Chasmosaurus belli – Aukkolisko – valtavan kaulurin mestariteos
Dino-kortti:
- Nimi: Chasmosaurus belli
- Suomeksi: Aukkolisko
- Nimen merkitys: Kreikan chasma (aukko, halkeama) ja sauros (lisko) – ”aukkolisko”; lajinimi belli kunnioittaa keräilijä Walter Belliä
- Eli: Myöhäinen liitukausi (kampani), noin 77–75 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Kanada (Dinosaur Park -muodostuma, Alberta)
- Pituus: Noin 4,3–4,8 metriä
- Paino: Noin 1,5–2 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Valtava sydämenmuotoinen kauluri suurine aukkoineen, pitkät otsasarvet, lyhyt nenäsarvi, kauluri ensisijaisesti näyttörakenne
Aukkolisko on yksi sarvidinosaurusten kuuluisimmista lajeista ja tärkeä Triceratopsin sukulainen. Sukunimi yhdistää kreikan sanat chasma (aukko, halkeama) ja sauros (lisko) ja viittaa eläimen kaulurissa olleisiin valtaviin parietaaliaukkoihin. Lajinimi belli kunnioittaa keräilijä Walter Belliä, joka oli mukana ensimmäisten näytteiden löytämisessä. Suomeksi laji on saanut nimensä juuri kaulurin aukoista.
Chasmosaurus belli eli myöhäisellä liitukaudella kampani-kauden lopulla noin 77–75 miljoonaa vuotta sitten Kanadan Albertassa, kuuluisalla Dinosaur Provincial Parkin alueella. Se kuuluu Chasmosaurinae-alaheimoon, johon lukeutuu myös ryhmän kuuluisin jäsen Triceratops. Tämä laji on yksi varhaisimmista hyvin tunnetuista chasmosauriineista, ja se on auttanut tutkijoita ymmärtämään, miten myöhempien ja suurempien sukulaisten erikoiset pään rakenteet kehittyivät. Sen kallon tutkimus on myös ratkaissut monia kysymyksiä siitä, mihin tarkoitukseen ceratopsiaanien kaulurit ylipäätään kehittyivät.
Pitkä nimihistoria
Tämän lajin tarina tieteessä alkoi jo vuonna 1898, kun Lawrence Lambe löysi Berry Creekiltä Albertasta parietaaliluun palan, joka oli ollut osa kaulurin keskilaattaa. Hän tunnisti löydön uudeksi lajiksi mutta sijoitti sen aluksi Monoclonius-sukuun nimellä Monoclonius belli. Holotyyppi sai numeron NMC 491.
Vasta vuonna 1913, kun Charles Sternberg poikineen löysi useita kokonaisia kalloja Dinosaur Park -muodostumasta, kävi selväksi, että kyseessä oli aivan oma sukunsa. Lambe pystytti uuden suvun virallisesti vuonna 1914. Tämä Triceratopsin sukulainen sai nimensä juuri niistä suurista aukoista, joita sen kaulurissa oli ja jotka olivat itse asiassa olleet aivan ensimmäisen löydön tärkein tunnusmerkki. Nimi kantaa siten itsessään niin kallon erikoisen rakenteen kuin keräilijän muistonkin.
Sydämenmuotoinen kauluri
Aukkoliskon kauluri on dinosaurusten maailman dramaattisimpia näyttörakenteita. Se oli valtava, yli kaksi metriä pitkä ja leveä, ja muodoltaan sydämenmuotoinen tai kilpimäinen. Se levittyi laajasti sivuille ja taaksepäin, ja sen reunat olivat koristeellisia pieniä luunystyröitä. Yhdessä otsasarvien kanssa se loi näyttävän pään, joka erottui kauas ympäristössä. Pään koko suhteessa muuhun ruumiiseen oli huomattava, ja se teki eläimestä helposti tunnistettavan kaukaakin.
Tärkein yksityiskohta on, että kauluri oli ohut. Anatomiset tutkimukset ja poikkileikkaukset ovat osoittaneet, ettei kaulurin laattarakenne ollut kiinteä luulevy vaan pikemminkin luinen kehys, johon oli jätetty suuret aukot. Eläessä aukot olivat peitettyinä pehmeillä kudoksilla, kuten nahalla ja lihaksilla, mutta luurakenteellisesti kauluri oli käytännössä ikkunoitu. Juuri nämä aukot antoivat lajille sen tieteellisen nimen. Tällainen rakenne oli kevyempi kantaa, mikä oli etu, kun pään mittasuhteet olivat näin suuret suhteessa muuhun ruumiiseen.
