Velafrons coahuilensis – Purjeotsa — Meksikon ankannokkainen tähti
Dino-kortti
- Nimi: Velafrons coahuilensis
- Suomeksi: Purjeotsa
- Nimen merkitys: ”Coahuilan purjeotsainen” (sukunimi yhdistää espanjan vela = ”purje” + latinan frons = ”otsa”, viittaa kuvun purjemaiseen muotoon; lajinimi coahuilensis yhdistää Coahuilan osavaltion + latinaisen päätteen -ensis = ”Coahuilasta”)
- Eli: Myöhäinen liitukausi (myöhäinen Campan-vaihe), noin 73,5 miljoonaa vuotta sitten (magnetostratigrafia)
- Löytöpaikka: Meksiko (Coahuilan osavaltio, Cerro del Pueblo -muodostuma, kaivos 7A, Rincon Coloradon kaupungin lähistöllä, Parras Basin)
- Pituus: arviolta 7,5–10 metriä (holotyyppi on juveniili — aikuiset todennäköisesti suurempia)
- Paino: arviolta 3 tonnia (epävarma, koska holotyyppi on alaikäinen)
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Purjemainen kupumainen harja otsalla (epätäydellisesti kehittynyt holotyypissa), ensimmäinen uusi lambeosauriinisuku Pohjois-Amerikassa yli 70 vuoteen, kuvattu Gates et al. 2007, holotyyppi CPC-59 (subadult, Museo del Desierto), harjarakenne muistuttaa läheisesti Corythosauruksen ja Hypacrosauruksen harjoja
Velafrons on yksi Meksikon merkittävimpiä dinosauruslöydöksiä. Sukunimi tarkoittaa ”purjeotsaista” — yhdistäen espanjan sanan vela (purje) ja latinan sanan frons (otsa). Lajinimi coahuilensis viittaa Coahuilan osavaltioon, missä holotyyppi löytyi. Suomeksi tätä lajia voidaan kutsua purjeotsaksi sen omalaatuisen pään rakenteen takia.
Purjeotsa eli myöhäisellä liitukaudella, noin 73,5 miljoonaa vuotta sitten (myöhäinen Campan-vaihe, magnetostratigrafian mukaan) nykyisen Meksikon Coahuilan osavaltiossa, Cerro del Pueblo -muodostuman alueella Parras Basinissa. Aikuinen yksilö saavutti arviolta 7,5–10 metrin pituuden ja painoi noin 3 tonnia — keskikokoinen lambeosauriini, joskin tarkat mitat ovat epävarmoja, koska holotyyppi on juveniili.
Holotyyppi ja kuvaushistoria
Holotyyppi CPC-59 löydettiin vuonna 2002 kaivos 7A:sta — noin 1 kilometri Rincon Coloradon kaupungista koilliseen, 335 metriä Cerro del Pueblo -muodostuman pohjasta. Löytäjä oli René Hernández-Rivera, ja kaivaukset toteutettiin Utah Museum of Natural Historyn, Royal Tyrrell Museum of Palaeontologyn ja Museo del Desierton yhteistyönä. Holotyyppi koostuu osittaisesta subadult-yksilön kallosta (mukaan lukien vasemmat ja oikeat premaxillat ja maxillat, oikea jugaali, nasaali, kvadrati, lähes täydellinen kallon kattolevy ja dentaari) sekä osittaisesta postcraniaalisesta luurankosta.
Lajin kuvasivat Terry A. Gates, Scott D. Sampson, Carlos R. Delgado de Jesús, Lindsay E. Zanno, David Eberth, René Hernández-Rivera, Martha C. Aguillón Martínez ja James I. Kirkland vuonna 2007 Journal of Vertebrate Paleontologyssa (27(4):917–930). Holotyyppi säilytetään Museo del Desierton kokoelmissa Saltillossa, Coahuilassa.
Vaikka holotyyppi on juveniili (epätäydellinen harjan kehitys ja pieni koko verrattuna muihin pohjoisamerikkalaisiin lambeosauriineihin), tutkijat tunnistivat ontogeniariippumattomia autapomorfioita — eli piirteitä, jotka eivät johdu pelkästään ikävaiheesta:
- Kvadrati kapealla quadratojugal-lovekkeella
- Postorbitali hyvin kehittyneellä, dorsaalisesti sijoittuvalla squamosal-prosessilla
- Prefrontali, joka EI ole dorsaalisesti taivutettu eikä anteroposteriorisesti laajentunut (kuten muilla saman kokoluokan lambeosauriineilla)
Purjemainen harja
Tämän lajin tavaramerkki on sen kupumainen harja otsalla, joka muistuttaa purjelaivan purjetta ylös kohoavana pään yläosassa — siitä myös nimi. Harja oli ontto, kuten muillakin lambeosauriineilla, ja sisällä oli monimutkainen nenäkanavajärjestelmä, joka mahdollisesti auttoi ääntelyssä ja sosiaalisessa kommunikaatiossa.
