Avaceratops lammersi – Avansarvinaama – Montanan pieni centrosauriini
Dino-kortti:
- Nimi: Avaceratops lammersi
- Suomeksi: Avansarvinaama
- Nimen merkitys: Sukunimi kunnioittaa Ava Colea, löytäjä Eddie Colen vaimoa, ja kreikan sanoja keras (sarvi) ja ops (kasvot); lajinimi lammersi kunnioittaa Lammersin perhettä, jonka maalla fossiili löytyi
- Eli: Myöhäinen liitukausi (kampani), noin 77 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Yhdysvallat, Montana (Judith River -muodostuma, Careless Creek)
- Pituus: Holotyyppi noin 2,3 metriä (nuori yksilö)
- Paino: Aikuisena arviolta noin tonni
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Basaali centrosauriini, umpinainen kaulus ilman aukkoja (harvinainen piirre, sama kuin Triceratopsilla), Nasutoceratopsin sukulainen, holotyyppi histologian mukaan nuori yksilö
Avansarvinaama on poikkeuksellinen sarvidinosaurus, eli pienikokoisena tunnettu centrosauriini, jonka tunnetuimman yksilön todellisesta koosta on käyty pitkään tieteellistä keskustelua. Sukunimi kunnioittaa nimenomaan Ava Colea, fossiilien löytäjän Eddie Colen vaimoa, ja se yhdistyy kreikan sanoihin keras (sarvi) ja ops (kasvot). Lajinimi lammersi kunnioittaa Lammersin perhettä, joka omisti Careless Creekin tilan Montanassa, jossa fossiili löytyi. Tällainen umpisuojuksinen dinosaurus on yksi varhaisimmista tunnetuista centrosauriineista koko ryhmän historiassa.
Avaceratops lammersi eli myöhäisellä liitukaudella kampani-vaiheessa, noin 77 miljoonaa vuotta sitten Montanan Judith River -muodostumassa. Holotyyppi oli vain noin 2,3 metriä pitkä, eli suunnilleen pienen hevosen kokoinen, mutta histologiset tutkimukset ovat osoittaneet sen olleen nuori yksilö. Aikuisena laji oli todennäköisesti selvästi suurempi, joskin tarkka aikuiskoko on edelleen epävarma. Hakusanana Avaceratops dinosaurus johtaa juuri tähän lajiin, jonka koon tulkinta liittyy keskeisesti sen tutkimushistoriaan.
Löytö ja tutkimushistoria
Holotyypin ANSP 15800 löysi vuonna 1981 fossiilien kerääjä Eddie Cole Careless Creekin tilalta Montanasta, paikalta, jonka omisti karjafarmari Arthur Lammers. Fossiili oli hajaantunut muinaisen joen pohjan sedimenttiin, mikä viittaa siihen, että ruho oli kulkeutunut virran mukana ja hautautunut hiekan alle. Holotyyppi sisältää alakallon, alaleuan, nikamia, olkavyön ja suurimman osan raajojen luista. Kyseessä on siis suhteellisen kattava osittainen luuranko, mikä on erityisen arvokasta sarvidinosauruksen tutkimuksessa.
Peter Dodson kuvasi lajin tieteellisesti vuonna 1986, ja kyseessä oli ensimmäinen uusi ceratopsidi sitten Pachyrhinosauruksen kuvauksen vuonna 1950, eli kuvausten välissä oli ollut yli kolmenkymmenen vuoden tauko. Vuonna 1999 Paul Penkalski ja Dodson kuvasivat toisen, suuremman kallon nimeltä MOR 692, joka sisältää nenän ja otsasarvet. Tämän kallon kuuluminen samaan lajiin on kuitenkin myöhemmin kyseenalaistettu, sillä siinä on pidemmät otsasarvet, se löytyi noin sadan kilometrin päästä tyyppipaikasta ja se saattaa olla hieman eri-ikäisestä kerrostumasta. Siksi Avaceratops lammersi tunnetaan luotettavasti vain holotyypistä.
Pieni koko, aikuinen vai nuori?
Lajin suurin kiista koskee tunnetuimman yksilön todellista kokoa. Dodson ehdotti vuonna 1986, että holotyyppi oli lähes täysikasvuinen ja edusti aidosti pienikokoista lajia. Vuonna 2019 julkaistu histologinen analyysi eli luun kasvurakenteen tutkimus kuitenkin osoitti, että eläin oli vielä centrosauriineille tyypillisen nopean kasvuvaiheen alkupäässä, eli todennäköisesti vain ensimmäisten elinvuosiensa aikana.