Näyttörakenne, ei puolustusase
Tämän lajin kauluri erottuu ratkaisevasti Triceratopsin kaulurista, joka oli kiinteä ja paksu. Triceratopsin kauluri saattoi todella pysäyttää hyökkäyksen, mutta tämän lajin kauluri ei. Jos peto purisi kaulaan, hampaat menisivät yksinkertaisesti rei’istä läpi ja saavuttaisivat alla olevan ihon ja lihakset. Tämä kertoo, että puolustus ei voinut olla kaulurin pääasiallinen tehtävä.
Sen sijaan kauluri toimi todennäköisesti ensisijaisesti näyttörakenteena ja viestinnän välineenä. Tällainen Triceratopsin sukulainen käytti kauluriaan lajitoverien tunnistamiseen, parittelukauden näytöksiin ja kilpailijoiden karkottamiseen. Puolustus saattoi olla onnistunut sivutuote, mutta päätarkoitus oli sosiaalinen signalointi. Tämä kallon rakenne on yksi parhaista esimerkeistä koko paleontologiassa siitä, miten näyttörakenteet ovat kehittyneet eläinkunnassa. Saman havainnon voi tehdä monista muistakin sarvidinosauruksista, mutta harvalla rakenne on yhtä selvästi vain näyttöä varten kuin tällä lajilla.
Värikäs ja verisuonitettu
Eläessä eläimen kauluri oli todennäköisesti näyttävän värinen. Kaulurin iho oli ohutta ja verisuonitettua, ja se sisälsi todennäköisesti pigmenttejä sekä muita näyttävyyttä lisääviä rakenteita. Kun eläin oli kiihtynyt esimerkiksi parittelukauden aikana tai kilpailutilanteessa, verenvirtaus kaulurissa olisi lisääntynyt, ja se olisi punastunut dramaattisesti.
Tällainen näyttäminen on tuttu ilmiö nykyisessä eläinkunnassa. Riikinkukon pyrstö, hirven sarvet ja monien lintujen kirkkaat höyhenet ovat kaikki rakenteita, joiden ensisijainen tarkoitus on viestiä lajitovereille. Ne ovat usein raskaita, kömpelöitä ja jopa haitallisia päivittäisessä selviytymisessä, mutta niiden hyöty lisääntymisessä on niin suuri, että evoluutio suosii niitä silti. Tämän lajin kauluri sopii tähän malliin täydellisesti, ja se tarjoaa harvinaisen näkymän siihen, miten näyttäviä signaalirakenteita on syntynyt myös aikoja sitten kuolleissa eläimissä.
Pitkät otsasarvet
Tämän lajin otsasarvet olivat huomattavasti pidempiä kuin centrosauriineilla, kuten Centrosauruksella ja Styracosauruksella. Ne kohosivat eteenpäin ja hieman ylöspäin silmien yläpuolelta. Toisin kuin Centrosauruksen lyhyt, kaartunut nenäsarvi, tämän lajin pääase olivat juuri pitkät otsasarvet. Nenäsarvi taas oli lyhyt ja vaatimaton. Tämä sarvien yhdistelmä on yksi chasmosauriinien tärkeimpiä tunnusmerkkejä.
Tämä piirre yhdistää tämän lajin Triceratopsiin: molemmat ovat chasmosauriineja, ja molempien pääpuolustusase olivat pitkät otsasarvet, ei nenäsarvi. Kaksi terävää sarvea edessä oli tehokas vastus jopa Daspletosauruksen kokoiselle pedolle. Otsasarvilla oli todennäköisesti myös lajinsisäinen rooli: kaksi urosta saattoivat kamppailla sarvet lukittuina toisiinsa samaan tapaan kuin nykyiset hirvieläimet. Joissakin fossiileissa on nähty parantuneita vammoja, jotka viittaavat tällaisiin kamppailuihin. Sarvien hyödyt olivat siis sekä puolustuksellisia että sosiaalisia, ja ne palvelivat molempia tehtäviä elämän eri vaiheissa.
Useita lajeja ja sukulaisia
Aukkolisko-sukuun luetaan nykyään kaksi pätevää lajia: Chasmosaurus belli ja sen siskolaji C. russelli. Ne erotetaan toisistaan ennen kaikkea kaulurin muodon ja sarvien sijainnin pienten erojen perusteella, ja ne edustavat eri vaiheita Dinosaur Park -muodostuman kerrostumissa. Kolmas aiemmin luettu laji, C. irvinensis, on sittemmin siirretty omaksi sukukseen nimellä Vagaceratops. Juuri Chasmosaurus belli on näistä parhaiten tunnettu ja se toimii useimmiten suvun esikuvana tieteellisissä kuvauksissa.