Gates et al. 2007 -filogeneettinen analyysi osoitti, että harjarakenne muistuttaa läheisesti Corythosauruksen ja Hypacrosauruksen harjarakennetta — siinä on etumainen nasaaliprosessi dorsaalisen premaxillaprosessin yli. Itse asiassa Velafrons saattaa, kuten Corythosaurus ja Hypacrosaurus, omata kaksihaaraisen etumaisen nasaaliprosessin (vaikka holotypin perusteella voidaan todistaa vain yksi haara). Filogeneettinen analyysi sijoittaa Velafronsin polytomiaan muiden viuhkaharjaisten lambeosauriinien kanssa.
70 vuotta uutta — historiallinen virstanpylväs
Tämän lajin kuvaamisella vuonna 2007 oli erityinen merkitys: se oli ensimmäinen uusi lambeosauriinisuku Pohjois-Amerikassa yli 70 vuoteen. Edellinen uusi suku kuvattiin 1930-luvulla, joten Gatesin ja kollegoiden löytö oli paleontologisen historian merkittävä virstanpylväs.
Tämä tekee löydöstä erityisen merkittävän tieteellisen tapahtuman. Vaikka Pohjois-Amerikka on yksi maailman parhaiten tutkituista fossiilialueista, uusia lajeja voi edelleen löytyä — erityisesti vähemmän tutkituilla eteläisillä alueilla kuten Meksikossa. Velafrons osoittaa, että paleontologia on edelleen aktiivinen tieteenala — uusia löytöjä tehdään koko ajan, jopa hyvin tutkituilla mantereilla.
Meksikon lambeosauriinit — eteläinen ryhmä
Meksiko on erityisen kiinnostava alue dinosauruspaleontologian näkökulmasta. Tämän lajin lisäksi alueelta tunnetaan:
- Magnapaulia laticaudus — Baja Californian El Gallo -muodostumasta, yksi suurimpia tunnettuja lambeosauriineja (jopa 12 m)
- Latirhinus uitstlani — toinen meksikolainen lambeosauriini Sabinas-muodostumasta
- Kritosaurus navajovius — saurolofiini (ei lambeosauriini, vaan toisesta hadrosauridi-alaheimosta)
Nämä lajit muodostavat eteläisen lambeosauriinien ryhmän — omaleimaisen evolutionaarisen haaran, joka erottaa Meksikon ankannokkaiset pohjoisemmista sukulaisistaan. Bíogeografisesti tästä lajista on todettu, että se on yksi kolmesta eri hadrosauridista (kaksi lambeosauriinia ja yksi hadrosauriini), jotka tunnetaan noin 73,5 miljoonan vuoden takaa eteläisestä Pohjois-Amerikasta.
Cerro del Pueblo -muodostuman ekosysteemi
Tämä laji eli aikakaudella, jolloin Coahuila oli subtrooppinen rannikkoalue — lämmin, kostea ja rehevä ympäristö. Alueen läpi virtasi jokia, ja meri oli lähellä. Ilmasto oli suotuisa hadrosauridille, ja alueelta tunnetaan monimuotoisia eläinyhteisöjä.
Purjeotsa jakoi elinympäristönsä monenlaisten muiden dinosaurusten kanssa:
- Coahuilaceratops magnacuerna — sarvidinosaurus, kuvattu samasta muodostumasta (Loewen et al. 2010)
- Alamosaurus sanjuanensis — suuri titanosauri-sauropodi (Etelä-Pohjois-Amerikan ainoa myöhäisliitukauden sauropodi)
- Labocania anomala — teropodi
- Pieniä ornithopodeja ja dromaeosauridit
Tämän lajin suuri koko ja laumassa eläminen tarjosivat hyvää puolustusta saalistajia vastaan, vaikka aikuiset yksilöt olivat käytännössä koskemattomia.
Purjeotsan perintö
Tämä laji on Meksikon dinosauruspaleontologian tähtilaji. Se on merkittävä kolmesta syystä:
- Se laajentaa lambeosauriinien maantieteellistä levinneisyyttä aina Pohjois-Amerikan etelään asti
- Se on ensimmäinen uusi lambeosauriinisuku yli 70 vuoteen Pohjois-Amerikassa
- Se edustaa Meksikon ainutlaatuista, omaleimaista eteläistä lambeosauriini-faunaa
Velafrons muistuttaa meitä siitä, että paleontologia on edelleen jännittävä tieteenala täynnä uusia löydöksiä — jopa 2000-luvulla voi ilmaantua täysin uusia dinosaurussukuja. Museo del Desierto Saltillossa esittelee tämän lajin fossiileja, ja Meksikon paleontologit jatkavat kaivauksia alueella. Yhdysvaltalais-meksikolaisen yhteistyön myötä Latinalaisen Amerikan dinosaurustutkimus on viimeisten vuosikymmenien aikana noussut merkittäväksi paleontologian osaksi.
Lue lisää muista ankannokkaisista: