Chasmosaurus — Näyttäjä ilman puolustusta — valtavan kaulurin ohut mestariteos
Dino-kortti:
- Nimi: Chasmosaurus belli
- Suomeksi: Aukkolisko
- Nimen merkitys: ”Aukkolisko” (kreikaksi chasma = aukko/kuilu, sauros = lisko) — viittaus kaulurin suuriin aukkoihin
- Eli: Myöhäinen liitukausi, 77–76 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Pohjois-Amerikka (Alberta Kanada)
- Pituus: 4,3–4,8 metriä
- Paino: 1,5–2 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Valtava sydämenmuotoinen kauluri, suuret aukot kaulurissa, pitkät otsasarvet, lyhyt nenäsarvi, ohut kaulurin rakenne viittaa ensisijaisesti näyttö- ei puolustusrakenteeseen
Chasmosaurus edustaa sarvidinosauurusten toista päähaaraa — chasmosauriineja, joihin kuuluu myös Triceratops. Nämä eläimet erosivat centrosauriineista — kuten Centrosauruksesta, Styracosauruksesta ja Pachyrhinosauruksesta — kahdessa tärkeässä piirteessä: pidemmistä otsasarvista ja suuremmista, mutta ohuemmista kaulureista. Chasmosauruksen kauluri oli näiden piirteiden äärimmäinen ilmentymä — valtava, sydämenmuotoinen ja täynnä suuria aukkoja. Se on paleontologian paras esimerkki kaulurista, joka oli ensisijaisesti näyttörakenne eikä puolustusase.
Chasmosaurus löydettiin Kanadan Albertasta, ja laji kuvattiin tieteellisesti vuonna 1914 Lawrence Lamben toimesta. Chasmosaurus on saanut nimensä juuri suurista aukoista, jotka kaulurissa ovat — nämä aukot ovat selkeä todiste siitä, ettei kauluri ollut puolustusrakenne. Puolustus olisi tarvinnut kiinteän luulevyn, ei rei’itetyn rakennelman.
Sydämenmuotoinen kauluri
Chasmosauruksen kauluri on dinosaurusten maailman dramaattisin näyttörakenne. Se oli valtava — yli 2 metriä pitkä ja leveä — ja muodoltaan sydämenmuotoinen tai kilpimäinen. Se levittyi laajasti sivuille ja taaksepäin, ja sen reunat olivat koristeelliset pienillä luunystyröillä.
Mutta tärkein yksityiskohta on, että kauluri oli ohut. Paleontologien tekemät CT-kuvaukset ja poikkileikkaukset ovat osoittaneet, ettei Chasmosauruksen kauluri ollut kiinteä luulevy vaan pikemminkin luinen kehys, johon oli jätetty suuria aukkoja. Eläessään aukot olivat peitetty pehmeällä kudoksella — nahalla ja lihaksilla — mutta luurakenteellisesti kauluri oli käytännössä avoin.
Tämä erottaa Chasmosauruksen ratkaisevasti Triceratopsista, jonka kauluri oli kiinteä ja paksu. Triceratopsin kauluri saattoi oikeasti pysäyttää hyökkäyksen; Chasmosauruksen ei. Jos peto purisi Chasmosauruksen kaulaan, kauluri ei suojaisi merkittävästi — hampaat vain menisivät läpi rei’istä ja saavuttaisivat alapuolella olevan kaulan.
Tämä on kiistaton todiste siitä, että sarvidinosauurusten kaulurit olivat pääasiassa näyttörakenteita eivätkä puolustuksen välineitä. Puolustus oli onnistunut sivutuote joillekin lajeille, mutta päätarkoitus oli sosiaalinen signalointi.
Kirkkaan värinen signaali
Eläessään aukkoliskon kauluri oli todennäköisesti näyttävän värinen. Kaulurin iho oli ohutta ja verisuonitettua, ja se sisälsi todennäköisesti pigmenttejä ja muita näyttävyyttä lisääviä rakenteita. Kun eläin oli kiihtynyt — esimerkiksi parittelukauden aikana tai kilpailuissa — verenvirtaus kaulurissa olisi lisääntynyt, ja se olisi punastunut dramaattisesti.
Tämä ”näyttämisen” konsepti on tuttu nykyisessä eläinkunnassa. Riikinkukon pyrstö, sarvikuonon sarvi, hirven sarvet — kaikki ovat rakenteita, joiden ensisijainen tarkoitus on viestintä lajitovereille. Ne ovat usein raskaita, hankalia ja jopa haitallisia päivittäisessä eloonjäämisessä — mutta niiden hyöty lisääntymisessä on niin suuri, että evoluutio suosii niitä silti.
Jokainen sarvidinosauurus-laji tunnetaan omanlaisensa kaulurimuodosta, ja aukkoliskon sydämenmuotoinen kauluri oli ainutlaatuinen. Jos Chasmosaurus eli sekalaisessa ekosysteemissä muiden ceratopsiaanien kanssa — mitä se teki — kauluri auttoi tunnistamaan lajitoverit, houkuttelemaan parittelukumppaneita ja karkottamaan kilpailijoita.
Pitkät otsasarvet
Aukkoliskon otsasarvet olivat huomattavasti pidemmät kuin centrosauriineilla — jopa 60 senttimetriä pitkät. Ne sojottivat eteenpäin ja hieman ylöspäin silmien yläpuolelta. Toisin kuin Centrosauruksen pieni kaartunut nenäsarvi, Chasmosauruksen pääase olivat pitkät otsasarvet.
Tämä piirre yhdistää aukkoliskon Triceratopsiin. Molemmat olivat chasmosauriineja ja molempien pääpuolustusase oli pitkät otsasarvet — ei nenäsarvi. Kaksi hyökkäävää pitkää sarvea edessä oli tehokas vastustaja jopa Daspletosauruksen kokoiselle pedolle.
Otsasarvien käyttötarkoitus oli myös lajinsisäinen kilpailu. Kaksi urosta olivat voineet kamppailla lukituilla sarvilla — samaan tapaan kuin nykyiset hirvieläimet. Fossiileissa on joitakin parantuneita sarvien vammoja, jotka viittaavat kamppailuiskuihin.
Chasmosaurinien tunnettu sukulinja
Aukkolisko oli yksi varhaisimmista hyvin tunnetuista chasmosauriineista. Sen jälkeen kehittyi sukulinja, joka huipentui Triceratopsiin aivan liitukauden lopussa. Koko kehityslinjan aikana chasmosauriineilla säilyivät pitkät otsasarvet ja suuret kaulurit — mutta yksityiskohdat muuttuivat huomattavasti.
Chasmosaurus oli selvästi vaatimattomampi kuin Triceratops kokoluokassa — 4,3–4,8 metriä verrattuna 8–9 metriin. Mutta sen kauluri oli ehkä jopa näyttävämpi. Se oli kuin ”varhainen prototyyppi”, josta myöhemmät chasmosauriinit kehittyivät isommiksi, tukevimmiksi ja pelottavammiksi.
Aukkolisko eli Dinosaur Provincial Parkin alueella samaan aikaan kuin Centrosaurus ja Styracosaurus. Nämä kolme suurta ceratopsiaania jakoivat saman alueen ja saman ekologisen lokeron — mikä vielä vahvistaa teoriaa, että jokaisen lajin ainutlaatuinen kauluri auttoi lajitoverien tunnistamisessa. Kun useita eri lajeja elää samalla alueella, lajintunnistus on elintärkeää lisääntymisen kannalta.
Lue lisää sarvikuonodinosauruksista: Triceratops · Protoceratops · Styracosaurus · Pachyrhinosaurus · Centrosaurus · Kaikki sarvikuonodinosaurukset →