Patagotitan mayorum – Patagonian jättiläinen – luotettavimmin tunnettu jättisauropodi
Dino-kortti:
- Nimi: Patagotitan mayorum
- Suomeksi: Patagonian jättiläinen
- Nimen merkitys: ”Patagonian titaani” (Patagonia + kreikan titan, mytologinen jättiläinen); lajinimi mayorum kunnioittaa Mayo-perhettä, joka omisti La Flechan karjatilan löytöpaikalla
- Eli: Varhaisen liitukauden loppu (myöhäinen albikausi), noin 101 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Argentiina (Patagonia, Chubutin provinssi, Cerro Barcinon muodostuma)
- Pituus: Noin 37 metriä (alkuperäisarvio; myöhemmät arviot lyhyempiä)
- Paino: Alkuperäisarvio 69 tonnia (Carballido ym. 2017), myöhemmät arviot noin 50–57 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä (havupuut, kasvit)
- Tunnusmerkit: Yksi luotettavimmin tunnetuista jättisauropodeista, yli 70 % luurangosta tunnetaan, kuusi yksilöä samasta paikasta
Patagotitan mayorum on yksi parhaiten tunnetuista jättisauropodeista. Toisin kuin useimmat jättiläistitanosaurit, jotka tunnetaan vain muutamasta luusta, tästä lajista on löydetty suuri osa koko luurangosta – ja peräti kuuden eri yksilön verran. Suomeksi sitä voi kutsua Patagonian jättiläiseksi sen valtavan koon ja kotiseudun mukaan. Tämä tekee siitä paleontologialle harvinaisen arvokkaan.
Laji eli varhaisen liitukauden lopulla noin 101 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Argentiinan Patagoniassa. Aikuinen yksilö oli arviolta noin 37 metriä pitkä, ja se kuului painavimpiin tunnettuihin maaeläimiin. Tällainen valtava titanosauri edustaa sauropodien koon äärirajaa. Harva maaeläin on koskaan yltänyt tällaisiin mittoihin.
Mistä nimi tulee?
Nimi tarkoittaa ”Patagonian titaania” ja yhdistää löytöalueen kreikkalaisen mytologian titaanijättiläisiin. Lajinimi mayorum kunnioittaa Mayo-perhettä, joka omisti La Flechan karjatilan Chubutin provinssissa – juuri sen tilan, jonka mailta fossiilit löytyivät. Nimi tiivistää hyvin sekä eläimen koon että alkuperän.
Tilanomistajien kunnioittaminen lajinimessä on paleontologiassa tavallista. Maanomistajat sallivat usein kaivaukset maillaan ja tukevat näin tutkimusta, joten heidän nimensä päätyy toisinaan osaksi tieteellistä nimeä.
Löytö joka mullisti tutkimuksen
Ensimmäisen luun, osan reisiluusta, huomasi argentiinalainen maatyöläinen Aurelio Hernández vuonna 2008 La Flechan tilan lähistöllä. Hän havaitsi maassa valtavan luun, joka osoittautui jättiläissauropodin reisiluuksi. Yksittäinen luu paljasti, että maaperässä lepäsi jotain todella suurta.
Kun Egidio Feruglion museon (MEF) paleontologit Trelew’sta saapuivat paikalle, he löysivät samasta paikasta peräti kuuden eri yksilön luita. Kaivaukset jatkuivat vuosina 2012–2015, ja esiin saatiin yli 200 fossiilia. Lajin kuvasivat tieteellisesti José Carballido, Diego Pol ja kollegat vuonna 2017. Kuuden yksilön löytö samasta paikasta on hyvin harvinaista.
Löytö oli poikkeuksellisen tärkeä, sillä useimpien jättisauropodien koko perustuu vain kourallisen luiden varaan – kuten Argentinosauruksella, josta tunnetaan vain muutama luu. Patagonian jättiläisestä tunnetaan yli 70 prosenttia luurangosta, mikä tekee kokoarvioista paljon luotettavampia. Juuri tämän kattavuuden ansiosta Patagotitan mayorum tunnetaan paremmin kuin useimmat jättiläissukulaisensa. Kalloa ei kuitenkaan ole löytynyt, joten pään tarkka muoto jää yhä arvailujen varaan.
Ikä ja sukulaiset
Löytöpaikan kivikerrokset on ajoitettu hyvin tarkasti noin 101,6 miljoonan vuoden ikäisiksi. Tämä sijoittuu albikauden loppuun eli varhaisen liitukauden viimeisiin vaiheisiin – aivan ennen myöhäisen liitukauden alkua. Tarkka ajoitus tekee löydöstä erityisen arvokkaan vertailukohdan.
Patagonian jättiläinen kuuluu titanosaurien sisällä erityiseen jättiläisten haaraan, jota kutsutaan nimellä Lognkosauria. Samaan ryhmään lukeutuvat muutkin Argentiinan jättiläiset, kuten Argentinosaurus ja Puertasaurus. Juuri tämä sukuhaara kehitti maapallon historian suurimmat maaeläimet. Ryhmä saavutti koon, jollaista ei nähty ennen sitä eikä sen jälkeen.
Kuinka jättiläinen kasvoi?
Kaikki kuusi löydettyä yksilöä olivat nuoria aikuisia – ne eivät siis olleet vielä täysin kasvaneita. Tämä tarkoittaa, että täysikasvuinen Patagotitan saattoi olla vielä hieman suurempi kuin löydetyt yksilöt.
Sauropodien kasvu munasta jättiläiseksi oli valtava harppaus. Titanosaurien munat olivat suhteellisen pieniä, ja vastakuoriutunut poikanen painoi vain muutaman kilon. Tästä eläimen oli kasvettava kymmenien tonnien painoiseksi, mikä vaati nopeaa kasvua ja jatkuvaa syömistä.
Nopea kasvu oli eduksi, sillä se lyhensi aikaa, jonka nuori eläin oli alttiina pedoille. Aikuisena tällainen jättiläinen oli jo niin suuri, ettei sillä ollut juuri luonnollisia vihollisia. Kasvuvauhti oli nisäkkäisiin verrattuna huomattava.
Suurin – vai sittenkään?
Patagotitan ja Argentinosaurus kilpailevat suurimman dinosauruksen tittelistä. Argentinosauruksen on arvioitu olleen noin 35–40 metriä pitkä ja 65–100 tonnia painava, mutta sen fossiilit ovat hyvin puutteellisia. Kilpailu suurimman tittelistä on jatkunut tutkijoiden kesken vuosia.
Patagonian jättiläisen koko perustuu paljon kattavampaan aineistoon. Alkuperäiset arviot olivat noin 37 metriä ja 69 tonnia, mutta myöhemmät tutkimukset ovat tarkentaneet sekä pituutta että painoa alaspäin: paino noin 50–57 tonniin ja pituuskin joidenkin arvioiden mukaan lähemmäs 31 metriä. Sama suuntaus on nähty Dreadnoughtuksella. Tieteessä on tavallista, että ensiarviot tarkentuvat ajan myötä.
Nykykäsityksen mukaan Patagotitan, Argentinosaurus ja Puertasaurus olivat suunnilleen samankokoisia, ja kaikki kuuluvat suurimpiin tunnettuihin maaeläimiin. Tarkkaa voittajaa on mahdoton nimetä, koska osa lajeista tunnetaan niin puutteellisesti. Patagonian jättiläisen vahvuus ei olekaan ennätys vaan se, että sen koko tunnetaan poikkeuksellisen luotettavasti. Luotettavuus on tieteelle arvokkaampaa kuin pelkkä kokoennätys.
Miltä jättiläinen näytti?
Tällaisen jättisauropodin kokoa on vaikea hahmottaa. Vertailun vuoksi se oli pidempi kuin sinivalas, joka yltää noin 30 metriin – vaikka sinivalas onkin selvästi painavampi, jopa lähes 200 tonnia. Maaeläimeksi Patagotitan oli kuitenkin huikean kookas. Vertailut auttavat hahmottamaan sen valtavuutta.
Sen reisiluut olivat noin 2,4 metriä pitkiä, korkeampia kuin useimmat ihmiset. Yksi tällainen reisiluu painaa enemmän kuin kokonainen aikuinen ihminen. Vertailun vuoksi afrikannorsun reisiluu on vain noin puolet tästä. Raajat olivat kuin massiiviset pylväät kannattelemassa valtavaa runkoa.
Kun eläin käveli, sen jokainen askel sai maan tärisemään. Pitkä häntä ojentui taakse vastapainona, ja pitkä kaula saattoi nostaa pään useiden metrien korkeuteen ruokaa etsittäessä. Tällainen valtava titanosauri liikkui rauhallisesti mutta vääjäämättömästi. Liikkuminen oli hidasta, mutta käytännössä pysäyttämätöntä.
Miten niin suuri eläin oli mahdollinen?
Patagotitanin kaltaisen jättiläisen olemassaolo herättää kysymyksen, miten luusto ylipäätään kannatteli näin suurta ruumista. Vastaus piilee osittain luiden rakenteessa: sauropodien selkänikamat olivat ilmatäytteisiä, mikä keventää luustoa heikentämättä sen lujuutta. Keveys oli yksi avaimista todella suureen kokoon.
Pylväsmäiset jalat kannattelivat painoa suoraan alhaalta, ja pitkä kaula antoi eläimen kerätä ravintoa laajalta alueelta liikuttamatta koko vartaloaan. Tällainen valtava titanosauri saattoi syödä paikallaan seisten huomattavan määrän kasvillisuutta.
Fysiikan lait asettavat kuitenkin ylärajan maaeläinten koolle. Liian suureksi kasvaessaan eläimen luut ja jänteet eivät enää kestäisi sen omaa painoa. Patagonian jättiläinen oli lähellä tätä rajaa, mikä tekee siitä erityisen kiinnostavan tutkimuskohteen.