Tämä muuttaa lajin tarinan, sillä kyseessä ei välttämättä ollutkaan ceratopsien miniatyyri vaan nuori yksilö lajista, joka kasvoi aikuisena suuremmaksi. Tällainen umpisuojuksinen dinosaurus oli siis luultavasti aikuisena kookkaampi kuin holotyypin perusteella voisi päätellä, vaikka tarkka aikuiskoko on edelleen avoin kysymys. Tämä on hyvä muistutus siitä, että yksittäinen fossiili voi antaa harhaanjohtavan kuvan lajin koosta, jos kyseessä on nuori yksilö. Tutkijoiden on siksi oltava varovaisia, kun he päättelevät lajin aikuiskokoa pelkän holotyypin perusteella. Histologia eli luun mikrorakenteen tutkimus on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi selvittää fossiilin todellinen ikä, sillä luun kasvurenkaat ja rakenne kertovat, oliko eläin vielä kasvuiässä kuollessaan.
Centrosauriini, ei chasmosauriini
Toisin kuin varhaisimmat arviot ehdottivat, Avansarvinaama on centrosauriini, eli se kuuluu samaan ryhmään kuin Pachyrhinosaurus, Achelousaurus ja Nasutoceratops. Sillä oli vahva nenäsarvi ja pienemmät otsasarvet, mikä on klassinen centrosauriinien malli. Tämä on aivan päinvastoin kuin chasmosauriineilla, joilla on yleensä pienet nenäsarvet ja suuret otsasarvet, kuten Triceratopsilla.
Penkalski ja Dodson ehdottivat vuonna 1999, että laji on basaali centrosauriini, eli yksi varhaisimmista tunnetuista ryhmänsä jäsenistä. Sen lähimpiä sukulaisia näyttäisivät olevan Nasutoceratops ja muut basaalit centrosauriinit. Tällainen umpisuojuksinen dinosaurus kuten Avaceratops lammersi auttaa siksi ymmärtämään, millaisia centrosauriinien varhaiset muodot olivat ennen ryhmän myöhempää monimuotoistumista. Varhaisten lajien tunteminen on tärkeää, koska ne kertovat, mistä koko ryhmän kehitys lähti liikkeelle.
Umpinainen kaulus
Yksi lajin merkittävimmistä erityispiirteistä on sen umpinainen kaulus, eli sen kaulurissa ei ole aukkoja, joita useimpien ceratopsidien kaulus käyttää keventyäkseen. Tämä piirre on erittäin harvinainen sarvidinosauruksilla, ja itse asiassa sen jakaa lähinnä vain Triceratops. Useimmilla ceratopsideilla on suuret aukot kaulurissa kallon painon vähentämiseksi.
Lajin umpinainen kaulus tekee siitä erityisen verrattuna muihin centrosauriineihin, ja se voi viitata johonkin rakenteelliseen tai toiminnalliseen sopeutumaan, jonka merkitys on edelleen tutkimuksen kohteena. On mahdollista, että umpinainen kaulus oli kestävämpi ja sopi paremmin puolustukseen tai näyttäytymiseen kuin aukollinen rakenne. Toinen mahdollisuus on, että piirre liittyy lajin nuoreen ikään, sillä joillakin ceratopsideilla kaulurin aukot kehittyivät vasta yksilön kasvaessa. Tällainen umpisuojuksinen dinosaurus tarjoaa siten tutkijoille kiinnostavan kysymyksen kaulurin rakenteen kehityksestä. Kysymys siitä, oliko umpinainen kaulus pysyvä lajin piirre vai vain nuoruusvaiheen ominaisuus, on tärkeä, koska se vaikuttaa siihen, miten laji sijoitetaan sarvidinosaurusten sukupuuhun.
Vaatimaton koristelu
Toisin kuin monilla muilla sarvidinosauruksilla, lajilla oli yksinkertainen koristelu, eli lyhyt kaulus ilman suuria piikkejä, pienet otsasarvet ja vahva nenäsarvi. Koristelu oli vaatimaton verrattuna esimerkiksi Vagaceratopsin kymmeneen koukkupiikkiin tai monien myöhempien lajien näyttäviin rakenteisiin. Tämä antaa lajille hillityn ja yksinkertaisen yleisilmeen. On kuitenkin huomattava, että koska tunnetuin yksilö oli nuori, on mahdollista, että aikuinen yksilö olisi ollut näyttävämpi.
Tämä vaatimattomuus saattaa liittyä lajin basaaliin asemaan centrosauriinien sukupuussa, sillä varhaisilla lajeilla koristelu oli usein yksinkertaisempaa kuin kehittyneemmillä jälkeläisillä. Pachyrhinosauruksen kyhmyt ja Achelousauruksen sarvien menetys ovat osoituksia siitä, kuinka centrosauriinien koristelu kehittyi myöhemmin yhä monimutkaisemmaksi. Tämä laji edustaa siten varhaista vaihetta, jossa koristelun perusrakenteet olivat vasta kehittymässä. Sen yksinkertaisuus on itsessään arvokas tieto, sillä se kertoo, millaisesta vaatimattomasta lähtökohdasta myöhemmät näyttävät rakenteet saivat alkunsa.
Judith River -muodostuma
Avansarvinaama löydettiin Careless Creekin alueelta Wheatland Countysta Montanan keskiosista, joka on yksi Judith River -muodostuman tunnetuimmista löytöalueista. Sama muodostuma on tuottanut myös Lokiceratopsin, Albertaceratopsin ja monia muita sarvidinosauruksia. Alue on siten paleontologeille erittäin tärkeä, sillä se sisältää runsaasti myöhäisen liitukauden fossiileja. Useiden sarvidinosauruslajien esiintyminen samalla alueella kertoo, kuinka monimuotoinen ryhmä ne olivat jo yhdellä ja samalla seudulla.
Lajin elinympäristö oli kostea ja metsäinen tulvatasanko, jota halkoivat ja ylittivät joet. Tämä erottaa lajin elinympäristön esimerkiksi Agujaceratopsin eteläisemmistä rannikkoalueista, joissa ilmasto ja kasvillisuus olivat erilaisia. Kostea ja rehevä ympäristö tarjosi runsaasti kasvillisuutta, mikä teki siitä houkuttelevan suurille kasvinsyöjille. Jokien läsnäolo selittää myös, miksi monet alueen fossiilit, kuten lajin holotyyppi, ovat kulkeutuneet virran mukana ja hautautuneet joen sedimentteihin. Tällaiset olosuhteet ovat suosineet fossiilien säilymistä jälkipolville.
Tieteellinen perintö
Avansarvinaama on tärkeä laji sarvidinosaurusten luokittelun ja kasvun ymmärtämisessä. Sen tarina osoittaa, kuinka hyvin tunnetun lajin tulkinta voi muuttua olennaisesti uusien menetelmien myötä, sillä Dodsonin vuoden 1986 käsitys lähes täysikasvuisesta pienestä lajista muuttui vuoden 2019 histologian myötä tulkinnaksi nuoresta yksilöstä. Harva laji havainnollistaa yhtä selkeästi, kuinka paljon yksittäisen fossiilin ikä vaikuttaa sen tulkintaan. Tämä on myös muistutus siitä, että tiede on jatkuvasti kehittyvä prosessi, jossa vanhoja tulkintoja tarkennetaan uusien havaintojen valossa.
Tämä laji on myös todiste siitä, kuinka tärkeä osa paleontologiaa fossiilien kerääjät ja maanomistajat ovat, sillä Eddie Colen tarkkaavaisuus ja Lammersin perheen yhteistyö johtivat löytöön, joka päätti yli kolmenkymmenen vuoden tauon ceratopsidien nimeämisessä. Holotyypin nimi yhdistää siten kaksi yhdysvaltalaista perhettä, Colet ja Lammersit, pysyvästi osaksi Pohjois-Amerikan paleontologian rikasta tarinaa. Avaceratops lammersi säilyttää paikkansa yhtenä centrosauriinien tutkimuksen kannalta tärkeimmistä ja opettavaisimmista varhaisista lajeista.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä dinosaurus Avaceratops oli?
Avaceratops oli pienikokoisena tunnettu kasvinsyöjä sarvidinosaurus, joka eli myöhäisellä liitukaudella noin 77 miljoonaa vuotta sitten Montanassa. Se oli basaali centrosauriini, jonka tunnetuin yksilö oli nuori, joten lajin aikuiskoko on edelleen osittain epävarma. Sen kaulus oli poikkeuksellisen umpinainen.
Oliko Avaceratops todella niin pieni kuin luultiin?
Tunnetuin yksilö oli vain noin 2,3 metriä pitkä, mutta vuonna 2019 tehty luututkimus osoitti sen olleen nuori. Aikuisena laji oli todennäköisesti selvästi suurempi, vaikka tarkkaa aikuiskokoa ei vielä varmasti tiedetä yhden luotettavan yksilön perusteella.
Mikä tekee Avaceratopsin kauluksesta erikoisen?
Sen kaulus oli umpinainen eli siinä ei ollut aukkoja, jotka useimmilla ceratopsideilla keventävät kallon rakennetta. Tämä harvinainen piirre on jaettu lähinnä vain Triceratopsin kanssa, ja se tekee lajin kallosta poikkeuksellisen.
Mistä Avaceratops sai nimensä?
Sukunimi kunnioittaa Ava Colea, fossiilien löytäjän Eddie Colen vaimoa, eikä siis löytäjää itseään. Lajinimi lammersi viittaa Lammersin perheeseen, joka omisti maan, jolta fossiili löytyi Montanassa.