Lähisukulaisia on muitakin: Mercuriceratops ja Spiclypeus tunnetaan saman aikakauden Pohjois-Amerikasta. Yhdessä nämä lajit muodostavat varhaisten chasmosauriinien joukon, josta myöhemmin kehittyi liitukauden lopun kuuluisin sarvidinosaurus, Triceratops. Tämä laji oli näistä yksi tunnetuimmista ja parhaiten säilyneistä lajeista, ja siitä tunnetaan jopa harvinaisia ihon jäänteitä.
Harvinaiset ihon jäänteet
Yksi tämän lajin erityispiirteistä on se, että siitä on löydetty jopa fossiloituneita ihon jäänteitä. Charles Sternberg löysi 1900-luvun alkupuolella aineistoa, jossa luiden vieressä oli säilynyt selvät kuviot ihosta. Iho koostui suurista, säännöllisesti sijoittuneista suomuista, joiden välissä oli pienempiä suomuja. Tällaiset löydöt ovat harvinaisia dinosauruksilla, ja ne antavat tutkijoille suoraa tietoa eläimen ulkomuodosta.
Ihon rakenne kertoo, että tämä eläin näytti todennäköisesti karkealta ja vahvasti suomuiselta nykypäivän matelijoiden tapaan. Kaulurin alueella iho on kuitenkin saattanut olla ohuempaa ja runsaasti verisuonitettua, mikä sopisi yhteen näyttötehtävän kanssa. Yhdessä ihojäänteet ja kallon yksityiskohdat tekevät tästä lajista yhden parhaiten tunnetuista sarvidinosauruksista koko maailmassa. Suomujen säännönmukainen sijoittelu viittaa siihen, että ihon kuvio oli myös eläessä selvästi näkyvä piirre.
Elinympäristö ja aikalaiset
Tämän lajin elinaikana Dinosaur Park -alue Albertassa oli kostea ja vehreä rannikkoseutu, jota halkoivat joet ja jokisuistot. Ilmasto oli lämpimämpi kuin nykyään, ja kasvillisuus oli runsasta. Tällainen ympäristö ylläpiti yhtä koko liitukauden monipuolisimmista dinosauruseläimistöistä, ja alue on edelleen Unescon maailmanperintökohteena yksi maailman tärkeimmistä paleontologisista alueista.
Tämä laji jakoi elinympäristönsä monien muiden tunnettujen dinosaurusten kanssa. Samalla seudulla elivät centrosauriinit Centrosaurus ja Styracosaurus, ankannokkaiset Corythosaurus ja Lambeosaurus sekä panssaroitu Euoplocephalus. Saalistajia edustivat erityisesti Daspletosaurus ja muut tyrannosauridit. Lajintunnistus oli tällaisessa monilajisessa ympäristössä elintärkeää, ja juuri kaulurin omaleimainen muoto auttoi todennäköisesti erottamaan oman lajin yksilöt muista. Tämä on yksi syy, miksi sarvidinosauruksia kehittyi niin monta erinäköistä lajia samaan aikaan ja samoille alueille.
Aukkoliskon perintö
Tämä laji on yksi tärkeimmistä esimerkeistä siitä, miten dinosaurusten näyttävät pään rakenteet kehittyivät. Sen ohut, aukkoinen kauluri on kiistaton todiste siitä, että sarvidinosaurusten kaulurit eivät pääsääntöisesti olleet puolustusvälineitä vaan ennen kaikkea näyttörakenteita. Tämä havainto on muuttanut perusteellisesti tapaa, jolla tutkijat tulkitsevat koko ryhmän kehityshistoriaa. Sen ansiosta myös muiden ceratopsiaanien kaulureja arvioidaan nykyään ennen kaikkea näyttörakenteina.
Samalla tämä laji muistuttaa, että evoluutio ei pyri tehokkuuteen vaan lisääntymismenestykseen. Suuri ja näyttävä kauluri saattoi olla painava ja näköesteeksi muodostuva, mutta se palveli niin tärkeää sosiaalista tehtävää, että evoluutio suosi sitä. Tällainen Triceratopsin sukulainen on samalla myös oma itsenäinen tarinansa, joka on antanut paleontologialle paljon: Chasmosaurus belli on yksi parhaiten tunnetuista varhaisista chasmosauriineista ja keskeinen lenkki ketjussa, joka huipentui myöhemmin Triceratopsiin liitukauden viimeisinä miljoonina vuosina. Sen kallon yksityiskohdat opettavat yhä uusille tutkijasukupolville, miten paljon yksittäinen laji voi kertoa koko eläinryhmän biologiasta.
Lue lisää sarvidinosauruksista:
- Triceratops
- Centrosaurus
- Styracosaurus
- Pachyrhinosaurus
- Protoceratops
- Kaikki sarvidinosaurukset →
- 🎧 Kuuntele DinojenMaailma YouTubessa →