Titanosaurien valtakausi
Patagotitan kuuluu titanosaurien ryhmään, joka oli liitukauden hallitseva sauropodien joukko. Titanosaurit kehittyivät varhaisella liitukaudella ja syrjäyttivät vähitellen jurakauden sauropodit, kuten diplodocidit ja brachiosauridit. Ne menestyivät miljoonien vuosien ajan aina liitukauden loppuun saakka ja levisivät lähes kaikkialle maapallolle.
Patagonian jättiläinen edustaa tämän ryhmän koon huippua. Sen olemassaolo kertoo, kuinka suotuisat liitukauden Patagonian olosuhteet olivat jättisauropodeille: lämmin ilmasto, runsas kasvillisuus ja avara elintila. Patagonia oli näiden jättiläisten todellinen valtakeskus. Aikuinen yksilö saattoi syödä satoja kiloja kasviainesta päivässä. Ravinnon määrä asetti rajat sille, kuinka suureksi eläin saattoi kasvaa.
Ruokavalio koostui havupuista, käpypalmuista ja saniaisista, jotka olivat liitukauden tyypillistä kasvistoa. Liitukauden Patagonia oli rehevä metsä- ja jokitasanko, joka tuotti tarpeeksi ravintoa elättääkseen useita näin valtavia eläimiä samalla alueella.
Patagonian liitukauden maailma
Liitukauden Patagonia oli lämmin ja vehreä jokitasanko, jossa kasvoi havumetsiä ja saniaiskenttiä. Tällaisessa maisemassa Patagonian jättiläinen laidunsi rauhassa ja kasvatti valtavaa kokoaan.
Eläin ei ollut yksin. Samalta löytöpaikalta kaivettiin myös kymmeniä petodinosaurusten hampaita, ja alueen kivikerroksista tunnetaan suuria petodinosauruksia. Nämä saalistajat saattoivat uhata nuoria tai sairaita yksilöitä, vaikka terve aikuinen oli liian suuri kaadettavaksi. Yhteisö oli runsas ja monilajinen.
Museonäyttelyiden tähti
Tämä jättisauropodi on noussut yhdeksi maailman kuuluisimmista museodinosauruksista. New Yorkin American Museum of Natural History avasi tammikuussa 2016 valtavan näyttelyn, jossa täysmittainen, yli 37 metrin pituinen luurankokopio ulottuu museon salin halki.
Luuranko on niin pitkä, ettei sali riitä mahduttamaan koko eläintä: pitkä kaula työntyy salin oviaukosta ulos käytävän puolelle. Kävijälle koko avautuu vasta luurangon edessä seistessä. Näyttely avattiin jo ennen kuin laji oli virallisesti nimetty, sillä nimi vahvistettiin vasta vuonna 2017. Myös Lontoon luonnonhistoriallisessa museossa on esillä vastaava jättiläiskopio. Näyttelyt tekivät lajista nopeasti maailmankuulun.
Patagotitanin perintö
Patagotitan antoi tutkijoille ensimmäistä kertaa luotettavan kuvan siitä, miltä todellinen jättisauropodi näytti kokonaisuudessaan – ei vain muutaman luun perusteella tehtynä hahmotelmana. Se on yksi nykypaleontologian merkittävimmistä löydöistä.
Laji on myös Argentiinan kansallinen ylpeys. Egidio Feruglion museon tutkijat ovat olleet titanosaurien tutkimuksen eturintamassa, ja Patagoniasta kuvataan yhä uusia jättisauropodeja lähes vuosittain.
Jokainen uusi löytö tarkentaa kuvaa siitä, kuinka tällainen valtava titanosauri kasvoi, liikkui ja eli. Patagotitan muistuttaa, että fysiikan lait asettivat lopulta rajan myös elämän suurimmille kokeiluille.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä Patagotitan oli?
Patagotitan oli valtava kasvinsyöjäsauropodi, joka eli noin 101 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Argentiinan Patagoniassa. Se kuului titanosaureihin ja on yksi parhaiten tunnetuista jättisauropodeista.
Oliko Patagotitan dinosaurus?
Kyllä. Toisin kuin lentoliskot tai merimatelijat, se oli aito dinosaurus – sauropodien ryhmään kuuluva kasvinsyöjä. Hakusana Patagotitan dinosaurus osuu siis oikeaan, sillä kyseessä oli todellinen dinosaurus.
Oliko Patagotitan suurin dinosaurus?
Se oli yksi suurimmista, mutta ei kiistatta suurin. Myöhemmät arviot tekevät siitä suunnilleen samankokoisen kuin Argentinosaurus ja Puertasaurus. Patagotitanin koko tunnetaan kuitenkin näistä luotettavimmin.
Milloin Patagotitan eli?
Se eli varhaisen liitukauden lopulla, noin 101 miljoonaa vuotta sitten. Tämä sijoittuu albikauden loppuun, hieman ennen myöhäisen liitukauden alkua.
Lue lisää pitkäkaulaisista:
Liitukauden titanosaurukset:
Omalaatuiset pitkäkaulaiset:
Jurakauden jättiläiset: