Iguanodon – Iguaanin hammas — tieteen toiseksi nimetty dinosaurus
Dino-kortti
- Nimi: Iguanodon bernissartensis
- Suomeksi: Iguaanin hammas
- Nimen merkitys: ”Iguaanin hammas” (hampaiden muistutettua iguaaniliskon hampaita)
- Eli: Varhainen liitukausi, noin 125 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Eurooppa (Englanti, Belgia), muita lajeja maailmanlaajuisesti
- Pituus: 10–13 metriä
- Paino: Arviolta 3–4 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Piikkimäinen peukalo puolustukseen, toinen koskaan nimetty dinosaurus (1825), löytynyt massafossiilipaikoista (Bernissart, Belgia), ankannokkaisten esi-isiä
Iguanodon on yksi historiallisesti tärkeimmistä dinosauruksista. Sen nimi tarkoittaa ”iguaanin hammasta” — kun sen hampaat löytyivät ensimmäisenä 1820-luvulla, paleontologit huomasivat niiden muistuttavan nykyisen iguaaniliskon hampaita. Suomeksi tätä lajia voidaan kutsua iguaanin hampaaksi.
Iguaanin hammas eli varhaisella liitukaudella noin 125 miljoonaa vuotta sitten, pääasiassa Euroopassa mutta myös muualla maailmassa. Aikuinen yksilö oli 10–13 metriä pitkä ja painoi 3–4 tonnia — suuri mutta ei jättiläiskokoinen kaksijalkainen kasvinsyöjä.
Toinen koskaan nimetty dinosaurus
Iguanodon on toinen koskaan tieteellisesti nimetty dinosaurus, heti Megalosauruksen jälkeen. Englantilainen lääkäri Gideon Mantell kuvasi sen 1825 — vielä ennen kuin sana ”dinosaurus” oli keksitty (Richard Owen loi termin vasta 1842). Tämä tekee lajista paleontologian todellisen pioneerilajin.
Mantellin ensimmäinen rekonstruktio oli dramaattisesti virheellinen — hän sijoitti eläimen peukalon nenään, luullen sitä sarveksi. Vasta myöhemmin paleontologit ymmärsivät, että kyseessä oli itse asiassa peukalonpiikki — suuri luinen kärki etujalan peukalossa. Tämä virhe on klassinen muistutus siitä, että paleontologia on tieteenala jossa kokonaiskuva täydentyy hitaasti palanen kerrallaan.
Peukalopiikki puolustuksena
Lajin tunnetuin piirre on sen peukalopiikki — terävä luinen kärki etujalan peukalossa, joka saattoi olla jopa 15 senttimetriä pitkä. Piikki oli todennäköisesti puolustusase saalistajia vastaan. Iguaanin hammas saattoi nousta kahdelle jalalle ja iskeä peukalopiikeillään kimppuun käyvää petoeläintä kohti — teho oli kuin miekalla.
Tämä on ainutlaatuinen ratkaisu dinosaurusten maailmassa. Useimmilla kasvinsyöjillä oli joko panssaria (ankylosaurit), sarvia (ceratopsit), tai pääosassa pako (hadrosauridit). Iguaanin hampaan peukalopiikki oli omaleimainen välinen ratkaisu — henkilökohtainen ase, joka ei vaatinut koko ruumiin erikoistumista.
Bernissartin massalöytö
Vuonna 1878 Bernissartin kaivoksessa Belgiassa löydettiin yksi paleontologian suurimmista löydöistä — kaivoksesta paljastui vähintään 38 yksilöä yhdessä paikassa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun niin montaa saman lajin dinosauruksen luurankoa löytyi yhdestä paikasta.
Bernissartin löytö antoi paleontologeille täydellisen kuvan iguaanin hampaan anatomiasta. Se myös herätti kysymyksen: miksi niin monta yksilöä oli kuollut samassa paikassa? Nykyinen hypoteesi on, että ne upposivat liejukuoppaan tai tulvivat joen rannalla — joka tapauksessa, löytö oli paleontologian juhlapäivä.
Ankannokkaisten esi-isä
Iguanodon on ankannokkaisten evolutionaarinen esi-isä. Sen jälkeläisistä kehittyivät varsinaiset hadrosauridit — Hadrosaurus, Edmontosaurus ja kaikki muut. Tällä lajilla oli jo monet ankannokkaisten tunnusmerkit: ankan nokan muotoinen kuono, hammasrivit, ja pystytön kaksijalkainen asento.
Tämä tekee iguaanin hampaasta erityisen tärkeän lajin lapsille, jotka haluavat ymmärtää miten ankannokkaiset kehittyivät. Se on kuin ”perheen vanhin esi-isä” — kaikki modernit ankannokkaiset ovat sen kaukaisia sukulaisia. Evoluutionääri-tarinaltaan tämä laji on täydellinen oppimistapaus: yksi eläin, josta kehittyi vuosimiljoonien kuluessa koko ankannokkaisten monimuotoinen perhe, mukaan lukien kaikki kupu- ja piikkipäiset lajit.
Iguanodonin perintö
Iguaanin hammas on yksi paleontologian kuuluisimpia lajeja. Se on ollut tutkijoiden tutkimuskohde jo 200 vuotta, ja se jatkaa antamalla uutta tietoa uusien fossiililöytöjen kautta. Tämä laji on Sir David Attenboroughin suosikkidinosaurus — legendaarinen brittiläinen luonnonhistorioitsija on puhunut sen merkityksestä lukuisissa dokumenteissaan. Se on paleontologisen tieteen symboli ja muistutus siitä, että jokainen fossiilipala on arvokas. Brysselin luonnontieteellinen museo esittelee Bernissartin luurangot, jotka ovat yksi maailman tärkeimpiä dinosaurusnäyttelyitä. Kokonainen yksittäinen sali on omistettu näille löydöille, ja ne herättävät vuosittain valtavan kiinnostuksen sekä paleontologien että suuren yleisön keskuudessa.
Lue lisää muista ankannokkaisista: