Pentaceratops – Viisisarvinen — New Mexicon vaikuttava ceratopsi
Dino-kortti
- Nimi: Pentaceratops sternbergii
- Suomeksi: Viisisarvinen
- Nimen merkitys: ”Viisisarvinaama” (kreikan pente + keras + ops)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 76–73 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Yhdysvallat (New Mexico, Kirtlandin muodostuma)
- Pituus: 6–8 metriä
- Paino: Arviolta 5–6 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Viisi sarvea (kaksi otsa-, yksi nenä- ja kaksi poskisarvea), yksi suurimpia tunnettuja ceratopsi-kalloja, eteläisen Laramidian edustaja
Pentaceratops on yksi näyttävimpiä sarvidinosauruksia koskaan — laji, jolla oli viisi erillistä sarvea kasvoissaan. Sen nimi tarkoittaa ”viisisarvinaamaa” kreikan sanoista pente (viisi), keras (sarvi) ja ops (kasvot). Suomeksi lajia voidaan kutsua viisisarviseksi sen ainutlaatuisen sarviarsenaalin takia.
Viisisarvinen eli myöhäisellä liitukaudella noin 76–73 miljoonaa vuotta sitten nykyisen New Mexicon alueella. Aikuinen yksilö oli 6–8 metriä pitkä ja painoi 5–6 tonnia — kookas ceratopsi, vaikka ei aivan Triceratopsin luokkaa. Sen kallo oli kuitenkin valtava — yli 2,3 metriä pitkä, mikä tekee siitä yhden suurikalloisimmista dinosauruksista.
Viisi sarvea — mutta onko niitä oikeasti viisi?
Sen nimi viittaa viiteen sarveen, mutta paleontologit ovat keskustelleet tästä lukumäärästä. Kaksi otsasarvea ja yksi nenäsarvi ovat kiistattomia — ne ovat samoja rakenteita kuin Triceratopsilla. Mutta kaksi lisäsarvea ovat oikeastaan poskipiikkejä — pitkiä luuprosesseja jugal-luussa, jotka sojottavat sivuille.
Nämä poskipiikit esiintyvät myös muilla ceratopseilla pienempinä, mutta tällä lajilla ne olivat poikkeuksellisen pitkiä ja näyttäviä — riittävän suuria ansaitsemaan ”sarvi”-nimityksen. Ne toimivat todennäköisesti puolustuksena sivuhyökkäyksiä vastaan ja lajintunnistusmerkkinä.
Eteläisen Laramidian edustaja
Laji eli eteläisellä Laramidialla — myöhäisen liitukauden Pohjois-Amerikan länsiosassa, joka oli Länsimaiden Sisämeren jakama mantereen osa. Eteläinen Laramidia (nykyinen New Mexico, Texas, Utah) oli erillinen ekosysteemi pohjoisesta (nykyinen Montana, Alberta), ja molemmilla alueilla kehittyi omat erikoistuneet sarvidinosauruslajinsa.
Tämä on merkittävä havainto — se todistaa, kuinka maantieteellinen eristyneisyys johti dinosaurusten monimuotoistumiseen. Kosmoceratops ja Diabloceratops eli samankaltaisessa eteläisessä ympäristössä, kun taas Einiosaurus ja Torosaurus elivät pohjoisessa.
Otsasuojus — näyttävä kilpi
Viisisarvisen otsasuojus oli pitkä ja kolmiomainen, reunustettu pienillä piikeillä. Se ulottui kauas taaksepäin ja oli koristeltu epoccipital-luilla — pienillä kolmiomaisilla koristuksilla reunoilla. Suojuksen keskellä oli kaksi suurta fenestra-aukkoa, jotka keventivät rakennetta.
Suojuksen tarkoitus oli sama kuin muillakin ceratopseilla: lajintunnistus, parittelunäyttö ja lämmönsäätely. Sen suojus eroaa selvästi Psittacosauruksen yksinkertaisesta rakenteesta — miljoonia vuosia evoluutiota erotti nämä kaksi sarvidinosaurusten ääripäätä.
Löytöhistoria
Pentaceratopsin fossiilit löysi paleontologi C. H. Sternberg vuonna 1921 New Mexicon Kirtlandin muodostumasta. Laji nimettiin 1923, ja siitä on löydetty useita lähes täydellisiä kalloja. Vuonna 1998 löydetty yksilö ”OMNH 10165” pidettiin pitkään suurimpana dinosauruskallona koskaan (3,1 metriä), mutta myöhemmin todettiin, että kyseessä saattaa olla eri laji.
Lajin tutkimus jatkuu aktiivisena. Uusimmat fylogeneettisset analyysit sijoittavat sen chasmosaurine-ryhmään lähelle Anchiceratopsia ja Arrhinoceratopsia — sarvidinosaurusten haara, joka hallitsi eteläistä Laramidiaa.
Pentaceratopsin perintö
Pentaceratops on New Mexicon dinosaurusymboliyy ja yksi eteläisen Laramidian tunnetuimpia lajeja. Viisisarvinen osoittaa, kuinka monimuotoisiksi sarvidinosaurukset kehittyivät — viiden sarven arsenaali on ainutlaatuinen koko ryhmässä. Se on myös tärkeä todiste siitä, kuinka Pohjois-Amerikan myöhäisen liitukauden mantereellinen jakautuminen johti erillisiin dinosaurusyhteisöihin, joissa kehittyi omia erikoistuneita lajeja.
Tutustu muihin sarvidinosauruksiin