Nasutoceratops – Isokuonoinen sarvinaama — Utahin härkämäinen ceratopsi
Dino-kortti
- Nimi: Nasutoceratops titusi
- Suomeksi: Isokuonoinen sarvinaama
- Nimen merkitys: ”Isokuonoinen sarvinaama” (latinan nasutus + kreikan keras + ops)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 75 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Yhdysvallat (Utah, Grand Staircase-Escalante)
- Pituus: 4,5–5 metriä
- Paino: Arviolta 1,5 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Poikkeuksellisen suuri kuono, pitkät sivuille kaartuvat otsasarvet kuin härän sarvet, pyöreä ja koristamaton otsasuojus, eteläisen Laramidian edustaja
Nasutoceratops on yksi erikoisimpia sarvidinosauruksia koskaan löydetty — eläin, jonka suuri kuono ja sivuille kaartuvat sarvet tekevät siitä enemmän muinaisen härän kuin tyypillisen ceratopsin näköisen. Sen nimi tarkoittaa ”isokuonoista sarvinaamaa” latinan nasutus (isokuonoinen) ja kreikan keras (sarvi) ja ops (kasvot) sanoista. Suomeksi lajia voidaan kutsua isokuonoiseksi sarvinaamaksi.
Isokuonoinen sarvinaama eli myöhäisellä liitukaudella noin 75 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Utahin alueella, Grand Staircase-Escalanten kansallismonumentissa. Aikuinen yksilö oli 4,5–5 metriä pitkä ja painoi noin 1,5 tonnia — keskikokoinen ceratopsi, jonka erikoinen ulkonäkö korvasi koon puutteen.
Härkämäiset sarvet
Sen otsasarvet olivat ainutlaatuiset sarvidinosaurusten joukossa. Sen sijaan, että ne olisivat osoittaneet eteenpäin tai ylöspäin kuten Triceratopsilla, ne kaartuivat sivuille ja alaspäin — aivan kuten nykyisen texasilaisen longhorn-härän sarvet. Tämä antoi eläimelle leveän, uhkaavan profiilin edestä katsottuna.
Sarvet olivat todennäköisesti lajinsisäisten taisteluiden ja parittelunäytön välineitä. Sivuille kaartuvat sarvet sopivat hyvin rinnakkaiseen sarvenlukitukseen — kaksi koirasta painoi toisiaan sivuttain, aivan kuten nykyiset biisonit ja muskelihärät. Tämä eroaa selvästi Lokiceratopsin veitsenmuotoisista otsasuojuksen sarvista ja Sinoceratopsin massiivisesta nenäsarvesta.
Suuri kuono — miksi?
Lajin nimensä mukainen piirre on sen poikkeuksellisen suuri ja leveä kuono. Useimmilla ceratopseilla kuono on suhteellisen kapea, mutta Nasutoceratopsin kuono oli leveä ja pullistunut — kuin paisutettu versio tavallisesta ceratopsin kasvoista.
Paleontologit ovat ehdottaneet useita selityksiä: suuri kuono saattoi sisältää laajemman hajuaistin (suuremmat hajuontelot), tai se saattoi olla visuaalinen lajintunnistusmerkki. On myös mahdollista, että leveä kuono liittyi tehokkaampaan kasvillisuuden keruuseen — leveämpi nokka mahdollisti suuremman suupalan.
Eteläinen Laramidia
Nasutoceratops eli eteläisellä Laramidialla — myöhäisen liitukauden Pohjois-Amerikan eteläosassa, joka oli erillään pohjoisesta Länsimaiden Sisämeren takia. Tämä maantieteellinen eristyneisyys johti siihen, että etelässä ja pohjoisessa kehittyi omat erikoistuneet dinosauruslajinsa.
Samalla alueella — Grand Staircase-Escalantessa — on löydetty myös Kosmoceratops, Utahceratops ja Diabloceratops. Tämä fossiilialue on 2000-luvulla noussut yhdeksi maailman tärkeimmistä sarvidinosaurusten löytöpaikoista. Isokuonoinen sarvinaama eli samassa ekosysteemissä Kosmoceratopsin kanssa — kaksi hyvin erilaista ceratopsia jakoi saman elinympäristön erikoistumalla eri kasvillisuuteen.
Yksinkertainen otsasuojus
Toisin kuin monilla muilla ceratopseilla, Lajin otsasuojus oli suhteellisen yksinkertainen — pyöreä ja matala, ilman suuria piikkejä tai koristuksia. Tämä on mielenkiintoinen kontrasti sen näyttäviin otsasarviin. Evoluutio panosti koristelun sarviinsa eikä suojukseen — päinvastoin kuin Lokiceratopsilla, jolla suojus oli päänäyttö.
Yksinkertainen suojus viittaa siihen, että sukupuolivalinta kohdistui eri rakenteisiin eri ceratopsilajeilla. Joillakin lajeilla koiraat kilpailivat sarvilla, toisilla suojuksen koristeilla — luonto keksi monia rinnakkaisia ratkaisuja samaan paritteluhaasteeseen.
Löytöhistoria ja perintö
Nasutoceratops kuvattiin tieteellisesti 2013 paleontologi Eric Lundin toimesta. Sen löytö oli osa Grand Staircase-Escalanten laajaa tutkimushanketta, joka paljasti eteläisen Laramidian dinosaurusyhteisön monimuotoisuuden. Isokuonoinen sarvinaama on eteläisen Laramidian symboli ja todiste siitä, kuinka erilaisiksi sarvidinosaurukset kehittyivät eri alueilla. Zuniceratopsin ja Leptoceratopsin kaltaiset lajit osoittavat, kuinka valtavaan monimuotoisuuteen ceratopsit kehittyivät — härkäsarvisista jättiläisistä siroluisiin pikkuceratopseihin.
Tutustu muihin sarvidinosauruksiin