Tylocephale – Korkeakupupäinen paksupäinen Mongolian Barun Goyotista
Dino-kortti
- Nimi: Tylocephale gilmorei
- Suomeksi: Korkeapää
- Nimen merkitys: ”Paisunut pää” (kreikan tyle = paisunut, kephale = pää)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 75–73 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Mongolia (Gobin aavikko, Barun Goyot)
- Pituus: Noin 1,4 metriä
- Paino: Noin 40 kiloa
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Korkein tunnettu kupu koko paksupäisten ryhmässä, kupu kohoaa taaksepäin kolmikulmaisena, kestää poikkeuksellisen kovia puskuiskuja, jakoi elinympäristönsä Prenocephalen kanssa
Tylocephale on yksi Mongolian omaleimaisimmista paksupäisistä dinosauruksista. Sen nimi tarkoittaa ”paisunutta päätä” — kreikan tyle (paisunut) ja kephale (pää). Suomeksi tätä lajia voidaan kutsua korkeapääksi sen ainutlaatuisen pään muodon takia.
Korkeapää eli myöhäisellä liitukaudella noin 75–73 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Mongolian Barun Goyot -muodostumassa. Sen kuvasivat tieteellisesti puolalaiset paleontologit Teresa Maryańska ja Halszka Osmólska vuonna 1974. Aikuinen yksilö oli pieni, vain noin 1,4 metriä pitkä ja painoi 40 kiloa — pienempi kuin monet muut sukulaisensa.
Korkein kupu koko ryhmässä
Tylocephalen tavaramerkki on sen korkea, taaksepäin kohoava kupu — sen korkein kohta sijaitsee kallon takaosassa, mikä tekee päästä kolmikulmaisen ja taaksepäin venyvän silhuetin. Tämä on korkein tunnettu kupu koko paksupäisten ryhmässä, ja se erottaa lajin kaikista muista sukulaisista.
Kallon rakenne poikkeaa esimerkiksi Sphaerotholuksen pallomaisesta kuvusta ja muiden paksupäisten matalammasta kupumuodosta. Kupu oli myös pinnaltaan karhea, ei sileä, mikä viittaa siihen että sitä peitti eläessä sarveiskerros tai pehmytkudos.
Biomekaaninen mestariteos
Biologi Eric Snively ja Adam Cox analysoivat 2008 paksupäisten kuvun biomekaniikkaa 2D- ja 3D-simulaatioilla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että korkea, kalteva kupu kesti poikkeuksellisen korkeita iskuvoimia — korkeampia kuin useimmilla muilla paksupäisillä. Rakenne oli ikään kuin luonnon oma ballistinen kypärä.
Kuvun korkea, taaksepäin kalteva muoto tarkoitti, että iskuvoimat jakautuivat tehokkaasti kallon pitkän akselin suuntaisesti. Tämä teki lajista luultavasti erittäin kyvykkään puskijan, joka pystyi ottamaan vastaan iskuja sekä antamaan niitä ilman vakavia vammoja. Yhdistelmä korkean kuvun ja vahvan niskan kanssa oli erinomainen sopeutuma päänpuskemiseen.
Tutkimus toi myös valoa siihen, miksi eri paksupäisillä oli erilaisia kupumuotoja. Kuvun muoto oli optimoitu tietynlaiseen käyttöön — korkea kupu sopi suoraan vastaan tulevaan iskuun, matala ja leveä kupu jakautunut voimaan, pallomainen kupu suuntaamattomiin iskuihin. Jokainen suku oli kuin oma käyttötarkoitukseensa suunniteltu kypärämalli.
Prenocephalen seura
Tylocephale jakoi elinympäristönsä suuremman Prenocephalen kanssa. Molemmat lajit eli samassa Barun Goyot -muodostumassa samaan aikaan, mutta ne erosivat toisistaan ennen kaikkea koon ja kuvun muodon perusteella. Tämä viittaa siihen, että lajien tunnistaminen — sukulaisten ja kilpailijoiden erottaminen — oli tärkeää paksupäisten sosiaalisessa elämässä.
Tämä ilmiö on samanlainen kuin ankannokkaisissa, joissa harjan muoto erottaa samalla alueella elävät lajit toisistaan. Paksupäisissä kuvun muoto on ollut vastaava tunnistusmekanismi. Korkeapään kupu oli siis paitsi fyysinen puskulaite, myös visuaalinen lajinimikilpi.
Fossiilirajoitukset
Tästä lajista tunnetaan vain yksi osittainen kallo ja alaleuka, jotka löydettiin 1971 puolalais-mongolialaisen tutkimusretkikunnan toimesta. Luurangon muita osia ei ole löydetty, joten arviot kokonaiskoosta perustuvat vertailuun läheisten sukulaisten kanssa. Tämä on tyypillistä paksupäisille — useimpia lajeja tunnetaan vain kalloista, koska loput luustot ovat herkemmin hajonneita.
Tyypin näyte MgD-I/105 on edelleen ainoa tunnettu yksilö. Vaikka löydöksiä on toivottu lisää jo 50 vuotta, Barun Goyotin alueella ei ole löytynyt uusia fossiileja. Tämä tekee lajista paleontologisesti harvinaisen ja arvokkaan.
Tylocephalen perintö
Korkeapää on yksi tutkituimmista mongolialaisista paksupäisistä, ja sen korkea kupu on antanut paleontologeille arvokasta tietoa puskukäyttäytymisen biomekaniikasta. Se on esimerkki siitä, kuinka yhdestä lajista voidaan oppia paljon, kun sen omaleimaiset piirteet analysoidaan perusteellisesti. Mongolialaisten paksupäisten — mukaan lukien tämä laji, Prenocephale, Homalocephale ja Goyocephale — tutkimus on muuttanut käsitystämme koko paksupäisten ryhmän alkuperästä. Aasia näyttää olleen paksupäisten alkuperäinen kotipaikka, josta ryhmä levittäytyi myöhemmin Pohjois-Amerikkaan.
Lue lisää muista paksupäisistä: