä laji, mongolialaiset tasapäälisko ja kallistunutpäälisko sekä toinen pikkuruinen kiinalainen muoto Micropachycephalosaurus – ovat aasialaisia. Tämä viittaa siihen, että ryhmä saattoi kehittyä Aasiassa ja levittäytyä myöhemmin Pohjois-Amerikkaan Beringin maasiltaa pitkin.
Pohjoisamerikkalaiset suursukulaiset, kuten Pachycephalosaurus, Stygimoloch ja Dracorex, elivät vasta liitukauden aivan viimeisinä vaiheina ja edustavat ryhmän kehittyneempää, näyttäväkupolista muotoa. Tätä taustaa vasten näin pieni paksupäinen dinosaurus on arvokas vihje siitä, millaisia ryhmän esi-isät saattoivat olla: pieniä, ketteriä ja vaatimattomapäisiä eläimiä, jotka vasta myöhemmin kehittivät paksupäisten tunnusomaisen kallokupolin.
Elinympäristö ja Xiaoyan-muodostuma
Xiaoyan-muodostuma edustaa muinaista jokimaisemaa, jossa virtaavat vedet kuljettivat sedimenttejä laajoja tasankoja pitkin ja hautasivat ajoittain pienten eläinten ruhoja kerroksiinsa. Tällainen ympäristö suosi pienten kasvinsyöjien selviytymistä – runsasta aluskasvillisuutta, suojapaikkoja ja vesireittejä – mutta vaikeutti samalla fossiilien säilymistä, sillä pienet ja kevyet luut hajosivat usein ennen kivettymistä. Juuri tämä selittää, miksi näin pienestä eläimestä on löytynyt vain yksi yksilö, vaikka se on todennäköisesti ollut elinympäristössään verrattain yleinen.
Muodostuma on dinosaurusfossiilien osalta köyhä: Wannanonliskon lisäksi siitä tunnetaan vain määrittämättömiä sauropodin jäänteitä sekä joukko teropodien jättämiä jälkiä. Tämä tekee jokaisesta löydöstä erityisen arvokkaan ja korostaa, kuinka harvinaista on löytää näinkin täydellistä materiaalia näin pienestä eläimestä. Itä-Kiinan myöhäisen liitukauden ekosysteemeistä tiedetään yhä verrattain vähän, ja tämä laji on yksi niiden harvoista runkofossiileina tunnetuista edustajista.
Luokitus ja asema sukupuussa
Luokituksessa laji sijoitetaan Pachycephalosauria-ryhmään, joka kuuluu laajempaan Marginocephalia-ryhmään yhdessä sarvidinosaurusten kanssa. Wannanosaurus yansiensis luetaan paksupäisten basaalisimpiin eli alkukantaisimpiin jäseniin, mikä tarkoittaa, että se haarautui sukupuusta varhain ennen kupolipäisten lajien kehittymistä. Useat tutkijat ovat kuitenkin huomauttaneet, että koko paksupäisten ryhmän sisäiset suhteet ovat yhä epävarmoja, koska monet lajit tunnetaan vain hyvin hajanaisesta materiaalista.
Juuri tästä syystä Wannanosaurus yansiensis on tärkeä vertailukohta. Sen yhdistelmä kupolitonta kalloa, suuria ohimoaukkoja ja säilynyttä vartaloluustoa antaa tutkijoille harvinaisen mahdollisuuden tarkastella, millaisia paksupäisten varhaiset vaiheet saattoivat olla. Vaikka yksittäinen, epätäydellinen yksilö ei riitä ratkaisemaan kaikkia kysymyksiä, se tarjoaa kuitenkin arvokkaan kiinnekohdan, johon muita löytöjä voidaan verrata.
Tieteellinen merkitys
Wannanonlisko on tärkeä paksupäisten evoluutiotutkimukselle kahdesta syystä. Ensinnäkin sen pieni koko ja litteä kallo antavat ikkunan ryhmän varhaiseen anatomiaan – vaikka onkin yhä epäselvää, edustaako se alkukantaista vaihetta vai nuoren yksilön piirteitä. Toiseksi se on yksi harvoista Anhuista tunnetuista dinosauruksista, ja siten merkittävä Itä-Kiinan liitukauden eliöyhteisöjen ymmärtämiselle.
Ennen kaikkea tämä laji on erinomainen muistutus paleontologian peruskysymyksestä: yksittäinen fossiili ei kerro koko tarinaa. Kun käytettävissä on vain yksi epätäydellinen yksilö, on usein mahdotonta sanoa varmasti, edustaako se aikuista vai nuorta, tyypillistä vai poikkeuksellista muotoa. Wannanosaurus yansiensis on siten yhtä paljon tieteellinen arvoitus kuin se on eläin – pikkuruinen paksupää, joka jatkaa kysymysten herättämistä lähes puoli vuosisataa löytönsä jälkeen.