Sphaerotholus – Pallokupuinen paksupäinen Pohjois-Amerikasta
Dino-kortti
- Nimi: Sphaerotholus goodwini (ja kaksi muuta lajia)
- Suomeksi: Pallokupu
- Nimen merkitys: ”Pallomainen kupu” (kreikan sphaira = pallo, tholos = kupoli)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 75–66 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Pohjois-Amerikka (New Mexico, Montana, Alberta)
- Pituus: Arviolta 2 metriä
- Paino: Arviolta 20–40 kiloa
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Täydellisen pallomainen kupu, kolme tunnettua lajia, Pachycephalosauruksen lähisukulainen, pieniä nystyröitä ja sarvia kallon takareunassa
Sphaerotholus on yksi omaleimaisimmista pohjoisamerikkalaisista paksupäisistä dinosauruksista. Sen nimi tarkoittaa suoraan ”pallomaista kupua” — kreikan sphaira (pallo) ja tholos (kupoli). Suomeksi Sphaerotholusta voidaan kutsua pallokuvuksi tai pallopääksi sen täysin pyöreän pääraakenteen takia.
Sphaerotholus eli myöhäisellä liitukaudella noin 75–66 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikan eri osissa. Sukuun kuuluu kolme tunnettua lajia: S. goodwini New Mexicosta, S. buchholtzae Montanasta ja S. edmontonensis Kanadan Albertan maakunnasta. Kaikki kolme lajia jakavat saman tunnusomaisen pallomaisen kuvun.
Pallomainen kupu
Pallokuvun tavaramerkki on sen täydellisen pyöreä, puoliympyrän muotoinen kupu pään päällä. Tämä erottaa tämän suvun Pachycephalosauruksen epäsymmetrisemmästä ja nystyröiden peittämästä kuvusta sekä Tylocephalen korkeasta, taaksepäin kohoavasta kuvusta. Rakenne on geometrisesti lähes täydellinen puolipallo, kuin luinen kypärä pään yllä.
Kupu oli pinnaltaan sileämpi kuin monella muulla paksupäisellä, mutta sen takareunassa oli pieniä nystyröitä ja sarvia — samoja rakenteita, joita näkyy Goyocephalen ja muiden sukulaisten kalloissa. Nämä olivat todennäköisesti sukupuolivalinnan tuotteita, ei puolustusrakenteita.
Pachycephalosauruksen läheinen sukulainen
Filogeneettiset tutkimukset osoittavat, että Sphaerotholus on yksi Pachycephalosauruksen lähimmistä sukulaisista. Molemmat kuuluvat samaan Pachycephalosaurinae-alaryhmään, ja niillä on useita yhteisiä piirteitä — kupuinen pää, kulmahampaat etuhampaistossa ja samanlaiset lantion rakenteet. Pallokupu oli luultavasti samankokoinen tai hieman pienempi kuin Pachycephalosaurus.
Tämä sukulaisuus on mielenkiintoinen, koska lajit elivät osittain samaan aikaan ja samoilla alueilla. Pohjois-Amerikan myöhäisellä liitukaudella ekologisesti samankaltaisia paksupäisiä lajeja eli vierekkäin — ne erosivat toisistaan kuvun muodon, koon ja ehkä ruokavalion perusteella.
Pallopään elinympäristö
Pallokupu eli Pohjois-Amerikassa aikakaudella, jota kutsutaan Laramidiaksi — silloin läntinen Pohjois-Amerikka oli oma saarimanterensa, erotettu idästä Western Interior Seaway -merestä. Sen elinympäristö vaihteli metsäisistä alueista jokialueisiin ja rannikkotasankoihin. Aikalaisiin kuuluivat Tyrannosaurus rex, Triceratops, Edmontosaurus ja muut klassiset liitukauden dinosaurukset.
Pallopää oli pieni kasvinsyöjä, joka eli todennäköisesti pienissä laumoissa. Kuten muut paksupäiset, se söi alle metrin korkeudella kasvillisuutta — lehtiä, versoja, hedelmiä ja mahdollisesti pieniä eläimiä kuten hyönteisiä. Sen puskutaidot olivat todennäköisesti tärkeitä lajin sisäisessä kilpailussa ja parittelunäytöissä.
Kolme lajia, kolme tarinaa
Jokainen Sphaerotholuksen kolmesta lajista tarjoaa oman näkökulmansa. S. goodwini on nimetty paleontologi Mark Goodwinin mukaan, joka tutkii pachycephalosauruksia ja on osoittanut että monet ”erilliset” paksupäislajit ovatkin saman lajin eri kehitysvaiheita. S. buchholtzae on nimetty Emily Buchholtzin mukaan, joka on tutkinut selkärangan evoluutiota. S. edmontonensis tunnetaan Edmontonin alueen fossiilisedimenteistä.
Näiden kolmen lajin olemassaolo osoittaa, että pallokupuisia paksupäisiä oli useissa eri paikoissa Pohjois-Amerikassa, ja ne edustivat menestynyttä evoluutiolinjaa. Pallokuvun muoto ei ollut sattuma — se oli optimoitu puskuiskujen hallintaan ja sukupuolivalintaan.
Merkitys paksupäisten tutkimuksessa
Sphaerotholus on tärkeä paksupäisten ryhmän ymmärtämisessä, koska se edustaa geometrisesti puhtainta kupumuotoa koko perheen joukossa. Sen kautta paleontologit voivat analysoida, miten luinen pallokupu kehittyi, ja mikä sen toiminnallinen merkitys oli. Pallokuvun fossiilit ovat auttaneet biomekaanisissa simulaatioissa, joissa tutkitaan paksupäisten puskukäyttäytymistä.
Lisäksi sen kolme eri lajia tarjoavat ainutlaatuisen näkökulman saman suvun sisäiseen evolutionaariseen monimuotoisuuteen. Jokainen laji eli eri alueella ja mahdollisesti eri aikaan — ne ovat kuin paksupäisten ryhmän ”alueelliset versiot”, samaan tapaan kuin nykyiset karhulajit Amerikassa. Tämä antaa paleontologeille näkökulman siihen, kuinka yhden suvun sisällä voidaan kehittyä erilaisia alaryhmiä levittäytymisen ja ekologisen lokeroitumisen myötä.
Lue lisää muista paksupäisistä: