Agujaceratops – Aguja-sarvinaama — Texasin kuuman erämaan ceratopsi
Dino-kortti
- Nimi: Agujaceratops mariscalensis
- Suomeksi: Aguja-sarvinaama
- Nimen merkitys: ”Agujan sarvinaama” (Aguja-muodostuma + kreikan keras + ops)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 77 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Yhdysvallat (Texas, Big Bend, Aguja-muodostuma)
- Pituus: 4–5 metriä
- Paino: Arviolta 1,5–2 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Eteläisin tunnettu chasmosauriini, kuumaan ja kuivaan ympäristöön sopeutunut, alun perin Chasmosaurus-lajiksi luokiteltu, itsenäinen suku vuodesta 2006, Big Bendin kansallispuiston dinosaurus
Agujaceratops on eteläisin tunnettu suuri sarvidinosaurus — laji, joka todistaa, kuinka ceratopsit levittäytyivät aina Texasin kuumille erämaille asti. Sen nimi viittaa Aguja-muodostumaan, josta fossiilit löydettiin. Suomeksi lajia voidaan kutsua Aguja-sarvinaamaksi.
Laji eli myöhäisellä liitukaudella noin 77 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Texasin Big Bendin alueella. Aikuinen yksilö oli 4–5 metriä pitkä ja painoi 1,5–2 tonnia — keskikokoinen chasmosauriini, joka sopeutui elinympäristöön, joka oli hyvin erilainen kuin pohjoisempien ceratopsien metsäiset ja kosteikkoiset elinympäristöt.
Kuuman erämaan dinosaurus
Texasin Big Bend oli liitukaudella kuuma ja kuiva alue — puolikuiva ympäristö lähellä Länsimaiden Sisämeren etelärantaa. Tämä oli poikkeuksellinen elinympäristö ceratopsille — useimmat sarvidinosaurukset tunnetaan kosteammilta ja viileämmiltä alueilta Montanasta ja Albertasta.
Laji oli siis kuumaan ilmastoon sopeutunut ceratopsi. Sen otsasuojus saattoi toimia lämmönsäätelyelimenä — suuri verisuonirikas pinta-ala auttoi säteilemään lämpöä pois kehosta kuumassa auringossa. Sama mekanismi on ehdotettu muillekin ceratopseille, mutta Texasin kuumassa ilmastossa se olisi ollut erityisen tärkeä.
Chasmosauruksesta omaksi suvuksi
Agujaceratops luokiteltiin alun perin Chasmosauruksen lajiksi — Chasmosaurus mariscalensis. Mutta vuonna 2006 paleontologit Lucas, Sullivan ja Hunt siirtyivät sen omaksi suvuksi perustuen kallon ja otsasuojuksen eroihin. Pitkät otsasarvet, lyhyt nenäsarvi ja otsasuojuksen reunapiikit olivat riittävän erilaisia perustelemaan itsenäisen sukuaseman.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka paleontologinen luokittelu kehittyy — sama dinosaurus voi vaihtaa nimeä ja asemaa tutkimuksen edetessä. Regaliceratopsin konvergentti evoluutio ja Achelousauruksen sarvien menetys osoittavat, kuinka monimutkaisia luokittelukysymykset voivat olla.
Big Bendin kansallispuiston dinosaurus
Tämän sarvinaaman fossiilit löydettiin Big Bendin kansallispuiston alueelta — yhdeltä Texasin mahtavimmista maisema-alueista. Nykyään kuiva aavikkokanjoni, liitukaudella se oli rannikkoinen kosteikko Länsimaiden Sisämeren etelärannalla.
Big Bendistä tunnetaan myös muita dinosauruksia: suuri hadrosauridi Kritosaurus, pterosaurit ja pieniä teropodeja. Laji tekee alueesta yhden harvoista Texasin dinosauruslöytöpaikoista, joista tunnetaan suuria ceratopseja — Utahceratopsin ja Anchiceratopsin kaltaiset lajit löytyivät pohjoisempaa.
Eteläisen levinneisyyden todiste
Aguja-sarvinaama on tärkeä todiste siitä, kuinka laajalle ceratopsit levittäytyivät. Pohjoisesta (Alberta, Montana) etelämpään (Utah, New Mexico) ja aina Texasiin asti — sarvidinosaurukset hallitsivat koko länsimaiden Laramidian mantereella. Vagaceratopsin Kanadan ja Avaceratopsin Montanan välissä tämä texasilainen laji täydentää kuvaa ceratopsien maantieteellisestä monimuotoisuudesta.
Agujaceratopsin perintö
Aguja-sarvinaama on Texasin paleontologian ylpeys ja yksi harvoista dinosauruksista, jotka tunnetaan osavaltion alueelta. Se on todiste siitä, kuinka ceratopsit sopeutuivat erilaisiin ilmastoihin — ei vain pohjoisiin metsiin vaan myös eteläisiin kuumiin erämaihin. Big Bendin maisemissa käveli 77 miljoonaa vuotta sitten sarvidinosaurus, joka hallitsi ympäristöä, jossa monet muut dinosaurukset eivät menestyneet.
Tutustu muihin sarvidinosauruksiin